Paratiisi (D/G, K-11)

[Syltty]

Nimi: Paratiisi
Kirjoittaja: Syltty
Genre : Drama/Romance
Paritus: Ginny/Draco
Ikäraja :K-11
Summary: Ginny on surrut jo monta vuotta edesmennyttä rakastaan, mutta vihdoin hän saa jännittävän tilaisuuden päästä takaisin jaloilleen ja ehkäpä löytää vähän rakkautta matkan varrella…
Disclaimer: En omista hahmoista ketään.
A/N: Tämä oli eka ficcini. Joitain kirjoitusvirheitä ja sen sellaista saattaa löytyä. Enjoy! Palaute ei sitten olisi pahitteeksi.

1. Ajattelua

'Siitä on nyt neljä vuotta aikaa...ei, kolme. Kolme vuotta sitten hän kuoli. Harry Potter.' Ginny Weasly kertasi mielessään.

 'Hän oli silloin seitsemäntoista, minä kuusitoista. Hän lähti tuhoamaan Voldemortin sieluja, kun Dumbledore kuoli. Hän sanoi, että rakasti minua, mutta ei voinut olla kanssani, koska pelkäsi, että Voldemort tappaisi minut, jos tietäisi, että olemme yhdessä. Minä en välittänyt, minä en halunnut erota. Suostuin kuitenkin.' Kyyneleet kirvelivät Ginnyn silmiä.

'Hän matkusti pitkään ympäri maata, yrittäen löytää Voldemortin sieluja. Sitten hän tuli kotiin. Voldemort oli kuitenkin vielä hengissä. Se viimeinen sielu, Voldemort itse. Ehdimme vain mennä kihloihin, kun Harry jo lähti metsästämään Voldemortia. Harry tuhosi hänet, mutta tuhoutui samalla itse...' Ginny purskahti itkuun.

'Harryn kuoleman jälkeen masennuin. En pystynyt nukkumaan, kun ajattelin häntä...tunsin hänen tuoksun sängyssäni...tunsin hänet kodissamme. Tiesin, ettei hän tulisi takaisin. En puhunut juuri kenellekään. Ron ja Hermione menivät naimisiin, kun tajusivat olevansa tarkoitettu toisilleen. Menin häihin, mutta ei minusta ollut iloa. En ole ajatellut mitään tai ketään paljoa näiden kolmen vuoden aikana. Rakastin Harrya paljon...niin paljon, etten kyennyt itkemään, kun se tapahtui...' Ginny ajatteli kasvot märkinä kyynelistä.

Ginnyllä oli vielä Harryn antama kihlasormus vasemmassa nimettömässään. Hän ei ollut ottanut sitä kertaakaan pois, kun oli saanut sen. Ginny oli nyt 19 vuotta. Hän oli hyvin laiha, liian laiha. Hänellä oli tummat silmänaluset. Hän istui omassa kodissaan lattialla, Lontoon lähellä maalla.

Ron ja Hermione asuivat parin kilometrin päässä Ginnystä. He olivat yrittäneet puhua Ginnylle tapahtuneesta, mutta Ginny ei halunnut muistaa. He olivat hyvin huolissaan Ginnystä. Hermione oli tullut raskaaksi kuukausi sitten. Hän ja Ron olivat hyvin onnellisia.
Moni Feeniksin Killan jäsenistä oli kuollut, mutta Weaslyt, Lupin ja Tonks ainakin olivat vielä hengissä. Tonks oli rakastunut Lupiniin. Lupin rakasti myös Tonksia, muttei halunnut vaarantaa hänen henkeään, koska oli ihmissusi. Tonks ei kuitenkaan antanut periksi ja he olivat menneet yhteen. He olivat onnellisia yhdessä. Lupinkin alkoi jo pitää vähemmän nuhjuisia vaatteita.

Ginny oli saanut Harryn rahat, mutta ne eivät merkinneet hänelle mitään. Hän ei ollut siivonnut aikoihin kodissaan. Kaikki Harryn tavarat lojuivat pitkin lattioita olohuoneessa, missä Ginny istui pölyn keskellä. Ginny oli kaivanut kaikki Harryn tavarat varastosta, minne oli laittanut ne Harryn kuoleman jälkeen. Hän oli päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni.
Aiemmin Hermione ja Ron olivat käyneet Ginnyn luona siivoamassa ja laittamassa Ginnylle ruokaa, mikä oli turhaa, sillä hän ei syönyt juuri mitään. Hermione oli käynyt välissä kaupassa, kun Ron oli yrittänyt jutella Ginnylle. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Kun Hermione sitten tuli raskaaksi, he kävivät Ronin kanssa viimeisen kerran Ginnyn luona kertomassa ihanat uutiset. Ginny yritti ola iloinen heidän puolestaan, mutta oli vieläkin masentunut. Ron ja Hermione eivät sitten enää tulleet, koska heillä oli paljon muutakin ajattelemista.

Nyt Ginny sitten kävi muistoja Harrystä läpi yksin, jotta pääsisi hänestä yli. Se ei ollut helppoa. Ginny oli aloittanut jo aamulla varhain ja nyt oli jo ilta ja alkoi olla pimeää. Ginny sytytti taikasauvallaan olohuoneen takkaan tulen. Se toi ihanasti lämpöä ja valoa huoneeseen.
Ginny muisti hänen ja Harryn viimeisen illan yhdessä. He olivat istuneet siinä samaisessa huoneessa, saman takan edessä, samalla lattialla. He olivat suudelleet ja Harry oli sitten kosinut Ginnyä. Silloin he olivat rakastelleet ensimmäisen kerran. 'Se oli ihanin ilta Harryn kanssa.' Ginny ajatteli.


[size=75]//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]

[Syltty]

2. Iloisia uutisia?

Ginny oli nukahtanut lattialle Harryn valokuva-albumi käsissään. Hän heräsi aamulla kylmyyteen, koska hänellä oli vaan ohut silkki yöpuku päällään. Tuli oli sammunut takasta vähän hänen nukahtamisen jälkeen. Ginny nousi ylös, venytteli vähän ja meni keittiöön. Hän otti muroja kaapista ja kurkkasi jääkaappiin. Sieltä tuli kauhea lemu ulos.
"Hyi helkkari!", Ginny huudahti. Hän otti maitopurkin jääkaapista ja vilkaisi sen päiväystä. 15.5.2005.
'Mutta nythän on jo 10.6!' Ginny ajatteli harmissaan.
"Eli ei maitoa tänään.", hän puheli harmissaan. Ginny söi lautasellisen kuivia muroja, koska ei löytänyt mitään muuta kelvollista murojen kanssa. Aamiaisen (pienen sellaisen) jälkeen Ginny päätti alkaa siivoamaan huusholliaan ja lähti ylös makuuhuoneeseen vaihtamaan jotkin rennot vaatteet päälleen. Kun hän oli palaamassa takaisin alakertaan, ovikello soi.
"Kukahan siellä on?", Ginny ajatteli ääneen.

"Hei Ginny!", Hermione sanoi iloisesti, mutta silti varuillaan. Hänellä oli iso ruokapussi mukanaan.
"Tule sisään.", Ginny sanoi. Hermione tuli sisään Ginnyn mentyä pienestä eteisestä olohuoneeseen.
 "Kenelle tuo ruokapussi on?", Ginny kysyi vihjailevasti.
"Miksi niin?", Hermione kysyi.
 "Ajattelin vaan, että jääkaapillani alkaa olla nälkä.", Ginny virnisti.
 "Sinullehan se on. En uskonutkaan sinun käyvän kaupassa. Tarvitsetko apua?", Hermione kysyi tultuaan ruokakassin kanssa olohuoneeseen ja katsottuaan sotkuista huonetta. "Kyllä kiitos, jos se vain sinulle sopii. Ajattelin juuri alkaa siivoamaan. Kävin eilen koko päivän läpi Harryn tavaroita.", Ginny sanoi osoittaessaan lattialle, joka oli täynnä tyhjiä laatikoita ja tavaraa.
 "Miten meni?", Hermione kysyi myötätuntoisesti.
 "Mikä niin?", Ginny sanoi vastahakoisesti.
"No, Harryn tavaroitten katseleminen."
"Ai se...no koko päivä oikeastaan meni itkiessä, mutta kyllä se siitä.", Ginny vastasi kun kyyneleet tulvahtelivat silmistä.
"Tule tänne, Ginny-kulta.", Hermione sanoi, laski ruokakassin ja ojensi kätensä ottamaan Ginnyn syliinsä.
"A-anna anteeksi!", Ginny parahti Hermionelle. "Ei sinun tarvitse pyytää mistään anteeksi.", Hermione sanoi tyynnytellen.
"Minä olen ollut ihan h-hirveä kaikille viime vuosien aikana! Varsinkin sinulle ja Ronille! A-anteeksi!"
"Se on nyt ollutta ja mennyttä. Aiotko alkaa syömään paremmin?", Hermione kysyi. Ginny nyökytteli päätään.
"No hyvä! Aletaanko siivoamaan?", Hermione huudahti. Ginny nyökytteli taas päätään pieni hymynkare huulissaan.

Kun Hermione ja Ginny olivat saaneet alakerran siivottua, he menivät jääkaapile ja ottivat välipalaa. Ginny oli iloinen, kun Hermione oli tullut. Hän ei halunnut olla enää yksin.
"Ihanaa, kun tulit tänne käymään. Minulla on ollut yksinäistä.", Ginny sanoi.
"Minusta on vain mukavaa olla avuksi! Alkaako olla parempi olo?", Hermione kysyi.
"Joo.", Ginny vastasi hymyillen nyt Hermionelle. "Kiva nähdä välissä tuollaistakin naamaa.", Hermione hymyili takaisin. Ginny naurahti.
"Kaipaatko jo jotain miehekästä seuraa?, Hermione kysyi sitten, kun he olivat syöneet ja laittamassa astioita koneeseen.
"Nojaa. En oikein tiedä. Voisihan sitä ehkä pikkuhiljaa, kun on nyt kolme vuotta ollut yksin."
"Sitähän minäkin.!", Hermione hihkaisi. "olen ilmoittanut sinut yhteen kilpailuun."
"Siis mitä?!", Ginny huudahti uskomatta korviaan.
"Niin. Sellainen sinkkujen juttu. Siinä sitten arvotaan yksi mies ja nainen ja he saavat ilmaisen matkan jonnekkin yksityiseen Paratiisisaareen. Ajattelin, että se piristäisi. Siis jos sinulla käy tuuri!", Hermione selitti innoissaan.
"Ei sinun oikeasti olisi tarvinnut.", Ginny sanoi epäillen.
"Ei sinänsä, ettenkö haluaisi lomalle, mutta jonkun tuntemattoman miehen kanssa? Enpä tiedä, Hermione."
"Hei, ihan oikeasti. Siitä tulee hauskaa!"
"En kyllä varmaan voita sitä matkaa. Ei niissä jutuissa voita koskaan!"
"Sittenhän nähdään.", Hermione sanoi hymyillen.

He siivosivat yläkerrankin ja sitten Hermione lähti kotiin. Hikisenä ja väsyneenä, Ginny istui sohvalle ja mietti kilpailua, mihin hänen paras kaverinsa oli hänet ilmoittanut. 'Äh, en minä sellaiseen halua mennä!', hän ajatteli. Ginny nousi ja meni suihkuun, söi iltapalan ja lähti nukkumaan. Hän nukahti melkein heti, väsyneenä päivän töistä.

[Syltty]

3. Kilpailu

Ginny näki unta Paratiisista, vaikkei tiennyt, miltä se oikeasti näytti. Hän ajatteli sen ihanaksi, pienehköksi saareksi, jossa oli ihanat valkohiekkaiset rannat ja pitkiä palmuja. Aamulla hän heräsi iloisempana, kuin aiemmin. Osittain unesta johtuen, mutta myös siitä, että Hermione oli tullut eilen käymään.
Ginny päätti viedä loputkin Harryn tavarat takaisin varastoon, joita he eivät olleet jaksaneet elilen viedä Hermionen kanssa.

Päivällä Hermionen pää ilmestyi Ginnyn takkaan.
"Hei Ginny!", Hermione huudahti, kun Ginny tuli näkyviin.
"No hei, Hermione."
"Ajattelin antaa sinulle sen Paratiisisaari-kisan lomakkeen. Parhaiten vastanneet pääsevät loppuarvontaan, joten vastaa hyvin ja harkitusti.", Hrmione hymyili.
"Okei, kiitos! Yritän ainakin.", Ginny otti Hermionen antaman lomakkeen.Hermionen pää katosi äkkiä takasta.
Hän luki ohjeistuksen nopeasti ja alkoi täyttämään lomaketta, hymähtäen samalla:
"Tämä on ihan tyhmää."

Lomakkeesta tuli lopulta tällainen:

Nimi: Ginny Weasley

Syntymä-aika: 22.8.1990

Osoite: Elner street, 21, Lontoo

Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle, jos taikasauvaa ei lasketa?
(kirjoita vastauksesi kysymyksen alle, nimeä asiat ja anna perustelut)

1. Ruokaa, jottei tulisi nälkä!
2. Veneen, jotta pääsisi takaisin ihmisten ilmoille.
3. Miehen, jottei vene matkalla tulisi tylsää.

Lomake-osuuden voittajille ilmoitetaan viimeistään 20.6.

Ginny harkitsi vielä vastauksiaan ja päätti, että nuo saavat kelvata. Hän sujautti pergamentti-lomakkeen kuoreen ja kirjoitti siihen osoitteen, joka oli kirjoitettu lomakkeeseen. Hän antoi kirjeen pöllölleen, Hedwigille, joka oli onnellinen saadessaan pitkästä aikaa lähteä viemään kirjettä.


Yhdeksän päivän jälkeen (20.6)

"Hermione!", Ginnyn pää huusi Ronin ja Hermionen takassa.
"Ginny, mitä sinä täällä teet?", Ron kysyi ihmeissään. "Tai siis sinun pääsi.", hän korjasi.
"Älä nyt aloita. Minun täytyy puhua Hermionelle! Voitko pyytä hänet tänne?", Ginny katsoi anovasti.
"Pitääkö minun mennä muualle?"
"Mielellään." Ron lähti olohuoneesta huutaen Harmionea.

"Ei voi olla totta!", Hermione hihkaisi innoissaan, kun Ginny oli kertonut päässeensä loppuarvontaan.
"Tiedän! En olisi koskaan uskonut!", Ginny huudahti.
"No, mitä sinä vastasit?", Hermione kysyi.
"En ihan tarkalleen muista, mutta jotain sinne suuntaan, että ne kolme asiaa, jotka halusin mukaa autiolle ssarelle olivat...hmm...ruokaa, veneen ja miehen."
"Se mies varmaan ratkaisi.", Hermione arveli. "Milloin arvonnan tulokset ilmoitetaan?", hän jatkoi.
"Se oli joskus kesäkuun lopussa.", Ginny vastasi.
'En jaksa odottaa niin pitkään.',Ginny ajatteli.


Muutama seuraava päivä mateli Ginnyn mielestä. Jotenkin kilpailu oli tempaissut hänet mukanaan, jota hän ei koskaan olisi uskonut itsestään. Hän oli pikkuhiljaa pääsemässä Harrystä yli. Hän ei ollut itkenyt pitkään aikaan ja oli alkanut syömään enemmän ja jopa käynyt pari kertaa lenkillä Hermionen kanssa
He olivat lenkeillä puhuneet kilpailusta ja Hermione oli pyytänyt Ginnyä esikoisensa kummi-tädiksi. Ginny oli tietysti suostunut ilomielin.

Mitä lähempänä arvonnan tulosten ilmoittaminen oli, sitä hermostuneemmaksi Ginny tuli. Hänelle lähetettäisiin onnittelukirje, lentolipun kera, jos hän voittaisi. Hän ei ollut edes muistanut murehtia lomaseurastaan tämän odotuksen alla.

[Syltty]

4. Kuka voittaa?


Arvonnan voittajat julistettaisiin tänään! Ginny oli ihan hermona. 'En kuitenkaan voita. Kuinka pitkään niillä oikein kestää?! Apua! Kukahan muu sinne pääsee? Toivottavasti joku komea mies.', Ginny ajatteli.

Yhtäkkiä ruskea pöllö lehahti olohuoneen avoimesta ikkunasta sisään. Ginnyn mahassa muljahti. Pöllö jätti paksun kirjekuoren Ginnyn sohvapöydälle, jonka Ginny avasi vapisevin sormin. Ja sieltähän se löytyi. Onnittelukirje lentolipun kera. Kirjeessä ilmoitettiin, että lähtö oli kahden päivän päästä ja paratiisisaari sijaitsi Kreikassa, Santorinin lähellä. Siinä sanottiin myös, että limusiini odottaisi voittajia lentokentällä. Ginny ei ollut koskaan käynyt Kreikassa. Häntä jännitti hirveästi.

'Nyt kyllä pitää mennä pakkaamaan, ei ensin pitää ilmoittaa kaikille sukulaisille, etten ole tavattavissa pariin viikkoon. Niinkuin he minua paljoa kaipaisivat, tai en tiedä. Saattavat kaivatakkin.', Ginny ajatteli ja hymähti heti perään typerälle ajatukselleen.

Hetkessä Ginny oli ilmiintynyt Hermionen ja Ronin keittiöön, missä Hermione parhaillaan kokkaili ihmeellisen isoa aamupalaa Ronille.
"Hui, Ginny säikytit minut kuoliaaksi!", Hermione huudahti Ginnylle, kun tämä ilmiintyi hänen taakseen.
"Tiedätkö mitä!"
"No mitä?", Hermione kysyi äkäisenä.
"Minä voitin sen!"
"Ei voi olla totta!", Hermione riemuitsi Ginnyn kanssa.
"Mitä täällä tapahtuu?", Ron tuli ruokahuoneesta selvästi väsyneenä.
"Et tule näkemään minua pariin seuraavaan viikkoon, saatikaan tavoittamaan!", Ginny sanoi Ronille.
"Niinkuin minä sinua muutenkaan olen nähnyt paljoa."
"No joo. Älä nyt viitsi. Minä lähden täysin ilmaiselle matkalle, että revi siitä!", Ginny hehkutti.
"Jaa, onnea matkaan.", Ron sanoi ja maleksi takaisin ruokahuoneeseen. Hermione kohautti olkapäitään.
"Taitaa olla väsynyt."

Vähän ajan kuluttua, Ginny palasi kotiinsa pakkaamaan. Hän oli käynyt Hermionen ja Ronin jälkeen ilmoittamassa matkastaan vanhemmilleen, jotka lupasivat viestiä muille veljille. Arthur ja Molly olivat iloisia, koska Ginny vaikutti paljon onnellisemmalta, kuin aikaisemmin. Oikeastaan aikaisemmin hän ei ollut näyttäny ollenkaan onnelliselta.
Pakkaamisessa kesti ne pari päivää, mitkä Ginnyllä oli aikaa olla kotona. Hänelle tulikin sitten kiire tilata taksi, jolla pääsisi lentokentälle (olisi nimittäin ollut koomista, jos joku olisi vain yhtäkkiä ilmestynyt keskelle lentokenttää kahdet matkalaukut mukanaa ja puinen sauva kädessä).
Onnekseen, Ginnyn lento oli hiukan myöhässä, joten hän ehti sinne hyvissä ajoin. Hän oli kuitenki viimeisten joukossa, joten houtui odottamaan jonossa aika pitkään, mikä ärsytti häntä todella paljon.
Viimein Ginny pääsi koneeseen, matkatessaan isossa koneessa paikalleen, hän oli näkevinänsä tutut, ivalliset kasvot ja platinan vaaleat hiukset. Ginny ei voinut uskoa, että Draco Malfoy olisi ollut vielä edes hengissä. Hän ei tosiaankaan voinut uskoa, joten hän ajatteli vain kuvitellensa miehen ja painoi ajatuksen mielensä perukoille.

Ginny oli aina pitänyt lentokoneista, vaikkei ollut matkustellut niissä paljoakaan. Hän ei kuitenkaan tykännyt koskaan käydä lentokoneitten vessoissa. Ne haisivat aina hirveille! Eikä nousut ja laskutkaan olleet kovin mukavia. Ginnyllä meni aina korvat lukkoon.
Lento meni kuitenkin oikein hyvin ja pian lentokone olikin jo laskeutumassa Santoriinin kentälle.

[Syltty]

5. Sinä?!

Ginny käveli ulos koneesta ja haisteli raikasta meri-ilmaa.
Kun hän oli saanut matka-tavaransa, hän meni lentokentältä ulos ja heti ovien ulko-puolella odotti pitkä, valkoinen limusiini. Ginny huokaisi ja lähti kävelemään limusiinia kohti. Mies limusiinin edessä otti Ginnyn laukut ja laittoi ne takakonttiin. Mies kiiruhti avaamaan Ginnylle limusiinin oven.
"Kiitos...?", Ginny sanoi kysyvän näköisenä.
"Sano vain James."
"Hyvä on. Kiitos, James.", Ginny kiitti ja meni sisään limusiiniin, siellä oli jo joku.

"Päivää.", sanoi matala ja pehmeä ääni Ginnyn vierestä. Ginny katsahti mieheen. Mies oli hyvin komea, hänellä oli platinan vaaleat hiukset ja ihmeellisen täydellinen hymy. Draco Malfoy.
"Sinä?!", Ginny henkäisi uskomatta silmiään.
"Minä. Kukas muukaan? Kuka sinä sitten olet?", Draco vastasi.
"Etkö tunnista? Minä olen Ginny Weasley."
"Mitäs neiti Weasley täällä tekee?", Draco kysyi hymyillen nyt ivallisesti.
"Varmaankin samaa, kuin sinäkin.", Ginny sanoi vihaisesti.Auto lähti ajamaan kohti satamaa. Ginny ei puhunut Dracolle enää sanaakaan.

Vasta satamassa Ginny katsoi Malfoyta kunnolla. Hän oli pitkä ja hyvin komea. Ei enää niitä lapsen kasvoja, kuin silloin koulu aikoina. Hänellä oli vieläkin ne platinan vaaleat hiykset ja edelleen se ivallinen, mutta täydellinen hymy.

"Aiotko jäädä siihen koko päiväksi tuijottamaan, vai annatko minun kantaa tavarasi veneeseen?", Draco kysyi huvittuneena Ginnyltä.
"Oi, anteeksi...tai siis...äh, ei mitään. Kyllä minä nämä itsekin saan kannettua.", Ginny vastasi itsepäisesti.
"Ihan miten vaan, neitiseni.", Draco naurahti.
Ginnyllä oli vaikeuksia kantaa tavaroitaan yksin, joten James auttoi sitten. Ginny oli siitä hyvin kiitollinen, koska ei tosiaankaan halunnut nolata itseään Dracon edessä, niinkuin oli kyllä jo tehnyt.

Vihdoinkin vene oli lastattu täyteen ja Ginny, Draco ja pari muuta miestä lähtivät matkaan. Vene oli aika iso. Sellainen juuri sopiva kahden ihmisen veneily lomalle. Veneessä oli kaikki hienoudet, kuten ihana etu-kajuutta, jonne mahtui nukkumaan, jääkaapit ja kaikki. Draco ja Ginny menivät veneen kannelle istumaan. Päivä oli kaunis. Aurinko paistoi kirkaalta taivaalta ja oli melkein 30 astetta lämmintä.
Pitkän aikaa kumpikaan ei puhunut, kunnes Ginnyä alkoi ärsyttää tämä hiljaisuus.
"Miten sinä olet vielä hengissä?", hän aloitti.
"Mitä meinaat?", Draco kysyi ihmetellen Ginnyn tapaa aloittaa mukava keskustelu.
"Luulin, että olisit jo kuollut tai jotain. Siis silloin, kun et tappanutkaan Dumbledorea, vaikka sinun piti. Luulin, että Voldemort olisi ollut vihainen."
"Ai...joo. Kyllä hän olisi varmaan tappanutkin, jos olisi minut löytänyt. Lähdin äitini kanssa pakoon sinä iltana, kun Kalkaros tappoi Dumbledoren. Mistä muuten tiedät tuon?"
"Harry kertoi.", Ginny sanoi hiljaa, katsoen aavaa ulappaa.
"Mitä teidän välillänne oikein oli?", Draco kysyi.
"Jos ei nyt puhuttaisi siitä?", Ginny katsoi Dracon harmaisiin silmiin.
"Ei sitten." Draco myöntyi. Hänkin katsoi suoraan naisen kauniisiin, ruskeisiin silmiin.
"Asiasta kolmanteen. Miksi et anonut Voldemortilta, että olisi säästänyt sinut?", Ginny kysyi hiukan varuillaan.
"En minä enää sen jälkeen hänen porukkoihinsa halunnut palata. En halunnut olla kuten isäni. En halunnut enää olla paha."
"Ai jaa. Etkös sinä aina ole ollut paha? Ainakin koulussa olit.", Ginny totesi.
"Et nyt viitsisi muistella menneitä! Olen pahoillani kaikesta, mitä silloin vuosia sitten tein!"
"Miksi minä sinua uskoisin? Sinulla on varmaan vielkäkin se...se merkki kädessä.", Ginny sanoi vihaisesti.
"Ai Pimeän Piirto?", Draco kysyi. Ginny nyökkäsi. Draco nosti vasemman kätensä hihaa. Kohdassa, missä merkin olisi pitänyt olla, oli arpi.
"Mitä sille on tapahtunut?", Ginny kysyi.
"Leikkasin sen pois. En kestänyt sitä enää."
"Ou...", Ginny hymähti.
"No, uskotko nyt?"
"Kyllä kai.", Ginny vastasi.

[Syltty]

6. Saari

Vihdoinkin he näkivät edessään mukavan kokoisen saaren. Ginnyä alkoi jännittää.
"Aselepo?", Draco kysyi.
"Täytyy vielä miettiä.", Ginny virnisti takaisin.

Vene tömähti pieneen laituriin rannassa. Laiturissa oli toinenkin vene. Aika samanlainen, millä he olivat tulleet. Ranta ja muukin saari oli juuri sellainen, mistä Ginny oli unelmoinut. Veneen pienimuotoinen miehistö kantoi Ginnyn ja Dracon tavarat isoon ranta-asuntoon. Ginny ihasteli asuntoa. Se oli hyvin moderni ja valoisa. Olohuoneen yksi seinä oli täynnä ikkunoita, pitkiä ja leveitä, ja siitä oli hyvin kaunis näkymä merelle.
"Ihana maisema!", Ginny henkäisi nähtyään olohuoneen. Asunto oli sisustettu hyvin modernisti.
"Ihan kiva asunto.", Draco tokaisi Ginnylle.
"Ihan kiva? Tämähän on aivan mahtava! Iso ja moderni ja kaiken lisäksi hyvin valoisa!", Ginny luetteli.
"No onhan tämä kaunis!", Draco hymyili. Ginny hymyili myös. 'Ei hän nyt niin hirveä ole...enää.', Ginny ajatteli.

Ginny ja Draco katsastivat loputkin asunnosta. Asunnossa oli vain yksi kerros, mutta katto oli yhdestä kohdasta tasainen, joten sinne pääsi katselemaan maisemia. Makuuhuone oli ruhtinaallisen iso ja siinä oli yksi iso sänky, joka näytti oikein mukavalta. Huoneessa oli myös sohva ja vaatekaappi ja muutama koriste-esine ja kukka. Makuu huoneesta pääsi isoon vessaan, missä oli poreamme. Talossa oli kaunis keittiö ja keittiön yhteydessä oli ruokahuone, jossa oli pöytä kahdelle.
"Romanttista.", huokaisi Ginny ja naurahti perään. Vähän ajan kuluttua veneen miehistö lähti takaisin Santoriinille.

"Täällä on vain yksi ongelma.", Ginny ilmoittiolohuoneesta Dracolle, joka oli keittiössä.
"No mikä?", Draco huusi yllättyneenä.
"Täällä on vain yksi sänky. He kai olettivat meidän nukkuvan samassa sängyssä."
"Emmekö sitten nuku?"
"Mitä?!"
"Älä nyt pillastu! Se oli vitsi. Minä voin kyllä nukkua sohvallakin tässä olohuoneessa.", Draco naurahti. Ginny huokaisi helpottuneena.

Kun he olivat laittaneet tavaransa kaappin, Ginny päätti lähteä rannalle.
"Etkö sinä tule mukaan?", Ginny kysyi Dracolta.
"Ehkä myöhemmin."
"Okei sitten.", Ginny huikkasi menessään ulos. Hän oli oikeastaan helpottunut, ettei mies tullut mukaan. Hän tarvitsi aikaa miettiä rauhassa.
Ginny oli ottanut juotavaa, viltin ja aurinkorasvaa mukaansa. Hän oli laittanut bikinit ja kietaisuhameen päällensä. Hän levitti viltin rannalle, vähän matkan päästä asunnolta, ja kävi siihen istumaan. 'Miten tässä näin pääsi käymään?', hän ajatteli. 'Olen Draco Malfoyn- miehen, jota vihasin koulussa- kanssa Paratiisisaarella kahdestaan. En voi uskoa! Ja alan oikeastaan pitää hänestä...ei...en voi! Hän on Malfoy!', Ginny sanoi mielessään. 'Mutta hän ei ole enää se samanlainen itsekeskeinen kakara, kuin silloin ennen.', Ginny alkoi levittää aurinkorasvaa iholleen. 'Ääh, ei jaksa ajatella sellaisia. olen nyt lomalla ja yritän nauttia siitä!', Ginny ajatteli päättäväisesti. Kun hän oli käynyt makuulleen, hän huomasi unohtaneensa pyyhkeensä. 'Samperi! Nyt pitäisi jaksaa sekin hakea.', Ginny harmitteli. Hän lähti kävelemään kohti asuntoa.

Draco tuli ovella vastaan uikkareissaan (shortsien tapaiset). Ginny ei voinut vastustaa kiusausta. Dracolla oli aivan ihana pyykkilautavatsa! Juuri sopiva: ei liian iso, eikä liian pieni. Ginny punastui.
"Unohtuiko jotain?", Draco kysyi.
"Pyyhe.", Ginny vinkkasi sormellaan sohvalle, missä hänen pyyhkeensä lojui.
"Olin juuri tulossa rantaan."
Ginny lähti hakemaan pyyhettään, kun yhtäkkiä tunsi lämpimät sormet toisella olkapäällään. Hän henkäisi säikähdyksestä ja käännähti.
"Anteeksi, mutta sinulla oli aurinkorasvaa olkapäälläsi. Ajattelin levittää sen.", Draco vastasi Ginnyn kysyvään ilmeeseen.
"Ai...joo...kiitos.", Ginny punehtui entisestään. Draco lähti jo menemään rantaa kohti.
'Ihanat, pehmeät sormet.', Ginny ajatteli. 'Hyi kamala! Mitä oikein meinaan? Olenko ihastumassa häneen?!', hän huomasi kauhuissaan. 'Ei. Se oli vain hetken huumaa, tai jotain sinne suuntaan.', hän naurahti, kaappasi pyyhkeensä ja lähti juoksemaan Dracon perään.

"Tulithan sinä.", Draco sanoi Ginnylle, kun tämä saavutti hänet.
"Ei minulla nyt niin pitkään kestänyt.", nainen irvisti. He istuutuivat viltille, jonka Ginny oli tuonut.
"Meennäänkö uimaan?", Draco kysyi leikkisästi.
"Laitoin juuri aurinkorasvaa."
"Voin sitten pistää sinulle, jos se on niin hirveää. Tulisit nyt!"
"Okei! Viimeinen vedessä on mätämuna!", Ginny huusi, kun oli jo menossa veteen.
"Heii!! Huijasit!", Draco huusi perästä. Hänkin oli lähtenyt juoksemaan hurjaa vauhtia ja sai pian Ginnyn kiinni. He olivat jo vedessä, kun Draco kaappasi Ginny vyötäröstä kiinni ja pyöritti tätä leikkisästi. Ginny nauroi, kuin mikäkin neli-vuotias pikkutyttö. He kaatuivat yhdessä veteen ja nauroivat kuin hullut, jäädessään kellumaan matalaan rantaveteen. He uivat vielä jonkin aikaa, ennen kuin palasivat taas rantaan. Ginny kuivasi itsensä ja meni viltille makaamaan.
"Laitanko nyt sitä rasvaa sinulle?", Draco kysyi.
"Kyllä kiitos.", Ginny vastasi. Draco alkoi levittää pehmeillä käsillään aurinkorasvaa Ginnyn selkään. Ginny nautti Dracon kosketuksesta, vaikkei sitä heti tajunnutkaan. Pitkästä aikaa hän oli onnellinen.

[Syltty]

7. Vahinko

Ginny oli vaatimalla vaatinut, että saisi hieroa aurinkovoidetta Dracon selkään. Hän oli aina pienenä hieronut äitinsä hartioita, joten ei ollut mitenkään kokematon hieroja. Hän huomasi Dracon ilmeestä, miten tämäkin piti naisen kosketuksesta.
He makoilivat vielä pitkään rannalla ja ottivat aurinkoa. Ginny tenttasi Dracolta, mitä mies oli tehnyt näiden vuosien aikana, jolloin eivät olleet toisiaan nähneet. Ginny sai kuula myös Dracon kommelluksista kouluvuosina. He nauroivat paljon, kun Draco kertoili, mitä tyhmimpiä asoita Crabbesta ja Goylesta.
"Pitäisiköhän lähteä jo syömään?", Ginny kysyi pitkän ajan kuluttua. Hänen vatsansa alkoi jo kurnia.
"Minä ainakin käyn vielä uimassa. Tuletko?"
"Vain sillä ehdolla, ettet pyöritä taas minua.", Ginny sanoi hymyillen.
"Okei, ei sitten.", Draco vastasi muka alistuvasti. Mies lähti juoksemaan veteen ja Ginny juoksi perässä. He uivat yhdessä pitkään, kunnes päättivät lähteä tekemään ruokaa.

"Noniin. Kurkataanpa jääkaappiin.", Ginny sanoi heidän tultuaan keittiöön. Ginny oli vaihtanut ylleen lyhythelmaisen kesämekon, joka oli muuten valkoinen, mutta siinä oli keltaisia kukkia.
"Osaatko kokata?", Draco kysyi ohimennen Ginnyltä.
"Tietenkin osaan! Ainakin jonkin verran.", Ginny sanoi.
"Löytyykö sieltä mitään?"
"Ööh... Tehtäisiinkö vaikka pastaa ja tomaattikastiketta? Täällä on vähän tomaattimurskaa ja tonnikalaa. Saattaisi tulla hyvääkin."
"Sopii. Minä voin alkaa kattaa pöytää. Juotko viiniä?", Draco kysyi avatessaan lasista viinikaappia.
"No joskus. Otetaan punaista. Sopii pastan kanssa. Luulisin.", Ginny otti tomaattimurskan ja tonnikalan jääkaapista.

Draco oli kattanut pöydän hyvin romanttisesti. Valkoiset lautaset, joiden päällä oli siniset servetit taiteltuna kauniisti, haarukka ja veitsi olivat myös lautasella ja viinilasit lautasten oikealla puolella. Ginny toi pieneen pöytään kattilan, jossa oli pastaa. Draco availi juuri punaviini pulloa.
"Käy sinä vaan istumaan ja laita itsellesi pastaa, niin minä tarjoan kastikkeen.", Draco sanoi kohteliaasti Ginnylle ja auttoi tämän istumaan.
"Kiitos.", Ginny sanoi Dracolle, kun mies viilletti keittiöön hakemaan kastikkeen. Ginny hymyili itsekseen.
"Tämähän näyttää hyvältä.", Draco ihasteli lastattuaan itselleen kastikeen pastan päälle.
"En sitten ole mikään mestarikokki. Varoitan.", Ginny varoitti Dracoa.
"Luulen, että tämä onnistui oikein hyvin.", Draco sanoi ottaessaan pastaa ja kastiketta haarukkaansa.
"Mikä on Herran tuomio?", Ginny kysyi, kun Draco oli maistanut ruokaa.
"Oikein hyvää. 10+ tästä tulee.", mies hymyili Ginnylle.

Syötyään, Draco ja Ginny siirtyivät olohuoneen puolelle viinipullon kanssa. Aurinko oli juuri laskemassa ja kohta tulisi pimeää.
"Nyt on sinun vuorosi kertoa, mitä olet tehnyt viimeiset vuodet.", Draco sanoi Ginnylle istuttuaan sohvalle ja kaadettuaan kummallekki viiniä. Ginny katsoi vaivaantuneena Dracoon, mutta nähtyään miehen ihanat silmät, tajusi voivansa luottaa häneen ja kertoa Harrysta ja muista.
Hän kertoi siitä, miten oli rakastanut Harrya ja miten he olivat menneet kihloihin. Vaikka Draco ei liiemmin pitänyt Harrysta, hän kuunteli Ginnyä ja ymmärsi tätä. Ginny kertoi siitä, kun Harry oli kuollut ja purskahti sen jälkeen itkuun. Draco otti Ginnyn syliinsä ja halasi naista. Ginnyllä oli ihanan turvallinen ja lämmin olo Dracon käsissä ja halasi häntä tiukemmin.
Ginny kohotti katseensa Dracon silmiin. Draco kumartui ja heidän huulensa koskettivat toisiaan. Dracon huulet tuntuivat lämpimiltä ja pehmeiltä. Äkkiä suudelma muuttui hellästä intohimoiseksi ja he kaatuivat sohvalle päälekkäin.
"Ginny.", Draco mumisi Ginnyn huulia vasten.
"Ai. Anteeksi.", Ginny nousi pois Dracon päältä, kun huomasi painavansa miehen mahaa.
"Ei mitään. Minä vaan, ett onko tämä nyt ihan oikein?", Draco kysyi Ginnyltä varovaisesti.
"Enpä tiedä. Ehkei olisi pitänyt. Anteeksi. Minä vain..."
"Kuule. Jos vaan ollaan, niinkuin tuota ei olisi tapahtunut?"
"Okei. Se olisi parasta.", Ginny vakuutti Dracolle, samalla itselleen. Ginny nousi ylös sohvalta, otti kulauksen viinilasistaan ja lähti vessaan.

'Mitä oikein tapahtui?', Ginny kysyi itseltään katsoessaan itseään peilistä. 'Sinä suutelit Draco Malfoyta.', Ginny laittoi pään käsiinsä ja kertasi aina uudestaan ja uudestaan, mitä tapahtui. 'Ei, hän suuteli minua!', tämä lopputulos ei helpottanut yhtään. 'Olin vain niin rikki ja...hän vain yritti auttaa... Niin! Ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Mehän vain suutelimme. Se oli vain ystävällinen suudelma.', Ginny ei halunnut uskoa, että olisi mitenkään ihastunut Dracoon. Se vain ei käynyt päinsä. Hän ei edes itse tiennyt, miksi se oli niin kauheaa. Paitsi että Draco oli Malfoy ja Ginny oli vihannut Malfoyta iät kaiket. Ginnyn vanhemmat eivät koskaan hyväksyisi hänen suhdettaan, saatikkaan hänen veljensä.

Ginny palasi olohuoneeseen vähän ajan kuluttua. Draco kaatoi juuri toisen lasillisen viiniä itselleen. Ulkona oli jo pilkkopimeää. Mies oli sytyttänyt valoja.
"Kaada minullekin.", Ginny sanoi.
"Mitä me tekisimme huomenna?", Draco kysyi kaataessaan viiniä Ginnyllekkin.
"Enpä tiedä. Jos vain ollaan tässä rannalla?"
"Käy minulle."
Draco ja Ginny istuivat sohvalla vielä jonkin aikaa, ennen kuin Ginny päätti lähteä suihkuun.
"Minä laitan sillä aikaa itselleni tähän sohvalle pedin.", Draco sanoi Ginnyn noustessa.
"Kuule, tule vain sinne makuuhuoneen sohvalle. Siellä ei niin hirveästi haittaa, vaikka sohvalla olisikin lakanat."
"Jos se vain sinulle käy.", Draco myöntyi.
"Mutta menen nyt suihkuun. Käytkö sinä vielä?", Ginny kysyi.
"Joo. Voisin käydäkkin.", Draco hymyili Ginnylle.

[Syltty]

8. Punastelua

Kun Ginny oli suihkussa, Draco valmisteli itselleen petiä makuuhuoneen sohvalle. Hän hätkähti vähän, kun kuuli kylpyhuoneen oven aukeavan. Ginny astui huoneeseen pieni pyyhe kiedottuna päälleen ja hiukset vettä valuvana. Draco jäi hetkeksi tuijottamaan Ginnyä, tajuttuaan, mitä oli tekemässä, Draco käänsi nopeasti päänsä ja punastui syvästi.
"Suihku vapaa.", Ginny ilmoitti posket hennon punaisina Dracon tuijotuksesta.
"Ai, kiitos.", Draco siirtyi nopeasti kylpyhuoneeseen.

"Samperi.", mies manasi itsekseen, kun huomasi unohtaneensa pyyhkeensä huoneeseen. Sen enempää ajattelematta, hän avasi oven ja käveli makuuhuoneeseen. Ginny oli juuri kumartunut laukkunsa ylle, ottamaan alushousujaan ja yöpukuaan alasti, kun Draco ilmaantui huoneeseen.
Ginny kirkaisi kuuluvasti, huomatessaan, kun mies tuijotti hänen alastonta ruumistaan. Äkkiä Ginny menetti aivotoimintansa.
"A-anteeksi. Pyyhe jäi.", Draco mutisi ja puna miehen kasvoilla syveni entisestään. Hän kääntyi, jotta Ginny saisi laitettuaan pyyhkeen päälleen.
"Voit ottaa pyyhkeesi", Ginny ilmoitti Dracolle, kun oli peittänyt kriittiset kohtansa.
"Anteeksi vielä. Ei ollut tarkoitus...", Draco sanoi Ginnylle, ennen kuin katosi kylppäriin niskaa myöten punaisena.

'Miksi tämän piti tapahtua juuri minulle? Miksi?!', Ginny ajatteli epätoivoisesti. Hän ei tosiaankaan ollut halunnut, että Draco näkisi hänet alasti! Hän kuivasi itsensä ja puki pikkuhousut ja silkkisen, aika pienen, yöpuvun päälleen. 'Oliko sitten pakko ottaa näin pieniä vaatteita?', nainen kysyi ärtyneenä itseltään. Ginny ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta Dracon ilmettä, kun mies oli huomannut Ginnyn.
Ginny yritti painaa nolon kohtauksen mielensä perukoille. Hän käveli valonkatkaisian luo ja sammutti valot huoneesta. Ginny sujahti sänkyyn ja yritti saada unen päästä kiinni.

Vähän ajan kuluttua, Draco tuli huoneeseen. Ginny ei ollut vielä nukahtanut, mutta näytti nukkuvaa. Draco katseli jonkin aikaa Ginnyn selkää. Ginny oli kääntynyt kyljelleen, selkä vessan oveen päin. Draco haki pyjaman housunsa ja meni kylpyhuoneeseen kuivaamaan itsensä. Mies sammutti kylppäristä valot ja käveli pimeään huoneeseen. Onneksi hän edes vähän muisti, missä sohva oli, sillä muuten hän olisi varmaan kävellyt suoraan Ginnyn sänkyyn, eikä se olisi ollut kauhean mukavaa. Draco meni sohvalle makaamaa, veti peiton lantiolle saakka, sillä sisällä oli vähän kuuma. Hän ajatteli Ginnyä, kunnes nukahti levottomaan uneen.

Ginny ei millään meinannut saada unen päästä kiinni. Hän kuunteli Dracon rauhallista hengitystä. Vihdoin hänkin nukahti.
Unessaan, Ginny istui Paratiisisaaren rannalla. Draco istui hänen vieressään. Draco kuiskasi jotain Ginnyn korvaan ja alkoi suudella tätä. He kaatuivat päällekkäin rannalle, mutta yhtäkkiä he makasivatkin asunnon makuuhuoneen sängyssä. He riisuivat hiljalleen toisiaan ja kun kummatkin olivat alasti, Draco muuttuikin Harryksi, joka sanoi: "Mitäs sinä oikein ajattelet, rakas? Et ainakaan mitään hirveän siveellistä.", Harryn ilme oli murhaava ja Ginny työnsi tämän pois päältään.
"Ei!", Ginny huusi.
"Mitä sinä oikein huudat?", Draco kysyi ärtyneesti huoneen sohvalta. Hän oli herännyt Ginnyn huutoon.
"Voi, a-anteeksi. Minä näin painajaista.", Ginny nousi sängylle istumaan yltä päältä kylmän hien peitossa. Hän pyyhki otsansa peitollaan ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan.
Draco nousi sohvalta ja käveli sängylle(piemyteen jo tottuneena). Hän istui sängyn reunalle ja silitti Ginnyn märkiä hiuksia.
"Ei mitään, se on jo mennyttä.", Draco puhui hiljaiseen ja rauhoittavaan sävyyn. Ginny halasi tiukasti Dracoa.
"Tiedän, että tämä kuulostaa vähän oudolta, mutta voisitko nukkua tämän yön vieressäni? Se saattaisi vähän auttaa.", Ginny kysyi varovaisesti.
"Totta kai.", Draco sanoi ja meni hakemaan tyynyään sohvalta.
"Kiitos.", Ginny huokaisi helpottuneena. Draco kömpi sänkyyn ja kääntyi Ginnyyn päin.
"Mitä siinä painajaisessa tapahtui, kun noin säikähdit?", Draco kysyi.
"Ööh... se on vähän monimutkainen. Selitän joskus toiste.", Ginny sanoi vielä värisevällä äänellä. Hän kävi takaisin makuulleen ja liikahti Dracoon päin. Dracokin kävi makuulleen.
"Hyvää yötä.", Ginny toivotti hiljaa.
"Samoin.", Draco murahti. He makoilivat vierekkäin jonkin aikaa, silmät auki, kunnes Ginny rohkaisi itsensä ja kääntyi Dracoon päin. Hän kömpi Dracon kainaloon ja painoi päänsä tämän rinnalle. Draco jäykistyi vähäksi aikaa hämmennyksestä, mutta huomasi sitten, että näin oli parempi.
"Jos sinua ei haittaa.", Ginny mutisi unisesti.
"Nuku vaan.", Draco hymyili katolle ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille. Nainen huokaisi syvästi ja sulki silmänsä.
"Hyvää yötä.", Draco sanoi ja sulki hänkin silmänsä. He kummatkin ukahtivat syvään ja rauhoittavaan uneen, toistensa syliin.

[Syltty]

9. Toinen päivä Paratiisissa


Aamulla Ginny heräsi virkeänän, hyvin nukutun yön jälkeen. Hän nousi sängyllä istualleen ja huomasi olevansa yksin, valoisassa makuuhuoneessa.
'Missähän Draco on?', hän tuumi itsekseen. Ginny hypähti pois sängyltä ja venytteli vähän. Hän muisteli, milloin oli viimeksi nukkunut näin hyvin. Eilis illan tapahtumat palutuivat naisen mieleen. Ginny naurahti, kun muisti punastelut.

"Ei mikään maailman ihanin ilta.", Ginny hymähti.
"Mikä niin?", kuului miehen ääni ovelta. Ginny hätkähti ja kääntyi katsomaan. Dracohan se siellä. Miehellä oli vielä pyjamanhousut päällään.
"Ei mitään. Muistelin vain eilis iltaa. Jos yritetään unohtaa se? Suutelun lisäksi?"
"Minkä suutelun?", Draco virnisteli.
"Haa... oletpas sinä sukkela tänään!", Ginny naurahti.
"Paljonko kello muuten on?", Ginny jatkoi.
"Se on... melkein kymmenen. Tule syömään. Minä tein aamupalaa.", Draco ilmoitti.
"Oi, kiitos! Alkaakin olla jo nälkä. Taidan kuule vaihtaa jotain peittävämpää päälle.", Ginny virnisti.
"Ei ole pakko. Ei minua haittaa."
"Höh. Äläs nyt ala pervoilemaan.", nainen heilutteli sormeaan Dracolle.
"No, ihan miten vaan, neiti Siveliäs."
"Mene sinä nyt siitä syömään sitä ihanaa aamupalaasi!", Ginny hääsi Dracon ulos huoneesta ja alkoi kaivaa matkalaukkuaan.
'Onko tämänkin pakko olla näin sotkussa?', hän ajatteli tuskissaan ja heitteli vaatteita matkalaukun ympärille.

Viimein Ginny sai puettua päälleen. Hän oli laittanut bikinit ylleen, sillä päivä näytti yhtä kauniilta ja ihanalta, kuin edellinenkin. Bikinien päälle Ginny valitsi punaiset shortsit ja keltaisen vartalomyötäisen topin. Hän kampasi vielä pitkät, punaiset hiuksensa ja meni aamiaiselle.

"Aloitit sitten ilman minua?", Ginny kysyi muka loukkaantuneena Dracolta, joka istui jo pöydässä leipälautanen edessään.
"Sinulla vain näytti kestävän niin pitkään, etten malttanut odottaa."
"Eihän minulla nyt niin pitkään kestänyt! Kyllä naisen täytyy joskus kaunistautuakin!"
"Eihän sinun mihinkään tarvitse kaunistautua.", Draco huomautti.
"Kiitos, mutta valitettavasti täytyy.", Ginny irvisti.
"No, käyhän pöytään.", Draco naurahti. Ginny istahti alas ja alkoi syömään aamiaista mielellään.

Aamiaisen jälkeen Ginny päätti lähteä rannalle, pestyään ensin hampaansa.

"Taasko sinä sinne rannalle olet menossa?", Draco kysyi ihmeissään.
"Kyllä vain. Haluan nyt saada sitä rusketusta! Tekisi sinullekin hyvää.", Ginny hymyili.
"Ääh... ei siellä auringossa nyt koko ajan jaksa istua!"
"No en minä pitkään ole. Tule vaikka uimaan.", Ginny ehdotti.
"Okei sitten. Mitä muutakaan täällä tekisi.", Draco myöntyi.

Ginnyn pestyä hampaansa, Draco meni vuorostaan kylppäriin vaihtamaan uimahousut päälleen. Sillä aikaa Ginny keräili tavaroita rannalle.
'Pyyhkeet, aurinkorasva, juotavaa ja hedemiä. Eiköhän tässä ole kaikki.', hän mietti. Nainen pakkasi tavarat isoon rantakassiinsa.
"Oletko jo tulossa, Draco?", Ginny huusi kylpyhuoneeseen.
"Ihan hetki vain."
"Menen jo ulos odottelemaa.", Ginny ilmoitti.
"Olen ihan heti siellä.", Draco vatsasi.

Ginny ei ehtinyt pitkään odottaa, kun vaalea mies astui ulos talosta päällään uimahousut ja hihaton paita.
"Minulla on muuten jo pyyhkeesi mukana.", Ginny homautti Dracolle.
"Ai, kiitos.", Draco hymyili ihanasti Ginnylle.
"Kuule, mitäs jos mentäisiin jonnekkin merelle?", Draco ehdotti.
"Ainiin! Meillähän on se venekin käytössä.", Ginny muisti.
"Niin. Ajattelin, että lähdettäisiin vähän seilaamaan. Ei tietenkään hirveän pitkälle, sillä minä en tiedä tästä paikasta mitän.", Draco jatkoi.
"Hyvä idea. Minähän varmaan voin ottaa aurinkoa siinä kannella?", Ginny kysyi.
"Tietenkin! Minulla on ainakin kivat maisemat sitten.", Draco vihjaili.
"Taas alat pervoilemaan! Onko se jotenkin sinulla tapana alkaa pervoilemaan heti aamusta?"
"Noo, riippuu vähän seurasta", mie virnisti.
"No mutta kiva tietää.", Ginny naurahti. He lähtivät yhdessä kävelemään kohti venettä. Ginny arveli päivästä tulevan oikein mukava.

[Syltty]

10. Veneretki


Ginny ja Draco lähtivät veneellä kohti aavaa ulappaa, joka oli oikein kaunis. Draco sai ohjata venettä, samalla, kun Ginny meni kannelle ottamaan aurinkoa. Dracolla tosiaankin oli hyvät maisemat edessään ja Ginny tunsi olonsa ihan vähän epämukavaksi miehen katseen takia, muttei antanut sen häiritä auringonpalvontaansa.

"Tiedätkö, me voisimme yöpyäkkin täällä", Draco ehdotti heidän seilattuaan vähän aikaa. Draco oli löytänyt suojaisan laguunin eräältä pikkusaarelta, joka oli lähellä heidän Paratiisisaartaan. Draco oli ankkuroinut veneen keskelle laguunia, josta oli helppo pulahtaa uimaan, jos siltä tuntui.
"Enpä tiedä. Eikös tuolla sisällä tule aika ahdasta?" Ginny kysyi.
"Noo, se vähän riippuu. Jos sinä et hirveästi pyöriskele unissasi, mitä et kyllä viime yönä tehnyt, saattaisi onnistuakkin." mies tuumi.
"No jos vain mentäisiin takaisin saarelle. Ei lopu ainakaan ruoka kesken", Ginny virnuili.
"Väitätkö, että syön liikaa?"
"Ehkäpä... syötkö sitten paljon?"
"Enhän minä", Draco hymyili hurmaavasti naiselle.
"Mutta ei sitten jäädä. Mennäänkö uimaan?" hän jatkoi.
"Minä taidan ottaa vielä hetkisen aurinkoa. Tulen pian uimaan, muuten kärvennyn", Ginny naurahti. Hän oli juuri muistanut, että ei ollut laittanut vielä aurinkorasvaa.
"Okei." Draco vastasi ja otti paitansa pois ja hyppäsi hassusti kerällä veteen. Ginny nauroi hyppyä itsekseen.
Hetken päästä Ginnykin uskaltautui veteen, Dracon kanssa. He polskuttelivat ja nauroivat toisilleen vedessä jonkin aikaa, kunnes Draco ehdotti, että he söisivät jotain. Ginny suostui heti, sillä hänellä alkoi olla jo aikamoinen nälkä.

Pian ruoka oli valmiina. Ginny oli suostunut kattamaan, kun Draco valmisti ruokaa. Veneestä nousi ihana tuoksu. Ginny istui veneen sisällä olevaan penimuotoiseen rukapöytään, pienimuotoisen keittiön vieressä. Draco tarjoili ruoan pöytään ja he alkoivat syömään. Draco oli valmistanut kalaa ja riisiä ja jotain todella hyvää kastiketta. He söivät hiljaisuuden vallitessa, sillä kummallakin oli hirveä nälkä. Ruoka katosi äkkiä kattilasta lautaselle ja lautaselta mahaan.

"Olipas hyvää ruokaa", Ginny huokaisi saatuaan viimeisenkin murusen lautaseltaan. Hän nojautui penkillä taaksepäin ja laski kätensä mahalleen.
"No hyvä, että se oli sinusta hyvää", Draco hymyili takaisin ja nojautui hänkin taaksepäin.
"Mitä tehdään seuraavaksi?" mies jatkoi.
"Sinä voisit korjata kiltisti lautaset pois pöydältä sillä aikaa, kun minä kömmin tuonne kokkaan ottamaan päiväunet", Ginny naurahti.
"Älä unta näe!"
"Kohta näen", Ginny virnisti Dracolle.
"En suostu pistämään yksin kaikkia astioita. Mutta jos sinä tiskaat, niin sitten kyllä"
"Ääh... jos tehdään yhdessä? Mutta en nyt jaksa tehdä oikeastikkaan mitään. Väsyttää!" Ginny haukotteli.
"No, jos mennään ottamaan pienet nokoset ja laitetaan sitten ruoat?"
"Sopii minulle", Ginny suostui noustessaan penkiltä.
"Haluatko tulla taas viereeni nukkumaan?" nainen jatkoi nostaen toista kulmaansa viettelevästi.
"No jos kerran vaadit!" Draco naurahti.
"Ihan sama minulle"
"Voin minä tullakin." Draco sanoi ja lähti Ginnyn perässä veneen kokkaan. Vaikkei kokka isolta vaikuttanut, sinne mahtui hyvin kaksi ihmistä nukkumaan. Draco ja Ginny menivät makuulleen tyynyjen ja peittojen päälle ja nukahtivat melkein heti, kun saivat silmänsä suljettua.


Ginny heräsi hätkähtäen pelottavasta unestaan. Hän yritti muistella, mitä unessa oli tapahtunut, mutta ei muistanut mitään. Hän huokaisi syvään ja tajusi vasta sitten olevansa veneessä. Ginny katsoi vierelleen ja kohtasi toisen kasvot, melkein kiinni omissaan. Ginny pelästyi pahan päiväisesti ja kiljaisi. Draco heräsi korvia huumaavaan kiljaisuun.
"Oi, anteeksi, Draco!" Ginny parahti.
"Minä vain nin pelästyin, kun olit niin lähellä!" hän jatkoi.
"Sietääkin olla pahoillaan, kun herättää tuollaisella kiljunnalla!" Draco tiuskaisi unenpöppöröisenä. Ginny alkoi nauraa, osaksi itselleen ja osaksi miehen ilmeelle. Dracokin alkoi nauraa tilanteen koomisuudelle ja pamautti Ginnya tyynyllä päähän, joka sai naisen kikattamaan vieläkin kovemmin. Tämä kuitenkin päätti kostaa miehelle ja vetäisi tyyntn altaan, jolla sitte lämäytti Draco naamaan.
"Auu! Tämä kostetaan!" Draco huudahti ja siinä he sitten tappelivat tyynyjen kera toisiaan vastaan.

"Okei, okei. Minä luovutan!" kuului Ginnyn huuto tyynyjen keskeltä.
"Haa, voitin!" Draco hihkui.
"Mutta et seuraavalla kerralla", Ginny uhkaili.
"Sittenhän nähdään."
"Paljonkohan kello on?" Ginny kysyi.
"Enpä tiedä... uloskaan ei näe, kun ei ole ikkunoita täällä kokassa." Draco vastasi ja lähti kömpimään pois.

"Merlin!" Draco huudahti katsottuaan kelloon.
"Mitä?" Ginny kysyi tullessaan ulos kokasta.
"Kello on jo melkein yksitoista."
"Eikai!"
"Kyllä kyllä. Nukuimme jotain kahdekan tuntia. Taisi vaikuttaa aika mukavasti se ruoka." Draco naurahti.
"No, onneksi ollaan täällä lomalla, niin ei tarvitse niin paljon välittää tällaisista asioista."
"Niinpä. Mutta lähdetäänkö takaisin saarelle, vai mitä tehdään?"
"No, jos vain jaksat, niin voidaan lähteä saarelle."
"Kyllä minä noitten unien jälkeen jaksa kukkua vaikka koko yön." Draco totesi.
"No hyvä! Voin vaikka pitää sinulle seuraa." Ginny ehdotti.
"Hyvä, lähdetään sitten. Nyt alkaa jo pimetä. Toivotaan, että veneen akku kestää, kun pitää noita valoja sytytellä."
"No eiköhän kestä. Mistä sinä muuten osaat edes ajaa venettä?" Ginny huomasi vasta nyt kysyä.
"Tuli sitä veneilyäkin joskus pienempänä harrastettua." Draco naurahti.

Draco käynnisti veneen ja kävi nostamassa ankkurin ylös, Ginny meni ohjaamoon. Ulkona oli tosiaankin jo aivan pimeää ja veneen eräänlaiset 'turvavalot' piti laittaa päälle, vaikkei liikennettä varmaan ollut hirveästi näillä vesillä. Matka saarelle ei kestäisi kuin ehkä jonkun puolisen tuntia, Ginny arveli.
"Oliko kiva päivä tänään?" Draco herätti Ginnyn ajatuksistaan.
"Oli, oikeinm ukava ja ruoka oli myös hyvää." nainen hymyili.
"Kyllä vain! Olenhan minä oikein mestarikokki." Draco kehuskeli.
"Hjust"
"Väitätkö muka, etten ole?" mies nauroi.
"Keskity nyt vain siihen ajamiseen!" Ginny hoputti.

[Syltty]

11. Takaisin Saarelle


"Vihdoinkin perillä", Ginny sanoi ja hyppäsi laiturille.
"No ei se nyt niin pitkään kestänyt", Draco virnisteli sitoessaan venettä laituriin.

Ginny hymyili Dracolle ja lähti kävelemään kuun valossa kohti taloa. Nainen vilkaisi taivaalle ja henkäisi kuuluvasti. Taivas oli täynnä tähtiä, jotka loistivat kilpaa kuun kanssa.
Ginny jäi katselemaan hölmistyneenä taivasta, kun Draco astui tämän viereen ja tökkäsi häntä kylkeen.
"Ai!" Ginny hihkaisi.
"Miksi sinä siihen jäit seisomaan?" Draco kysyi nauraen samalla naisen ilmeelle.
"No katso tuota taivasta! En ole varmaan kokskaan nähnyt yhtä kaunista taivasta!"
"Oi, niinpä onkin kaunis", mies totesi.
"Mennäänkö tuohon rannalle katsomaan?" Ginny ehdotti.
"Mikä ettei", Draco myöntyi. Tämä lähti rauhassa kävelemään rannalle, mutta Ginny vilahti juosten ohi ja oli pian selillään rannan valkoisessa hiekassa.

"Tule sinäkin tänne makaamaan! Nyt näkee todella hyvin." Ginny sanoi juuri saapuvalle Dracolle. Mies tuli Ginnyn viereen makaamaan ja he katselivat yhdessä tähtien tuiketta.
"Tiedätkö sinä mitään tähdistä? Minä en ollut melkein ollenkaan hereille tähtitieteen tunneilla. Varsinkin, kun niitä joskus pidettiin aamuyöstä." Ginny kysyi.
"No enpä paljon. Tuo kirkas tähti tuolla, näetkö? Muistaakseni se oli Mars. Mutta katso tuotaMilky Wayta! AIvan mahtava. En ole varmaan koskaan ennen nähnyt sitä noin selvästi." Draco selitti lumoutuneena. Ginny ei oikein tiennyt, mikä Milky Way oli, mutta ei jaksanut alkaa kyselemäänkään.

Siinä he makasivat rannalla pitkän aikaa, katsoen ihmeellistä taivasta. Yhtäkkiä Ginny tunsi miehen lämpimän käden omallaan. Hetken mielijohteesta, nainen puristi tämän kättä ja hymyili itsekseen. Draco kääntyi katsomaan naista.
"Minulla oli todella hauskaa tänään."
"Sama täällä", Ginny hymyili nyt Dracolle. Nainen nousi istumaan ja sai Draconkin nousemaan hiekasta. Ginny hytisi hiukan, koska ilma oli muuttunut kovin vilpoisaksi. Draco huomasi tämän ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille. Ginny pelästyi aluksi, mutta rentoutui sitten miehen sylissä. Ginny tunsi olonsa turvalliseksi Dracon läheisyydessä ja kääntyi tätä kohti. He kummatkin tiesivät, mitä tulisi tapahtumaan ,mutteivät estäneet sitä. Draco nojautui lähemmäksi Ginnyn kasvoja ja painoi huulensa tämän huulille. Suudelma oli pitkä je hellä ja Ginny kietoi kätensä Draon kaulan taa ja veti tämän lähemmäs itseään.

Vihdoin he irtaantuivat toisistaan ja Ginny painoi päänsä Dracon olkapäätä vasten. Mies silitti hellästi Ginnyn punaisa hiuksia ja suuteli tämän päätä.
"Mennäänkö jo sisälle?" Ginn kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Mennään vaan. Täällä alkaakin olla jo vilpoisaa." Draco naurahti. He nousivat ja lähtivät kävelemään kohti taloa, käsi kädessä.

~*~

Seuraavana aamuna Ginny heräsi ennen Dracoa. Hän muisti, että he olivat suudelleet edellisenä iltana. He olivat sitten kävelleet takaisin taloon ja nukahtaneet toistensa syliin. Ginny  vilkaisi vieressään nukkuvaan mieheen. Tämä näytti todella rauhalliselta, eikä hän kehdannut herättää miestä.

Ginny pujahti varovasti pois sängyltä ja kavoi laukustaan jotain päälle pantavaa. Pian hän olikin saanut päällensä tummat shortsit ja punaisen t-paidan. Ginny meni sitten keittiöön ja kurkisti jääkaappiin. Hän nosti sieltä voita, juustoa ja vähän leikkelettä, leikkasi tomaattia, kurkkua ja otti vähän salaattia. Ginny ei halunnut käyttää tällä kertaa sauvaansa kahvin teossa, koska asunnosta löytyi kahvinkeitin ja hän rakasti vastakeitetyn kahvin tuoksua. Ginny laittoi myös veden pannulle kiehumaan, jotta saataisiin vähän teetä. Hän kattoi pöydän ja siirsi siihen leivät, astiat ja muut tarvittavat.

Pian kahvi oli valmista ja teevesi keitetty. Dracoa ei vieläkään näkynyt, mutta Ginny ajatteli, että nälkä tämän kohta herättäisi. Ginny kaatoi itselleen kahvia ja otti maidon jääkaapista, sillä ei millään voinut juoda kahvia ilman maitoa! Hän istui pöytään ja alkoi tehdä itselleen leipää.
Ginny alkoi miettiä tilannettaan Dracoa kohtaan. Heillä oli selvästi jotain meneillään, mutta halusiko Draco suhdetta Ginnyn kanssa? Ja halusiko Ginny suhdetta Dracon kanssa? Ron ei ainakaan hyväksyisi sitä. Tai Ginnyn isä ei missään nimessä hyväksyisi! Ginny ei tiennyt, mitä tehdä!

"Huomenta, kaunokainen!" Draco keskeytti Ginnyn ajatukset, astuessaan huoneeseen. Tämä näytti hassulta hiukset aivan sekaisin.
"Huomenta vaan sinullekin, unikeko." Ginny hymyili.
"Tuolla on kahvia ja teetä, jos haluat", hän jatkoi.
"Joo, kiitos." Draco alkoi kaataa itselleen kahvia ja istui sitten Ginnya vastapäätä. Hän alkoi tekemään itselleen voileipää ja hörppi välillä kuumaa kahvia.
"Etkö käytä ollenkaan maitoa?" Ginny ihmetteli.
"En, mutta sokeri olisi ihan kiva."
"Osaat sinä itsekin ottaa. Se on tuolla maustekaapissa." Ginny osoitti kaappia kahvinkeittimen yläpuolella.
"No, jos nyt tämän kerran." Draco virnisti ja otti sokerikulhon kaapista.

"Kuule, meidän pitäisi puhua siitä viimeöisestä." Ginny aloitti varovaisesti.
"Hmm... Ymmärrän kyllä, jos et halua jatkaa siitä, mihin jäimme. Mutta minulla on joitakin tunteita sinua kohtaan, enkä ota tätä asiaa kevyesti", Draco sanoi vakavasti.
"Minullakin on tunteita sinua kohtaan, mutta..." Ginny ei keksinyt, miten muotoilisi asiansa.
"Sinun ja minun perheeni. Tiedän."
"Niin." Ginny nyökkäsi.
"En minä omista vanhemmistani välitä, tai heidän mielipiteistään. Uskotko, että olen muuttunut?" Draco kysyi katsoen Ginnya suoraan silmiin.
"Uskon."
"No sitten varmaan saat muutkin uskomaan." Draco jatkoi. Ginny hymyili hänelle.
"En ole aivan varma, mutta voimme yrittää." Ginny sanoi. Hän nousi tuoliltaan ja käveli miehen luo. Draco veti Ginnyn syliinsä istumaan ja he suutelivat. Ginny nautti tästä hetkestä ja halusi unohtaa kaikki muut murheet ja ongelmat.

[lollypop]

Ihana!!!!!!!! mitäs jos jatkaisit? olen ihan innoissani täällä lukemassa tätä!

Kiitos ja kumarrus: LOLLYPOP