Nimeke: Vaikein joululahja
Kirjoittaja: Winga
Tyylilajit: fluff, romanssi, huumori
Paritus: Ron/Harry, Ginny/Dean, Seamus/Hermione
Ikäraja: S
Lyhyesti: ”Onko heidän pakko olla noin läheisiä, vaikka he eivät seurustele?” katkera ääni kuului sanovan Hermionen vierestä. Ja Hermione tiesi lahjansa ystävilleen.
Ja ihan vaan lisäinformaationa: Ginny, Hermione ja Seamus tietää Harryn olevan ihastunut Roniin...
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin ja minä leikin vain.
Varoittelenpa: siirappisuudesta
Kirjoittajalta: Kun kerran kaikki muut, niin minäkin... Tässä joululahja Merriadocille, joka joutuu sitä oikeaa oottamaan vielä, kun en oo saanut valmiiksi saati sitten lähetettyä...
Aivan: koska eletään Britanniassa, lahjat saadaan tietenkin 25. päivä!
Hyvää joulua kaikille!
Vaikein joululahja
23.12: Suunnitelman kehkeytyminen
Harry nauroi iloisesti Ginnyn kanssa ja piti tätä kädestä. Hän ei lainkaan huomannut Ronin silmissä välähtävää kateutta kuiskiessaan tytön korvaan jotain ystävällistä.
Hermione mietti kirjansa takana kuumeisesti vielä viimeisiä lahjoja Harrylle ja Ronille – vaikka nämä olivatkin hänen parhaat ystävänsä, oli hänen aina juuri heille vaikeinta keksiä jotain, mistä he todella pitäisivät. Hän hymähti Harrylle ja Ginnylle, sillä tiesi, että nämä olivat vain ystäviä ja Ginny oli jälleen Deanin kanssa – joka muuten näytti mustasukkaiselta. Hermione päätti, että hänen täytyisi vielä sanoa Ginnylle, että tämän olisi kerrottava Deanille Harrysta.
Rohkelikkotuvassa ei juuri muita ollutkaan, Deanin seurassa vielä Seamus, muut olivat lähteneet lomaksi kotiin. Hermione hymyili miettiessään, miten kumman läheisiksi tuo kuusikko oli jo tullut. Ennen Seamus oli tavallaan inhonnut Harrya ja nykyään pojat olivat läheisiä ystäviä. Kenties se, että Seamus seurusteli Hermionen kanssa, oli osaltaan vaikuttanut asiaan. Ainakin Seamus oli suostunut kuuntelemaan häntä hänen todetessaan, ettei Harry niin paha ollut.
”Onko heidän pakko olla noin läheisiä, vaikka he eivät seurustele?” katkera ääni kuului sanovan Hermionen vierestä. Tyttö huomasi Ronin ja kurtisti kulmiaan nähdessään tämän ilmeen. Hän koetti lukea pojan kasvoilta sitä, mitä tämä ajatteli, muttei onnistunut. ”Ginny nyt ainakin voisi miettiä, hän sentään seurustelee. Ja Harry... eihän hänen pitänyt enää pitää Ginnysta.”
Mietteliäänä Hermione katsahti Ginnyyn ja Harryyn. Nämä näyttivät syventyneen animoituun keskusteluun – molempien kädet heiluivat vauhdikkaasti. ”Harry tahtoo vain pysyä ystävinä Ginnyn kanssa. Eikä hän sillä tavoin pidäkään Ginnysta – tai kenestäkään tytöstä sen puoleen. Mutta miten se sinua nyt noin kovasti häiritsee?”
Ron nyökkäsi hajamielisesti. ”Minä tiedän, mutta silti! Tuosta voisi vetää vaikka mitä johtopäätöksiä – ja olen varma, ettei Dean tiedä. Hänen ilmeensä ainakin osoittavat siihen suuntaan. Ja kyllä kai se nyt minua häiritsee, kun kerran -” Hän lopetti kesken lauseen ja mietti mitä oli sanomassa. ”Ei siis mitään.”
Hermione nyökkäsi aivan kuin olisi antanut asian olla ja uskonut Ronia, vaikka todellisuudessa hän oli tajunnut – ainakin niin hän uskoi – mitä Ron oikeastaan ajoi takaa. Hymy hakeutui hänen huulilleen, kun hän keksi, mitä voisi antaa parhaille ystävilleen joululahjaksi. Hänen täytyi vain keksiä, miten toimisi niin, ettei kumpikaan näistä tajuaisi.
Sulkien kirjansa Hermione nousi ylös. Kuin ohimennen hän totesi menevänsä sänkyyn ja käveli Seamuksen luo suudellakseen tätä vielä ja kiipesi makuuhuoneeseen miettimään lahjan toteuttamista.
24.12: Suunnitelman toteuttaminen
Seamuksen käsi hipaisi Harryn omaa lohduttavasti. Ron tuijotti poikaa murhanhimoisesti ja mietti, kuinka tämä kehtasi, kun kuitenkin seurusteli Hermionen kanssa.
Asioiden järjestäminen oli vaatinut lähes koko aattopäivän ja Hermione huomasi ensimmäisenä ystäviensä kummastelevat katseet ilmestyessään päivällisellä toista kertaa näiden näköpiiriin. Aamulla hän oli saanut todeta ajatustensa osuneen oikean Ronin valittaessa Seamuksen käytöstä Harrya kohtaan. Hermione oli naurahtanut ja vakuuttanut Ronille, ettei se mitään meinannut ja poistunut tekemään yllätystään.
Nyt, monta tuntia myöhemmin, Hermione istui ainoassa pöydässä, joka suuressa salissa oli. Rohkelikot olivat pöydän toisessa päässä ja luihuiset toisessa, sillä opettajat eivät, joululomallakaan, tahtoneet ottaa sitä riskiä, että nämä ryhtyisivät tappelemaan keskenään. 'Joulu on rauhan aikaa' -puhe ei tepsinyt kumpiinkaan ja Hermione oli vain tyytyväinen, etteivät opettajat yrittäneet toteuttaa het alkuunsa tuhoon tuomittua 'yhdistäkää tuvat' -suunnitelmaansa.
”Missä sinä olet ollut?” Seamus kysyi ihmetyksen täyttämällä äänellä tytön tervehtiessä kaikkia. ”Me olemme etsineet sinua ja epäilleet vaikka mitä.”
Hermione hymyili salaperäistä hymyä. ”Voi, minulla on ollut vielä tekemistä huomiseen liittyen. Viimeiset lahjat ja niin edelleen. Kyllä huominen tuo yllätyksiä tullessaan.”
Muut rohkelikot ja muutama puuskupuh (jotka oli sijoitettu rohkelikkojen viereen, koska korpinkynsi oli ainut tupa, jonka jäsenet tulivat edes jotenkuten toimeen luihuisten kanssa) miettivät, millaisia Hermionen tarkoittamat yllätykset mahtoivat olla. Ginny avasi suunsa kysyäkseen asiasta, mutta Ron ehätti edelle. ”Et kai ole ajatellut mitään edellisvuoden tapaista?”
Edeltävänä vuonna Hermione oli aiheuttanut lähes sydänkohtauksia joululahjoilla, joissa oli ollut jonkinlaiset hälytyskellot ja vesi-ilmapallot tai kuplat. Rohkelikot (ja muutamat muista tuvista) olivat vannoneet kostoa, mutta lahjat olivat lepyttäneet jokaisen. Kukaan ei silti tahtonut sen toistuvan.
Kevyesti Hermione naurahti. ”Voi ei, ei mitään sellaista. Oletan, että tulette pitämään tästä, mutta varmuudenhan minä saan vasta huomenna. Toisaalta, lähes-sydänkohtauksilta ei varmaan vältytä, mutta ainakin syy on toinen, parempikin.”
Kenenkään rohkelikon olo ei kovinkaan paljon tästä tunnustuksesta parantunut ja puuskupuhien into saada tietää asiasta lisää vain kasvoi, mutta vaikka molemmista tuvista useat ihmiset kyselivätkin Hermionen lahjasta, tämä ei suostunut paljastamaan mitään, sanoi vain: ”Odottakaa huomiseen. Kyllä te kaikki huomaatte, kun suunnitelmani toteutuu. Ei sitä niin vaikea voi olla huomata.” Kyllästyessään hän lateli sanansa taikasauvan avulla sellaisiksi, että ne toistuivat itsestään, eikä hänen tarvinnut enää niitä toistaa, sillä hänen ystäviensä ja viereisten puuskupuhien uteliaisuus oli kyltymätöntä. Kadotessaan makuusaliinsa hän huokaisi helpotuksesta.
25.12: Suunnitelma käytännössä
Valkea joulu oli apatian aikaa Ronin mielessä. Hän näki Harryn katseen tummenevan ja kyynelten kihoavan tämän silmiin ja tiesi tämän miettivän kuolleita vanhempiaan. Hän olisi tahtonut mennä lohduttamaan Harrya muttei osannut.
Huomatessaan Ronin olevan hereillä Harry kuitenkin hymyili säteilevästi.
Hermione varmisti vielä viimeisen loitsun ja katsoi kelloaan. Sen viisarit osoittivat puoli seitsemää ja hän päätti mennä vielä sänkyyn, sillä tiesi, etteivät muut nousisi ennen kahdeksaa ja hän todella tarvitsi vielä lepoa. Viimeisen tunnin hän oli hionut yllätystään sillä oli uskonut, että silloin varmasti ehtisi. Herääminen oli ollut vaivalloista mutta Hermione uskoi sen olleen kaiken sen vaivan arvoista. Uskoi, että hänen ystävänsä tulisivat pitämään hänen lahjastaan.
*
Hieman ennen kahdeksaa Hermione oli jo oleskeluhuoneessa. Muuten hän olisi nukkunut kymmeneen, mutta jouluna muut heräsivät aiemmin. Hän odotti ääniä poikien makuusaleihin johtavasta portaikosta eikä joutunut pettymään. Hän kuuli vain hiljaiset askeleet ja tiesi tulijan olevan joko Seamus tai Dean.
”Huomenta”, Hermione tervehti nähdessään Deanin. ”Paina puuta, jos haluat nähdä yllätykseni. Oman lahjasi saat hieman myöhemmin, unohdin näköjään ne sänkyni päätyyn.”
Vastaheränneen ja hieman pöllämystyneen näköinen Dean nyökkäsi ja istahti Hermionen viereen. Hänen aivonsa käsittelivät vielä Hermionen lauseita Ginnyn astuessa huoneeseen.
”Huomenta”, tyttö sirkutti kävellessään Deanin eteen. Hän istui tämän syliin ja katsoi kysyvästi Hermioneen.
”Jouluyllätykseni voi nähdä vain aamulla”, tämä vastasi selitykseksi ja kuunteli, kuinka poikien makuusaliin johtavassa portaikossa kuului 'All I Want For Christmas Is You'. Hän pongahti pystyyn ja, Ginnyn ja Deanin seuraamana, käveli portaikkoon nähdäkseen Harryn yllättynyt ilme kasvoillaan.
”Hermione, mitä ihmettä tämä oikein merkitsee?” hän kysyi nähdessään ystävänsä ja tämän kasvoilla olevan ilmeen.
”Tämä on minun joululahjani sinulle”, Hermione vastasi hymyillen Harrylle ja istui portaalle odottamaan lahjan toista osapuolta samalla toivoen Seamuksen tulevan ensin, jotta tämäkin näkisi. Hänen toiveensa toteutui Seamuksen astuessa Ronin kanssa perätysten ovesta ulos. Harrya tuijottaen Seamus laskeutui portaita kohti muita ja käännähti katsomaan taakseen kuullessaan Ronin ihmettelevän älähdyksen.
Harry tuijotti Hermionea kysyvästi silmiin Seamuksen pysähtyessä portaiden keskiväliin. ”Lahjan loppuosa”, tyttö vain hymähti ja osoitti sormellaan ylös. Vasta siinä vaiheessa Harry tajusi päänsä päällä olevan mistelin. ”Älä huoli”, Hermione naurahti, ”et ollut sokea, jos et sitä aiemmin nähnyt. Se oli aluksi vain huomaamaton musta möykky kiinni seinässä.”
Ronin silmät olivat kauhusta ammollaan hänen tajutessaan Hermionen suunnitelman ja sen, että tyttö oli tajunnut hänen tunteensa. Hän ei ehtinyt vastustella lainkaan, kun Harry jo suuteli häntä.
”Hyvää joulua!” Hermione huudahti ja kiiruhti makuusaliinsa hakemaan muiden lahjat. Ron suuteli Harrya jo takaisin ja muut portailla istuvat tuijottivat ihmeissään – Dean, koska ei ollut tiennyt Harryn olevan homo (Ronin hän oli arvannut olevan), Seamus ja Ginny, koska olivat odottaneet Ronin olevan täysin hetero.
Hermionen palatessa lahjoineen pojat olivat jo irrottautuneet toisistaan, mutta tunsivat näkymättömien seinien yhä pitelevän itseään paikoillaan. He tuijottivat hätääntyneinä Hermionea, joka sillä hetkellä ojensi muille lahjoja ollen kuin ei huomaisikaan poikia. Vasta lahjat annettuaan hän huokaisi turhautuneena.
”Ettekö te tajua? Teidän täytyy myöntää, että pidätte toisistanne. Ja toivottaa hyvät joulut.” Hilpeä pilkahdus Hermionen katseessa sai Ronin tuntemaan olonsa hölmöksi ja Harryn typeräksi, vaikkeivät he olleet mistään voineet tietää, miten Hermione oli mistelinoksan loihtinut.
Harryn ja Ronin viimein tehdessä mitä piti, Seamus kiitti Hermionea lahjastaan suudelmalla ja työnsi tätä portaikosta vedoten nälkään. Myös Ginny ja Dean olivat kadonneet viettämään laatuaikaa.
”Pidätkö sinä minusta todella?” Harry kysyi ihmeissään tuntiessaan näkymättömien muurien katoavan heidän ympäriltään. Hän tarttui ystäväänsä kädestä ja veti tätä alas portaita pitkin.
Ron nyökkäsi ja käveli kuuliaisesti Harryn perässä. Hänellä oli jo kova nälkä ja lopulta se oli hän, joka retuutti Harrya suureen saliin. Heidän käsiensä ollessa yhä yhteen puristettuina he istuivat pöytään ja puuskupuhit vislasivat nyökäten hyväksyvästi Hermionelle. Korpinkynnet ja luihuiset tuijottivat pöydän toista päätyä kummeksuen mutta kuitenkaan sen enempää siitä välittämättä.
