Nimi: Ratkaiseva siirto
Kirjoittaja: Nenzie
Oikolukija: -
Aihe: Death Note
Tyylilaji: Slash, Romance oneshot
Ikäraja: PG - 11 (K-11)
Paritukset: Raito x L
Mainoslause:A/N: Ei ole vielä joulu, mutta se lähenee kokoajan!
Aion osallistua tällä tarinamaailman jouluhaasteeseen. Tämä menee Marialle <3 Tiedän ettei tullut kovin hyvä, ja on ehkä sekavakin mutta mielipiteet ois silti kivoja <3 Ja tosta Lightin/Raiton nimestä mä kirjotan Raitona, piste
Joskus ku oon kirjottanu Lightina siitä on seurannu valitusta ja yhtälailla Raitona kirjoitettaessa
EI SPOILAA MITÄÄN MITÄ EI OLISI SUOMEN KIELISENÄ MANGANA JULKAISTU.
Päähahmot: L (Ryuuzaki) ja Raito
Sivuhahmot: Ryuk, Misa
Vastuuvapautus: En omista Death Notea! Mutta tarina on minun. Joitakin ajatuksia otin lähes suoraan Death Notesta, mutta vain muutamia. Juoni ja tarina kuuluvat minulle.
Ratkaiseva siirtoOli kaunis ja kirkas talvipäivä. Kauppojen ikkunat oli koristeltu joulukoristeilla ja kojuilta kiiri huumaava vastaleivottujen pipareiden tuoksu. Ihmiset valmistautuivat parhaillaan joulun viettoon tekemällä alustavia askareita ja ostoksia tulevaa juhlaa varten. Raito nojaili rennosti lähimpään seinään ja katseli miestä, joka nappasi lumihiutaleita kiinni kielellään. “Ryuuzaki”, Raito sanoi kovalla äänellä jotta toinen varmasti kuulisi. “Onkohan tuo nyt ihan järkevää?” Mustahiuksinen mies ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän huomiota Raiton sanoihin, jolloin 18 – vuotias nuorukainen vain pyöritteli silmiään. Ryuk vain käkätti hänen vieressään ja seurasi L:ää huvittuneena.
“Jessus, joskus on todella vaikea uskoa että hän on maailman etevin etsijä, kjä kjä…”
Raito päätti olla vastaamatta shinigamin huomioon. Raito piti Ryuuzakista juuri sellaisena kuin tämä oli. Eikä Raito olisi muutenkaan voinut vastata Ryukille, sillä toisin kuin Raito, muut eivät pystyneet näkemään tai kuulemaan kyseistä shinigamia. Raito seurasi katseellaan L:ää joka jatkoi touhuamistaan lumihiutaleiden kanssa. Poika huomasi kuinka hymy levisi toisen kasvoille lumihiutaleen pudotessa viimein kielelle.
“Ryuuzaki!” Raito huudahti saaden viimein L:n huomion. Mies kääntyi katsomaan hänta kieli ulkona, pöllämystynyt ilme kasvoillaan. “Ryuuzaki”, Raito naurahti. “Laita se kieli takaisin suusi sisään ja lopeta tuollainen. Saat kohta jonkun bakteerin ja vilustut.”
L roikotti kieltään vielä hetken ulkona, mutta totteli sitten Raitoa ja teki työtä käskettyä. Raito hymähti pienesti ja asteli lähemmäs L:ää juuri sopivasti kuullakseen tämän mutisevan jotain anteeksipyynnön tapaista. “Turhaan pyytelet anteeksi”, Raito huokaisi pienesti ja heilautti huolettomasti kättään. “Mutta sinä teet niin paljon töitä Kiran tapauksen parissa ettei ole hyvä, jos sairastut.”
“Totta”, L myönsi ja katsahti Raitoon suoden tälle ystävällisen hymyn. “Kiitos, Yagami.”
“Eh?” Raito äimistyi ja tunsi kuinka puna yritti kovasti kohota hänen kasvoilleen…
‘Ei… tapan hänet ennemmin tai myöhemmin. En saa kehitellä tunteita häntä kohtaan, typerykset mokaavat juuri niihin’, Raito muistutti itseään mutta ei voinut peitellä pientä hymyä kasvoillaan kun hän vastasi L:lle: “Ole hyvä vain. Kuulehan Ryuuzaki…”
Raito veti syvään henkeä kun L katsahti häntä kysyvästi. “Sinun kannattaisi hymyillä useammin. Jos tekisit sen, korjaisit muutamia outoja tapojasi ja kiinnittäisit hiukan enemmän huomiota ulkonäköösi… Uskon että tytöt pitäisivät sinusta.”
L:n silmät laajenivat hämmästyksestä kun tämä kysyi ihmeissään: “Uskotko todella niin? Olisinko tyttöjen mielestä… mikä se sana olikaan… suloinen?”
Raito laski katseensa hetkeksi maahan yrittäen saada hengitystään tasaantumaan… Hänen hengityksensa huurusi raikkaassa, mutta kylmässä ilmassa.
Poika kohotti katseensa ja nyökkäsi toiselle sanoen pehmeällä äänellä: “Kyllä, Ryuuzaki. Olisit oikein suloinen – tyttöjen mielestä”, Raito lisäsi äkkiä viimeiset sanat, mutta hänen poskensa värjäytyivät inhottavasti tiilinpunaisiksi.
“Oletko kunnossa?” hän kuuli L:n kysyvän.
“Hmm? Olen, kuinka niin?”
L punnitsi Raitoa katseellaan samalla kun vei peukalonsa mietteliäänä alahuulelleen. Mies oli hetken hiljaa, mutta tokaisi sitten: “Ajattelin vain. Olet ihan punainen.”
Raito käänsi katseensa kiusaantuneena pois päin, muttei sanonut mitään. ‘Hitto soikoon… Mikä helvetti minua vaivaa?!’, tämä ajatteli suuttuneena itseensä mutta yritti parhaansa mukaan näyttää tyyneltä ulospäin.
“Se saattaa olla verenkierto häiriö”, L totesi ja astui lähemmäs Raitoa. Vähän liian lähelle. “Mitä hittoa sinä teet?!” Raito ärähti, mutta vaikeni sitten tuntiessaan toisen käden otsallaan. “Kuumetta ei ainakaan tuntuisi olevan…” L:n rauhallinen ääni totesi ja miehen läsnäolo sai aikaan Raiton sydämen lyöntien tiheytymisen.
“Sinun kannattaisi silti käydä lääkärissä.”
“Anna olla Ryuuzaki!” Raito huudahti ja läimäytti toisen käden sivuun jonka jälkeen vetäytyi kasvot punoittaen kauemmas L:stä. Raiton reaktio sai Ryukin käkättämään todella kovaan ääneen. “Asiat alkavat menemään taas mielenkiintoiseen suuntaan… Vai mitä Raito?” shinigami kysyi edelleen käkättäen. “Anteeksi…” poika mutisi L:lle kuitenkaan katsomatta tähän ja haroi nolostuneena hiuksiaan. “Mutta olen ihan oikeasti kunnossa.”
L räpäytti silmiään kummastuneena Raiton käytöksestä, mutta tyytyi sitten vain toteamaan olkapäitään kohauttaen: “Sinähän itse oman vointisi varmaan parhaiten tiedät.”
Raito nyökkäsi pienesti, mutta ei vastannut.
“No, minun on varmaan parasta mennä… Kiran tapauksen tutkinta odottaa taas. Haluatko tulla mukaani auttamaan vai menetkö kotiin?” L kysyi tuijottaen Raitoa kiinteästi. Raito katseli L:ää mietteliäänä harkiten hetken lähtevänsä tämän mukaan. Mutta se ei ehkä olisi kovin viisasta tässä tilanteessa…
“Umh… Taidan mennä kotiin… äiti ja Sayu ovat valittaneet että olen liian vähän kotona heidän kanssaan.”
“Hyvä on. Ymmärrän. Nähdään taas.”
“Joo, nähdään…” Raito kääntyi lähteäkseen, mutta kuuli sitten L:n sanovan hänen nimensä. “Mitä nyt Ryuuzaki?” Raito kysyi ja käänsi katseensa mieheen.
“Ajattelin vain kysyä että poikkeathan hetkeksi tutkinta päämajaan jouluna?”
“Jouluna? Miksi?”
“Sinä olet ystäväni ja haluaisin antaa lahjani sinulle.”
“Ai, okei. Kyllä kai mina voin…” Raito myöntyi ansaiten L:ltä kiitollisen hymyn.
“Hyvä”, mies lausahti. “Jouluna sitten, Raito.”
Lämpö läikähti Raiton sisällä kun L oli sanonut hänen etunimensä, mutta Raito ei näyttänyt ulospäin tyytyväisyyttään.
“Joo, jouluna. Nähdään Ryuuzaki.”
*
Aika kului ja päivät menivät nopeasti ohitse. Joulu läheni lähestymistään. Raito ei ollut vielä uskaltautunut menemään päämajaan. Toisaalta se olisi ollut kannattavaa, koska Raito olisi silloin saanut tietoa tutkinnan tilasta ja L:n liikkeistä. Kuitenkin Raito oli säikähtänyt tuntemuksia joita L oli herättänyt hänessä. Poika tajusi vasta nyt että jouluksi meneminenkin saattaisi olla uhkarohkea teko.
‘Minä vain poikkean sinne hetkeksi ja lähden sitten’, Raito päätti. Mitä muka voisi tapahtua?
*
Oli 22. päivä joulukuuta ja L istuskeli omassa omituisessa asennossaan nojatuolilla. Hänen oli pakko saada istua niin tai hänen päättelykykynsä laskisi 40 prosenttia.
Mies nappasi käteensä kourallisen palasokeria ja tiputteli niitä sitten kahviinsa yksi kerrallaan. Hän oli hyvin stressaantunut sillä Kiran tapauksen tutkinta ei tuntunut etenevän mihinkään suuntaan. L halusi pikku hiljaa jo ajatella ettei Kiraa ollut olemassakaan vaan rikollisten kuolema johtuisi jostain jumalallisesta rangaistuksesta.
‘Mutta…’, mies ajatteli vaipuen ajatuksiinsa. ‘Siinä missä esimerkiksi Lind. L. Tailor oli rikollinen… FBI – agentit eivät ansainneet rangaistusta.’ L laski katseensa mietteliäänä kahviinsa. Voisiko olla… että kyse oli pyhäin häväistyksestä koska he epäilivät Jumalallista rangaistusta? ‘Ei. En ajattele että Jumalat olisivat ailahtelevaisia ja ihmisymmärryksen tuolla puolen… Sitäpaitsi olisi naurettavaa ajatella että Jumalien tarvisisit tietää uhrin nimi ja kasvot tappaakseen. Kyse on jostain lapsellisesta tyypistä joka esittää jakavansa jumalallista oikeutta. Kira niminen massamurhaaja on olemassa ja mina saan hänet taatusti kiinni.’ L huokaisi raskaasti ja hörppäsi kahviaan. Kunpa hän sittenkin olisi niin varma siitä että halusi saada Kiran kiinni kuten hän itselleen kovasti vakuutteli. Mutta… jos Kira oli Raito, kuten L epäili… Mies ei tiennyt mitä tekisi.
Mutta kun Raito jouluna tulisi käymään L:n luona, täytyisi miehen unohtaa epäilyt ainakin hetkeksi ja tutkailla omia tuntemuksiaan. L valehtelisi jos väittäisi etteikö olisi kiinnittänyt huomiota siihen kuinka mustasukkainen hän esimerkiksi oli siitä että Misa Amane ravasi jatkuvasti Raiton luona. Kaiken lisäksi kaikki väittivät L:lle että Raitosta oli tullut miehelle pakkomielle. Ensin hän ei ollut suostunut uskomaan sitä, mutta nyt… hän tajusi että muut olivat oikeassa. Ja L:n täytyisi selvittää itselleen mistä pakkomielle johtui. Oliko se todella vain sitä että hän epäili Raitoa niin vahvasti Kiraksi… vai oliko se jotain aivan muuta?
*
“Raaaaitoooooooo!” kuului kimeä huudahdus.
“Eh?” kummastunut älähdys päästi Raiton huulilta, mutta tämä ei ehtinyt reagoida mitenkään kun tömähti kovaa maahan Misa päällään.
“Misalla on ollut niiiiiiiiin hirveä ikävä sinua! En malttanut odottaa… Minun oli avian pakko nähdä sinut. Voi luoja, mina rakastan sinua niin hirveästi - ” tyttö selitti innoissaan ja kyhnäsi Raiton rintakehää vasten.
“Äh… Montako kertaa minun täytyy sanoa etten pidä siitä kuinka yhtäkkiä hyökkäät takaapäin kimppuuni? Saan kohta aivotärähdyksen tai pahempaa…” Raito sanoi närkästyneenä. ‘Itseasiassa olen varmaan saanut jo sellaisen kun haaskaan aikaani tähän tyttöön’, Raito lisäsi ajatuksissaan katkerana muttei sanonut sitä ääneen.
“Tuletko jouluna minun luokseni…?” Misa sirkutti nousten nyt viimein Raiton päältä.
‘Älä koettele onneasi…’, Raito mietti ja värähti inhosta mutta väänsi sitten kasvoilleen pahoittelevan näköisen hymyn. “Itseasiassa minulla on muuta menoa.”
“MITÄH?!” Misa parahti dramaattisesti ja nyrpisti närkästyneenä nenäänsä. “Mikä voi olla tärkeämpää kuin tyttöystävä?!”
“Misa… minähän sanoin etten voi olla poikaystäväsi, mutta voin esittää sellaista. Ja minä lupasin jo Ryuuzakille – “
“Täh?!” Misa parahti taas. “Ryuuzakille. RYUUZAKILLE?”
“Kyllä. Ryuuzakille. Minä – “
“Sinä vietät aivan liian paljon aikaa hänen kanssaan. Mitä teidän välillänne oikein on? Minä en siedä tätä, minä – “ Misan äkäinen pajatus sulkeutui täysin Raiton mielestä eikä tämä kuullut mitä tyttö selitti. Vain yksi kysymys oli kiinnittänyt Raiton huomion.
‘Mitä teidän välillänne oikein on?’ Raito hieroi leukaansa mietteliäänä. Nyt kun hän tarkemmin ajatteli… Hän ja L todella viettivät paljon aikaa keskenään. Jopa työtovereiksi ja ystäviksi, he viettivät todella paljon aikaa keskenään. Ja Raito ei ollut varma kuvitteliko poika vain vai katsoiko L häntä jotenkin eri tavalla kuin muita? Sitäpaitsi L ei yleensä hymyillyt, mutta nykyisin Raiton seurassa miehellä oli hymy herkässä. JA L oli antanut Raitolle henkilökohtaisen kännykkä numeronsa jota eivät edes tutkintayksikön jäsenet tienneet. Voisiko olla… että hän ja L tunsivat tosiaan molemmat toisiaan kohtaan jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä?
*
Jouluaatto aamu koitti viimein ja auringon kultaiset säteet tulvivat sälekaihtimien lävitse suoraan Raiton huoneeseen. Raito veti peiton päänsä ylitse murahtaen. Hän ei halunnut herätä, ei vielä…
Kuitenkin hetken sängyssä kieriskeltyään Raiton täytyi hyväksyä ettei hän saisi enää unta joten hän viskasi peiton päältään ja nousi sängyllään istumaan. Nuorukainen haukotteli makeasti jonka jälkeen venytteli käsiään sekä jalkojaan.
Raito laski viimein jalkansa maahan ja suoristautui seisomaan. Hän laahusti ikkunan luo jalat pehmeästi lattiaan tömähdellen. Raito raotti sormillaan sälekaihtimia vaih hiukan; sen verran että näkisi ulos. Pian hän kuitenkin veti kaihtimet kokonaan ylös ja unohtui tuijottelemaan lumen peittämiä katuja ajatellen…
“No, Raito. Sinunhan täytyy mennä käymään sen Ryuuzaki tyypin luona. Teillä tulee varmasti olemaan, aah… sanoisinko mielenkiintoinen ilta”, Ryuk sanoi härnäävällä äänensävyllä saaden Raiton luomaan häneen jäätävän katseen.
“Äh. Pää kiinni, shinigami!”
*
Hämärä oli jo laskeutunut Tokion ylle ja tähdet tuikkivat taivaalla kilpaa keskenään. Kuitenkin tutkinta päämajassa oli valoista. Kynttilöiden liekit lepattivat leikkisästi luoden lämmintä tunnelmaa ja pöytä suorastaan nuokkui useista jouluherkuista. L näpersi hermostuneena paidansa hihaa. Raitoa ei ollut näkynyt vieläkään…
L huokaisi pettyneenä. No, miksi poika paikalle olisi ilmaantunutkaan…
Pian kuitenkin ovelta kuului ääniä jolloin L pongahti ylös tuolilta ja ryntäsi ovelle. Voisiko se olla…?
Ja toden totta; Raito Yagami asteli ovesta sisään.
“Anteeksi että jouduit odottelemaan Ryuuzaki”, Raito sanoi pahoitellen ja hymyili L:lle lämpimästi. “Noh…” L hymähti ja vastasi hymyyn. “Hyväähän kannattaa odottaa, eikö se niin ole, Yagami?”
Raito naurahti toisen huomautukselle: “Totta.”
Poika kuitenkin henkäisi hämillään nähden tilan; koristeet, kynttilät ja herkut…
“Ryuuzaki…” hän aloitti varovasti. “Ei sinun olisi tarvinnut nähdä niin kamalasti vaivaa…”
“Ei tästä mitään vaivaa ollut!” L vakuutteli ja pieni hymyn poikanen karehti taas hänen kasvoillaan. “Sitäpaitsi en hoitanut itse järjestelyjä.”
“Ryuuzaki, sinä olet ihan mahdoton!” Raito nauroi ja pudisteli päätään. “Kuule… minun täytyisi keskustella kanssasi yhdestä asiasta jos suinkin sopii?”
“Tietysti sopii… Istuudutaanko vaikka tuolle sohvalle juttelemaan?”
"Joo..."
Pian kaksikko istuutui sohvalle. Raito tyylikkään asiallisesti ja L nosti jalat ylös niin kuin hän aina teki eteenpäin kumartuen. "No? Mistä halusit puhua?" L kysyi katsellen toista uteliaana.
"Itseasiassa, L... Ryuuzaki", Raito aloitti selvästi empien jolloin L nyökkäsi kannustaen tätä jatkamaan. Raito ei kuitenkaan tehnyt elettäkään jatkaakseen, joten L vain hymähti: "No, onhan meillä koko ilta aikaa..." Mies kumartui ottamaan kahvikuppinsa ja lisäsi siihen sokeripaloja mietteliäänä. Mitäköhän oli tekeillä - ?
L vilkaisi sivusilmällä Raitoa joka avasi viimein suunsa: "Haluan puhua meistä."
Klank. RÄKS.
Kahvikuppi oli pudonnut lattialle ja rikkoutunut, mutta kumpikaan heistä ei välittänyt asiasta van katselivat toisiaan herkeämättä.
"Meistä?" L toisti ymmällään ja raapi päätään. Mitä ihmettä oikeasti oli tekeillä?
"Anteeksi", Raito töksäytti ja nousi ripeästi ylös sohvalta kiiruhtaen vessaan, eikä L voinut muuta kuin seurata toisen loittonevaa selkää ja ihmetellä...
*
"Hemmetti, olen TYHMÄ!" Raito pauhasi vessassa ja Ryuk katseli toista uteliaan kiinnostuneena.
"Tämä ei ole tapaistasi, Raito."
"Ryuk, ole hiljaa. Minun täytyy ajatella."
"Miten vain... kjäh, kjäh..."
'Voi luoja... mitä minä teen...', Raito ajatteli ja murahti turhautuneena välittämättä Ryukin naureskelusta ja uteliaista katseista. 'En minä voi vain täräyttää hänelle että luulen olevani ihastunut...'
*
L istuskeli sohvalla yksinään ja tämä rypisti otsaansa vilkaisten vessan suuntaan. Toinen oli viipynyt siellä aika kauan. Mitä Raito oikein suunnitteli?
Kun vessan ovi avautui Raito näytti taas täysin tyyneltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. L tunsi pienen pettymyksen piston sisimmässään. Hän oli elätellyt toivoa... vaikka ei tiennytkään tarkkaan miksi tai millä perusteella. He olivat vain ystäviä, jopa vihollisia jos Raito todella oli Kira. Sitäpaitsi Raito tapaili niin paljon tyttöjä joten miksi hän samaa sukupuolta olevan kanssa haluaisi olla? Raito oli täysin hetero. Kuten L:kin oli ajatellut itse olevansa.
"Aaa... lahjani", L sanoi ja pomppasi alas sohvalta. Raito itse istuutui ja L tunsi kuinka Raiton katse kuumotti miellyttävästi miehen niskassa... "Mitä olit sanomassa Raito?" L yritti vielä samalla kun kaiveli lokeroita. "Ah, ei se ollut mitään tärkeää", Raito lausahti diplomaattisesti ja pettynyt ilme käväisi L:n kasvoilla. "Vai niin...", mies sanoi hädintuskin kuiskausta kovemmalla äänellä. "Löysinpäs!" Raito kurkotti kaulaansa nähdäkseen mitä L piteli käsissään. Mies asteli hymyillen Raiton luokse ja istuutui tämän viereen ojentaen pakettia joka oli kääritty vaaleansiniseen paperiin. "Ole hyvä, toivottavasti pidät siitä."
Raito hymyili toisella ja avasi paketin siististi sen sijaan että olisi vain repinyt paperit irti. Paketin sisältä paljastui mustakantinen kirja, jonka otsikko oli...
"Etsiväksi haluavan opas!" Raito huudahti ja oli lähellä ettei hän halannut L:ää. Hän katsahti mieheen kiitollisesti hymyillen. "Tiedän että haluat etsiväksi ja olet ostellut paljon asiaan liittyvää. Tuota ei saa kaupoista, vaan se on työsuhteilla hankittu", L sanoi tyytyväisenä itseensä. Raito oli pitänyt hänen lahjastaan. "Voi vitsi... jos olisin tiennyt että miespuolisetkin parhaat ystävät antavat lahjoja toisilleen...", Raito aloitti dramaattisesti ja otti viimein repun selästään avaten sen.
"Mitä ihmettä - ?" L aloitti, mutta ennen kuin hän ehti saamaan lausetta loppuun Raito ojensikin hänelle kultaiseen lahjapaperiin käärityn paketin. "Ole hyvä, Ryuuzaki."
L otti lahjapaketin tarttuen sen reunoihin peukalolla ja etusormellaan. Mies nosti sitä korkeammalle ilmaan roikottaen sitä onnellinen hymy kasvoillaan.
"No, ajattelitko avata sen vai et?" Raito kysyi huvittuneena.
"Kyllä, kyllä..."
"Aaa, viiden vuoden kuluttuako?"
"Aivan niin... Ei kun siis nyt. Heti", L mutisi punastuen saaden Raiton naurahtamaan suloisesti. 'Kunpa hän olisi sanonut asiansa loppuun niin minäkin olisin saanut edes pientä selkoa ajatuksilleni', L pohti samalla kun avasi pakettiaan. Tämän silmät laajenivat ja hymy ulottui lähes korviin asti kun tämä näki oman pakettinsa sisällön. " 'Maailman parhaiksi valitut karkit kokoelma!' ", L huudahti innoissaan ja avasi rasian kannen hieroen sen jälkeen käsiään yhteen tyytyväisenä.
"Haha, arvasin että pidät siitä. Niitäkään ei saa kuka tahansa", Raito sanoi ja pörrötti hellästi L:n hiuksia saaden lämmön aallon pyyhkäisemään L:n lävitse.
L söi innokkaasti karkkejaan samalla kun Raito luki syventyneenä kirjaansa jonka oli saanut L:ltä, mutta hetken kuluttua L:n huomio kiinnittyi johonkin katossa roikkuvaan.
"Raito?"
"Hmm?"
"Mikä tuo on?"
"Niin mikä?" Raito kohotti hajamielisesti katseensa ja jostain syystä kirkas puna levisi tämän poskille saaden pojan näyttämään suloisemmalta kuin koskaan. "Eh... Ryuuzaki... se on mistelinoksa."
*
"Mistelinoksa?" L kysyi ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. "Niin...", Raito vastasi ja selitti mistelinoksan tarkoituksen kasvot kuumottaen. "Ai jaa... Kummallinen juttu", L tirskahti jonka jälkeen jatkoi taas tyytyväisenä karkkien syömistä ja Raito räpytteli kummastuneena silmiään.
'Siinäkö kaikki?', tämä ajatteli hivenen pettyneenä. Raito vilkaisi L:ää, mutta se oli paha virhe sillä Raito tajusi kuinka söpö tämä todella oli...
'Mistelin oksa...', Raito ajatteli vaitonaisena ja katseli L:ää sydän pamppaillen. 'Voisinkohan minä... jos vaikka ihan vähän...' Raito kumartui L:ää kohti joskaan mies ei edes huomannut sitä vaan jatkoi karkkiensa syömistä. "Mitä meinaat Raito?" Ryuk kysyi, mutta Raito ei välittänyt. Viimein hän oli aivan lähellä L:ää...
Hento puna valloitti taas Raiton kasvot, mutta tämä kuitenkin painoi huulensä hellästi L:n poskelle.
"OHO!" Ryuk älähti sokissa, mutta Raito vain suukotti L:n poskea uudestaan.
"Ya- Yagami...?" L takelteli ja käänsi katseensa Raitoon tuijottaen tätä silmät pyöreinä. "En voi kiistää sitä enää... minulla on vahvoja tunteita sinua kohtaan...", Raito sanoi nolostuneena ja hymyili toiselle ujosti. "Mitä mieltä olet...?"
"Et kai vain esitä omaavasi tunteita minua kohtaan vain siksi että vapautuisit epäilyistä?" L kysyi otsaansa rypistäen tuijottaen kuitenkin Raitoa edelleen silmät laajoina kuin valtavat lautaset.
"Ehdottomasti en!" Raito huudahti hiukan järkyttyneenä, vaikka ymmärsi kyllä miksi ajatus oli käynyt toisen mielessä. "Minä - "
Enempää Raito ei ehtinyt sanoa kun L 'hyökkäsi' hänen kimppuunsa pojan sohvalle kaataen ja hukutti tämän helliin, mutta intohimoisiin suudelmiin. "Hei, hei... Taisit pitää siitä", Raito naureskeli suudelmien välissä ja upotti kätensä L:n hiuksiin.
"Minähän sanoin että illasta tulee mielenkiintoinen!" Ryuk käkätti saaden Raiton jähmettymään kuin patsaan. Aivan, Ryuk seurasi heitä kokoajan.
"Ryuuzaki..."
"Hmm?"
"Voisitko odottaa hetken?"
"Höh, juuri kun alkoi olla kivaa..."
"Tulen takaisin", Raito lupasi painaen pusun L:n nenän päähän saaden toisen naurahtamaan hellästi.
Raito suuntasi vessaan mairea hymy huulillaan.
"Kuulehan Ryuk...", Raito aloitti silmät sädehtien. "Saat kaksi omenaa huomenna jos jätät minut ja L:n kaksin tänä iltana."
"Saanko kolme?!" Ryuk tivasi innoissaan ja oli hyvä ettei kuola valunut tämän suupielistä.
"Vaikka korillisen. Kunhan keksit tänään muuta tekemistä."
"Kiinni veti!" Ja niin Ryuk katosi seinän lävitse.
"Raito!" L:n ääni huhuili häntä. "Tulen ihan heti!" Raito huudahti takaisin.
Ei kestänyt kauaakaan kun hän oli löytänyt taas paikkansa L:n viereltä. Raito painoi hellän suudelman miehen huulille ja tunsi kuinka toinen vastasi siihen innokkaasti.
Raito vetäytyi suudelmasta lempeä hymy huulillaan ja silitteli toisen poskea.
"Hyvää joulua, Ryuuzaki."
"Hyvää joulua, Raito."
THE END
(Ups. Melodie lisäsi ikärajan otsikkoon kun äkkiä huomasi ettei moista siinä nähnyt. ^^')
