Ei kannata väkisin alkaa tykkäämään jostain. Voi olla, että sulla, LCS-freak, oli vain liian korkeat odotukset Twilightin suhteen : )
Tämä pisti silmääni, koska en ole alkamassa väkisin tykkäämään mistään.
Minulle saattaa tulla esim. 1-3 vuoden päästä siitä, kun olen lukenut kirjan, sellainen vimma, että haluan lukea sen uudelleen. Niitä tulee minulle vähän väliä. Ja Houkutus on on ihan hyvä, en minä sitä sano, voisin ihan hyvin lukea sen joskus uudelleen (kunhan vain unohdan ne kohdat, jotka ärsyttävät eniten). Kyselin toista osaa siksi, että jos Meyerin taso nousee selkeästi, toinen kirja voisi olla huomattavasti mukavampi lukukokemus kuin ensimmäinen. En minä tänne pelkästään sitä dissaamaan tullut.
Vaikka en liiemmin kirjan keskikohdasta pitänytkään, kokonaisuus oli silti ihan OK. Ei ole mitään syytä, miksen voisi lukea tätä kirjaa vielä joskus. Mitään suurta fania minusta ei kuitenkaan tule.
Ja kyllä, odotukset olivat erittäin korkeat. Ehkä olisin pitänyt lukukokemuksesta enemmän jos olisin löytänyt kirjan itse enkä olisi kuulluut siitä kenenkään muun suosittelemana. Silloin olisin enemmän keskittynyt omiin huomioihini kirjasta enkä muiden. Tosin eräät kohdat ovat sellaisia, jotka olisivat pistäneet silmiini joka tapauksessa. Minulla on lainassa kirja romaanin kirjoittamisesta ja siinä nimenomaan kielletään tekemästä muutamia ratkaisuja kirjan kirjoittamisessa, jotka Meyer teki. Ehkä juuri ne ratkaisut minua sitten niin paljon ärsyttivätkin, koska olin aiemmin oppinut, että niitä asioita käyttäen romaania ei kannattaisi kirjoittaa.
(itse muuten käsitin sen niin, että pojat juoksee Bellan perässä koska se on jollain tavalla niin aito ja.. kiinnostava koska ei tuo itseään jatkuvasti esille?)
Ja minä tämän lisäksi käsitin myös niin, että Bellahan toi uutta verta Forksiin tulollaan, eikö vain? – Tai siis, hänestähän ennen muuttoaan kohuttiin, paljon kun siinä kaupungissa ei ollut väkeä eikä uusia tulokkaita ja kaikki tunsivat jo toisensa, joten tämä Bellan uutuus kaupungissa saattoi liittyä tähän poikien juoksenteluun Bellan perässä.
Mahdollisesti, mutta jos noin moni ihminen noin tulisesti ihastuu yhteen ja samaan henkilöön, niin minä (kai sitten virheellisesti) oletan, että ihmisessä täytyy olla jotain muutakin. Tässä tapauksessa tarpeeksi sievä. Edward ainakin sanoi, että monet Forksin pojat olivat katselleet Bellaa sillä silmällä (hän luki poikien ajatukset). Minulle se oli vähän liikaa sen ikuisen Edwardin ulkonäön hokemisen jälkeen. Tuli nimittäin sellainen tunne, että tähän haluttiin väistämättä kaunis mies ja kaunis nainen rakastumaan toisiinsa, vaikka heidän välisensä kemia olisi pitänyt riittää...
Myös se jatkuva "minä rakastan sinua" -toistelu oli melko ärsyttävää
Olen varmaan missannut jotain, vaikka juuri lukaisin Houkutuksen uudestaan – tämä repliikkihän mainitaan ehkä korkeintaan kolme-neljä kertaa? Tai no, en tiedä, mutta ei sitä joka sivulla toistella sentään. Minusta taas tuntui että tuota lausetta sanottiin aivan liian vähän.
Tarpeeksi monesti minun makuuni. Kiinnitin jokaiseen niistä erikseen huomiota ja voin sanoa, että niitä oli kyllä rutkasti enemmän. Tai siltä se ainakin tuntui. Minua häiritsi se, että kun sitä toisteltiin niin monesti, se alkoi pikkuhiljaa menettää tehoaan eikä tuntunut enää niin maagisilta ja voimakkailta sanoilta kuin sen olisi pitänyt kuulostaa. Olisin kaivannut sitä, että he tietävät toistensa tunteet tekojensa ja kemiansa vuoksi ei siksi, että sitä pitää erikseen sanoa niin useasti.
Se oli jatkuvaa Edwardin ulkonäön ylistämistä, ihan kuin lukijaan ei pystyisi niin paljon luottamaan, että hän muistaisi asiat ilman, että siitä tarvitsisi muistuttaa joka toisella sivulla.
No mutta, kyllähän Bella Rosalien ja Alicenkin ulkonäköjä palvoo melko usein – ei tietysti yhtä paljon, kuin Edwardin, häneenhän Bella rakastui. Minusta, jos tuo toistelu olisi jätetty pois, olisi tuntunut siltä, että Bella ajatteli vain "joo söpö poju". Tai siis... Se on enemmän Bellamaista toistella jotain upeaa asiaa jatkuvasti. Tuskin siinä sen enempää lukijaa ajateltu, enemmän Bellan persoonaa. Tai ehkä Meyer halusi varmistaa, että lukijat varmasti muistivat kuvitella Edwardin komeaksi... No, ei pelkoa Meyer. : D
Se toistelu ei mielestäni palvellut kumpaakaan: Bellan persoonan positiivista puolta eikä Edwardin ulkonäön korostamista. Tai tottahan toki se toimi Edwardin ulkonäön korostamisessa, muttei hyvällä tavalla. Ja asian voi tuoda julki monella eri tavalla palvellen samaa asiaa kuitenkaan ylikorostamatta sitä. Tarkoitan, että silloin kun puhuttiin "kauniista" ja "komeasta" Edwardista, olisi voitu kuvailla niitä asioita, jotka tekevät Edwardista kauniin. Olihan siellä toki niitäkin, mutta yhdessä ja useasti niitä ("kauniin" mainitsemista ja sen selittämistä) käytettynä se oli vain yksinkertaisesti liikaa. Tulos oli lässähtäminen. Ja tulihan se muutenkin selväksi, että Bella pitää häntä puoleensavetävänä, eikös se ole päivän selvää rakastuneen ihmisen mielessä?
Ja kyllä hän Rosalieta ja Aliceakin palvoo, mutta luonnollisesti sen hokeminen on vain marginaalista Edwardin ulkonäön ylistämiseen verrattuna.
pelon puuttuminen
Miksi Edwardia pelottaisi? Hänhän on kuolematon. : D
Tai siis, kyllähän Edward pelkää, mutta ei hämähäkkejä. (=ei normaalia "pikkupelkoa" ...)
Ilmaisin itseäni kai epäselvästi, sillä tarkoitin Bellan pelon puuttumista, mitä tuli Edwardiin. Bella sanoi itse monta kertaa, että Edwardia olisi pitänyt pelätä, mutta sanoi myös heti perään, ettei tehnyt niin. Minusta se olisi ollut vain luonnollista, varsinkin kaiken sen jälkeen mitä Edward paljasti omasta houkutuksestaan. Ja kuten jo mainitsin, pelko on inhimillistä, se on itse asiassa yleensä automaattinen reaktio, kun ihmisen automaattinen hermosto reagoi pulssin nousulla, hien ja adrenaliinin erityksellä. Se olisi ollut jo uskottavuuden kannalta hyvä, jos Bella olisi pelännyt rakkaudestaan huolimatta Edwardia edes hitusen enemmän. Eihän se pelko nimittäin estä rakastumasta, itse asiassa enemmän kemiaa olisi syntynyt, jos Bella olisi rakkautensa lisäksi pitänyt vielä voittaa pelkonsa Edwardia kohtaan. (Ajattelen tätä enemmänkin kirjailijan ratkaisuina suunnitella ja rakentaa tarinaa kuin itse tarinan puolensavetävyyden takia, koska jälkimmäinen ei ollut mielestäni mitenkään järisyttävä.)
Hahmoista (nimenomaan ensimmäisessä kirjassa) rakastuin ennen kaikkea Aliceen, Jasperiin, Jacobiin ja Mikeen
Olet ensimmäinen minun lisäkseni, joka tykkäsi Mikestä! Jotain siinä hahmossa oli, harmi että jätettiin turhan peittoon kirjassa. Mike on samalla hirmu söötti ja samalla hieman ärsyttävä.
Mutta mikään ei voita Jacobia ärsyttävyydessä...
Minusta Mike oli ihan loistohahmo, mutta (ajattelen tätä taas kirjan juonen ja kirjailijan ratkaisujen kannalta) hänen ainoa tehtävänsä taisi olla Jessican pari loppukohtauksessa ja syy tehdä Edwardista mustasukkainen muutamissa kohdissa. Minusta se on sääli, sillä Mikella olisi ollut paljon enemmän annettavaa kuin hänelle annettiin tilaa. Hän olisi voinut tuoda vaikka kuinka paljon tarinaan, samoin Alice, joka siis on koko sarjasta lempihahmoni. Annettinhan Alicelle tilaa hengittää, mutta voisin lukea kokonaisen kirjan, jossa kerrotaan asioista hänen näkökulmastaan, niin mielenkiintoinen hän loppujen lopuksi oli. Itse asiassa kiinnostavampi kuin Edward ja Bella yhteensä (ja yhdessä).
//
