Päätinpä jaksaa laittaa kommenttia, vaikka jotenkin tuntuu, et musta on tullu aika taitava, mitä kaikkien mahdollisten Twilight-topikkien ignooramiseen tulee...
Luin Houkutuksen ekan kerran yli kaks vuotta sitten. Olin kirjastossa piipahtamassa ja näin sen hyllyssä oikein esillä ja nimen ja kannen takia oli pakko tarttua siihen. Päädyin lainaamaan mokoman sitten äitin kirjastokortilla kun oma ei ollu mukana.
Ja se oli sit menoa. Oon lukenu sen opuksen vissiin seitsemän ja puoli kertaa, tosin viimeks joskus vuosi sitten. Mut et voi että, kun se osaskin olla täydellinen kirja just kun kaipasin sellasta romantiikkahömppää ja sitä sit seuras se, että Tampereen kirjakauppojen myyjät alko jo pikkuhiljaa tunnistaa mut, kun kävin jatkuvasti kyselemässä niiltä jatko-osista. Et silleen.
Leffalta en oikeestaan oottanu mitään, tai nojaa kröhöm, vihasin sitä jo valmiiks kun tiesin et se ei mitenkään voi olla yhtä hyvä. Mentiin kolmen kaverin kans ensi-iltaa kattoon et voitais "haukkua se ensimmäisinä" ja pyydän tässä nyt anteeksi niiltä ihmisiltä, jotka mahdollisesti olivat samassa salissa ja saivat kuunnella kun me räkätettiin koko leffa läpi. (Se hitsin Bella-pudottaa-omenan-Edward-jotenkin-wiuh-sieppaa-sen-jalan-kautta-käteensä-kohta aiheutti jo trailerissa niin suurta hilpeyttä et auta armias
) Ja tossa varmaan ennakkoasennekin vaikutti aika paljon, mut ei voi mitään... :S
Mut joo sen seitsemän ja puolen kerran jälkeen oon todennu, et siinä kirjassa ehdottomasti on jotain älyttömän koukuttavaa, mut myös jotain ihan liian simppeliä. Onhan Bellaan helppo samaistua ja Ed nyt vaan on niin ah-ihana, mutta et kuten joku tuolla aiemmin sanoi, tästä ideasta olis voinu saada irti paljon enemmän. Varsinkin suomennos tökkii aika lailla kun on tullu tuo englannikskin luettua, ja silleen jotenkin se maailma ei oikeen avaudu mulle, ainakaan enää.
Jatko-osatkin tietty piti lukee, Uusikuu oli ihan jees, samoin Epäilys, jonka luin eka englanniks sit vasta suomeks. Täytyy tunnustaa, et Breaking Dawnia en oo saanu vieläkään loppuun vaikka ostin sen saman tien kun tuli englanninkielisenä kauppoihin. Joku reilut sata sivua lukematta.
Silleen et vaan sen kirjan kanssa joku meni yli ja jäin jumiin.
Onhan noissa joitakin ihan mielenkiintoisia hahmoja ja juonikuvioita ja voihan sitä jonkun verran pistää senkin piikkiin, jos ei oikeen iske, et Meyerin ensimmäisiä kirjoja ovat. Silti mulla ainakin on (tiivistyksenä tästä sekavasta selityksestä) menny jo ihan maku. Liikaa hehkutusta, liikaa lukukertoja, liikaa kaikkea. Gaah. Toisaalta nyt ainakin tiedän, et seitsemän ja puoli kertaa on
liikaa lukea jotain samaa kirjaa. Paitsi ehkä Pottereja. Nojaa.
Ja kiitos jos joku jaksoi lukea tämän, päädyin varmaan selittämään liikaa. Tiivistäminen ei oikeen onnistu kun mä yritän alkaa selittään jotain The Great Houkutuksesta ja kaikesta mahdollisesta sen mukana tulevasta sälästä. Anteeksi, jos suututin jonkun, kunhan purin tätä.
~renttu