Ja tästä tulikin mieleen; missä te ihastuitte ensin Twilight-juttuun?
Itse olin hyvin nuori kun tämän ensimmäisen osan luin, taisin olla kahdeksannella tai seitsemännellä luokalla. Silloin kirja oli vielä hyvin epäsuosittu, kirjastossa joku nainen suositteli sitä minulle kun hain luettavaa. Luin sitä ja pidin siitä, mutta ei siitä kenellekään kaverille voinut puhua koska kaikki olivat silleen "No lol, joku vampyyrikirja!" Kirja oli mielestäni hyvä, mutta se loppukohtaus oli hiukan väännetty. Sitä ei olisi tarvinnut välttämättä ollenkaan, teos olisi voinut olla oikein hyvä awws romanttinen teinikirja jossa puhutaan vampyyrin ja ihmisen suhteesta, mutta se ei olisi tarvinnut suurta actionia loppuun.
Siihen kirja olisikin voinut päättyä. Mutta ei, Stephenie Meyer meni kirjoittamaan angstisen jatko-osan, jonka minä luin koska pisin ensimmäisestä, mutta josta en pitänyt koska siinä vain ei yksinkertaisesti tapahtunut mitään ja se tuntui venytetyltä ja turhalta. En myöntänyt sitä itselleni koska olin pitänyt ensimmäisestä osasta. KOlmas kirja taas oli jo melkein naurettava: kauheat alkuasetelmat mutta mitään ei lopulta tapahdu, sekaan heitetään kolmiodraamaa josta huomaa Stephenien olevan mormoni, ja lopulta Bella meinaa uhrata itsensä jonkun typerän tarun takia. Tässä vaiheessa elokuvakin alkoi tehdä tuloaan, ja olin jo melko kypsä. Kun kaikki aloittivat twilightin ihkutuksen, minä lopetin sen.
Tästä aiheesta on tullut käytyä monta kovaa keskustelua ruokapöydissä. Olen tullut siihen tulokseen, että he jotka Twilightia eniten ihkuttavat, ovat sellaisia henkilöitä jotka eivät suuremmin ole aiemmin lukeneet, eivätkö siksi tiedä laadukkaammasta kirjallisuudesta. No, pakkohan se jostain on aloittaa, itse innostuin eka Potterin jälkeen replicoista. Minä en ainakaan voi luottaa Stephenie Meyerin laatuun, koska hän kirjoittaa niin paksuja teoksia niin tiheään tahtiin: hänen kirastaan Vieras on kuulemma olemassa jo monta jatko-osaa, joita ei vain vielä ole julkaistu.
Olen monttu auki ihmetellyt sen juttuja. Ja kun sanoin sillen kerran että Pattison on mielestäni todella ruma, se alkoi heti "Sä et tiiä yhtään mikä on komeeta, Robert on siis tosi komee"
Mielenkiintoinen kommentti... jokaisella ihmisellähän tietenkin on oma käsityksensä siitä mikä on komeata ja kaunista. Minun mielestäni juuri kukaan joka yleisesti luokitellaan komeaksi (mm. Pattinson) ei ole kovin komea. Pattinson näyttää melko rumalta jokaisessa kuvassa, melkein siltä että hän olisi aineissa
Tämä tietenkin on vain oma näkemykseni.
Ainiin, vielä muutama asia Meyerin tyylistä: hän ottaa inspiraatioita suurista ja hienoista tarinoista, kuten Romeosta ja Juliasta, Kotiopettajattaren romaanista ja monista muista, ja raiskaa ne sitten aika lahjakkaasti. Jossain kirjassa oli tämä Paris vs. Romeo asetelma, verrattuna Edward vs Jacob asiaan (itse en muuten Jacobista ole koskaan pitänyt ärsyttävä poika joka ei ymmärrä että Bellan voisi jättää rauhaan.) Hän myös on tehnyt Bellasta ärsyttävän Mary Suen. Bella Swan = kaunis joutsen. Bella tekee kaikista asioista ongelman, kuin sanoen: "voi noloa, mulla on täydellinen poikakaveri joka haluaa mennä kanssani naimisiin ja ostaa mulle Mersun. Voi ei, en kestä!" Ja hänen pitää luoda vielä jotain draamaa tämän Edwardin ja Jabocin välisen jutun kanssa.
Yhden asian Meyer kuitenkin on hyvin onnistunut tekemään: hän on luonut jotain, josta syntyy paljon keskustelemista!
[tässä vaiheessa olen saanut sanottavani sanotuksia ja sillä aikaa on ketjuun tullut neljä uutta viestiä!]
Pakko vielä mainista että jos Tom Felton menee Eclipseen, minä itken. Dracona se menee ihan hyvin ja yksi melkeein ainoista hahmoista jotka vastaavat minun mielikuviani hahmoista, mutta jos se mnee esittämään jotain randomia vampyyria.
Tästä tulikin mieleeni, että Stephenie Meyer tekee aivan liikaa hahmoja! MIelestäni tarinassa ei tarvitse olla paljon hahmoja. Voihan aina niitä sivuhahmoja olla, mutta jos niitä päähahmoja on tavallaan liikaa, ainakin minä menen sekaisin enkä oikein muista kaikkia hahmoja jälkeen päin. Nytkin muistan vaan Cullenien perheen, pari tyyppiä koulusta, Jacobin ja sen Emilyn jossa oli arpi naamassa. Muut hahmot jäivät niin epäselviksi ja keskeneräisiksi, koska niitä oli aivan liikaa ja ne kaikki tulivat liian nopealla syltöllä. Aamunkoissa jatkui sama meno.
