Rose Monroe, K-11VIIMEINEN LUKU ILMESTYNYT! 24.7.2009

[damdi]

// Alaotsikko: Uusi tyttö saapuu Tylypahkaan ja yllätyksiä on luvassa.

Title: Rose Monroe
Author: damdi
Genre: söpöily ja draama
Rating: K-11
Summary: Uusi tyttö saapuu Tylypahkaan ja yllätyksiä on luvassa
Disclaimer: Henkilöt ja paikat ovat J.K Rowlingin omia, minun omaa on vain juoni ja muutamat henkilöt.

_______

1.luku

1.1.1963

Nainen keinuttaa lasta sylissään ja hyräilee hiljaa vanhoja lastenlauluja. Hän huokaisee hiljaa ja pörröttää sitten tyttönsä hiuksia.
- On aika mennä nukkumaan Rose, nainen kuiskaa ja kantaa tytön pinnasänkyyn.
- Tuleeko isä koskaan käymään? tyttö mutisee äidilleen. Nainen vilkaisee ikkunaan ja kohauttaa olkiaan.
- Ehkä hän joskus tulee käymään. Mutta älä murehdi siitä, eikö Jackson olekin aika kivä isä? nainen sanoo tyttärelleen. Tyttö kohauttaa olkiaan ja painaa pusun äidinsä poskelle.
- Jackson on kiva, mutta hän ei ole oikea isäni. Missä isä on? tyttö jatkaa kyselyä. Hänen äitinsä puree huultaan ja kohauttaa olkiaan.
- Uskon, että isäsi on jossain omissa hommissaan. Isäsi oli kunnon mies, mutta ei tarpeeksi hyvä isäksi. Toivottavasti näet hänet joskus vielä, nainen sanoo ja suukottaa tytärtään. Sitten hän sammuttaa valot pienestä huoneesta ja huikkaa vielä ovelta:
- Hyvää yötä pikkuiseni!

- Oletko valmis? mies kysyy naiselta. Nainen vilkaisee lastenhuoneen ovea, puree huultaan ja nyökkää.
- Tämä on meidän parhaaksi, Rosen parhaaksi! mies vakuuttaa naiselle. Nainen nyökkää ja tarttuu matkalaukkuun.
- Amanda, kuuntele nyt. Rosen on paljon parempi olla muualla kuin meidän kanssa. Hän ei vielä ymmärrä miksi muutamme niin usein ja miksi äiti vihaa poliisia. Kun hän kasvaa, hänestä voi tulla samanlainen, mies sanoi. Nainen huokaisee syvään ja avaa oven.
- Sitten meidän on mentävä Jackson. Jätetään Rose tänne ja soitetaan Yvonne huomenna katsomaan miten tyttö voi, nainen sanoi ja katosi pimeyteen. Hänen miehensä seurasi perässä.

1975

Rose istuutui Dumbledorea vastapäätä ja suoristi hameensa. Dumbledore hymyili ystävällisesti samalla kun tutki Rosen papereita.
- Tervetuloa Tylypahkaan Rose Evelyn Amanda Monroe, hän sanoi.
- Kiitos rehtori Dumbledore, Rose hymyili ja näpräsi hermostuneena hamettaan.
- Minä tunsin kasvattajasi Yvonnen. Hän oli erittäin hieno nainen, Dumbledore sanoi. Rose nyökkäsi ja puri huultaan.
- Olen erittäin pahoillani, että hänen täytyi kuolla, Dumbledore jatkoi. Rose heilautti mustat hiuksensa pois silmien edestä ja hymyili leveästi.
- Minä myös.
- Uskoakseni Yvonne on kertonut kaiken olennaisen Tylypahkasta ja taikuudesta?
- Uskon että tiedän kaiken olennaisen, Rose hymyili. Hänen kasvattiäitinsä Yvonne oli opettanut tyttöä kotonaan, sillä nainen ei halunnut päästää tyttöä Tylypahkaan. Vasta kun Yvonne oli ollut kuolemaisillaan, hän oli lähettänyt Dumbledorelle kirjeen ja pyytänyt tätä päästämään Rosen Tylypahkaan opiskelemaan.
- Jos sinulla on jotain kysyttävää, voit tulla koska vain tänne juttelemaan, Dumbledore sanoi ja nousi ylös. Rose nousi myös ylös ja niiasi nätisti. Dumbledore naurahti ja nyökkäsi.
- Yvonne tosiaan opetti sinut hyville tavoille. Nähdään pian ja onnea!
- Professori McGarmiwa johdattaa sinut Rohkelikkojen tupaan, Dumbledore sanoi. Rose nyökkäsi ja lähti.

Rose astui sisään Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja nielaisi kuuluvasti. Nojatuoleilla istui kaksi väsyneen näköistä poikaa, jotka juttelivat kiivaasti. He eivät onneksi huomanneet vielä Rosea. Nurkassa istui tyttö ja poika vierekkäin, tyttö keskittyneenä kirjaan ja poika katsomassa kiinnostuneena tyttöä.
- Iltaa Oliver, Henrik, James ja Lily. Tässä on Rose Monroe, teidän uusi ystävänne ja tupalainen, McGarmiwa sanoi. Kaikki kääntyivät katsomaan kiinnostuneina Rosea ja nyökkäsivät.
- Toivon, että Rose tuntee itsensä tervetulleeksi ja kodikkaaksi täällä. Esittäydytte kunnolla ja näytätte Roselle paikkoja. Hänen on hyvä kuulla myös muista oppilaista, McGarmiwa sanoi ja lähti. Rose seisoi paikallaan melkein viisi minuuttia katsellen maata. Muut katsoivat häntä kiinnostuneina ja yllättyneinä.
- Minä olen Lily Evans, tyttö esittäytyi ja nousi ylös. Poika hänen vieressä nousi hänen perässään, pörrötti hiukan sotkuista tukkaansa ja hymyili.
- James Potter, hän sanoi ja ojensi kätensä. Rose tarttui käteen hiukan hämmentyneenä ja yllättyi vielä enemmän kun James vetäisikin Rosen halailuun.
- Mikäs sinut tänne lennätti? James kysyi ja virnisti. Rose irrottautui pojan otteesta, suoristi hameensa ja hymyili.
- Tulin ihan bussilla, Rose sanoi ja otti laukkunsa lattialta. James nyökkäsi.
- Missä koulussa olit ennen?
- En missään, Rose vastasi ja lähti Lilyä kohti. Tyttö oli taas syventynyt kirjaansa, mutta kohotti katseensa nähdessään Rosen lähestyvän.
- Olin kotiopetuksessa, Rose selvensi.
- Voisitko näyttää missä täällä on makuuhuoneet? Rose kysyi Lilyltä. Lily hymyili ja sulki kirjan. Hän laski sen pöydälle ja tarttui Rosea kädestä.
- Mennään.

Aamulla Rose heräsi ennen muita. Hän lähti oleskeluhuoneeseen istumaan ja lukemaan Yvonnelta saatua kirjaa. Rose keskittyi kirjaan eikä huomannut kahden pojan saapuvan oleskeluhuoneeseen.
- Ei James tainnutkaan huijata meitä, toinen sanoi ja Rose säpsähti. Vihaisena hän kääntyi katsomaan kahta suunnilleen hänen kanssaan samanikäistä poikaa. Toinen oli aika riutuneen näköinen, laiha ja kalpea. Toinen oli terve kuin pukki, ruskettunut ja iloinen.
- En tiennytkään, että pojatkin ovat noin kovia juoruamaan, Rose sanoi. Toinen pojista naurahti ja kohautti olkiaan.
- Minä olen Sirius Musta, hän sanoi ja ojensi kätensä. Rose hymyili ja nyökkäsi.
- Tämä tässä on Remus Lupin, Sirius jatkoi ja läimäytti laihempaa poikaa selkään. Molemmat istuutuivat nojatuoleille ja syventyivät keskusteluun jostain "Ruikulista".
- Teissä on muuten paljon samaa näköä! Sirius huudahti yllättäen. Rose nosti katseensa  ja naurahti.
- Ai keissä? Minussa ja Remuksessa vai minussa ja "Ruikulissa" vai kenties Remuksessa ja "Ruikulissa"?
- Sinussa ja Remuksessa! Samanlaiset silmät, samanlainen nenä ja sama kasvojenmuoto! Sirius sanoi innostuneena. Remus huokaisi.
- Sano nyt vielä, että hän näyttää sudelta ja minä tytöltä. Rose kohotti katseensa Remukseen ja samassa poika näytti tajuavan, että oli paljastanut liikaa.
- Remuksella on jokin ihmeellinen pelko susiin, Sirius sanoi vähän ajan päästä. Rose tiesi, että Sirius valehteli mutta ei yrittänyt saada totuutta selville. Juttu oli Remuksen salaisuus, eikä Rosen varmaan tarvitsisi tietää sitä koskaan.
- Mutta pakko vielä sanoa, että te näytätte ihan toisiltanne. Oletteko varmoja, että te ette ole sukua? Sirius sanoi taas. Remus naurahti ja pudisti päätään.
- Tuskin me nyt sukua ollaan. Äidillä tai isällä ei ollut yhtään serkkua tai sisaruksia, Remus sanoi.
- Emmekä me voi olla sisaruksiakaan, sillä olemme samanikäisiä, Rose jatkoi. Sirius nyökkäsi ja rummutti pöytää.
- Minulla on kova nälkä, mennään syömään! Sirius sanoi. Remus nyökkäsi ja nousi ylös. Rose jäi istumaan, mutta tunsi yhtäkkiä Siriuksen lämpimän kämmenen olkapäällään.
- Tuletko meidän kanssa? hän kysyi. Rose nyökkäsi ja lähti uusien ystäviensä perässä kohti Suurta salia.



// Pics lisäsi ikärajan otsikkoon

[mandeh]

Täähän on jännä juttu! =) Onkohan Remus ja Rose jotain sukua.
Toi alku oli aika jännä juttu kun Rosen äiti jätti sen, mutta kaipa se joskus selviää tarkemmin.

Onhan tulossa jatkoa?!!

[damdi]

mandeh joo, on tulossa jatkoa kiva että tykkäsit! : D ja kaikki selviää aikanaan

[damdi]

2.luku

Parin viikon kuluttua Rose tunsi Tylypahkan kuin taskunsa. Hän oli tutustunut moniin ihmisiin, mutta silti hänen parhaimpina ystävinä olivat Sirius, James, Peter ja Remus. Lilykin oli lähellä rajaa, mutta tyttö oli niin usein muualla, ettei Rose ollut ehtinyt kovin hyvin tutustua häneen. Nyt kaikki tytöt olivat kerääntyneet oleskeluhuoneeseen pelaamaan pullonpyöritystä ja muutenkin pitämään hauskaa. Nyt pullo osoitti Lilyä ja Lily katsoi mietteliäänä Tinaa.
- Totuus, Lily sanoi lopulta ja nojautui sänkyn päätyyn.
- Voisitko ikinä seurustella James Potterin kanssa? Tina sanoi heti. Hän oli selvästi suunnitellut kysyvänsä juuri tuon kysymyksen Lilyltä. Samassa kuului mekkalaa ja Sirius ja James ilmestyivät keskelle huonetta. Lily katsoi molempia hetken ja kääntyi sitten katsomaan pulloa.
- Pelaatteko te pullonpyöritystä?! Me tullaan mukaan! Sirius huudahti ja istuutui Rosen viereen.
- James, hae meidän pelisäännöt! Sirius sanoi parhaalle ystävälleen. James virnisti ja lähti kohti poikien makuuhuonetta.
Pian poika saapui kädessään paperi ja toisessa kädessä pullo.
- Kuunnelkaa kaikki tarkkaan! James sanoi ja ojensi paperin Siriukselle.
- 1. Nuorin pyöräyttää pulloa
 2. Jos pullo osoittaa sinua, sinä sanoit joko "totuus" tai "tehtävä"
 3. Se joka on viimeksi pyöräyttänyt pulloa, kysyy sinulta kysymyksen tai päättää tehtävän
 4. Jos sanoit "totuus", sinun on vastattava kysymykseen REHELLISESTI! Jos et haluakaan vastata kysymykseen, sinun on riisuttava jokin vaate
 5. Jos sanoit "tehtävät", sinun on tehtävä jokin tehtävä. Jos et haluakaan tehdä tehtävää, sinun on riisuttava jokin vaate
 6. Mielellään ei kysymyksiä "Paljonko antaisit henkilö x:n ulkonäöstä" tai mitään mikä voisi loukata verisesti,
 7. Joka kerralla kun pullo osoittaa sinua, hörppäät herra Anturajalan ja herra Sarvihaaran mix-juomasta, Sirius sanoi. Kaikki tytöt tuijottivat Siriusta suu auki, jotkut pudistellen päitään, jotkut vain hiljaa.
- Onko juominen pakollista? Helen kysyi arasti. Sirius hymyili tytölle ja pudisti päätään.
- Ei tietenkään. Se juo joka tahtoo ja pystyy.
- Hae Remus ja Peter tänne, Sirius sanoi Jamesille. James huokaisi ja nousi ylös. Hän kipitti yläkertaan ja tuli kohta pojat perässään.
- Kuka on nuorin? Sirius kysyi.
- Minä olen syntynyt 12.2, Rose ilmoitti. Remus kääntyi katsomaan tyttöä hämmästyneenä.
- Niin on meidän Kuutamokin, Sirius sanoi ja läimäytti Remusta selkään.
- Minä olen syntynyt 1.8, Helen sanoi hiljaa.
- Onko joku syntynyt myöhemmin? James kysyi. Kaikki pudistivat päätään joten pullo annettiin Helenille. Lily kiitti onneaan, ettei hän ehtinyt vastata Tinan kysymykseen.

Kello näytti lähemmäs puoltayötä, monet olivat humalassa vahvan viinan takia ja kysymykset kävivät yhä tyhmemmiksi ja pervoimmiksi. Lily ja Tina olivat ainoat selvinpäin olevat. Nyt pullo osoitti Lilyä.
- Totuus, Lily sanoi hetken mietittyään. Tina vilkaisi Jamesia ja hymyili ovelasti.
- Et vastannut kysymykseen ennemmin. Voisitko ikinä seurustella Jamesin kanssa? hän kysyi. Lily huokaisi ja katsoi Jamesia. James virnisti ja ojensi pulloa Lilylle. Lily tarttui pulloon ja vetäisi ryypyn. Viina maistui pahalta, mutta lämmitti kuitenkin.
- Vau, Evans osaa ryypätä, Sirius sammalsi unisena. Lily virnisti ja katsoi taas Jamesia.
- Voithan sinä riisuakin jos et halua vastata, James sanoi ja iski silmää. Lily meinasi heittää poikaa pullolla, mutta hillitsi itsensä. Sitten hän hymyili kauniisti ja sanoi:
- Totta kai voisin!
James katsoi hetken Lilyä hämmästyneenä ja nyökkäsi sitten hitaasti. Sirius taputti käsiään.
- Kaikkea toivoa ei olla vielä menetetty, hän sanoi hiljaa ja nojasi nojatuoliin väsyneenä.
Lily pyöräytti pulloa ja se osoitti tällä kertaa Rosea. Rose tarttui pulloon ja veti kunnon ryypyn.
- Totuus, Rose sanoi.
- Onko sinulla edes vähän tunteita jotain ihmistä kohtaan täällä? Eli tykkäätkö jostain edes vähän? Lily sanoi. Rose katsoi poikia ja virnisti.
- Joo, hän naurahti. James ja Sirius taputtivat käsiään ja nauroivat. Rose pudisti päätään ja pyöräytti pulloa. Remus näytti melkein nukahtaneen ja kun pullo osoitti häntä, hän säpsähti ja huokaisi.
- Minä kun luulin, että pääsen pälkähästä. Totuus, hän sanoi. Rose katsoi poikaa ja mietti millaisia keskusteluja hän oli käynyt pojan kanssa. Hän tiesi, että pojalla oli jotain salattavaa, mutta kertoisiko hän sitä heille.
- Mikä on suurin salaisuutesi? Rose kysyi. Remus kurtisti kulmiaan ja vilkaisi ystäviään. James, Sirius ja Peter olivat kaikki jähmettyneet paikoilleen.
- Sinuna minä riisuisin, Sirius sanoi hetken kuluttua vakavana. Remus nyökkäsi ja otti pois päällimäisen paitansa. Sitten hän tarttui pulloon hiljaisena ja pyöräytti sitä. Se osoitti Heleniä joka otti viinapullosta kunnon ryypyn.
- Tehtävä. Remus vilkaisi Peteriä ja nyökkäsi.
- Pussaa Matohäntää. Peter makoili nojatuolilla ja suoristautui kun Helen nousi ylös. Kaikki olivat liian väsyneitä reagoidakseen pusuun. Kohta pullo osoitti taas Rosea.
- Pussaa sitä jota kohtaan sinulla on tunteita, Penelope sanoi. Rose vilkaisi Siriusta. Poikaa josta hän piti muita enemmän. Sirius melkein nukkui, mutta Rosen lähestyessä häntä hän nousi ylös ja suuteli itse Rosea.
- Se oli Rosen tehtävä! Penelope kikatti. Sirius iski silmää.
- Niin oli, mutta minä päätin tehdä aloitteen. Rose pudisti päätään ja istuutui lattialle.

- NYT KAIKKI YLÖS JA HETI!! McGarmiwan ääni kaukui oleskeluhuoneessa. Rose aukaisi silmänsä ja huomasi makaavansa yhä oleskeluhuoneen lattialla. Hän ei muistanut loppuillasta juuri muuta kuin, että oli nukahtanut Siriuksen kainaloon. Siinä hän oli yhä, Siriuksen kainalossa. James nukkui keskellä lattiaa, Lily oli nukahtanut nojatuoliin. Remus ja Peter nukkuivat myös omissa nojatuoleissaan. Muut nukkuivat nojatuoleihin tai toisiinsa nojaten. McGarmiwa töni armotta ihmisiä hereille ja sanoi jokaiselle "en olisi sinusta uskonut". Tosin Siriukselle ja Jamesille hän ei sanonut mitään, katsoi vain vihaisena.
- Kuulin huhun, että täällä ollaan ryypätty. Nähtävästi huhu pitää paikkansa, McGarmiwa sanoi.
- Ei me vaan valvottiin liian myöhään, Sirius yritti, mutta McGarmiwa naurahti.
- Ja nukahditte sitten "Herra Anturajalan ja herra Sarvihaaran mix"-pullo kainalossa? Selvää viinaa, Sirius Musta, McGarmiwa sanoi. Sirius huokaisi ja kohautti olkiaan.
- Ja teidän on turha ruveta selittämään mitään muuta! Te kaikki saatte kolmen tunnin jälki-istunnon, päätän myöhemmi minä päivänä. Ettekö te ole vieläkään oppineet, että Tylypahkassa EI käytetä päihteitä?! McGarmiwa huusi. McGarmiwa huokaisi syvään ja lähti. Sirius nousi ylös, otti pullon lattialta ja pudisti päätään.
- Onneksi hän ei huomannut sääntöjä, James sanoi ja nousi myös ylös. Sirius nyökkäsi ja lähti ylös James perässään. Rose jäi lattialle istumaan. Hetken päästä hän huomasi, että lattialle oli jäänyt Siriuksen villapaita. Rose otti sen mukaansa ja lähti tyttöjen makuuhuoneeseen.

___________

Ei tässä ole oikein mitään vielä tapahtunut, kun en viitsisi hypätä heti draamaan

[mandeh]

Hahhaaahhaa!! Nuo säännöt oli tosiaan niiiiiin Sirius ja James tyyppisiä kun olla ja voi!
Mua alko vähä jännittää toi ku Remuksen piti kertoo salaisuus, mutta se hienosti kännipäissään selvisi siitäkin. =)

Mitäs ihmettä?! Remus ja Rose syntyny samana päivänä! Nyt meni mielenkiintoisaks :DD

Jatkoa

[vjanna]

Rakastan ficcejä joihin on lisätty oma hahmo.
Oli ehkä hiukan omituista ajatella McGarmivaa huutamassa ja tönimässä
ihmisiä hereille, mutta käyhän se näinkin.
Remus ja Rosehan voivat olla kaksosia jos ne on syntyny samana päivänä
ja ne on saman näkösiä.
Kiitos. Jatkoa odotellaan.
järkevät kommentit joululomalla

[damdi]

mandeh Kiitos paljon!
vjanna kiitos sullekin
Travers ja vielä kiitos sinullekin!

[damdi]

3.luku

Rose istui lattialla nojaten seinään. Kaukaa erottui Siriuksen puhe ja Jamesin nauru. Pian kaksikko ilmestyikin nurkan takaa kiivaasti jutellen ja nauraen, Remus ja Peter heidän perässään. Kun Sirius huomasi Rosen, pojan kasvoille ilmestyi onnellinen hymy ja hän lopetti juttelemisen Jamesin kanssa. Hän istuutui Rosen viereen ja hymyili ujosti.
- Minun pitäisi kysyä yhtä asiaa, Sirius sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. James ja muut katsoivat Siriusta ja Rosea silmät suurina, mutta rupesivat nopeasti höpöttämään huomatessaan, että tämä oli ehkä heidän kahden hetki.
- Kysy vain, Rose sanoi ja vetäisi syvään henkeä. Tätä hän oli odottanut koko viikon.
- Voisitko yrittää saada Lilyä edes vähän ihastumaan Jamesiin? Hän on aivan päättömästi rakastunut häneen eikä Lily kiinnitä mitään huomiota häneen, Sirius sanoi. Rose katsoi Siriusta silmiin ja laski katseensa lattiaan.
- Voinhan minä yrittää, Rose sanoi hiljaa. Hän nosti katseensa takaisin Siriukseen joka hymyili ja nyökkäsi.
- Kiitos Rose, nähdään tunnilla! hän sanoi ja nousi ylös. James katsoi Siriusta pettyneenä ja pudisti päätään. Rose huokaisi ja syventyi tutkimaan laukkuaan. Käytävä tyhjeni vähitellen, mutta Rose tuijotti harmistuneena kenkiään. Hän oli luullut, että Sirius haluaisi seurustella hänen kanssaan. Mutta poika olikin pyytänyt Rosea amoriksi.
- Öö, Rose? kuului Siriuksen ääni käytävän päästä. Käytävä oli tyhjentynyt kokonaan, tunnit olivat alkaneet. Rose katsoi Siriusta pettyneenä ja nyökkäsi.
- Meidän tunti on jo alkanut ja päätin tulla etsimään sinua. Minulla jäi katsos eräs juttu vielä kysymättä...Sirius sanoi ja läheni samalla Rosea. Rose nousi ylös ja puhdisti hameestaan liat pois. Sirius hymyili Roselle, mutta Rosen kasvoille ilmestyi vain pieni virne.
- En ole uskaltanut tunnustaa eräälle tytölle tunteitani. Minä pidän hänestä valtavasti, mutta pelkään silti, Sirius sanoi. Rose käänsi katseensa ikkunaan ja pidätteli itkuaan.
- Rose, voisitko auttaa minua selvittämään pitääkö tyttö minusta? Sirius kysyi. Rose kääntyi hitaasti katsomaan Siriusta ja sanoi:
- Mikset kysy häneltä itse? Et sinä siinä mitään häviä! Rose sanoi kiivaasti. Sirius hymyili ja nyökkäsi.
- Selvä on. Rose, pidätkö sinä minusta?
- Miksi sinä tuollaista kysyt?! Minulla on kiire tunnille! Rose sanoi. Hän oli väsynyt Siriuksen temppuihin.
- Sillä minä tykkään sinusta, sinä olet se tyttö, Sirius sanoi ja tarttui Rosea kädestä. Hän vetäisi tytön lähelleen ja suuteli suoraan suulle. Kun he irrottautuivat toisistaan, molemmat olivat söpösti punastuneita.
- Oliko tuo sallittua? Sirius kuiskasi Rosen korvaan. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Täysin sallittua. Mutta mistä sinä keksit kaiken tuon?
- Mietin tätä tapahtumaa koko viikon. Viime hetkellä jänistin, mutta James, Remus ja Peter saivat minut taivuteltua palaamaan. Onneksi olit yhä täällä, Sirius kuiskasi ja silitti Rosen poskea. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Tuo oli söpöä Sirius.

- Hei Sirius, pari tyttöä sanoivat Siriukselle. Sirius nyökkäsi heille ja otti Rosea kädestä kiinni. Rose laski katseensa lattiaan. Nyt vasta hän tajusi kuinka monta tyttöä piti Siriuksesta, mutta hän oli voittanut Siriuksen itselleen.
- Sinä olet tainnut särkeä monta sydäntä, Rose kuiskasi Siriukselle. Sirius kohautti olkiaan.
- Ehkä...Valitettavasti. Rose nyökkäsi ja painoi pusun Siriuksen poskelle.
- Oletko sinä ollut kova särkemään sydämiä? Sirius kysyi. Rose naurahti ja kohautti olkiaan.
- Eräs poika oli ihan lääpällään minuun ja sitten rupesin seurustelemaan erään toisen pojan kanssa. Oli aika kamalaa nähdä poika masentuneena kaupungilla. Hän melkein purskahti itkuun nähdessään minut, Rose sanoi.
- Mutta hän pääsi siitä yli? Sirius kysyi.
- Me sovimme, että jätkä unohtaa minut sillä minä pidin häntä vain ystävänä. Jätkä seurustelee nyt jonkun tytön kanssa ja huhu kiertää, että he saavat lapsen ja lähteävät Saksaan karkuun vanhempiaan, Rose sanoi. Sirius pudisti päätään ja naurahti.
- Entäs se toinen jätkä?
- Hänkin pamautti tyttöystävänsä paksuksi, Rose hymyili. Hän oli aina tuntenut vetoomusta hieman pahoihin poikiin, kuten nytkin Siriukseen.
- Kivat ystävät sulla. Et kai sä sentään ole raskaana? Sirius naurahti.
- Joo, totta kai! Rose naurahti ja tökkäsi Siriusta hellästi kyynärpäällään. Sirius hymyili ja suuteli Rosea.
- No niin, älkää tukehtuko! Jotain rajaa, kiitos! Jamesin ääni kuului vierestä.
- Mennään ulos, hyvä sää! Ja Lilykin on siellä! James sanoi. Sirius naurahti, nousi ylös ja auttoi vielä tyttöystävänsäkin pystyyn. James lähti kärsimättömänä aulaa kohti, Sirius hänen perässään. Rose kumartui nostamaan laukkunsa maasta ja horjahti hieman.
- Varo Rose, lapsemme kärsii jos rupeat riehumaan! Sirius naurahti kovaan ääneen ja lähti juoksemaan ulos enne kuin Rose ehti vastata. Rose pudisti päätään ja hymyili kahdelle ekaluokkalaiselle jotka katsoivat Rosen kompurointia. Rose ei kuitenkaan arvannut, että tytöt olivat kuulleet kaikki Rosen ja Siriuksen puheet ja pitivät Rosen raskautta totena.

Rose nojasi Remuksen polviin ja katseli Jamesin ja Siriuksen pelleilyä. Kohta Sirius osoitti taikasauvallaan Remusta ja pudisti päätään.
- Yrittääkö herra Kuutamo pölliä minun tyttöni? Sirius virnisti. Remus nyökkäsi hitaasti.
- Seuraavaksi ajattelin käydä neiti Evansin kimppuun, Remus virnisti.
- Hei Lily! James sanoi iloisesti ja heilautti kättään Remuksen ja Rosen taakse ilmestyneelle hahmolle. Remuksen silmät suurenivat ja hitaasti hän kääntyi katsomaan tulijaa.
- Peter! Remus huudahti iloisena huomatessaan takanaan seisovan Peterin.
- Onko teillä jäänyt jotain kertomatta? Ei ole kiva kuulla tärkeitä asioita käytävällä! Peter sanoi ja istuutui Remukse viereen. Hän vilkaisi Rosea merkitsevästi.
- Etkö muka ollut paikalla kun kerroimme? Sirius kysyi ja istuutui Rosen eteen. Rose vetäisi pojan syliinsä ja suukotti häntä otsalle.
- Ai te unohditte kutsua minut?! Peter sanoi vihaisena. Sirius katsoi Peteriä hämmästyneenä.
- Mitä sinä selität?
- Luulin, että ystäville kerrotaan ensimmäisenä noinkin tärkeä juttu! Mutta saankin kuulla kahdelta tokaluokkalaiselta, että ystäväsi Rose on raskaana! Peter huudahti. Sirius pomppasi pystyyn ja katsoi Peteriä hämmästyneenä. Pihallaolijat kääntyivät katsomaan viisikkoa kiinnostuneina.
- Mitä?! Sirius kysyi ja katsoi Rosea hämmästyneenä. Rose naurahti ja pudisti päätään.
- Niin, minä aivan unohdin kutsua sinut Peter. Onneksi sait tietää asian ennen kuin vatsa näkyy, Rose hymyili. Peter katsoi yllättyneen näköistä Siriusta.
- Mitä sinä selität Rose? Sirius kuiskasi. Rose naurahti ja kohautti olkiaan.
- Puhun meidän lapsestamme. Siis jos lapsi on edes sinun, Rose sanoi. Sirius aukaisi suunsa, mutta lähtikin sitten juoksemaan sisälle. Remus tuijotti sanattomana Rosea, samoin James. Kaikki pihallaolijat rupesivat juttelemaan kiihkeästi, samalla vilkuillen nelikkoa.
- Rose, oletko sinä nyt tosissasi? James kysyi. Rose naurahti ja katsoi Jamesia lempeästi.
- No en tietenkään ole, Rose naurahti ja nousi ylös. Hän katsoi koululle ja kurtisti kulmiaan.
- Mihin Sirius oikein lähti?
- Siis etkö sinä olekaan raskaana?! Peter kysyi. Rose katsoi poikia kummallisesti ja pudisti päätään.
- Luulitteko te oikeasti niin?
- No sinä olit niin tosissasi! Remus sanoi.
- Ja eräät muutkin taitaa luulla niin. Sirius mukaan lukien, James sanoi. Rose katsoi pihalla olijoita ja pudisti päätään.
- Vittu, hän sanoi ja lähti juoksemaan koululle päin. Kaikki käytävillä olevat kääntyivät katsomaan Rosea (tai itseasiassa hänen vatsaansa), kuiskuttelivat ja supisivat. Rose juoksi suoraan Rohkelikkotorniin, poikien makuuhuoneeseen. Sirius istui sänkynsä päässä tuijottaen seinää. Rose istuutui pojan viereen ja tarttui häntä kädestä.
- Se ei ole totta. Luulin, että yritimme petkuttaa Peteriä ja, että sinäkin olit mukana, Rose kuiskasi. Sirius kääntyi katsomaan Rosea silmiin.
- Oletko varma?
- Totta kai olen. Anteeksi, Rose sanoi. Sirius hymyili ja vetäisi Rosen halailuun.
- Arvaa pelästyinkö! Älä enää koskaan tee niin! Sirius naurahti. Rose virnisti ja nyökkäsi.
Sirius naurahti ja vetäisi Rosen syleilyyn. Yhtäkkiä ovi aukeni ja Remus astui sisään.
- Isäni tuli vierailemaan Dumbledoren luona, hän sanoi ja samassa sisään astui vanhentunut mies. Sirius ja Rose irrottautuivat heti toisistaan. Hän hymyili heille ja hänen katseensa viipyi hetken pidempään Rosessa.
- Tässä on paras ystäväni Sirius Musta, Remus sanoi ja läimäytti Siriusta selkään. Sirius ojensi kätensä Remuksen isälle. Remuksen isä ojensi kätensä Roselle ja hymyili.
- Tässä on toinen paras ystäväni ja Siriuksen tyttöystävä, Rose Monroe, Remus sanoi. Remuksen isän silmät laajenivat ja hän nosti katseensa poikaansa. Yhtäkkiä hän tarttui itseään rinnasta ja hengitti raskaaski.
- ISÄ! Remus huudahti ja ryntäsi isänsä luo. Yhtäkkiä Remuksen isä kaatui poikansa syliin.

[vjanna]

On se Remus Roselle jotain sukua, ihan varmasti on!
Rosen "raskaus" oli kiva idea, mahtavat ihmiset alkaa ihmettelemään, kun
hänen vatsansa ei kasvakkaan odotetusti.
Kiitos, jatkoa odotellaan.

[damdi]

vjanna hihihi, saat kohta nähdä onko sukua ja kiitos, vähän väsyneenä täällä kirjottelen että ideatkin on sen mukaisia...

[Ginnysi]

tosi kiva ficci
kelmit on tosi ihania tässäkin... kirjoitat tosi hyvin ja aidosti 
ei tuu nyt mitään rakentavaa, mutta jatkoa odotan innolla<3

[mandeh]

Joo oli tosiaan toi Rosen raskaus-juttu oli kyllä hyvä idis, repesin pikkasen Siriukselle ku se otti sen turhan raskaasti
Määkin mietin miten Rose ja Remus on sukua, et jatkoa et asiat selviää =D
Joo mutta jatkoa ootan PALJON! 

[Lumous]

Kiva ficci.
Tässä on hyvä idea , toteutuskin on lukukelpoinen. Kivaa myös , kun tässä on vähän huumoriakin mukana. Repeilin tääl Sirin reaktioille..

Tosin mua häiritsee päähenkilön nimi. Rose Monroe , siitä tulee liikaa mieleen Kuoleman Varjelusten Rose & Marilyn Monroe.

Mut kaiken kaikkiaan , hyvää työtä. Varsinkin toi uusimman osan loppu on jotain sellasta joka saa mut toivomaan pikaista jatkoa : )

[damdi]

Ginnysi paljon kiitoksia
mandeh kiitos sullekin
dream En miettiny nimeä sen enempää, nappasin vaan ensimmäisen joka tuli mieleen

[NeitiMusta]

Ihana

   - Öö, Rose? kuului Siriuksen ääni käytävän päästä. Käytävä oli tyhjentynyt kokonaan, tunnit olivat alkaneet. Rose katsoi Siriusta pettyneenä ja nyökkäsi.
- Meidän tunti on jo alkanut ja päätin tulla etsimään sinua. Minulla jäi katsos eräs juttu vielä kysymättä...Sirius sanoi ja läheni samalla Rosea. Rose nousi ylös ja puhdisti hameestaan liat pois. Sirius hymyili Roselle, mutta Rosen kasvoille ilmestyi vain pieni virne.
- En ole uskaltanut tunnustaa eräälle tytölle tunteitani. Minä pidän hänestä valtavasti, mutta pelkään silti, Sirius sanoi. Rose käänsi katseensa ikkunaan ja pidätteli itkuaan.
- Rose, voisitko auttaa minua selvittämään pitääkö tyttö minusta? Sirius kysyi. Rose kääntyi hitaasti katsomaan Siriusta ja sanoi:
- Mikset kysy häneltä itse? Et sinä siinä mitään häviä! Rose sanoi kiivaasti. Sirius hymyili ja nyökkäsi.
- Selvä on. Rose, pidätkö sinä minusta?
- Miksi sinä tuollaista kysyt?! Minulla on kiire tunnille! Rose sanoi. Hän oli väsynyt Siriuksen temppuihin.
- Sillä minä tykkään sinusta, sinä olet se tyttö, Sirius sanoi ja tarttui Rosea kädestä. Hän vetäisi tytön lähelleen ja suuteli suoraan suulle. Kun he irrottautuivat toisistaan, molemmat olivat söpösti punastuneita.
- Oliko tuo sallittua? Sirius kuiskasi Rosen korvaan. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Täysin sallittua. Mutta mistä sinä keksit kaiken tuon?
- Mietin tätä tapahtumaa koko viikon. Viime hetkellä jänistin, mutta James, Remus ja Peter saivat minut taivuteltua palaamaan. Onneksi olit yhä täällä, Sirius kuiskasi ja silitti Rosen poskea. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Tuo oli söpöä Sirius. 

Sirius oli niin söpö

  - Siis etkö sinä olekaan raskaana?! Peter kysyi. Rose katsoi poikia kummallisesti ja pudisti päätään.
- Luulitteko te oikeasti niin?
- No sinä olit niin tosissasi! Remus sanoi.
- Ja eräät muutkin taitaa luulla niin. Sirius mukaan lukien, James sanoi. Rose katsoi pihalla olijoita ja pudisti päätään.
- Vittu, hän sanoi ja lähti juoksemaan koululle päin. Kaikki käytävillä olevat kääntyivät katsomaan Rosea (tai itseasiassa hänen vatsaansa), kuiskuttelivat ja supisivat. Rose juoksi suoraan Rohkelikkotorniin, poikien makuuhuoneeseen. Sirius istui sänkynsä päässä tuijottaen seinää. Rose istuutui pojan viereen ja tarttui häntä kädestä.
- Se ei ole totta. Luulin, että yritimme petkuttaa Peteriä ja, että sinäkin olit mukana, Rose kuiskasi. Sirius kääntyi katsomaan Rosea silmiin.
- Oletko varma?
- Totta kai olen. Anteeksi, Rose sanoi. Sirius hymyili ja vetäisi Rosen halailuun.
- Arvaa pelästyinkö! Älä enää koskaan tee niin! Sirius naurahti. Rose virnisti ja nyökkäsi.
Sirius naurahti ja vetäisi Rosen syleilyyn. Yhtäkkiä ovi aukeni ja Remus astui sisään.
- Isäni tuli vierailemaan Dumbledoren luona, hän sanoi ja samassa sisään astui vanhentunut mies. Sirius ja Rose irrottautuivat heti toisistaan. Hän hymyili heille ja hänen katseensa viipyi hetken pidempään Rosessa.
- Tässä on paras ystäväni Sirius Musta, Remus sanoi ja läimäytti Siriusta selkään. Sirius ojensi kätensä Remuksen isälle. Remuksen isä ojensi kätensä Roselle ja hymyili.
- Tässä on toinen paras ystäväni ja Siriuksen tyttöystävä, Rose Monroe, Remus sanoi. Remuksen isän silmät laajenivat ja hän nosti katseensa poikaansa. Yhtäkkiä hän tarttui itseään rinnasta ja hengitti raskaaski.
- ISÄ! Remus huudahti ja ryntäsi isänsä luo. Yhtäkkiä Remuksen isä kaatui poikansa syliin.

Ihana ku Sirius luuli et Rose on oikeesti raskaana Nauroin tosi paljon.

Kiitos. Jatkoa odottelen...
<3

[damdi]

NtiMusta voi kiitos! : ))

[damdi]

Rose Monroe on nyt tauolla.

[NeitiMusta]

EEEEIIII!!!

No, mä ainakin jään ootteleen jatkoo. Oonkin miettinyt, et millon tähän tulee jatkoo
Mut jatka sit ku haluut

NeitiMusta

[damdi]

Nyt on kesäloma ja vihdoinki aikaa kirjotella. Odotan vaan inspistä ja enemmän aikaa niin eiköhän tuu jatkoa Eli olkaa tarkkana, ehkäpä jo tällä viikolla jatkoa

♥damdi

[damdi]

Sori syntymäaika ja Remuksen isä nimi on omasta päästä. Tiedän kyllä, että Remus on syntynyt maaliskuussa

5.luku

Remuksen isä ja rouva Green tuijottivat toisiaan. Rose ja Remus katselivat silmät suurina kuinka vähitellen puna nousi Remuksen isän kasvoille ja rouva Green puolestaan kalpeni.
- Mi-mitä tämä merkitsee? rouva Green mutisi hiljaa.
- MITÄ?! KUULES NYT AMANDA MONROE! Remuksen isä huusi sylki roiskuen.
- ISÄ! Remus huusi. Huone hiljeni. Remuksen isä tuijotti yhä rouva Greeniä joka oli kalpea kuin kalkki ja kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen.
- Älä yhtään yrit- Remuksen isä sanoi taas, mutta Remus huudahti hänelle:
- ISÄ LOPETA JO!
Samassa rouva Green ryntäsi pois huoneesta ja Rose seurasi häntä juosten. Hän ehti kuulla kuinka Remus sanoi isälleen "katso nyt mitä sait aikaan" ja kuinka poika sitten lähti juoksien seuraamaan häntä. Rouva Green oli yllättävän nopea juoksemaan ja Rose sai hänet kiinni vasta toisella puolella käytävää. Rouva Green ryntäsi tyhjään luokkahuoneeseen ja paiskasi oven kiinni perässään. Rose huokaisi ja koputti varmuuden vuoksi oveen.
- Rouva Green, saanko tulla? hän kysyi.
- Kyllä, sisältä kuului hento ääni. Rosen takaa kuului juoksuaskeleita ja samassa Remus seisoi hänen vieressään hengästyneenä. Hän huokaisi ja astui Rosen perässä luokkaan sisään. Rouva Green seisoi luokan perällä ja kuivasi kyyneleitään nenäliinaan.
- Pyydän anteeksi isäni typerää käytöstä, Remus sanoi pahoittelevasti ja käveli rouva Greenin luo. Hän halasi pikaisesti rouvaa ja istuutui sitten pulpetille.
- Älä suotta poikani. Onneksi et uskonut häntä. Taidat olla häneen tullut, vaikkakin hän on hieman viisastunut, harmi vain, rouva Green virnisti. Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään kun rouva otti esiin taikasauvansa ja nopealla loitsulla tainnutti Rosen ja Remuksen. Rose ehti kuulla jonkun huutavan järkyttyneenä ja rouva Greenin nauravan kipakasti.

Ovi aukeni ja kylmä ilma täytti tyhjän huoneen. Rose makasi lattialla voimattomana, väsyneenä ja likaisena. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Rouva Green oli nauranut ja yhtäkkiä kaikki oli pimentynyt. Ja nyt hän makasi täällä, kylmällä kivilattialla väsyneenä.
- Hei Rose ja Remus, rouva Green sanoi. Nyt vasta Rose tajusi, että hänet ja Remus oltiin siepattu. Kuljetettu sateessa tänne, kylmään mökkiin missä ei ollut mitään muuta kuin kapea sänky ja ruokaa.
- Missä me olemme? Remus mutisi ja piteli kädellään päätään.
- Kaukana vaaroista. Onko sinulla pää kipeä? rouva Green kysyi Remukselta ja kyykistyi pojan viereen. Remus säikähti ja kierähti nopeasti taaksepäin. Rouva Green naurahti ja ojensi kätensä Remukselle.
- Älä, Rose kuiskasi Remukselle. Remus pudisteli päätään ja koitteli taskujaan. Taikasauva oli poissa. Hätääntyneenä Remus yritti nousta pystyyn, mutta kaatui saman tien lattialle.
- REMUS! Rose huudahti säikähtäneenä. Rouva Green pudisteli päätään ja katosi ulos. Rose tuijotti polvillaan istuvaa Remusta joka piteli käsiään ohimoillaan ja näytti kärsivältä.
- Remus, mikä sinulla on? Rose kysyi huolestuneena. Remus pudisteli päätään ja kävi makuulleen lattialle. Rose kontti Remuksen viereen ja silitti pojan hiuksia.
- Remus, kerro minulle mikä sinua vaivaa, Rose sanoi uudelleen silittäen yhä pojan hiuksia. Remus pudisti päätään.
- Et sinä halua tietää. Tai siis -auts!- en minä uskalla kertoa, Remus sanoi hiljaa.
- Remus, miksi en haluaisi tietää. Sinä olet paras ystäväni ja no, mitä muutakaan me täällä tekisimme kuin juttelisimme, Rose naurahti. Nyt vasta kun Rose oli sanonut sen ääneen, hän tajusi että heidät oltiin todella siepattu. Viety pois Tylypahkasta, taiottu tajuttomiksi ja sitten vain paiskattu tänne selviämään. Mutta miksi? Mitä he olivat tehneet? Rose tuijotti suu auki tyhjää huonetta ja tunsi kuuman kyyneleen valuvan poskelleen.
- Remus, me...meidät siepattiin. Remus mitä me teemme, me olemme nyt aivan yksin. REMUS AUTA! Rose huudahti yllättäen ja pomppasi pystyyn. Hänen silmissään sumeni. Hän oli noussut liian nopeasti ylös. Tai ehkä hänet oltiin huumattu ja hän tunsi aineen sivuvaikutuksia.
- Rose! Remus huudahti säikähtäneenä ja tarttui tyttöä kädestä. Rose tunsi kuinka Remus nousi vaivoin ylös, tarttui Rosea kädestä ja johdatti hänet kapealle sängylle. Rose avasi silmänsä ja pyyhkäisi kyyneleet silmistään.
- Remus, mitä me teemme?
- Rose. Minä en tiedä. Mutta minä kuolen tähän kipuun ellen saa nukuttua, Remus sanoi ja vältteli katsekontaktia tytön kanssa. Hän kierähti mahalleen sängylle ja laittoi silmät kiinni.
- Tee tilaa, Rose sanoi ja kävi makuulleen pojan viereen. He joutuivat makaamaan kylki kyljessä, jotta sänkyyn mahtuisi, mutta ainakin tuli vähän enemmän lämmin. Remus kietoi kätensä Rosen vartalon ympäri.
- Remus. Mikä sinulla on? Rose kuiskasi. Remus nielaisi ja rykäisi.
- Minä...minua ollaan purtu. Minua on purrut ihmissusi, Remus sanoi hiljaa. Rose kääntyi katsomaan pojan kasvoja. Remus näytti pelokkaalta ja väsyneeltä.
- Voi sinua raukkaa. Koska sinua ollaan purtu? Rose kysyi. Remus kurtisti kulmiaan ja rykäisi.
- Olin aivan pieni, Remus sanoi. Rose nyökkäsi ja laittoi silmät kiinni.
- Eikö sinua pelota? Remus kysyi hämmästyneenä. Rose puraisi huultaan ja nyökkäsi.
- Totta kai minua pelottaa, että kuolemme tänne. Tai että se nainen tekee jotain pahaa. Että pitikin sattua tälläinen juttu, ei olisi ikinä pitänyt lähteä sen naisen mukaan-
- Ei Rose. Etkö sinä pelkää minua?
- Mitä? Siis mehän olemme vain kavereita, vaikka olemmekin näin lähekkäin. Vai? Rose naurahti ja tuijotti pojan kasvoja. Remus huokaisi.
- Rose. Etkö sinä tajua. Minä olen ihmissusi ja pian on täysikuu, hän sanoi. Rose jäykistyi ja tuijotti silmät suurina Remusta.

Rose tuijotti lattialla nukkuvaa Remusta. Hän oli tarjoutunut menemään nukkumaan lattialle, sillä oli niin ahdasta. Oikea syy taisi olla se, että hän vaistosi Rosen pelon.
- Ihmissusi, Rose sanoi hiljaa itsekseen. Hänen paras ystävänsä, Remus Lupin, kiltein ihminen jonka hän tunsi on ihmissusi. Sano nyt vielä, että hän näyttää sudelta ja minä tytöltä. Olihan hänen pitänyt tajuta Remuksen sanat silloin ku he tapasivat ensimmäisen kerran. Ja kun poika ei suostunut pullonpyörityksessäkään tunnustamaan salaisuuttaan. Rose vilkaisi ovea. Rouva Green vartioi ulkopuolella. Ulkonakin oli lämpimämpää kuin sisällä. Rose huokaisi ja nousi varovasti ylös. Hän ei halunnut herättää sikeästi nukkuvaa Remusta. Tietävätköhän Sirius ja muut, että Remus on ihmissusi.
- Tuskin, Rose sanoi itsekseen ja katseli ympärilleen. Hän huomasi muutaman hernekeittotölkin ja hymyili tyytyväisenä. Hän voisi avata oven, odottaa että rouva Green nousi ylös ja sitten heittää tölkit naisen päälle. Tai itseasiassa hän voisi olla raju ja hakata tölkeillä naista. Hetken mietittyään Rose tarttui tölkkeihin, hiipi ovelle ja tarttui varovasti kahvaan. Samassa Remus käänsi kylkeään ja mutisi jotain. Rose vilkaisi poikaa. Oli heillä ollut hyviäkin hetkiä. Aina he olivat nauraneet ja hassutelleet. Kerran jopa ryypänneet vähän. Rose naurahti itsekseen, mutta vakavoitui heti. Nyt oli tosi kyseessä. Hänen olisi päästävä pois hullun naisen ja ihmissuden luota. Kun Rose huomasi ruokalaatikoiden päällä paperia ja lyijykynän, hän hymyili itsekseen. Hän kirjoittaisi kirjeen. Rose hiipi laatikoiden luo ja vilkaisi nukkuvaa Remusta. Remus tuhisi hiljaa. Rose huokaisi syvään ja oli juuri kirjoittamassa paperille jotain kun huomasi, että toisella puolella oli tekstiä.
Amanda Monroelle ja John Lupinille syntynyt kaksi suloista lasta:
Rose Evelyn Amanda Lupin 12.2
Remus John Lupin 12.2
Rose läimäytti käden suulleen ja tuijotti lehdestä leikattua syntymäilmoitusta. Hän ja Remus olivat kaksosia!
- Huomenta Rose. Taisitkin löytää totuuden. Sinä ja Remus olette kaksosia, lisää löydät siitä kirjekuoresta, Rosen takaa kuului rouva Greenin ääni. Yhtäkkiä Rose tajusi pitelevänsä yhä tölkkiä ja heitti sillä rouva Greeniä. Tölkki osui naista päähään ja iskun voimasta hän kaatui lattialle. Rose tarttui kirjekuoreen ja herätti Remuksen. Ei hän voisi jättää veljeään sinne, ihan sama vaikka hän olisikin ihmissusi. Yhdessä he jättivät rouva Greenin makaamaan tajuttomana lattialle.