Ihmissuden ulvonta, S

[Ewixi]

// Alaotsikko: Angst, Minerva/Remus, One-shot

Title:Ihmissuden ulvonta
Author:Ewixi
Pairing:Minerva/Remus
RaitingS
Genre:Angst, one-shot
Disclaimer:Osa hahmoista kuuluu Rowlingille, mutta Mark ja Lillian ovat minun mielikuvitukseni tuotteita.
Summary:Kun kuutamo loistaa, voi kuulla ihmissuden ulvovan vielä kerran

A/N: Päähäni vaan jotenkin putkahti ajatus Remus/Minerva parituksesta, joten pakkohan siitä oli kirjoittaa.. Vähän lyhyt tästä tuli.. Tämä on vähän tökerö, koska sutaisin sen n. 10 minuutissa, mutta enjöy!



Nutturapäinen noita käveli hiljaa hautausmaata kohti. Oli kulunut kuukausi Tylypahkan suuresta taistelusta Voldemortia vastaan. Taistelu oli vaatinut monia uhreja, mutta vain yksi heistä oli erityisen tärkeä professori McGarmiwalle. Hän astui hautausmaan porteista sisään, ja hänen poskelleen vierähti yksinäinen kyynel. Hän pyyhkäisi pois ensimmäisen kyynelen, mutta haudalle päästyään hän ei pystynyt enää pidättelemään itkuaan.

Remus John Lupin

10.3 1960- 2.5 1998

McGarmiwa oli ymmärtänyt kuinka tärkeä Remus oli hänelle vasta kun oli nähnyt hänet makaamassa elottomana vuoteellaan. Hän oli tähän asti yrittänyt pidätellä kyyneliään, mutta nyt hän antoi niiden valua vuolaina kuin pieni kevätpuro. Miksi minulle rakkaiden ihmisten pitää aina ylittää raja liian aikaisin? Minerva ajatteli tuskissaan. Hän ajatteli aviomiestään, Markia. Mark oli kuollut luutaonnettomuudessa 34 vuoden iässä. Minervan sisko, Lillian, oli sairastunut vakavasti ollessaan vain neljätoistavuotias. Hän oli kuollut vuoden kuluttua. Kalkaros taas oli tappanut Dumbledoren raa’asti, vaikka murha olikin ollut Albuksen kanssa suunniteltu. Dumbledore oli ollut hänelle pelkkä ystävä- mutta merkitsi silti todella paljon hänelle.
Minerva vajosi polvilleen Remuksen haudan edessä. Kaikki nämä menetykset - ne olivat liikaa hänelle. Hänen olisi tehnyt mieli vain jättää tämä kaikki taakseen, astua valoon, kaikkien hänelle tärkeiden ihmisten luo. Ei. En voi vain rypeä itsesäälissä. Minun on siirryttävä elämässä eteenpäin! Minerva päätti kyynelsilmin. Hän otti nenäliinan taskustaan, ja pyyhki silmänsä. Hän loihti kauniin kukkakimpun, ja laski sen varovasti Remuksen haudalle. Hän nousi lähteäkseen, ja vilkaisi vielä viimeisen kerran Remuksen haudalle. Hän huomasi tekstiä hautakivessä. Siinä luki:
 
Kun kuutamo loistaa, voi kuulla ihmissuden ulvovan vielä kerran

Minerva hymyili surullisesti, ja lähti kulkemaan pois hautausmaalta, kohti Tylypahkaa.

Lepää rauhassa, rakas Remus.




Mitäs piditte? Kommaa, ruusut ja risut sallittuja 

[hiddenben]

Avasin tämän oudon parituksen takia, koska tähän mennessä en ole lukenut yhtäkään Remus/Minerva-parituksellista ficciä! Vierastan tätä edelleen, mutta olit saanut heidän suhteestaan hyvinkin ymmärrettävän ja täysin siedettävän.

Tässä oli paikoitellen toistoa, jotka näin pilkunnussijana aion laittaa tähän:

Hän astui hautausmaan porteista sisään, ja hänen poskelleen vierähti yksinäinen kyynel. Hän pyyhkäisi pois ensimmäisen kyynelen, mutta haudalle päästyään hän ei pystynyt enää pidättelemään kyyneliään.

Kyyneltä tuli aika paljon, joten esimerkiksi tuon viimeisen kyynel-sanan voisi korvata jollain toisella sanalla tj.

Mark oli kuollut luutaonnettomuudessa vain 34 vuoden iässä. Minervan sisko, Lillian, oli sairastunut vakavasti ollessaan vain neljätoistavuotias.

Tuossa taas oli tuota vain-sanaa kerta liikaa. He olivat vain sen ikäisiä. Jomman kumman voisi taas jättää pois.

Tämä kohta oli mielestäni jotenkin hieman sekava, koska Minervan tunteet olivat ensin epätoivoisia, ja sitten toiveikkaita jne. Tätä voisi vähän yrittää selkeyttää esim. kappalejaolla tai jollain muulla:

Minerva vajosi polvilleen Remuksen haudan edessä. Kaikki nämä menetykset - ne olivat liikaa hänelle. Hänen olisi tehnyt mieli vain jättää tämä kaikki taakseen, astua valoon, kaikkien hänelle tärkeiden ihmisten luo. Ei. En voi vain rypeä itsesäälissä. Minun on siirryttävä elämässä eteenpäin! Minerva päätti kyynelsilmin.

Toisaalta tämä on vain minun mielipiteeni. Sitten on vielä tämä, mikä minusta ei sopinut ficciin:

Lepää rauhassa, rakas Kuutamo.

Miksi Kuutamo? Mielestäni Remusia kutsuttiin Kuutamoksi vain kelmien keskuudessa, ei muiden.


Mutta kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä teksti, kiitos siitä! Ja anteeksi monet lainaukset, niitä tuli aivan liikaa 

[Ewixi]

hiddenben: Niin, olisinhan minä voinut tämän kunnollakin tehdä, kun kerran aloitin, mutta niin siinä käy kun päästetään minut tekemään outoja parituksia 

Nuo toistot huomasin tosiaankin vasta nyt, mutta korjaan ne heti (tai ainakin yritän..).

Kappalejakoja minä laiska en nyt jaksa ruveta tekemään, mutta katotaan teenkö ne tähän tulevaisuudessa.

Tuota Kuutamoa en oikeestaan ajatellut yhtään, mutta minä nyt en yleensä ajattele muutakaan järkevää. Mutta korjattavissa sekin..

Mutta kiitos rakentavasta kommentista 

[Kuurankukka]

Voih, tämä oli lyhykäisyydessään kaunis

Minusta on hyvä, että tämä on one-shot, koska minusta tämä ficci on paljon kauniimpi ja merkityksellisempi tällaisena.

Kauniisti kerroit, ja vaikka odotinkin hieman erinlaista ficciä Remus/Minerva parituksen takia, tämä  on oikeastaan parempi näin 

Minulle iski silmään muutama häiritsevä kohta, mutta hiddenben ne jo kertoikin, joten ei siitä sen enempää.

Kiitos

[Ewixi]

Kuurankukka: Kiitokset sinulle 

Minä en lukuja jaksa enkä osaa tehdä, joten toistaiseksi joudutte tyytymään minulta vain one-shotteihin ynnä raapleisiin 

Kiitän ja kumarran