Title: Jouluyön lumienkelit
Author: FractaAnima
Genre: fluff
Rating: S
Pairing: Hermione/Severus
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Oneshot
Haasteisiin:
Kierot kliseet
Jouluhaaste II
FF100 sanalla 067. Lumi.
A/N: Joulu on taas ja silleen. No ei vielä, mutta kuitenkin antoisia lukuhetkiä.
Jouluyön lumienkelit
Oli viimeinen päivä koulua ja viimeiset tunnit päivästä, ennen joululomaa. Hermione istui liemien tunnilla ja lueskeli kirjaansa. Hän oli saanut liemensä valmiiksi jo aikaa sitten, kun Harry ja Ron tekivät omaansa parityönä, eivätkä siltikään olleet edes puolessa välissä kellon soidessa tunnin päättymiseksi.
”No, tänään valmiiksi liemensä saivat neiti Granger, herra Malfoy ja neiti Parkinson. Hienoa työtä, muut tekevät sitten lomalla kuuden jalan esseen samaisen liemen valmistamisesta ja käytöstä” Professori Kalkaros ilmoitti. Ron nurisi itsekseen ja pakkaili laukkuaan, Harryn siivotessa heidän töitään pois.
”Onneksi alkaa loma. Saa hieman vapaata opiskelusta” Harry puuskahti pyyhkiessään pöydälle läikkynyttä lientä kuluneella rätillä.
”No ai jaa. Minä en aio edes vilkaista koulutehtäviä loman aikana” Ron murisi.
”Tuota en löisi lukkoon, ellet sitten halua jälkiseuraamuksia Kalkarokselta” Hermione vinkkasi ja heitti laukun olalleen. Hän odotti poikia, kunnes he olivat viimeisinä lähdössä luokasta.
”Neiti Granger, jääkää hetkeksi” Kalkaros käski ja istuutui pöytänsä taakse. Pojat katsoivat ensin Hermionea ja sitten toisiaan, kohauttivat olkiaan ja lähtivät luokasta. Hermione katsoi opettajaa hämillään.
”Sulje ovi, ole hyvä” mies sanoi karheasti. Hermione teki työtä käskettyä ja asteli sitten lähemmäksi Kalkaroksen työpöytää.
”Niin, professori?” tyttö kysyi varautuneesti.
”Te olette erittäin taitava liemissä, kuten tietääkseni kaikissa muissakin aineissa” Kalkaros katsoi tyttöä kysyvästi, kunnes tyttö nyökkäsi.
”Olen – mm – ajatellut, että te voisitte ehkäpä – hmm – pitää tukiopetusta alemmille luokille liemien kohdalla?” mies nosti kulmiaan kysyvästi.
”Ömm – ja tämä olisi kunnia minulle. Heti joulun jälkeen. Kiitos” tyttö sanoi ja kääntyi kannoillaan.
”Hienoa, neiti Granger” mies hymyili omahyväisesti, katsellen tytön loitonevaa selkää.
****
Jouluyö oli laskeutunut Tylypahkan lumivaippaan kietoutuneille tiluksille. Kirkkaat tähdet ja kumottava täysikuu valaisivat linnan käytäviä ja laajaa pihaa. Hiljaisuus oli melkein rikkoutumaton, mutta jostain järven suunnalta kajahteli huutoja.
”Professori Kalkaros?” tyttö huudahti ruskeat hiukset liehuen tuulessa.
”Neiti Granger, tulkaa tänne!” Kalkaros huusi järven jäätyneeltä pinnalta tytölle, joka kyyhötti epävarmana suuren puun alla.
”Anteeksi kuinka?” Hermione nosti kulmiaan. Hän ei ikipäivänä olisi uskonut näkevänsä Severusta rämpimässä järvenjäällä, saatika sitten keskellä yötä ja vielä jouluyönä.
”Niin, että tulkaa tänne, nyt!” mies huusi ja lakaisi taikasauvallaan lumikinoksia, muodostaen polkua keskemmälle järveä, jossa luminietokset olivat vain kymmenen sentin paksuisia, ohuita, verrattuna rannan puolimetrisistä metrisiin.
Hermione lähti hitaasti vaeltamaan pitkin miehen taikomaa polkua, pitäen kuitenkin huolta, ettei päätyisi liian lähelle professoria. Hän, kun ei tahtonut olla liian läheisessä kontaktissa pelätyn liemimestarin kanssa.
Severus huomasi tytön pysähtyvän noin kymmenen metrin päähän itsestään.
”Hmph, tuletko sinä vai pitääkö sinut kantaa?” mies huudahti kolkosti. Hermione ei ollut mitenkään mukana siinä mitä hänen ympärillään tapahtui.
”Mitä me oikein teemme täällä ja tähän aikaan yöstä, professori?” tyttö tiirasi miestä kulmiensa alta, yrittäen samalla pysyä pystyssä rosoisella polulla.
”Älä ole niin skeptinen, tyttö” mies sanoi kummalliseen sävyyn, lähes iloisesti.
”Jos tämä liittyy jotenkin siihen lupaamaani tukiopetus asiaan, niin en ole varma aioinko sittenkään suostua” Hermione huudahti.
Mies vaelsi tyttöä vastaan pitkin askelin ja tarttui tätä kyynärvarresta.
”Hei! Mitä sinä - ?” Hermione huudahti, kun mies kiskoi häntä keskemmälle jäätä.
”Pahoittelen. En vain malta – ah – odottaa” Severus katsoi tyttöä miltei intensiivisesti. Tyttö kavahti hieman taaemmas ja yritti irrottaa kätensä tämän otteesta. Nopea liike johtikin aivan erilaiseen reaktioon miehessä, jonka seurauksena he molemmat mätkähtivät maahan – Hermione selälleen ja Severus mahalleen hänen viereen.
”Rauhoitu, tyttö” mies huudahti ja kierähti selälleen.
”No, nyt kun olemme jo lumisia, voisit tehdä kanssani lumienkeleitä” mies katsahti tyttöä, joka ei ollut uskoa korviaan.
”Anteeksi kuinka?” Hermione katsoi miestä lievästi sanottuna hämillään, kun tämä alkoi liikutella käsiään ja jalkojaan tasatahtiin.
”Niin, kokeile tämä on aivan helppoa” mies naurahti. Hermione aloitti verkkaisesti liikkumaan itsekin, mutta ei irrottanut katsettaan miehestä, joka hymyili ja katseli taivaalle.
”Ihan oikeasti – öm – professori, ei millään pahalla, mutta mitä ekstaasia te olette kiskoneet?” Hermione naurahti hieman rentoutuen, vaikka epäilikin saavansa sanktioita kommentistaan.
”Ekstaasia?” mies kurtisti kulmiaan kevyesti ja katsahti tyttöä, ennen kun jatkoi ”En minä tiedä ekstaasista mitään, mutta pakko myöntää, että en ole ennen tajunnut, miten oikeassa tähdet voivat ollakaan” hän sanoi ja tuijotti Hermionen ruskeita silmiä.
”Ajatuksenne juoksevat kuin Harry nähdessään ankeuttajan, professori”
”Ah – oivallinen sanavalinta” mies naurahti ja katseli taas taivaalle. Hermione pyöräytti silmiään. Nauraminen olisi aikoinaan ollut kummallisinta, mitä Kalkaros olisi Hermionen mielestä voinut tehdä, mutta lumienkelien rinnalla, se oli kuin pieni uusi asia. Tyttö ei voinut irrottaa katsettaan kummallisesti käyttäytyvästä miehestä.
”Te olette hyvin fiksu tyttö, neiti Granger. Olettekohan mahdollisesti myös yhtä lahjakas koulun ulkopuolisissa asioissa?” mies hymyili itsekseen, edelleen katse taivaissa.
”Mihin te oikein tähtäätte?” Hermione siirsi hiustupsun silmiltään ja jatkoi enkelin tekoa, vaikka se olikin ollut valmis jo muutaman raajojen heilautuksen jälkeen. Mies jatkoi myös yhä, joten Hermione ei viitsinyt huomauttaa asiasta.
”Olen seurannut tekemisiäsi ja – täytyy ikäväkseni myöntää – mutta myös ajatuksiasi jonkin aikaa” mies vakavoitui hitusen. Hermione yllättyi miehen kiinnostuksesta, mutta ei osannut vaivautua hänen ajatustenlukemisesta, koska hänen mielessään ei muutamaan kuukauteen ollut muuta pyörinyt kuin koulu.
”Ja?” tyttö kysyi odottavasti.
”Olen harmistunut, etten löytänyt mitään mielenkiintoista, mitään mikä viittaisi jotenkin sosiaalisiin suhteisiin tai kenties ihastumisiin” mies hymyili vinosti. Hänen hymyilystään ei tuntunut tulevan loppua. Hermione ällistyi hänen sanoistaan.
”Ja minun sosiaaliset suhteeni, saatika ihastukseni kiinnostavat teitä, koska - ?” Hermione lopetti liikkumisen ja jätti kysyvän hiljaisuuden roikkumaan ilmaan.
Mies vain nyökkäsi taivaita kohti. Hermione katsoi automaattisesti ylös. Taivaalla loisti tähtien muodostama teksti 'minä taidan olla rakastunut teihin, neiti Granger'. Tytön suu loksahti auki, mutta Kalkaros oli pyörähtänyt tämän viereen ja nosti tytön leuan takaisin paikoilleen. Hetken katsottuaan tyttöä silmiin, hän suuteli tätä. Tyttö sulki silmänsä ja vastasi miehen suudelmaan.
”Hyvää joulua, neiti Granger” mies hymähti.
”Hmph” tyttö hymyili hänkin ja painoi huulensa uudestaan vasten miehen omia.
