Nimi: Syntymäpäivä
Kirjoittaja: Ollie
Genre: fluffy, angst, drama
Paritukset: Jamie/Oliver
Ikäraja: S
A/N: Osallistuu albumi - haasteeseen Katy Perryn Lost - biisillä. Samoin FF100: 91. Syntymäpäivä. On myös tavallaan spinoff tarinalleni:
Magic Trace, S. SyntymäpäiväRakas, Robert.
Syntymäpäivän aamu oli täydellinen.
Lapset olivat nauraneet ilosta, kun olimme herättäneet heidät aamulla lahjojen kanssa. Molemmat olivat olleet lahjojen kimpussa, kun Hector tuli huoneeseen tukka pystyssä ja muutenkin unisen näköisenä. Hän liittyi Anthonyn ja Gracen seuraan ihailemaan heidän lahjojaan. Olimme Jamien kanssa vain nauraneet, kun Anthony oli nenäkkäästi sanonut, että hänen olisi pitänyt saada avata lahjat ensiksi, koska hän oli siskoaan 2 minuuttia vanhempi. Jamie käski hänen olla hiljaa tai hän jäisi ilman lettuja. Anthony virnisti ja palasi lahjojen pariin. Minä ja Jamie vilkaisimme toisiimme ja lähdimme alakertaan.
Mennessämme rappusia alas Jamie vei kätensä vyötärölleni. Se sai pienen väristyksen kulkemaan kehoni läpi. Keittiössä aloimme letun teko hommiin. Se on meidän perheessämme perinne. Katsoessani Jamien työskentelyä ihmettelin vieläkin tapaamistamme.
Olimme tavanneet ensimmäisen kerran ollessani töissä. Jamie oli ollut armeijan palveluksessa, kun eräs hänen kollegoistaan oli mystisesti kadonnut. Jouduimme viettämään useita iltoja ja päiviä toistemme seurassa yrittäen selvittää minne kollega hävisi. Vaikka olinkin hetero, en voinut olla huomaamatta kuinka komea Jamie oli. Niinpä kaikesta huolimatta eränä iltana kaikki muuttui. Olimme työskennelleet monta tuntia ja nälkä kouraisi vatsojamme. Emme olleet syöneet mitään tunteihin. Niinpä lähdimme ulos syömään, Jamie tiesi mahtavan paikan josta sai maailman parhaita hodareita. Siellä istuessamme puolenyön aikoihin kuunvalossa penkillä Jamie kysyi minulta olenko koskaan suudellut miestä. Vastasin, että en. Hän söi vähän aikaa hiljaa, mutta kysyi sitten voisiko hän suudella minua. En tiedä vieläkään miksi. Siis miksi sanoin kyllä. En tiedä iskikö minuun jokin aivohäiriö vai pidinkö Jamiesta jo silloin. Joka tapauksessa vastasin kyllä ja hän suuteli minua. Hyvin pienesti ja kevyesti, mutta silti tiesin, että se ei jäisi siihen. Kesti tosin vuosia kertoa Jamielle, että olen velho. Hän suhtautui siihen onneksi kylmä rauhallisesti. Emme ole aikoneet kertoa lapsille mitään. Heidän on hyvä olla tietämättömiä toisesta maailmasta. Hector ei onneksi perinyt kykyjäni, vaan on jästi kuten äitinsäkin. Olen siitä hyvin iloinen.
Niinpä tänä päivänä omistimme yhteisen talon Lontoon hyviltä alueilta, meillä oli kolme lasta ja hyvä työ. Katsoin äsken ulos keittiön ikkunasta ja huomasin kuinka aurinko paistoi. Päivästä tulisi aurinkoinen, onneksi. Olisi ollut kamalaa jos tällaisena päivänä olisi satanut. Vieraat tulevat onneksi vasta perin tunnin kuluttua, joten aikaa on vielä.
Mitä muuten kotiin kuuluu? En ole kuullut sinusta pitkään, veli. Toivottavasti voitte hyvin. Emme valitettavasti voi tulla, joten sano äidille pahoitteluni jälleen tänäkin vuonna. Lahjasi oli kaunis, kiitän siitä.
Olisi ihana nähdä teitä joskus.
Rakkaudella veljesi, Oliver.
I’m out on my own again
Face down in the porcelain
Feeling so high but looking so low
Party favors on the floor
Group of girls banging on the door
So many new fair-weather friends ooo…
Have you ever been so lost
Known the way and still so lost
Caught in the eye of a hurricane
Slowly waving goodbye like a pageant parade
So sick of this town pulling me down
My mother says I should come back home but
Can’t find the way cause the way is gone
So if I pray am I just sending words into outer space
Have you ever been so lost
Known the way and still so lost
Another night waiting for someone to take me home
Have you ever been so lost
Is there a light
Is there a light
At the end of the road
I’m pushing everyone away
‘Cause I can’t feel this anymore
Can’t feel this anymore
Have you ever been so lost
Known the way and still so lost
Another night waiting for someone to take me home
Have you ever been so lost
Have you ever been so lostA/N
2: Kommenttia tulemaan
