A/N: Tälläistä olen tänään raapustellut, jatkoakin on vielä, mutta pitää tarkistella virheitä. ja nyt painun hetkeksi ulos!
Luku 9
Joulu
Osa 1
Suudelmia
Lilith, Harry, Ron, Ginny ja Draco olivat saapuneet Kalmanhanaukiolle pari päivää ennen jouluaattoa. Talossa oli meneillään suursiivous, jota johti rouva Weasley.
”Ginny, Lilith keittiöön! Me puhdistamme kaikki kaapit pölyistä! Sitä kertyy tänne niin kovasti.. en usko, että Sirius kovin usein näitä siivoaa..” rouva Weasley supisi Ginnylle ja Lilithille heilutellen pölyhuiskua kädessään.
Sirius, Harry ja Ron puolestaan koristelivat taloa erilaisilla kultanauhoilla ja taikoivat tekokuusen keskelle olohuonetta – rouva Weasleyn mielestä sen olisi pitänyt olla huoneen nurkassa, mutta Sirius päätti sen sopivan siihen täydellisesti.
”Mutta hyvänen aika joku vielä kävelee sitä päin.. Kun Tonks saapuu hän heti kaataa sen, ja siinä sitten on taas siivottavaa”, rouva Weasley höpisi itsekseen.
Kun Lilith ja Ginny saivat keittiön kaapit tarpeeksi puhtaiksi – jonka rouva Weasley kelpuutti lopulta – he menivät istumaan olohuoneeseen.
”Ginny! Minulla on sinulle paljon kerrottavaa!” Lilith sanoi innoissaan, vihdoinkin pitkästä aikaa hän saisi puhua Ginnyn kanssa.
”Ai niin! Kuulinkin jo, että sait viimein tietää vanhempasi..” Ginny aloitti ja hymyili hieman osaaottavasti Lilithille.
”Öh, kuinka – mistä sait tietää?” Lilith kysyi ihmeissään.
”No, Ron ja Harry juorusivat siitä Hermionelle, kun olimme vielä koulussa, en voinut olla kuulematta..”
Lilith mulkaisi vihaisesti Ronia ja Harrya jotka taikoivat kimaltavia köynnöksiä joulukuuseen. ”Olisin halunnut itse kertoa..” Lilith mutisi synkkänä.
”Varmasti omituista..” Ginny sanoi ja katsoi harmissaan Lilithiä
”Mikä?”
”Että sait tietää isäsi olleen kuolonsyöjä..” Ginny sanoi ja halasi Lilithiä.
Lilith kavahti ja työnsi Ginnyn kauemmas itsestään. Miten Ginny kehtaa sanoa noin? Lilith ei hävennyt ollenkaan taustojaan.
”Mikä sinulle tuli?” Ginny kysyi ihmeissään, kun Lilith katsoi häntä vihaisesti.
”Ei yhtään mikään”, Lilith sihahti ja lähti pois Ginnyn luota yläkertaan.
”Lil!” Ginny huusi Lilithin perään, mutta hän ei kuunnellut – miksi kuuntelisi, Ginny oli juuri loukannut häntä, sekä hänen isäänsä.
Lilith oli täynnä vihaa. Miksi hän oli tullut tänne? Kaikki täällä olevista kuuluivat Kiltaan, ainakin vanhimmat perheen jäsenistä. Lilith oli kuolonsyöjä, mitä kukaan ei osannut edes aavistaa. Eikö heille tullut mieleen, kun Lilith saisi tietää totuuden vanhemmistaan, hän haluaisi olla kuten he.
No, vaikka hänen äitinsä ei ollutkaan kuolonsyöjä, hänen isänsä oli ollut. Regulus Musta, puhdasverinen - ei verenpetturi tai jästienrakastaja, kuten muut tässä talossa näköjään. Lilith huokaisi.
”Lilith!” Sirius huudahti huomattuaan tämän tulleen yläkertaan. ”No hei vain..” Lilith mumisi vastaukseksi.
”Tuota, en voinut olla huomaamatta.. mitä sinun ja Ginnyn välillä tapahtui..” Sirius sanoi katsellen epäilevästi Lilithiä.
”No, ei voi mitään, kun kaikki vain tuntuvat miettivän isästäni pelkästään yhtä asiaa: kuolonsyöjä! Mitä sitten, vaikka hän olikin kuolonsyöjä? Hän oli minun isäni, olen ylpeä, että juuri hän oli isäni!” Lilith tiuskaisi ja siristi silmiään Siriukselle.
”Kuinka väärässä hän onkaan..” Sirius mietti mielessään, mutta ei sanonut Lilithille mitään.
”Miksi sinä ylipäätään pyysit minut tänne? Kun tapasimme ensimmäistä kertaa, huomasin heti, ettet pitänyt isästäni, miksi nyt välittäisit hänen tyttärestään?” Lilith kivahti. Sirius oli hetken hiljaa kunnes vastasi ”Lilith, sinä et ymmärrä – et vielä”, ja lähti alakertaan lannistuneena.
”Ja mitä niin minä en ymmärrä?” Lilith huudahti itsekseen yläkerrassa Siriuksen lähdettyä. Lilith huokaisi jälleen, ja haukotteli – kello oli vasta neljä iltapäivällä, mutta hän oli nukkunut viimeaikoina huonosti. ”Voisin ottaa pienet torkut, en täällä muuten kestä..”, Lilith ajatteli ja meni yhteen yläkerran monista makuuhuoneista. Makuuhuone oli Reguluksen vanha, kukaan ei ollut vielä siivonnut siellä. Lilith pudisti pölyisen päiväpeitteen ja heitti sen syrjään.
Lilith vaipui omituiseen uneen. Kaikkialla oli pimeää, harmaata. Hän yritti etsiä valonlähdettä – turhaan. Hän käveli ympäriinsä, tunnusteli seiniä. Ne olivat tiiltä, rosoisia tiiliä toinen toisensa perään. Lilith käveli eteenpäin tunnustellen seinää, jossain täytyisi olla ovi. Hän oli pian kiertänyt huoneen ympäri, eikä löytänyt ovea, ei yhtään keinoa paeta pois tuosta huoneesta.
Hän vaipui syvempään uneen. Tuntui kuin aikaa olisi kulunut kauan, kuin Lilith olisi ollut tuossa huoneessa liian kauan, hän tunsi jokaisen tiilen, jokaisen sentin pienestä lattiasta ulkoa. Äkkiä hän kuuli äänen yläpuoleltaan, ääni oli kylmä, etäinen, kuin kuiskaus ”Gabrielle..”
Lilith heräsi säpsähtäen sängystään omaan huutoonsa. Missä ihmeessä hän oli ollut äsken, mitä uni tarkoitti? ”Sanoiko joku äitini nimen unessani?” Lilith mumisi itsekseen, ja samassa makuuhuoneen ovi aukesi.
”Lil, mitä sinä huusit?” Draco kysyi pamautettuaan huoneen oven auki hädissäään. ”Tuota.. näin vain painajaista”, Lilith vastasi ja häpeillen.
”Huusit aika kovaa.. pelkäsin jo, että jotain sattui sinulle. Olin tuossa viereisessä huoneessa..” Draco selitti ja istuutui sängyn reunalle. Lilith käänsi katseensa poispäin Dracosta ja mietti äskeistä unta. ”Lukittiinko äitini siihen pieneen huoneeseen..”
”Lilith? Mitä täällä huudettiin?” Sirius kysyy saavuttuaan myös ovelle, kasvoillaan huolestunut ilme.
”Öh, ei mitään, näin vain omituista unta..” Lilith mutisi ja yritti nousta sängystä.
Noustessaan Lilith hoippui jälleen pidellen päätään käsissään, Draco pomppasi ylös sängyltä ja tarttui Lilithiin, jottei tämä kaatuisi.
Lilith huusi kivusta ja hakkasi Dracoa.
”Auta minua! Pelasta minut nyt!” Lilith huusi ja löi nyrkeillään Dracon rintaa. Lilithin silmät pyörivät ja hänen ruumiinsa tärisi pelosta.
Lilith kiljui tuskissaan.
Sirius juoksi nopeasti ovelta Lilithin luokse rauhoittelemaan tätä. Draco katseli säikähtäneenä Lilithiä joka oli juuri lyönyt häntä huutaen kuin hullu.
”Lilith”, Sirius toisteli hädissään, kun Lilith sulki silmänsä ja vaipui lattialle. Sirius kokeili Lilithin otsaa joka oli tulikuuma
”Draco, tuo jotain juotavaa – heti”, Sirius käski ja istuutui Lilithin viereen lattialle. Draco lähti juosten alakertaan.
”Lilith, kuuletko?” Sirius toisteli ja yritti avata Lilithin silmiä. Lilith nyökkäsi pienesti
”Mi-mitä äsken tapahtui?” Lilith änkytti hiljaa. Draco tuli huoneeseen vesilasi kädessään, hänen perässään huoneeseen tulivat myös Lucius, Narcissa sekä Kalkaros.
Draco antoi vesilasin Lilithille, joka joi sen melkein yhdellä kulauksella. ”Mitä tapahtui?” Lilith toisti hieman kuuluvammalla äänellä ja avasi silmänsä. Sirius katsoi Dracoon huolestuneena ja pyöritteli päätään. Sirius kertoi äskeiset tapahtumat Luciukselle, Kalkarokselle ja Narcissalle.
Draco istuutui sängylle ja nosti Lilithin viereensä. ”Lil, sinä et ollut itsesi hetki sitten..”
Lilith katseli hämmästyneenä Dracoa ja muita huoneeseen saapuneita. ”Öh, mitä tarkoitat? Minä heräsin ja.. sitten kaaduin..” Lilith sanoi naurahtaen, ja katsoi Siriusta joka harppoi ympäri huonetta kasvot kalpeina.
”Vai.. mitä tarkoitat?” Lilith kysyi ja katseli Dracoa ”..mitä tapahtui?”
”Mitä unta sinä näit?” Kalkaros kysyi liittyen keskusteluun ja istui huoneessa olevalle sohvalle.
”Minä.. minä näin unta huoneesta.. se oli pimeä.. ja pieni.. seinät olivat tiiltä.. eikä missään ollut ovea ja..” Lilith mutisi eikä tiennyt sanoisiko äitinsä liittyneen uneen.
”Ja?” Sirius toisti katsellen Lilithiin kysyvästi.
”Ja.. tuntui kuin olisin ollut siellä todella kauan.. lopulta joku sanoi.. sanoi Gabrielle..” Lilith mutisi ja katseli varpaisiinsa.
”Mutta ei se tarkoittanut mitään kun tuota.. se oli vain uni”, Lilith jatkoi naurahtaen. Lucius säpsähti huoneen ovella ja tarttui Lilithiä käsistä ”Näitkö unessa mitään muuta, mitään mistä voisi tietää paikan sijainnin?” Lucius kysyi hädissään Lilithiltä. Lilith pyöritteli päätään
”En, se oli vain pieni huone..” Lilith vastasi. Lucius nyökkäsi pettyneenä.
Sirius nousi ylös ja katseli Lilithiä ”Oletko nyt aivan kunnossa?”
”Olen.. En muista vain.. mitä tapahtui..” Lilith vastasi ja hymyili sedälleen.
”Hyvä on, huuda vain jos tarvitset jotain, minun täytyy mennä vielä laittamaan alakertaa kuntoon, ettei Molly-parka tee kaikkea yksin..” Sirius sanoi virnistäen.
Sirius lähti huoneesta hyräillen joululauluja. Lilith naureskeli mielessään, hän saattaisi ehkä tullakin setänsä kanssa toimeen.
Kalkaros, Lucius, Narcissa ja Draco jäivät huoneeseen Lilithin seuraksi.
”Olen pahoillani.. etten osaa kertoa mitään tarkemmin, se oli vain pieni huone..” Lilith sanoi ja katseli pettyneenoloista Luciusta anteeksipyytävästi.
”Lilith ei se mitään, ei se mitään. Tärkeintä on, että sinä olet kunnossa”, Lucius vastasi ja käveli mietteliäänä ympäri huonetta.
”Lucius, tulisitko alakertaan kanssani?” Kalkaros kysyi ja Lucius lähti hänen mukanaan
”Pidä itsesi nyt kunnossa, pian on joulu!” Lucius huudahti vielä.
Narcissa asteli Lilithin viereen ja halasi tätä
”Ihanaa nähdä pitkästä aikaa Lilith”, Narcissa sanoi hymyillen
”Samoin Cissy” Lilith vastasi.
Lilith oli aina pitänyt Narcissasta erityisen paljon, hänessä oli äitimäistä huolehtivaisuutta, mutta hänelle pystyi puhumaan kaikesta, mitä normaalisti ei äidille puhuisi. Viimeisinä vuosina Narcissasta oli tullut Lilithille todella läheinen, kun Lilith ei enää vieraillut Harrisonien luona. Olihan Lilith tutustunut Mollyynkin, viettäessään kesälomiaan Ginnyn luona. Mutta Molly oli Molly, rouva Weasleylle Lilith ei ikinä puhuisi mieshuolistaan, tai rakkauselämästään.
”Draco, jos jättäisimme Lilithin nyt nukkumaan.” Narcissa sanoi ja nousi sängyltä. Draco käänsi katseensa äitiinsä ”..minulla olisi vielä yksi asia Lilithille.”
Narcissa nyökkäsi ja lähti huoneesta sulkien oven perässään.
Draco nousi ylös sängyltä ja huokaisi ”Olen pahoillani siitä.. tiedäthän, mitä minä luulin sinun ja Blaisen välillä olevan..” Draco sanoi hiljaa.
”Hyvä, koska meidän välillämme ei ole enää mitään erityistä..” Lilith vastasi ja hymyili arasti Dracolle.
”Olin sellainen vain koska.. Lilith, minä oikeasti..” Draco aloitti, mutta Lilith sulki silmänsä.
”Älä sano sitä Draco..”
Draco tarttui Lilithin käsiin ”Minä oikeasti rakastan sinua, vain sinua. Tietäisitpä kuinka kateellinen olin joka ikinen hetki, kun näin sinut Blaisen seurassa. Kun olin Pansyn kanssa, tunsin pettäväni sinua. Minä rakastan sinua. En voi kuvitella elämääni ilman sinua.. Olet niin kaunis, vaikka itse et niin uskokaan, kun sen sinulle sanon. En voinut enää olla kertomatta tätä sinulle.. ymmärrän kuitenkin, jos et halua..” Draco sanoi katsoen syvälle Lilithin silmiin.
Lilith ei tiennyt mitä vastata, hän vain katsoi Dracoa silmiin ja tunsi poskellaan vierivän kyyneleen.
”Draco..” Lilith kuiskasi hiljaa. Draco pyyhki kyyneleen sormellaan Lilithin poskelta, ja tarttui tiukemmin Lilithiin, painaen tämän rintaansa vasten
”Minä rakastan sinua”, Draco kuiskasi Lilithin korvaan. Lilith tunsi Dracon sydämenlyönnit rinnassaan, Dracon hengityksen korvassaan.
Lilith halusi kovasti sanoa saman lauseen Dracolle, mutta ei pystynyt.
”Draco.. olen pahoillani..” Lilith sanoi hiljaa ja irrottautui Dracosta.
”Minä …”, Lilith aloitti, Draco laittoi sormensa Lilithin huulille vaikenemisen merkiksi.
Ja sitten, Lilithin arvaamatta Draco suuteli häntä. Lilith sulki silmänsä ja heittäytyi mukaan suudelmaan.
Lilith kaatoi Dracon sängylle ja he kietoutuivat toisiinsa suudellen kiihkeästi.
Lilith ei tiennyt, kauanko he makasivat siinä, mutta lopulta joku koputti oveen. Lilith ja Draco pomppasivat molemmat nopeasti ylös säikähtäneinä.
”Lilith?” Ginny kysyi raottaessaan ovea.
”..en kai häiritse?”
”Et..” Lilith mumisi.
”Äiti käski minut tänne nukkumaan, pojat nukkuvat viereisessä makuuhuoneessa..” Ginny mutisi ja katsoen Dracoon hermostuneesti.
”Kyllä, aivan.. Minä tästä lähdenkin, hyvää yötä.” Draco sanoi ja hymyili Lilithille pikaisesti lähtiessään huoneesta.
”No?” Ginny kysyi istuessaan sängylle ja katsoi vihjailevasti Lilithiä.
”Mitä no?” Lilith kysyi punastuen hieman.
”Mitä te oikein teitte!” Ginny sanoi iskien silmää.
”Ei yhtään mitään!” Lilith tiuskaisi, hän ei ollut vieläkään unohtanut Ginnyn sanoja Reguluksesta. Ginny huokaisi ja kävi makaamaan peiton alle. Lilith vaihtoi yöpukunsa päälleen ja sammutti valot.
”Lilith?” Ginny kysyi arasti
”No mitä?”
”Olet ollut kummallinen viimeaikoina.. etäinen, onko kaikki hyvin?” Ginny kysyi hiljaa.
”On, kaikki on hyvin, hyvää yötä”, Lilith mutisi ja he molemmat nukahtivat nopeasti.
****
Osa 2
Kokous
Nuorten käytyä jo nukkumaan, alakerrassa valvoivat vielä Sirius, Kalkaros, Lucius, Narcissa, Molly ja Lupin. He keskustelivat keittiössä pöydän ympärillä väitellen.
”Hän ei saa tietää vielä! Dumbledore – sekä minä – olemme molemmat sitä mieltä! Hän on vielä niin kovin nuori! Mitä jos väärät henkilöt saisivat tietää totuuden Reguluksesta? Tiedät-kai-kuka ei varmasti suhtaudu mukavasti tyttöön jonka isä petti hänet!” Molly tiuskaisi keskusteluun.
”Hän on mielestäsi tarpeeksi vanha luullakseen isänsä olleen kuolonsyöjä – mutta ei tarpeeksi vanha kuullakseen tämän olleen meidän puolellamme?” Sirius murahti takaisin.
”Sinä et ajattele nyt järkevästi Sirius! Parempi on, että vain me Kiltalaiset tiedämme totuuden hänen isästään, eikä tieto silloin mene väärille tahoille.. Jos Lilith tai muut lapsista tietäisivät.. Monet saattaisivat kuulla totuuden..” Molly huudahti, Sirius katsoi tätä ärtyneenä ”Tarkoitatko, että nuoret menisivät heti huutelemaan kuolonsyöjille sekä itse Lordille asiasta?”
Molly katsoi loukkaantuneena Siriusta. ”En minä sitä noin tarkoittanut! Hyvänen aika, kyllä minä luotan omiin lapsiini, sekä Harryyn että Lilithiin! He eivät vaarantaisi Lilithin turvallisuutta, mutta jos he keskustelisivat koulussa siitä.. joku saattaisi vahingossa kuulla. Se on hyvin mahdollista! Ja Lilith on vasta lapsi..” Molly nyyhkäisi.
”Rauhoittukaa nyt, teidän kinastelunne ei auta ketään”, Lupin sanoi ja taputti Mollya hartioille joka nyyhkytti pienesti. ”On vain niin kamalaa kuitenkin valehdella hänelle, että hänen isänsä oli.. olisi ollut kuolonsyöjä..”
”Entä se, mitä tapahtui hänelle? Lilith ei ollut silloin oma itsensä.. kuin…” Sirius aloitti mietteliäänä.
”Kuin Gabrielle olisi puhunut hänen kauttaan meille..” Lucius sanoi huokaisten.
”Minusta tämä salailu ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä idea..” Kalkaros sanoi pyöritellen päätään, Lucius myönsi olevansa samaa mieltä. ”Kappas, ruikuli puhuu asiaa..” Sirius virnisti ja Kalkaros katsoi häntä ärtyneesti.
”En usko että on oikein valehdella hänelle enää pitkään Reguluksesta..” Lucius sanoo hiljaa ”En usko, että on hyväksi hänelle uskoa isänsä olleen kuolonsyöjä..”
”Mutta Dumbledore on sitä mieltä…” Molly sanoi tiukasti, mutta hiljeni kuultuaan ääntä oven takana. Molly avasi keittiön oven ja huomasi Lilithin portaikossa.
”Lilith? Mitä sinä täällä teet?” Molly kysyi hädissään, peläten Lilithin kuulleen aiemman keskustelun.
”Heräsin juuri, kun te puhuitte täällä.. saisinko lasin vettä?” Lilith kysyi ja ihmetteli rouva Weasleyn ilmettä. ”Onko kaikki hyvin?” Lilith jatkoi ja katsoi hämillään keittiössä olevia.
”On, on toki! Me vain tässä juttelimme”, rouva Weasley sanoi ja kaatoi Lilithille vesilasillisen. ”Tässä, yritä nyt saada nukutuksi.”
Lilith lähti takaisin nukkumaan hämillään, hän selvästi oli keskeyttänyt jonkun tärkeän keskustelun.
***
Seuraavina päivinä talossa jatkui jouluhössötys. Rouva Weasley kutoi olohuoneessa villapaitoja, ja yritti opettaa Ginnylle tuota jaloa taitoa myös.
”Äiti, mitä järkeä sinun on kutoa käsin – voit vain heilauttaa sauvaa ja se tekee sen hetkessä..” Ron kysyi ja raaputti päätään ihmetellen äitinsä touhua. Rouva Weasley ei vastannut, vaan jatkoi kutomista ja hyräili vanhoja joululauluja.
Lilith oli viettänyt paljon aikaa Dracon seurassa, he menivät aina iltapäivisin Lilithin ja Ginnyn makuuhuoneeseen. He makasivat sängyllä hiljaa vierekkäin, sanomatta sanaakaan. Draco piirteli sormellaan Lilithin vatsaan kuvioita ja Lilith tunsi lämpimän jännityksen valtaavan koko vartalonsa. Lilith käpertyi Dracoon ja silitteli tämän platinanvaaleita hiuksia ajatuksissaan. Rakastiko hän Dracoa?
Ginny yritti sopia välejään Lilithin kanssa epätoivoisesti, mutta huomasi Lilithin nykyisin välttelevän häntä, ja viettäen kaiken aikansa Dracon seurassa.
Illalla päivää ennen jouluaattoa Ginny kuitenkin pysäytti Lilithin portaikossa ja repi tämän keittiöön puhumaan kanssaan.
”Lil, eikö voitaisi jo lopettaa tämä?”
Lilith mulkaisi Ginnyyn vihaisesti ”Niin mitä tarkoitat?”
”Älä yritä Lil! Välttelet minua, et suostu puhumaan kanssani!” Ginny huudahti ärtyneenä.
”No olisit miettinyt sitä aiemmin kun harmittelit isäni olleen kuolonsyöjä”, Lilith tuhahti.
”Mitä – mitä sinä tarkoitat?” Ginny kysyi kohottaen kulmiaan.
”Harmi kun sait tietää isäsi olleen kuolonsyöjä”, Lilith sanoi matkien Ginnyn lausahdusta aiemmin.
”Onko sinusta sitten hienoa, että hän oli kuolonsyöjä?” Ginny kysyi ja katsoi hämillään Lilithiä. ”En minä ole ollenkaan pettynyt siihen, mitä isästäni kerrottiin minulle, ei minua haittaa, jos hän oli kuolonsyöjä – hän oli isäni”, Lilith sanoi ja Ginny katsoi järkyttyneenä ystäväänsä
”Lil, et ole tosissasi! Sinä siis… hyväksyt sen mitä isäsi oli?” Lilith katsoi kylmästi Ginnyä silmiin
”Ginny, en usko että meidän keskustelumme johtaa mihinkään”, ja lähti pois keittiöstä.
***
Illallisella ruokapöydässä Lilithin kättä rupesi omituisesti vihlomaan, mutta ei maininnut mitään muille. Ron ja Harry keskustelivat lahjoista, joita toivoivat saavansa, Ginny vilkuili välillä Lilithiin – miettien aiemmin päivällä käytyä keskustelua. Severus ja Lucius keskustelivat matalalla äänellä kuolonsyöjistä. Lilith yritti kuunnella, mutta ei kuullut – hän istui liian kaukana.
”Lucius”, Kalkaros sanoi kovempaan ääneen.
”Pimeyden Lordi taitaa kutsua..”, Lucius sanoi hieroen kättään. Molly katsoi pahoittelevasti Kalkarosta ja Luciusta.
”Pitäkää itsenne kunnossa..” Narcissa sanoi ja nousi pöydästä halaamaan miestään.
Lilith tunsi äkisti kovempaa kipua kädessään. ”Hitto, miten minä lähden täältä…”
Lilith alkoi voimaan pahoin kädessään tuntuvasta kivusta ”Minä söin tarpeeksi, kiitos..” Lilith sanoi ja juoksi yläkertaan laittamaan kaavun päälleen ja nappasi maskin kaapunsa sisään.
”Nyt olisi parempi hoitaa tämä nopeasti”, Lilith puhui itsekseen.
”Käyn ulkona!” Lilith huusi ja juoksi eteisen halki rouva Mustan taulun huutaessa. Lilith laittoi maskin kasvoilleen ulkona, ja kaikkoontui.
***
Lilith ilmiintyi metsään, jossa kokous pidettiin. Hän käveli rinkiin muiden kuolonsyöjien vierelle. Lilith etsi katseellaan Kalkarosta ja Luciusta, jotka saapuivatkin hetken Lilithin jälkeen. Lilith katseli muita paikallaolijoita, hän tunnisti joukosta muutamia. Lilitin katse pysähtyi naiseen, hän näytti tutulta.
Pimeyden Lordi asteli ringin keskelle ja huitaisi ilmaa sauvallaan hiljaisuuden merkiksi. ”Olemme kokoontuneet tänään tänne, koska aion antaa uudelle jäsenellemme tärkeän tehtävän. Uskon hänen suoriutuvan tehtävästään erinomaisesti..” Voldemort aloitti ja kiersi katseellaan kuolonsyöjiä. Lilithin sydän pomppi kiivaasti rinnassaan.
”..mutta ensin, meidän täytyy kokeilla, kestääkö hän kipua”, Voldemort sanoi kylmästi ja osoitti sauvallaan Lilithiä. Lilith astui ringistä Voldemortin viereen.
Lilith tunsi kaikkien katseet itsessään, kun Voldemort huusi ”Kidutu!”
Äkkiä valtava kipu täytti koko hänen vartalonsa - kuin häntä iskettäisiin puukoilla, kuin hänen ihoaan poltettaisiin kuumalla raudalla, kuin häntä hukutettaisiin, eikä hän saanut henkeä. Lilith ei kuitenkaan huutanut, hänen täytyisi näyttää pystyvänsä tähän.
Hetken kuluttua Voldemort lopetti, ja Lilith avasi silmänsä. ”Suoriuduit kohtalaisesti”, Voldemort sanoi kylmästi. Lilith tunsi edelleen kipua ympäri ruumistaan, mutta suoristi selkänsä ja katsoi kiinnostuneena miestä edessään - hän saisi kuulla ensimmäisen tehtävänsä.
”Ja nyt, kuulet tehtäväsi. Sinun täytyy tuoda minulle joku Weasleyn perheestä – joku heistä verenpettureista, jästienrakastajista.. uskon heidän tietävän paljon Harry Potterista - uskon heillä olevan paljon tietoa, joka auttaa suunnitelmassani..”
”Hyvä on, Herrani”, Lilith sai sanottua, vaikka häntä pyörrytti, oksetti, ja koko hänen ruumiinsa tärisi kivusta.
”Sinulla on kolme päivää aikaa..” Voldemort sanoi kylmästi.
Lilith vapisi kauttaaltaan, hänen ruumiinsa oli kuin tulessa, häntä pyörrytti. Voldemort jatkoi vielä puhettaan muille kuolonsyöjille, mutta Lilith ei kuullut sanaakaan. Hänen korvissaan jyskytti sydämensä syke kiivaasti.
Hetken kuluttua Voldemort kaikkoontui paikalta, monet kuolonsyöjät lähtivät myös.
Lilith huomasi erään kuolonsyöjän astelevan ripeästi häntä kohti, Lilith tunnisti tämän naiseksi jota oli katsellut ennen kokouksen alkua.
”Hei Lilith, emme olekaan aiemmin tavanneet.. Olen Bellatrix Lestrange”, nainen sanoi, Lilith ei vielä tunnistanut naista, hän vain näytti etäisesti tutulta..
”..isäsi oli serkkuni”, nainen jatkoi ja hymyili erikoisesti Lilithille. Lilith katsoi naista ja tunnisti hänet viimein ”Olet siis Narcissan sisko?”
”Kyllä, voit kutsua minua Bellaksi...” Bellatrix sanoi.
Samassa Lucius ja Kalkaros tulivat heitä kohti. ”He eivät saa tunnistaa minua..” Lilith mumisi itsekseen.
”Oli.. mukava tavata, Bella – minä tästä lähdenkin..” Lilith sanoi nopeasti Bellatrixille ja kaikkoontui.
Lilith tiesi, että aiemmin tai myöhemmin joku hänen läheisistään saisi tietään tämän salaisuuden – se ei voinut tapahtua nyt. Hän tiesi sen järkyttävän monia, hänen ja Ginnyn ystävyys loppuisi lopullisesti ja Draco..
Lilith pelkäsi menettävänsä Dracon.
***
Lilithin palattua kadulle, Kalmanhanaukiolle, hän kaatui maahan. Lilith yritti nousta, mutta ei jaksanut. Hän oksensi illallisella syömänsä salaatin kivetykselle ja jäi makaamaan sikiöasentoon kadulle.
Hän ei jaksanut liikkua, hän ei jaksanut nousta. Hän ei välittänyt, vaikka joku tulisi ja näkisi hänet siinä. Hän ei jaksanut välittää.
Lilith tunsi ensimmäistä kertaa ahdistusta, siitä että oli liittynyt kuolonsyöjiin – miten hän voisi vahingoittaa ketään Weasleytä. Lilith tärisi maassa ja sulki silmänsä.
”Lilith?” Lucius huudahti järkyttyneenä ilmiinnyttyään Kalkaroksen kanssa kadulle.