Nimeke: Lumisadepallorakkautta
Kirjoittaja: Winga
Tyylilaji: Fluff
Paritus: Albus Severus/Scorpius
Ikäraja: S
Lyhyesti:
”Kuvittele”, hän sanoi mietteliäs ilme kasvoillaan, ”miten romanttista se olisi, jos nyt menisit hänen luokseen, tarttuisit rinnuksista kiinni ja suutelisit.”Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot!
Kirjoittajalta: Katsoin Eläimellistä menoa ja ryhdyin miettimään AS/S jouluficciä. Sen lopussa oli niitä joulun sanomia ja yksi koira sanoi:
Puhukaa! Olkaa yhteyksissä! ja se toinen:
Rakastakaa toisianne. Siitä se ajatus sitten lähti. Ja Lucy Parkinson sekä Janus Lovekiva on mun rakkaita omia hahmojani, jotka on Nauru pitkästä itkusta -ficistä otettu...
FF100:n sanalla 65. Siirtymä
Tämä on (hiukan myöhäinen, paitsi jos ajatellaan, että ne lahjat jaetaan ihan joulupäivänä) joululahja kaikille finiläisille, jotka tämän lukevat ja erityisesti sille, joka laittoi minulle sen joulukortin
LumisadepallorakkauttaKorpinkynnen oleskeluhuoneessa oli meneillään Suuri Joululahjojen Jako. Scorpius istui yhdellä tuolilla järjestellen lahjojaan ja odotti, että jonkun hänen ystävänsä nimi mainittiin, sillä korpinkynnet jakoivat lahjat henkilö kerrallaan.
”Miley Duane”, nimilistan näkevä taulu kuulutti ja kaikki Mileylle suunnatut lahjat leijuivat tätä kohti. Scorpiuksen pinosta lähti pitkulainen esine – se ei aivan ollut Mileyn pyytämä kirja, mutta poika toivoi senkin kelpaavan. Hän kuunteli nimiä ja leijutti lahjojaan aina oikean nimen sattuessa kohdalle.
Taulun sanoessa: ”Scorpius Malfoy”, Scorpius ei ollut varautunut moneenkaan lahjaan, vaikka oli itse aika monia hankkinut. Niinpä hän katsoi hämillään, kun jokainen hänen ystävistään – myös ne, jotka olivat sanoneet, etteivät hankkisi mitään – leijutti häntä kohti jotain pientä. Hän kuitenkin kiitti kohteliaasti eikä tietenkään avannut lahjoja, ennen kuin kaikki oli käyty läpi. Silloin kaikki alkoivat repiä pakettejaan auki ja toisinaan kuului ihastunut huokaus, toisinaan kauhistunut kiljaisu ja aina silloin tällöin joku yhtäkkiä nauroi.
Scorpius oli yksi näistä nauruun purskahtavista. Avatessaan Janus Lovekivan lahjaa hän ei voinut olla nauramatta, sillä paketista paljastui keraaminen seinätaulu, johon oli napattu liikkuvia muistoja – Scorpiuksen epäonnistumisista. ”Kiitos, Janus”, hän huudahti korpinkynsien yli ja tyttö nosti päätään virnistääkseen hänelle.
”Ole hyvä vain, tiesin, että arvostaisit sitä.”
Scorpius vain virnisti ja availi muita lahjojaan – kirjoja, koruja, erikoiskiviä, kuvia. Lahjojen auettua paperit katosivat ja kaikki veivät saamansa lahjat huoneisiinsa vain lähteäkseen yhdessä jouluaterialle. Scorpius etsiytyi Januksen seuraan ja huomasi tämän kaulassa uuden korun.
”Sacrel viimein antoi sinulle tuon?” Scorpius kysyi kuin ohimennen, sillä koruun kaiverrettu kuvio osoitti rakkautta.
Tyttö punastui. ”Kyllä. Hän päätti viimein myöntää rakastavansa minua.” Hänen katseensa tutkaili Scorpiusta. ”Ei vieläkään mitään keneltäkään. Minä en edelleenkään ymmärrä, mikset sinä seurustele – äläkä aloita sitä vanhaa 'Minä olen tottunut tähän enkä edes kaipaa ketään vierelleni' -virttä, sillä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, ettei se ole totta. Sinä etsit sitä oikeaa, ja minusta tuntuu, ettet huoli ketään, joka ei ole sielunkumppanisi.”
Scorpius näytti kieltä Janukselle. ”Missä Sacrel muuten on?” hän kysyi vaihtaakseen puheenaihetta, vaikka tiesi, ettei onnistuisi siinä niin helpolla.
”Kotonaan. Sain tämän jo aiemmin, mutta lupasin, etten avaa pakettia ennen joulua”, Janus vastasi huokaisten. ”Mutta ihan totta, Scorpius! Jos en paremmin tietäisi, olettaisin, että tahtoisit viettää jouluasi Alin kanssa – hän saa sinuun parhaiten yhteyden, vaikka se onkin väkivallan avuin.”
”Kenen Alin?” Scorpius kysyi esittäen tyhmää, vaikka tiesi täsmälleen, ketä Janus tarkoitti. Hänen poskilleen kiiri lievä puna, mutta hän oli kuin sitä ei olisikaan.
Janus pyöritti silmiään. ”Albus Severus. Luihuinen. Meidän ikäisemme”, hän selitti kuin tyhmälle, vaikka tiesi toisen tajunneen heti aluksi. Kääntyessään toista kohti hän huomasi punan tämän poskillaan ja virnisti. ”Ai sinä oikeastikin tahtoisit? Luulin sen olleen vain kuvitteluani.”
Scorpius tuhahti ja läppäsi Janusta käsivarteen. ”Älä viitsi, Janus. Kaikki on vain mielikuvituksesi tuottamaa.”
Janus vain nauroi ja jatkoi matkaansa kohti suurta salia. Korpinkynnen pöytää lähestyessään hän pysähtyi. ”Kuvittele”, hän sanoi mietteliäs ilme kasvoillaan, ”miten romanttista se olisi, jos nyt menisit hänen luokseen, tarttuisit rinnuksista kiinni ja suutelisit.”
Katsoen Janusta Scorpius naurahti hermostuneena. ”Ja päätyisin sen jälkeen lattialle kasaksi, josta kukaan ei saisi selkoa, ei tietäisi, missä ovat käteni ja missä jalkani.”
Mietteliäs ilme ei kadonnut Januksen kasvoilta. ”Minusta tuntuu, ettei niin kävisi. Sinun pitäisi puhua hänen kanssaan.” Niine sanoineen Janus tarttui Scorpiusta kädestä kiinni ja raahasi vastaanpyristelevän ystävänsä luihuispöydän eteen.
”Janus, päästä irti!” Scorpius kivahti ystävälleen seisoessaan luihuisten edessä. Janus hellitti otettaan. ”Kiitos.”
”Ei mitään. Hei Al, Scorpiuksen ja sinun pitäisi vähän jutella. Voit vaikka ottaa Parkinsonin mukaasi”, Janus totesi edessään istuvalle Alille. Tämä tuijotti kaksikkoa ihmeissään.
Lucy nyökkäsi hyväksyvästi ja virnisti ilkeästi Alin kauhistuneelle katseelle. ”Lovekiva, kerrankin olen samoilla linjoilla kanssasi, näiden kahden täytyy jutella”, hän sanoi tarttuen Alia käsivarresta. Hän nyökkäsi muille luihuisille. ”Minä palaan luultavasti pian, mutta Al sanoo jo nyt hyvät joulut teille kaikille, sillä hänellä menee hieman pidempään.”
Luihuiset vain nyökkäilivät ja jatkoivat ateriointiaan, sillä korpinkynsien kanssa yhdessä toimiminen ei ollut luihuisille niin omituista, ei ollut koskaan ollut. Al vänkäsi vastaan, mutta kukaan ei kuunnellut häntä eikä sen puoleen Scorpiustakaan. Tytöt raahasivat vastaanhangoittelevia poikia pitkin Tylypahkan käytäviä Lucy edellä kunnes tulivat Barnabas Bauka-Aivoa esittävän kuvakudoksen kohdalle. Lucy käveli edestakaisin käytävää ja Al kirosi sitä päivää, jolloin oli ottanut ystävänsä kanssa puheeksi Tarvehuoneen, josta hänen isänsä oli kertonut. Scorpius mutisi jotain hiljaa tietäen isänsä kertomuksista huoneen tarkoitusperät.
Oven ilmestyessä seinään Lucy käveli sen luo ja avasi sen. ”Ei hassumpi”, hän totesi ja viittoi poikia sisään. Koska tiesivät, etteivät pääsisi pois, Al ja Scorpius tottelivat. He menivät edeltä ja Lucy sekä Janus seurasivat heitä huoneeseen.
”Mitä järkeä tässä on?” Scorpius kysyi Januksen suljettua oven. Al nyökkäili tahtoen vastauksen samaan kysymykseen, jonka olisi ehkä esittänyt hieman eri sanoin.
Janus huokaisi. ”Minä teen tämän, koska teidän todella täytyy jutella. Sitä paitsi olen kyllästynyt kuuntelemaan ainaisia valituksia 'Potter sitä ja tätä', 'miksei Potter voi olla kuin siskonsa' ja niin edelleen. Puhukaa asianne selviksi!”
Vieressä kuunnellut Lucy nyökkäsi. ”Olen samaa mieltä. Te kaksi olette toisinaan niin raivostuttavia. Eivätkä sinun valitusvirtesi ole sen parempia kuin Scorpiuksenkaan, Al. Teidän todella on parempi puhua, sillä joko te selvitätte asianne täällä tai ainakin sinä, Albus Severus, menetät ystävän.”
”Sama koskee sinua, Scorpius Hyperion.”
Pojat nyökkäsivät nöyrinä ja katsoivat, kun tytöt poistuivat huoneesta jättäen kaksikon omaan rauhaansa. Oven sulkeuduttua Al heittäytyi huoneen perällä olevalle sängylle ja vasta sen tehdessään tajusi koko huonekalun olemassaolon. Lähinnä itsekseen mutisten hän kysyi: ”Mitä hän oikein ajatteli – sänky? Ja vain yksi sänky.”
Lähemmäs kävellyt Scorpius kuuli sen ja kääntyi kannoillaan huomaten, että huoneessa tosiaan oli vain yksi sänky. Sen lisäksi siellä oli pari tuolia ja pöytä, jolla oli ruokaa ja juotavaa. Hän kääntyi takaisin menosuuntaansa ja käveli sängyn luo. Al tuijotti häntä.
”Mitä sinä siinä, tuolla on tuolejakin?” Al kysyi irvaavasti.
Scorpius kohautti olkiaan. ”Minun on ainakin pakko yrittää. En minä tahdo Januksen ystävyyttä menettää enkä usko sinun tahtovan menettää Lucya. Ja minusta tuntuu, ettei Lucy puhuisi minullekaan edes isän juhlissa, joihin perheineen tulee.”
Alin virne muuttui vakavaksi ilmeeksi. ”Jep, tiedän mitä tarkoitat. Janus, vaikkei koulussa paljon kanssani puhukaan, on oikeastaan aika mukavaa seuraa silloin, kun meillä käy ja Lucy on yksi parhaita ystäviäni. Kenties meidän sitten täytyy puhua.” Hän vääntäytyi istuvaan asentoon ja taputti sänkyä vierellään. ”Koska et selvästikään aikonut mennä tuolille”, hän vastasi Scorpiuksen kysyvään katseeseen. Tämä nyökkäsi ja istui alas.
”Tiedätkö, sinun kanssasi on tavallaan vaikea olla kunnolla vihoissa, Potter”, Scorpius aloitti. ”Kun meillä on yhteisiä ystäviä ja vanhempamme tahtovat, ettemme ole kuin he.”
Al nauroi. ”Niinhän se on. Jos minä en tuntisi Janusta ja sinä Lucya, tämä voisi ehkä olla helpompaa. Mutta aika hyvinhän me olemme tapelleet – ja näemmä ainakin olleet tarpeeksi raivostuttavia ystävillemme.” Hän vakavoitui. ”Minä en kyllä oikeastaan tiedä, miksi olemma aina riitelemässä.”
”Koska tahdomme ärsyttää isiämme. Ja ystäviämme. Ja koska kukaan ei oikeastaan tiedä, että me olemme ystäviä ja tahdomme, että he luulevat meidän inhoavan toisiamme?” Scorpius ehdotti. Al nyökkäsi hyväksyvästi. ”Ehkä meidän täytyy lopettaa esittäminen ja vain olla ystäviä?”
”Niin kai”, Al sanoi olkiaan kohauttaen ja virnisti. ”Onko sinulla lahjani mukana?”
Scorpius nyökkäsi. ”Entäpä sinulla minun?”
Al nyökkäsi ja pojat kaivoivat kaapujensa alta paketit ojentaen ne toisilleen. Scorpius löysi paketistaan 'Käytännön teoriaa' -kirjan sekä lempisuklaataan ja hymähti katsoessaan Alia, jonka ilme osoitti ihmetystä tämän paketin sisältöä kohtaan.
”'Kuinka sanot
Ei kommenttia 30:llä kielellä'. Scorpius”, Al sanoi nostaen katsettaan, ”sinäpä se ajattelevainen olet.”
Scorpius virnisti. ”Eikö minun pitäisikin olla?” Hän kaatui sängylle Alin hyökätessä hänen kimppuunsa.
”Kyllä minä osaan sanoa 'Ei kommenttia'. Etkö muka usko?” Al kysyi pitäen Scorpiusta paikallaan.
Scorpius nyökkäsi uskovasti eikä kyennyt puhumaan. Hän koetti riuhtoa itseään irti otteesta, mutta Al luuli hänen vain vakuuttavan, ettei uskonut ja piti toista tiukemmin kiinni. Naurahtaen hän sanoi: ”Etkö jo tiedä, että olen sinua vahvempi?” Hän ei huomannut hieman säikähtänyttä ilmettä Scorpiuksen kasvoilla.
Pakottaen äänensä vakaaksi Scorpius sanoi Alin silmiin katsoen: ”Huomasitko, että paketissasi oli muutakin?” Harhauttaen näin Alin hänen onnistui päästä otteesta, sillä toinen kierähti heti pakettinsa ääreen katsomaan sen sisuksiin.
Al sai käsiinsä lumisadepallon ja katsoi sitä mietteliäänä. Hän huomasi sen olevan lumottu, sillä lumi sateli omia aikojaan. ”Lumisadepallo?”
”Katso sen sisään”, ajatuksensa koonnut ja hengityksensä tasannut Scorpius kehotti ja Al teki työtä käskettyä. Hän näki pallon sisällä itsensä ja Scorpiuksen miniatyyriversiot nauramassa ja heidän perheensä ja joitain ystäviään näkyi myös liikkuvan pallossa. Pikku-Scorpius näytti suutelevan pikku-Alia ja Al kääntyi mietteliäänä Scorpiuksen puoleen.
”Miten näiden käyttäytyminen määräytyy?” Al kysyi uteliaana.
”Lyhyesti sanottuna: se riippuu niiden malleista. Sain jokaiselta jotain henkilökohtaista ja hieman muokkailin niitä niin”, Scorpius vastasi. ”Kuinka niin?”
Scorpiuksen saama vastaus oli virnistys ja hänet uudelleen kaatava Al. ”Joten se, mitä sinä tuossa teet, on mitä tahtoisit tehdä?” Al kysyi ahdistamaltaan korpinkynneltä.
”Niin kai”, Scorpius vastasi nieleskellen. ”Mitä minä sitten teen?”
Al myhähti ja laski päätään kääntäen sitä hieman. Hän suuteli Scorpiusta hellästi ja nosti päänsä ylös. ”Vastasiko kysymykseesi?” Scorpius nyökkäsi ja nosti päätään haluten maistaa toista lisää. Al naurahti. ”Mikset sinä ole sanonut mitään aiemmin?”
Transsistaan heräävä Scorpius oli heti sanavalmis: ”Koska minä en arvannut, että ajattelisit lainkaan samoin. Ajatteletko sinä muuten, vai oliko tuo vain ilkeilyä?”
Al tuhahti ja suuteli Scorpiusta uudelleen, tällä kertaa pitempään. Hän tai Al eivät kumpikaan kuulleet, kuinka huoneen ovi aukeni ja Lucy sekä Janus kävelivät sängyn luo.
”Voi kuinka söpöä!” Janus naurahti saaden pojat hätkähtämään ja kiinnijääneinä hypähtämään hieman kauemmas toisistaan. Janus nauroi uudelleen ja tällä kertaa Lucy yhtyi nauruun.
”Voi, älkää meitä pelätkö”, Lucy sanoi. ”Vaikkemme kyllä aivan tätä odottaneet.”
Al kohautti olkiaan. ”Mitä voi odottaa pitkäaikaisilta ystäviltä, jotka ovat salaa ihastuneet toisiinsa yhä syvemmin ja syvemmin? Tosin, tästä täytyy kiittää Scorpiuksen loistavaa lahjaa”, hän sanoi ojentaen lumisadepalloa Lucylle, jotta tämä näkisi sen hahmot.
Janus ojentautui Lucyn olan yli katsomaan lumisadepalloa. Hän näki Scorpiuksen ja Alin hahmot kierimässä hangessa vaatteet hyvää menoa lähdössä pois heidän päältään. ”Al”, hän sanoi, ”sinuna olisin ensin katsonut ennen kuin antanut.” Lucy nyökkäsi ja ojensi palloa Alille. Poika otti sen ja vilkaisi siihen ja punastui pahasti. Scorpius vilkaisi palloa nopeasti ja nauroi hermostuneesti.
”Ei ensimmäisenä yönä”, Lucy ehdotti ja pojat mulkaisivat häntä. Hän kohautti olkiaan ja kääntyi Janukseen päin. ”Mennäänkö? Nuo kaksi tarvitsevat kuitenkin omaa rauhaa.” Janus nyökkäsi ja lähti huoneesta Lucyn perässä. Ovella kaksikko vielä kääntyi ja vinkkasi silmää pojille. Poikien murhanhimoiset katseet saivat aikaan vain naurunremakan.
Al huokaisi jäädessään jälleen kahden Scorpiuksen kanssa. ”Ihastuttava alku”, hän sanoi virnistäen. ”Mitä sanoisit, jos jatkaisimme toisiimme paremmin tutustumista kuitenkaan menemättä noin pitkälle, kuin nuo lasipallossa?”
”Erittäin hyvä ehdotus”, Scorpius hymyili ja hyppäsi eteenpäin kaataen Alin. ”Tällä kertaa minä määrään tahdin.”