Title: Se on pelkkä risu
Author: Hinska
Beta: jaina
Genre: Draama
Rating: S
Summary:
"Erittäin tarpeellinen kapine, mutta joskus vähän hankala"Disclaimer: Kaikki henkilöt kuuluvat Rowlingille, minä vain leikin
A/N : Pari kuukautta sitten tehty ficci, jonka vasta nytten julkaisen. Lyhyt ja muuta mukavaa. Ensimmäinen julkaisukelvollinen (tai kelvoton) ficcini. Osallistuu Fanfic10 sanalla 07. Syntymä (ja kukaan ei tajua, miksi se on syntymä.. tai ehkä joku
) sekä Elokuvarepliikki haasteeseen lauseella "Erittäin tarpeellinen kapine, mutta joskus vähän hankala"
Se on pelkkä risu”Petunia, Petunia, et ikinä arvaa missä minä kävin!” Lily huusi innoissaan Petunialle. Lily löysi Petunian riippumatosta jotain kirjaa lukemassa. Lilyn mielestä kirja näytti hirvittävän mälsältä verrattuna siihen kaikkeen, mitä Lily oli tehnyt tänään.
”Petunia, arvaa missä minä kävin tänään?” Lily hyppi posket innostuksesta punoittaen.
”Ei minua kiinnosta”, Petunia sanoi kirjansa takaa. Oikeasti Petuniaa kiinnosti aivan mielettömästi, missä Lily oli käynyt ja mitä tehnyt ja miksi käynyt siellä, jotta hän voisi kertoa siitä naapurin Emilylle ja toiselle naapurilleen, Amandalle. Hän voisi kertoa siitä Amylle ja rupatella koko illan puhelimessa niin kauan, että Petunian isä ja äiti joutuisivat alentamaan Petunian viikkorahaa. Petunian silmät kiiluivat kirjan takana innostuksesta, eihän hän ollut kuullut koko päivänä juoruja! Hänen täytyisi saada kuulla edes pieni juoru, hänelle alkoi tulla jo vieroitusoireita.
”Vaikket sinä haluakaan tietää sitä, minä kerron sen sinulle kuitenkin! Minä kävin tänään…”
”Poikaystäväsi luona?”
”…Viistokujalla!” Lily ylpeili. Lily oli tiennyt Petunian olevan kateellinen hänelle; Petunia tuijotti Lilya silmät suurina ja ei sanonut sanaakaan. Yleensä Petunia puhui kuin poriseva papupata, eikä kukaan saanut hänen puhuessaan puheenvuoroa.
”Siis… siis.. Viistokujalla? Siellä missä me – tavalliset ihmiset – emme käy?” Petunia sai pitkän hiljaisuuden jälkeen henkäistyä. ”Juuri siellä! Ja minä ostin oman taikasauvan, ihan oman, katso nyt millainen se on!” Lily näytti taikasauvaansa. Petunian mielestä se oli aivan tavallinen risu. Hän saisi samanlaisen metsästä, eikä hänen tarvitsi maksaa siitä maltaita.
”Se myyjä - Ollivanders - sanoi, että taikasauva on erittäin tarpeellinen kapine, mutta joskus vähän hankala. Minä en oikein tajunnut mitä hän sillä tarkoitti. Petunia, luuletko sinä, että Ollivanders tarkoitti sitä, että minun pitää harjoitella ankarasti, jotta taikasauva tottelisi minua?” Lily mietiskeli ääneen. Petuniasta se oli kauhean tylsää kuunneltavaa. Lily vain mietiskeli Ollivanders hörhön sanoja. Eikä hän sanonut sanaakaan juoruista! Voi miksi, miksi juuri hänelle oli pitänyt tulla tuollainen sisko?
”Lily kuule, minusta tuo sinun sauvasi näyttää samanlaiselta kuin muutkin risut. Ehkä se myyjä olikin vain joku huijari”, Petunia sanoi tylsistyneenä ja jatkoi kirjansa lukemista. Lily otti Petunian sanat loukkauksena ja lähti kävelemään sisälle.
”No, jos sinua ei kerran kiinnosta, niin ei sitten. Mutta minullapa olisi ollut oikein mehevä juoru, jota en kerro sinulle!” Lily huusi Petunialle ennen kuin paiskasi oven kiinni ja lähti pois Petunian näköpiiristä.
Voi miksi, miksi juuri Lilyn piti olla tuollainen tiukkapipo, joka ei voinut kertoa juoruja? Petunia tuhahti turhautuneena. Ei
vieläkään yhtään juorua!
A/N 2: Eihän tuomio ole niin kova, mitä voisi luulla?