Yleisvaikutelma tekstistä on varsin raaka, ja silti voimakas. Sanoja on riittävän vähän tekstin vaatimaan tyyliin. Oma Pimeyden Tyttäreni on hieman tämän kaltainen. Kuvailu on kuitenkin aika yksipuolista - toistat punaista ja mustaa kovin usein. Se ei sinänsä ole haitaksi, mutta toisinaan kannattaa keksiä myös muita sanoja tai määritellä, minkälainen punainen. Niin olit jossain tuolla tehnytkin.
Ensimmäisenä otti silmään tuo ensimmäisen kappaleen väliin - sana. Se on murreperäinen, ja oikeampi muoto olisi ehkäpä välillä. Muuten teksti oli kyllä kivan tunnerikas, ja oman tyylini kaltainen kuvailu olisi todennäköisesti pilannut sen intensiivisen tunnelman.
Pilkkuja on liikaa. Pilkkuja on myös väärissä paikoissa. Koeta joskus käyttää pilkulla erotettujen päälauseiden sijaan lauseenvastikkeita. Esimerkiksi tuolla (jälleen) ensimmäisessä kappaleessa:
Vuoretkin olivat punaiset, mutta ne välähtelivät väliin mustina, kun kuoleva aurinko viskoi synkkiä, musteenvärisiä roiskeita ympäriinsä.
->
Vuoretkin olivat punaiset, mutta ne välähtelivät toisinaan mustina, kuolevan auringon viskoessa synkkiä, musteenvärisiä roiskeita ympäriinsä.
Näin lause näyttää selkeämmältä ja yhtenäisemmältä, ei yhtä hajanaiselta kuin aiemmin.
Onko lelukoirien sisällä muovirouhetta? Minä luulin aina, että niissä on useimmissa vanua... Tuo jäi hieman häiritsemään, mutta voi kai se noinkin olla. Siinä on ehkä jokin mielikuva, jota en ihan ymmärtänyt.
Lapsien kyyneleet olivat haihtuneet höyrynä. Tämä minua hieman häiritsi - siellähän oli polttavan kuumaa, eikö? Haihtuminen ja kiehuminen ovat kaksi eri asiaa, jotka fysiikassa erotellaan sillä, että haihtumista tapahtuu kaikissa lämpötiloissa ja silloin vain pinnalta, kun taas kiehumiseen vaaditaan kyseisen aineen kiehumispisteen ylittäminen, ja silloin aine kiehuu kaikkialta, ja kyllä, muuttuu höyryksi. Tässä tapauksessa olisi uskoakseni näyttävämpää sanoa kiehuminen.
Maa oli punainen ja kuiva ja halkeillut.
Hölmöltä kuulostava tuo toinen ja-sana. Entä jos kirjoittaisit sen näin: Maa oli punainen, kuiva ja halkeillut. Tai Maa oli punainen ja kuiva, halkeillut. Näin saat hassulta kuulostavan sanan pois ja painotat jotakin sanaa.
eikä lapsilla ollut toivoa tulevaisuudessa,
onkos lipsahtanut väärä sijamuoto? Minusta tulevaisuudesta kuulostaisi järkevämmältä ja tasapainoisemmalta. Eihän tuokaan väärin ole, mutta yleisimmin käytetään inessiivin sijasta elatiivia tällaisessa kohdassa.
Ihmiset huusivat kovempaa, luomakunta lauloi sydämen repivää laulua elämästä ja sen kauneudesta, siitä kaikesta hyvästä, mitä oli ollut, ja siitä, kuinka se nyt kuolisi.
Vaikuttava lause. Oikein vaikuttava lause, joka olisi vaikuttavampi vähempien pilkkujen kera, jopa katkaistuna kahdeksi lauseeksi tyylin huomioiden. Kuinka olisi näin:
Ihmiset huusivat kovempaa. Luomakunta lauloi sydämen repivää laulua elämästä ja sen kauneudesta. Siitä kaikesta hyvästä mitä oli ollut, ja siitä, kuinka se nyt kuolisi.
Näin saamme ylimääräiset pilkut pois, ja kuulostamme vaikuttavammilta muuttamatta lausetta itseään lainkaan. Kun haluaa olla vaikuttava ja pysäyttävä, jollainen tämä teksti on, käytä aina lyhyitä lauseita. Älä välitä oikeaoppisesta lauserakenteesta - yksi kuvaileva sana yksinään voi olla lause, jos et kerro sitä äidinkielen opettajallesi. Se kuulostaa hienommalta niin.
Loppusi on vaikuttava. Paholainen on siinä mielessä todella paholainen, että hän pitää tästä maailman lopusta. Mutta haluan kysyä kysymyksen. Mitä paholainen tekee, kun hänellä ei ole enää pahuutta? Yksin on huono olla paha, ja Paholaisen ja Jumalan kiistahan koskee enimmäkseen ihmisiä. Raamatussa Jumala ja Paholainen eivät kuitenkaan ole vihollisia, ja Jumala ymmärtää pahuuden tarpeen. Siellä lukee näin:
Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet.
Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet olivat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi,
syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa.
Eli tämä itseasiassa tukee teoriaasi tyhjyydestä maailman tuhoamisen jälkeen, sillä näiden tuhannen vuoden jälkeen Saatana tuhotaan ikuisesti ja koittaa uusi maailma.
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä niitä ollut enää."
Joten kyllä, minä arvostan tätä aika paljon. Saatana muuten heitettiin Raamatussa tuliseen järveen, näin välikommenttina.
Kiitos kovasti, Siperiaseni. Tiedän, että sain sinut hymyilemään.
~Rigel
