Title: Joulu Tylypahkassa
Pairing: Harry/Draco
Rating: S
Genre: ylifluffy, humour, oneshot
Author: crepsley`
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, en saa rahaa tästä jne.
Summary: Jouluaattoiltana Tylpahkassa
A/N:
Tietty Itkevällepäärynälle, koska hän vihaa fluffya yli kaiken!
Iloista joulua Finin väelle!
*** JOULU TYLYPAHKASSA ***
Kuten jo monesti aiempinakin vuosina, joulu saapui Tylypahkaan. Tänäkin vuonna koulun koristelemiseen oltiin todella käytetty aikaa ja vaivaa. Kaksitoista tuuheaa, reilusti yli miehenmittaista joulukuusta oltiin tuotu varastostaan suureen saliin, käytävillä pystyi näkemään kinoksittain häviämätöntä, mutta kuitenkin todella pehmeää tekolunta, ja seiniä linnassa koristivat erilaiset koristeelliset nauhat. Joulun viimeisillä oppitunneilla olivat myös koulun oppilaat panneet oman kortensa kekoon koristelussa; heidän tehtäväkseen oli koitunut joulukuusten koristelu yhdessä loitsujen opettaja Lipetitin kanssa.
Nyt jouluaattoiltana, suurin osa oppilaista, upeista valmisteluista huolimatta, oli lähtenyt junalla viettämään joulua kotiinsa ja koulun käytävillä oli hiljaista. Pian kuitenkin vaimeat askeleet ja pienoinen kinastelu täyttivät aution käytävän.
"Minusta se on yksinkertaisesti typerää nähdä tällainen vaiva koristella koulu, kun kerran täällä olemme vain me ja opettajat." Ääni kuului Draco Malfoylle, joka oli päättänyt tänä vuonna muuttaa normaaleja tapojaan ja jäädä Tylypahkaan.
"Älä nyt, emmehän me toki ainoita ole, onhan täällä meidän lisäksemme se ekaluokkalainen puuskupuh..." Vastasi Dracon seurassa kävellyt Harry Potter.
"Aivan sama, mutta nämä koristelut ovat minusta silti typerät!"
"Typerät? Minusta ne luovat ihanaa joulun tunnelmaa..." Harry katsoi kaukaisuuteen, kuitenkin siirtäen katseensa Dracon silmiin ja tarttuen tätä käsistä: "Romanttista tunnelmaa."
Draco alkoi pakostakin hymyilemään: "Sinä sitten osaat olla positiivinen, ja mikä ihmeellisempää, kääntää myös muiden mielipiteet."
"Niin, minun vastustamattoman komea ulkomuotoni sen tekee..."
"Kuulepas nyt Harry Potter, älä silti ala kuvittelemaan liikaa itsestäsi!"
"Sanoo vaatimattomuuden perikuva?"
Harry virnisti Dracon läppäistessä häntä leikillisesti poskelle: "Sinä olet täysi ääliö!" Mutta Draco vain vastasi: "Ehkä ääliö, mutta vastustamattoman komea sellainen..."
Hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä muuta, sillä Harry oli jo tiukentanut otettaan hänen käsistään ja oli kovaa vauhtia juoksemassa kohti ulko-ovia.
"No niin, nyt sinä sitten sekosit lopullisesti.. Minne oikein olet nyt meitä viemässä?" kysyi Draco hetkisen päästä kovaa vauhtia edessään juoksevalta Harrylta. "Tule vain mukana, minulla on sinulle yllätys."
"Ai niin kuin jouluyllätys? Oi, kuinka suloista!"
"Ei, kun pääsiäisyllätys, höntti."
"..."
"No tietysti jouluyllätys! En vieläkään voi käsittää, miten voit olla koulumme huippuoppilaita..."
"Katsos kun aivoni menevät sekaisin vain ja ainoastaan sinun ollessa paikalla... Tajuatko, miten vaikeaa on liemissä nykyään, kun pitäisi ajatella ainesosia, ja sinä istut vastustamattomana siinä kattilan toisella puolella? Niin ja sitten on vielä ne muodonmuutostunnit..."
Enempää hän ei ehtinyt sanoa, sillä Harry oli pysähtynyt ja suudellut häntä: "Kyllä sinä osaat olla sitten ihana."
Mutta Draco ei enää kuunnellut vaan silmäili ympäristöään. He olivat Tylypahkan eteisaulassa, missä etuosassa suuret tiimalasit laskivat tauotta tupapisteitä, kuten aina. Draco katsoi Harrya kysyvästi:
"Niin tämäkö on se yllätys?"
"Kyllä."
"Tylypahkan eteisaula, jossa joulukoristeita seinillä?"
"Ei, idiootti, vaan katso ylös."
Draco käänsi katseensa kohti kattoa. Aluksi hän ei huomannut mitään erikoista, mutta muutaman minuutin tutkiskeltuaan hän huomasi erikoisen näköisen kasvin.
"
Kasvi? Olet ripustanut minua varten kattoon kasvin, kuinka suloista..."
Harry näytti siltä, kuin olisi juuri syönyt pokkuroijan.
"Niin, kulta, mutta tunnistatko, mikä kasvi se on?"
"Ööh.. Pitäisikö minun?"
"Kyllä minä sinun sijassasi ainakin haluaisin."
"Hmmm. Onko se alruuna?"
"Ei."
"Pollomuhku?"
"Ei."
"Pirunnuora?"
"..."
"Voikukka?"
"Ei, ei ja ei. Etkö todellakaan tiedä, mikä tuo kasvi on?"
"En kyllä ole nähnyt..."
Harry huokaisi raskaasti ja selitti:
"Katsos, kun tuon kasvin tunnistaa, niin saa palkinnon. Todella hienon palkinnon."
Draco näytti mietteliäältä, ja tokaisi:
"No, jos minä en välttämättä halua palkintoa?"
"Kyllä sinä haluat."
"Mistä sinä sen voit tietää?"
"Minä tunnen sinut, Draco Malfoy."
"..."
"Sinä siis todellakaan et tiedä tätä kasvia?"
"No montako kertaa se on sanottava?"
"Nimittäin, jos minä sen kerron, et saa palkintoa."
"No, otan se riskin..."
Ja Harry selitti: "Tuo kasvi on misteli. Jästeillä, ja myös useilla velhoillakin on tapana, että jos osuu jonkun toisen kanssa samaan aikaan tämän kasvin alle, saa tätä toista suudella."
"Niin, mikä se palkinto on?"
"No se suudelma, ääliö."
"No, mutta mehän satuimme samaan aikaan sen alle, kuinka sattuikaan!"
"Mutta muistatko sen osan, että kasvi täytyi ensin tunnistaa, ennen, kuin palkinnon saa?" kysyi Harry hieman vihjailevasti, ennen kuin hitaasti käveli parin metrin päähän.
"Mutta Harry?"
"Niin?"
"Eikö sitä sääntöä voisi muuttaa?"
"Ei tietoa, ei palkintoa."
"Mutta jos minä tiedän sen kasvin nimen nyt?"
"..."
"Ja sitäpaitsi, jos et nyt ala tulla tännepäin, kerron kaikille, että fanitat Pikku G:tä vieläkin!"
"No hyvä on, hyvä on, minä tulen, mutta tämä ei jää tähän!"
Kellon lyödessä kaksitoista jouluyönä, Tylypahkan koulussa vain kaksi poikaa olivat hereillä kevyiden lumihiutaleiden hitaasti leijuessa koulun tiluksille. Ja silloin, kun päivä oli vaihtumassa, koulun aulassa mistelin alla, nuo kaksi poikaa suutelivat ja unohtivat kaiken muun.
Silloin oli liikkeellä joulun taikaa.
