Hetken jo ajattelin, että tuskinpa minulla enää mitään on vaan onpa sittenkin
Yritän pelkän listauksen sijaan kertoa kaikesta jotakin, koska pelkän omistamisen sijaan, tarina tavaroiden takana on mielestäni se kiinnostavampi juttu. Ja tosiaan, kysehän on
Harry Potter -tavaroista.
KirjatOlen kyllä yhdessä vaiheessa omistanut kaikki seitsemän kirjaa ja Kuoleman varjelukset omistan edelleen englanniksi. Olen kuitenkin uusperheen jäsen ja se aiheuttaa välillä tahattomia omaisuuden vaihtoja. Liekehtivä pikari ja Viisasten kivi taisivat lähteä reissulle sisaruspuolteni äidin luokse toiselle paikkakunnalle sieltä koskaan palaamatta. Yritin niiden perään kovasti kysellä, mutta sanoivat, ettei heillä niitä siellä ole. Ei kovin paljoa vakuuttanut, mutta minkäs sille voi. Liekehtivä pikari puuttuu edelleen, mutta viime jouluna sain sen uuden kuvitetun (taiteilijana Jim Kay) Viisasten kiven joululahjaksi. Tiesin kyllä kuvittamisen olevan käynnissä, mutta yllätyin silti, kun näin kirjan kaupoissa ja kirjattomana minulla oli ihan syyni toivoa sitä. Ehkä sarjan täydellistämisen tähden kuitenkin tulen hankkimaan Viisasten kiven ja Liekehtivän pikarin samana sarjana kuin nuo muutkin. Näyttää paremmalta kirjahyllyssä
Edellinen Feeniksin kilta meni niin hajalle, että ostin tilalle uuden ja sekin on alkanut repsottaa kannen vasemmasta sivusta. On vaan niin pahuksen paksu kirja. Rispaantuu liian helposti, jos vaikka matkustaa kirjan kanssa. Pitäisikö se päällystää vai mitä? Edeltäjää tosiaan ihan teippailin ja silti siitä lähti lopulta etukansi irti ja mitähän kaikkea. Nyt, jäljessä, mutta noista kirjakatoamisista viisastuneena, olen laittanut nimeni jokaiseen kirjaan. Vaikka tällä hetkellä asun yksin, siitä voi olla hyötyä myöhemmin, koska aika moni noita kirjoja omistaa ja jos tulen asumaan sellaisen ihmisen kanssa, niin tiedänpä omani. Kuoleman varjelukset aiheuttivat niin suuret fiilikset, että olen kirjoittanut pienen puheen etulehdelle. En lainaa sitä tähän, koska hävettää liikaa. 12-vuotias minä ei ihan ollut sanailun mestari ja turhan dramatiikkaankin taipuva
Piti se sinne kuitenkin jättää, muistoksi.
ElokuvatViisasten kiven omistin joskus VHS:nä! Joka vuosi ilmestyessään, leffat ostin itselleni, mielellään oheismatskun kanssa. Joskus katsoin moneen kertaan lisämateriaalit, haastattelut sun muut, vaikka kaikissa ei ollut edes tekstityksiä. Kiinnosti näyttelijöiden fiilikset elokuvien takana. Sitten joskus pari kolme vuotta sitten, kun tuli tämä boksi, jossa on kaikki elokuvat dvd:nä, toivoin sitä joululahjaksi ja se boksi on edelleen hyvässä kunnossa ja tallella. En pidä sitä kuitenkaan nykyisessä kämpässäni vaan vanhempieni luona, jossa niitä leffoja voi sit maratoonata sisarusten kanssa ^^
Pelit (PC)Potter-pelit ovat lempipelejäni ikinä! Joskus lapsena näin serkkuni pelaavan Potter-kakkosta, itse asiassa kahden serkkuni, toinen koneella ja toinen pleikkarilla. En ole koskaan omistanut pleikkaria, joten innostuin koneversiosta, joka ilmeisesti oli Saksasta ostettu. He sitten ystävällisesti polttivat pelin levylle ja antoivat minulle koodeineen. Niitä on ilmeisesti vähän eri versioita. Ainakin pleikkarin ja koneen ero oli huima. Kakkospeli oli kuitenkin niin vaikea, etten koskaan itse saanut sitä läpi vaan pistin veljeni pelaamaan sitä (sorruin jopa lahjontaan, josta seurasi ongelmia ja sotkua.) Haluaisin edelleen pelata peliä, mutta koodi on hukkunut eikä nämä koneet niitä varmaan pystyisi enää pyörittämäänkään. Jäi kuitenkin harmittamaan, koska en itse saanut sitä koskaan läpi! Murr. Voi että, nyt tuli kamala halu. Ehkä se olisi vielä jotenkin mahdollista.
Salaisuuksien kammion lisäksi Feeniksin kilta on ylivertainen suosikki. Se on niin ihanaa, kun saa seikkailla ympäri linnaa, joka on tosi ISO ja siellä riittää löydettävää, korjattavaa ja pelattavaa. Aivan loisteliasta pelisuunnittelua! Itse taistelutaiat ovat mielestäni vähän tylsiä. Menee nopeasti itu niihin luihuisiin, jotka menee maahan, kun niitä pari kertaa posauttaa ja varsinaisest taistelukohtaukset eivät ole kovin vaikeita ja nopeasti ohi. Pitäisi varmaan säätää vaikeusastetta, niin tulisi enemmän haastetta kyseiseen peliin
Liekehtivä pikari on vähän tympeä kenttämäisen rakenteensa takia ja missä ihmeessä lukee, että onko jossain "kentässä" vielä niitä kilpiä vai eikö? Olen kerran saanut pelin läpi. Voldemortin päihittäminen oli ärsyttävää kaikessa kinkkisyydessään ja ne koetukset! Niihin vasta menikin hermo, kun piti saada tarpeeksi hyvä tulos päästäkseen eteenpäin. Puoliverisessä prinsissä hauskinta on liemien keitto. Muuten peli onkin vähän lame ja huispaus tylsää. Lennän renkaiden läpi, voi kun hauskaa. Kuoleman varjeluksista eka osa on Wii:lle. Ei kannata. Sinänsä kiinnostaisi koneversiot. Ehkä ne tulee joskus hankittua.
Muut fanitavaratJuuri vastikään kävin Lontoossa ja pitihän siellä King's Crossin aseman Harry Potter Shopissa käydä. Ostin sieltä rohkelikkojen tupahuivin,
tätä mallia. Kuten siskoni osuvasti sanoi, se on kiva siksi, että asiasta tietävät näkevät sen olevan tupahuivi, mutta se ei silti aivan kilju, että POTTER!!1! Ostin myös ajankääntäjä-avaimenperän, mutta se hukkui hotellilla. Siskolla asuu kuitenkin poikaystävä Lontoossa ja sisko on luvannut ostaa (äidin rahoittamana) mulle uuden, mitä arvostan kovasti. Olisinhan halunnut ostaa kaupasta vaikka mitä, mutta hinnat olivat sen verran kovia, että olen ihan tyytyväinen näihin hankintoihin. Huivi on tosi hyvä! Hyvännäköinen ja lämmin. Lapussa lukeekin: 100% lampaanvillaa, made in Scotland. Kyllä laadun huomaa <3
