Title: Auringon nousu on aina toivoa täynnä
Author: yuuri
Rating: S
Pairing: Kakashi/Iruka
Genre: fluffy(?),romance^^+ RAAPALE!
Fandom: Naruto
Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.Warnings: Spoilaa jonkun verran shippudenia ja osa tietysti suoraan omista, ideoita täynnä olevista aivoista!!!
A/N: Toivottavasti pidätte ja kommentiakin olisi kiva lukea..niin ja tämä on tietyllä tavalla jatkoa erääseen ficciini jonka löydätte
täältä--->
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=7833.0***
Iruka seisoi neljänen Hokagen kalliovestoksen päällä ja katseli allaan levittäytyvään kylään. Kylä oli hiljainen ja vain kirkkaat valot ikkunoissa kertoivat kylässä olevan elämää. Iruka kiersi kätensä ympärilleen. Konohan yöilma oli kylmä. Iruka oli jo muutaman kuukauden ajan käynyt lähes joka ilta kallioveistoksien luona ajattelemassa ja rauhoittumassa. Tuo paikka sai Irukan rentoutumaan ja ajatukset selkenivät. Irukan oli helpompi ymmärtää itseään ja ajatuksiiaan.
Muutama kuukausi sitten Uzumaki Naruto, joka oli ollut lähes 15 vuotta Irukkalle kuin pikkuveli, oli lähtennyt kylästä. Poika oli ilmoittanut ystävilleen lähtevänsä Sasuken luo. Iruka tiesi eteti poika palaisi ilman Sasukea. Sasuke oli Narutolle jotain sellaista, jota kaikki eivät ymmärtäneet. Iruka ymmärsi ja häneen sattui Naruton puolesta. Mies itse oli ollut hyvin kauan yksin. Hän ei enää muistanut miltä tuntui kun oli joku jonka vuoksi tekisi mitä tahansa. Joskus Iruka mietti oliko hän tyystin unohtanut miten rakastetaan? Miten elää?
-Iruka-sama. Lempeä ääni kuiskasi miehen takaa. Iruka kääntyi ja näki edessään vaaleatukkaisen miehen, jonka vasen silmä oli peitetty ja suu oli maskin peitossa. Iruka hymyili miehelle.
-Kakashi-sama. Iruka vastasi hiljaa. Miehet tuijottivat toisiaan hetken ja lopulta Iruka joutui kääntämään katseensa. Kakashin katseessa oli ollut kaikkea sitä, mitä hänen omassaan ei enää ollut. Kakashi asteli aivan Irukan eteen ja kosketti miehen kasvoja oikealla kädellään. Iruka värähti ja painoi kasvonsa maata kohti.
-Tahdon sinun oppivan taas rakastamaan. Kakashi kuiskasi miehelle, joka ei vastannut. Hänen ei tarvinut. Kakashi tunsi Irukan liian hyvin. Vaaleatukkainen mies laski maskinsa alas ja kohotti Irukan kasvoja ylemmäs. Kakashi sulki silmänsä ja henkäsi tuntiessaan toisen miehen huulet omillan. Kuin itsestään Irukan kädet nousivat Kakashin niskaan. Kakashi nosti vasemman kätensä ja avasi Irukan hiusnauhan. Irukan tummanruskeat hiukset valahtivat miehen kasvojen ympärille.
-Parempi. Kakashi mutisi Irukan huulia vasten ja hymyili. Iruka äänähti jotain mistä ei saanut selvää. Kakashi veti miehen aivan itseensä kiinni. Iruka huokaisi.
Tätäkö oli rakastaminen? Mies mietti. Kakashi vetäytyi Irukan huulilta ja katseli miestä nyt tutkivasti silmiin. Irukan teki mieli kääntää katseensa, mutta hän ei tahtonut menettää hetkekään Kakashin kanssa.
Kakashi katseli Irukaa ja hymyili. Mies painoi kasvonsa Irukan ruskeisiin hiuksiin. Irukan hiukset tuoksuivat metsälle ja raikkaalle kevät sateelle. Kakashi tunsi Irukan tärisevän sylissään, joten mies tiukensi otettaan toisesta. Iruka huokaisi tyytyväisenä ja sulkisilmänsä. Ehkä hän uskalsi päästää Kakashin lähelleen. Ehkä mies ymmärtäisi tämän kivun Naruton vuoksi. Ehkä Kakashi oli hänelle sitä mitä Sasuke oli Narutolle.
-Tule. Kakashi kuiskasi ja tarttui Irukaa kädestä. Iruka totteli ja seurasi Kakashia, joka johdatti heidät metsän läpi jyrkänteen reunalle. Iruka katsahti hämmentyneenä vaaleaa miestä, joka katseli Irukaa hellästi, mutta käänsi sitten päänsä eteenpäin. Iruka teki samoin ja henkäisi.
Kultainen aurinko oli nousemassa metsän takaa ja loi valoaan ympärilleen.
-Auringon nousu on aina toivoa täynnä ja antaa uuden mahdollisuuden kaikille. Kakashi sanoi hiljaa. Iruka ymmärsi Kakashia. Mies oli nyt hänen toivonsa. Hänen mahdollisuutensa rakastaa jälleen kerran.
Iruka painautui Kakashin kylkeen. Kakashi kiersi kätensä miehen ympärille ja hymyili, vaikkei sitä voinutkaan huomata takaisin nostetun maskin takaa. Irukan oli hyvä olla Kakashin vierellä. Mies tunsi Kakashin sydämen lyönit heikkoina, mutta tunsi kuitenkin. Iruka tiesi olevansa jälleen elossa.
***
