Voi ei, toivottavasti onnistun sanomaan jotain järkevää tässä viestissä. Ja HUOM en osannut muuttaa fontin kokoa (
) joten laitoin vain punaisella spoilerivaroitukset..vaikka ei tässä missään vaiheessa mitään pahaa spoilausta kyllä ole luvassa!
Ensinnäkin, en ollut kuullutkaan koko Twilightista ennen kuin leffan mainoksia alkoi pyöriä joka paikassa ja yksi kaveri näytti mulle trailerin leffan kotisivuilta.
Tammikuun 4. päivä päätin sitten mennä katsomaan leffan; josko se vaikka olisi jopa hyvä.
Ja olihan se.
Muistan, kuinka yritin leffan aikana vakuutella itselleni, että "eiei, älä nyt ala fanittamaan tätä, sä et nyt kaipaa sellaista" mutta yyh, kävellessäni leffateatterista ulos tiesin, että olin jo aivan myyty! : D Siinä vain oli
sitä jotakin. En siis tosiaan ollut tiennyt sitäkään, että leffa perustui kirjaan, ennen kuin lopputeksteissä kerrottiin niin. Kuulostaa tyhmältä eikä lainkaan niin hienolta kuin se, jos olisin "löytänyt kirjan ennen ketään muuta". Mutta heti leffan nähtyäni tiesin, että tästä tulee mulle itselleni jotain toooosi suurta. Mä kun en yleensä lankea tällaisiin juttuihin. ; P
Seuraavana päivänä kävin siis ostamassa Twilightin alkuperäiskielellä ja suorastaan ahmin sen kahdessa päivässä. Seuraavana oli vuorossa New Moon, josta kylläkin oli jäljellä ainoastaan suomennoksia, ja voi että, tuntui että rakastuin vain kirjasarjaan koko ajan enemmän ja enemmän. Noh, New Moonin jälkeen luin Eclipsen (jälleen englanniksi) ja nyt odottelen Suomalaisesta Kirjakaupasta Breaking Downia. Ihan oikeasti, tämän hullun massailmiön huomaa jo siitäkin, että kirjoja ei vain enää saa mistään! Itse kolusin Helsingin keskustan kirjakaupat (myös Akateemisen) viime torstaina, ja sitä ei vain ole missään! Kärsin ihan hirveistä vierotusoireista. Suomalaisesta mulle sanottiin, että "juu, saadaan sitä tässä parin päivän päästä, pistetään sulle varaukseen" ja nyt on kulunut kaksi viikkoa..
(
SPOILER Eli seuraavaksi vähän pientä spoilia Eclipsestä ja New Moonista sekä Twilightista!)
Eli siis, olen lukenut kolme ensimmäistä osaa. Ei ole kauhean vaikeaa määritellä paremmuusjärjestystä: Twilight, New Moon, Eclipse. Eclipsessä mua jotenkin harmitti Jacob. Mä en ole koskaan hirveästi tykännyt siitä (en tiedä miksi!). Mutta toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna olihan se aivan pakollista juonen kiinnostavuudenkin kannalta, että Bellalla ja Edwardilla olisi edes jotain esteitä/mutkia matkassa. Ja totta kai Jake on todella tärkeä hahmo. Enkä sano, etten pitänyt Eclipsestä - ei, tässä on nyt lähtökohtana se, että mun mielestä kaikki nämä kolme kirjaa ovat aivan huippuja, ne ovat kaikki jo ylittäneet tietyn riman, mutta yritän vain miettiä kaikkien hyviä ja huonoja puolia. Jokainen kirja on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Mutta siis jotenkin muhun ei kai oikein iskenyt se Jacobin, noh, jacobmaisuus :/ Siis se veijarimaisuus ja itsepäisyys.. hmm.. kun Edward ja Jacob kuitenkin ovat vastakohtia, niin aika paljon kertoo se, että tykkään enemmän Edwardista. Lankean sen yli-inhimillisyyteen ; D Oikeastaan mä kyllä pidin Jakesta Bellan ystävänä New Moonissa, ja on se aina ollut sinänsä symppis, mutta ei sen enempää.
New Moon taas oli jotain aivan huippua. Mä itkin tosi monessa kohdassa; Bellan masentuneisuutta kuvailtiin niin hyvin ja realistisesti, että välillä suu vain loksahti auki hämmästyksestä. Se tuska, mitä Bella tunsi, oli todella aitoa ja sitä kuvailua lukiessa tuli kyllä erittäin selväksi, kuinka suuresta rakkaudesta tässä onkaan kyse.
Ensimmäinen osa on aina ensimmäinen osa. Twilight oli yksi parhaista lukukokemuksistani ikinä. Toisaalta tällainen on aivan uutta minulle, sillä en koskaan ennen ole lukenut romanttisia kirjoja. Olen jotenkin aina vältellyt sellaista siirappia - joksi en kyllä tätä kutsuisi - mutta huomasin tykkääväni Twilightissa aivan älyttömästi juuri Edwardin ja Bellan suhteen kehityksestä. Ja en sanoisi Meyeria tavallista paremmaksi kirjoittajaksi, mutta nämä hahmot ja henkilökemiat yhdessä Meyerin kerronnan (ei liian imelää, ei liian tyypillistä vaan persoonallista jotenkin?) kanssa oli aivan unelma. En tiedä miten muuten tätä voisi kuvailla? Mahtavaa, ihanaa, riippuvuutta aiheuttavaa?
Oi, Edward. Itse täydellisyys. Just kaverin kanssa naurettiin, että nyt on kyllä rima korkealla poikien suhteen. : D En tiedä, kai mä olen heikko mieleltäni kun tykästyn heti, kun mulle tuputetaan ihanteellisen poikaystävän mallia jossain kirjassa.
Onko muuten teidän muiden mielestä, jotka olette lukeneet sekä suomennoksia että enkunkielisiä, Edwardin repliikit välillä tosi kauhean kuuloisia suomeksi? Mua nimittäin rupesi häiritsemään tosi paljon etenkin New Moonin alussa se, että en vain pystynyt kuvittelemaan Ediä sanomaan niitä asioita! Ja jotenkin dialogit välillä tökki tai jotain? Mutta pääsin kyllä yli tästä, onneksi. : D
Vielä leffasta sen verran, että olen nyt käynyt katsomassa sen kolme kertaa ja jokaisella kerralla se tuntuu astetta kökömmältä.. Etenkin varmasti siksi, että olen nyt lukenut kirjoja, ja olen siis tietoinen siitä, että on olemassa jotain enemmänkin ja parempaakin. Kirja on aina parempi, kai se nyt jo Pottereista opittiin. Mutta se ei tee elokuvasta välttämättä huonoa. Siis omasta mielestäni elokuva oli itsessään oikeasti tosi hyvä. Mutta kirja.. ei niitä kahta voi edes verrata. Ehkä ei pitäisikään. Näyttelijävalinnat elokuvaan olivat tosi hyvät, tosin mitä minä tiedän, kun en ole missään vaiheessa saanut kuvitella kirjojen hahmoja omassa mielikuvituksessani : D sinänsä on ärsyttävää, että lukiessani kirjoja, ajattelen henkilöitä automaattisesti samannäköisiksi kuin leffassa. Toisaalta taas en usko, että olisin kyennyt kuvittelemaan jotain niin hyvännäköistä kuin Edward on elokuvassa! Mun mielestä Rob on niin täydellinen Edwardina, että olen iloinen etten ollut saanut tilaisuutta muodostaa omaa, huonoa kuvitelmaa Edistä. Toisaalta taas.. en mielelläni kuvittelisi Rosalieta Nikki Reedin näköiseksi, mun mielestä "täydellinen, jumalainen nainen" ei vain näytä siltä. Tässä en siis kritisoi elokuvaa - sillä tietenkään siihen ei voida ottaa kaikkien mielestä oikean näköistä näyttelijää - vaan omaa mielikuvitustani, sillä en kykene oikeastaan kumoamaan tuota leffa-Rosalieta mielestäni täysin : P
Uu, leffan Carlisle oli erittäin ihana! Carlisle on kyllä muutenkin niin ihanan turvallinen ja rauhallinen, viisas ja sympaattinen hahmo.
/ SPOILER LOPPUUItse olen niin lumoissani koko siitä kirjojen maailmasta ja
kaikesta, etten jaksa ajatella sitä, onko tämä nyt hirveän massateiniä ja paheksuttavaa. Mä sekoaisin, jos ajattelisin sitä! Jos tykkään jostain leffasta tai kirjasta tai mistä vaan, niin sitten tykkään - ei sillä ainakaan pitäisi olla niin suurta väliä, mitä muut ajattelevat (:
Ja onhan se todellakin ihanaa, että on elämää Pottereidenkin jälkeen ; )
