sirushio Kiitos paljon, nuo paritukset ovat myös omia lemppareitani
Kelmikiti Laitetaas sitte seuraava osa tulemaan
Sirina Black Tuleehan niitä
vielä en osaa sanoa, että jaanko ficin neljään vai viiteen osaan, se selviää parin luvun jälkeen
Out There Kiitos paljon! Jatkoa luvassa...
Kivikausi Olen myös lukenut muutaman ajassa matkustamis-ficcejä ja niistä on lähtenyt omia ideoita liikkeelle
(enemmänkin ne ovat olleet Tom/Herm paritusta) Mutta mukavaa, että pidit Dracosta, hän on välillä sellainen hahmo, joka on vaikea pitää IC:nä
Kiitos paljon kommenteista ja toivottavasti niitä tulee vielä lisää
Mutta tässä luku 2, jossa Hermione pääsee pussailemaan ja tutustumaan uuteen ihmiseen
LUKU 2
”Siis mitä! Kuinka kauan me joudumme olemaan jumissa täällä!” Draco meuhkasi. He olivat saapuneet tyhjään oleskeluhuoneeseen, tunnit olivat juuri päättymässä ja Hermione yritti kuumeisesti miettiä peitetarinaa jonka he molemmat muistaisivat.
”Eli olemme Beauxbatonsista, muista se, olemme seitsemännellä luokalla ja siellä on siis kuusi veljeskuntaa jotka ovat-” Hermione katsoi merkitsevästi Dracoon, joka näytti yllättyneeltä.
”Juu, ööh, siis, Chinon, Lusigna, Cathar, Gailland, Gironde ja Charente.” Draco sanoi pienen pohtimisen jälkeen ja Hermione nyökkäsi tyytyväisenä.
“Ja miksi sinä et voi kuulua Lusignaan?” Hermione tenttasi.
”Koska se on vain tytöille.” Draco sanoi ja haukotteli.
”Kuule Granger, olemme käyneet nämä läpi jo tuhat kertaa, en minä unohda kuitenkaan mitään.”
”Mikä on meidän veljeskunta ja kuka sitä valvoo?” Hermione tivasi.
”Me kuulumme Chinoniin ja valvojamme on -” Oleskeluhuone täyttyi melulla, kun poikajoukkio saapui nauraen ja puhellen.
”Kuule James, jos vielä teet jotain tuollaista ruikulille, tämä varmaan saa elinikäisiä traumoja.” Sirius sanoi ja katsomatta yhtään, rämähti sohvalle makaamaan suoraan Hermionen päälle.
Tyttö päästi pienen äänen ja tuijotti Siriusta jonka pää makasi tytön sylissä.
”Viitsitkö siirtyä Sirius.” Hermione sanoi ja yritti työntää poikaa pois.
”Nääh, enpä taida, en ainakaan ennen kuin kerrot hieman itsestäsi. Tiedämme vain, että te olette ranskasta.” Hermione huokaisi.
”No meidän tupamme on Chinon ja olemme viimeisellä luokalla.” Hermione sanoi ja työnsi uudemman kerran, mutta Sirius ei nähtävästi halunnut liikkua mihinkään.
”Anturajalka älä kiusaa meidän vieraitamme tai he aloittavat sodan meitä vastaan.”
”Jonka me, äh, tulemme vielä voittamaan.” Hermione sanoi ja katsoi ärsyyntyneenä Siriusta. Tämä oli aivan uusi puoli miehestä, joka varmaan haihtuisi pois Azkabanin aikana, nyt Hermione oikeasti tajusi kuinka paljon ajat olivat muuttaneet miestä. Ja Hermione ei voisi kertoa tälle, mitä tulisi tapahtumaan. Nyt kun Hermione ajatteli, hän katseli Harryn vanhempia, jotka tulisivat kuoleman neljän vuoden päästä. Hermionen katse osui lyhyenläntään poikaan, joka istui Remuksen vierellä ja tutki tämän läksyjä.
Viha kuohui tytön sisällä, kun hän näki sen ihmisen, joka tuhoaisi tämän porukan.
Draco katsoi ihmeissään Hermionea ja ymmärsi, että tämä taisteli kaikin keinoin, ettei huutaisi jotain tyhmyyksiä. Hermione laski katseensa takaisin alas Siriuksen hymyilevän epäilyttävästi.
”James tiedätkö mitä.” Sirius sanoi siirtämättä katsettaan.
”No mitä Sirius.” James kysyi hienostelevasti ja kummatkin tyrskähtivät.
”Muistatko kun puhuimme siitä Jessicasta.”
”Juu, taidanpa muistaa, kuinka niin.”
”No tämä on viisi kertaa parempaa.” Sirius sanoi ja James käänsi katseensa Siriukseen niin nopeasti, että kuului pieni naksahdus.
”Et ole tosissasi.” James sanoi
Sirius nyökkäsi ja kummatkin hymyilivät entistä salaperäisemmin.
”Kuule, jos nyt vaan viitsisit siirtyä.” Hermione sanoi ja laski taas kerran katseensa Siriukseen, ja mitä tämä teki yllätti niin Hermionen, kuin melkein kaikki muutkin lähistöllä.
Sirius nosti päätään ja kiersi kätensä Hermionen niskan taakse ja suuteli tyttöä.
Se tuntui kestävän ja kestävän, kunnes Hermione räväytti silmänsä auki, tajusi mitä teki ja työnsi Siriuksen lattialle.
Tyttö nousi pelästyneenä ylös pidellen suutaan.
”Mitä sinä oikein teet!” Hermione huusi ja peitti suunsa käsillään. Draco oli melkein yhtä ihmeissään ja tarkasteli tilannetta.
Sirius nousi ihmeissään lattialta.
”Mikä hätänä? Oliko se noin kauheaa?” Sirius kysyi ja naurahti. Hermionea ei todellakaan naurattanut, hän halusi vain juosta pois ja äkkiä.
Hermione kohtasi Dracon katseen ja teki päätöksen jota tiesi, että tulisi katumaan.
”Seurustelen Dracon kanssa!” Hermione sanoi ja veti pojan kädestä viereensä.
Draco katsoi ihmeissään tyttöä ja arveli tämän kadottaneen viimeisetkin järjen hivenet.
”Ai ihanko totta, ja tunne on molemmin puolista?” Sirius kysyi ja naurahti.
Hermione käänsi Dracon itseensä päin ja suuteli tätä. Dracon ilme suli ja tämä seisoi vain paikallaan hetken. Sitten he irtautuivat ja Hermione kohautti olkiaan ja lähti ulos oleskeluhuoneesta.
”Hän taitaa todella tykätä sinusta.” Lily sanoi iloisesti Dracolle, joka ei oikein tiennyt mitä tehdä, kuraverinen oli juuri suudellut häntä, mutta mikä pahinta, Granger oli ollut aivan loistava suutelija ja Draco oli nauttinut siitä.
Hermione käveli pitkin käytävää ajatukset aivan muissa maailmoissa. Mitä hän oli juuri tehnyt? Hän oli suudellut Malfoyta? Suudellut!! Hermione pudisti päätään, se oli kaikki vain kulissia, hän vihasi Malfoyta, eikö vihannutkin? Miksi suudelma oli sitten tuntunut niin oikealta? Miksi se oli tuntunut taivaalliselta, ihanalta, kutsuvalta, hän olisi voinut suudella Malfoyta joka puolelle ja-..
Taas kerran Hermionen ajatus katkesi, kun hän törmäsi johonkuhun.
Mustahiuksinen poika nousi ylös ja ryhtyi keräilemään tavaroitaan jotka oli levinnyt ympäri käytävää.
Hermione kumartui ja nosti Tylypahkan Historian. Poika kohotti katseensa ja Hermione tunnisti tämän samaksi pojaksi, jonka he olivat tavanneet heti ensimmäisenä.
”Anteeksi kauheasti, en yhtään katsonut minne kävelin olin niin ajatuksissani.” Hermione sanoi ja katsoi poikaa, joka kohotti katseensa. Tämä oli todella tutun näköinen, mutta Hermione ei saanut päähänsä ketä poika muistutti.
”Ai, ei, ei se mitään. Minä en myöskään katsonut eteeni.” Poika sanoi ja nousi ylös pidellen pergamenttikasaa, joka heilui uhkaavasti. Yksi pergamentti lipsahti ja leijaili alas. Hermione nosti sen ja näki, että se oli osa liemien esseetä. Se kertoi Felix Felicis nimisestä juomasta.
”Oi kirjoitatko sinä tästä!?” Hermione sanoi innoissaan ja poika nyökkäsi arasti.
”Voi olen aina halunnut tietää miten se toimii, kun emme ole koulussa päässeet tutustumaan siihen.” Hermione sanoi innoissaan ja poika hymyili hiukan.
”Olen menossa kirjastoon, haluatko tulla mukaan? Uskon, että siellä on paljon sellaisia kirjoja joita et ole lukenut. Kuten tuo.” Poika osoitti Hermionen kannattelemaa suurta kirjaa.
”Ai tämä vai, olen luk- tai siis niin, olisi hienoa lukea toisen koulun historiasta!” Hermione sanoi ja he lähtivät kohti kirjastoa.
He istuivat suuren hiljaisuuden vallitessa ja Hermione luki Tylypahkan Historiaa, hän oli lukenut sen jo kolmesti, mutta viime kerrasta oli jo hieman yli vuosi, joten Hermione ei pistänyt pahakseen. Aina välillä hän huokaisi, kun luki Tylypahkan perustajista jotain.
”Anteeksi jos häiritsen, mutta onko teidän koulussanne tuollaista historiikkia?” Poika kysy hetken kuluttua.
”On meillä, tosin suppeampi ja tylsempi, kuin teillä, mutta pieni opus on.” Hermione sanoi hymyillen. Hän keksisi jotain jos olisi tarvetta, mutta näytti siltä, että pojan ei tarvitsisi tietää enempää.
Hetken oli hiljaista, kunnes poika taas keskeytti varovaisesti.
”Tiesitkö muuten, että meillä on vappukarnevaalit huomenna.” Hermione nosti päänsä.
”Onko! Wau hienoa, meidän aikanamme-tai siis koulussa ei ole mitään tuollaisia!” Hermione sanoi. Olisi mahtavaa päästä naamiaisiin.
”No tiedän, että tämä kuulostaa todella törkeältä ja en pahastu, mutta haluaisitko tulla kanssani sinne?” Poika kysyi. Hermione mietti hetken, poika oli todella mukava ja nautti koulunkäynnistä samoin kuin Hermione.
”Juu voin tulla, minulla tosin ei ole mitään karnevaaliasua.” Hermione sanoi surullisena.
”Huomenna on ylimääräinen Tylyahon reissu, jolloin voi käydä kaupoilla.” Poika sanoi innoissaan.
”Selvä, se on sovittu, monelta me näemme?” Hermione kysyi.
”Ne alkavat seitsemältä, joten jos tapaisimme tasalta tyrmiin johtavan käytävän edustalla, siinä on yleensä hiljaista.” Poika sanoi ja tyttö nyökkäsi.
Hetken kuluttua poika toivotti hyvät yöt ja lähti kirjastosta, jättäen Hermionen mietteisiinsä. Tyttö ei tiennyt, kuinka kauan oli istunut siinä, mutta jossain vaiheessa hän tajusi, ettei tiennyt edes pojan nimeä. Mutta se varmasti selviäisi huomenna.
Hän lähti kohti Rohkelikko tornia ja astuessaan sisään näki, että oleskeluhuoneessa oli selvästi jokin kisa käynnissä.
Hermione tunnisti toisen pojista Siriukseksi ja toinen oli James, he väänsivät kättä ja heidän ympärillään oli innostuneita ihmisiä. Lily seisoi kädet puuskassa eikä tiennyt suuttuako vai nauraa. Hermione käveli tämän luokse.
”Mitä täällä on tekeillä?” Hermione kysyi.
”En tiedä, he vain päättivät yhtäkkiä alkaa kisailla.” Hermione katseli ympärilleen ja näki Dracon istuvan sohvalla, eikä poika oikein jaksanut innostua tapahtumasta.
Pian kuului riemunkiljahduksia ja James tuli iloisena Sirius perässään Lilyn vierelle.
”Tässä olen!” James sanoi levittäen kätensä.
Lily ja Hermione katsoivat kummatkin kulmat kohollaan poikaa.
”Mistä sinä oikein puhut James?” Lily kysyi.
”No minä voitin Siriuksen, joten sinä tulet kanssani naamiaisiin!” James sanoi iloisena.
”Anteeksi!” Lily huudahti ja yhtäkkiä tämän silmät muuttuivat vihaiseksi.
”M-mikä hätänä? Luulin, että sinä haluat mennä naamiaisiin.”
”Totta kai minä haluan! Mutta en minä mikään palkinto ole!” Lily puuskahti vihaisena ja astui Jamesin ohi.
”No jos et mene Jamesin kanssa, tule minun kanssani.” Sirius sanoi ja levitti nyt vuorostaan käsiään.
”No en todellakaan!” Lily käveli sohvan eteen.
”Draco, tuletko kanssani tanssiaisiin?” Lily kysyi ja hymyili säteilevästi.
Draco häkeltyi ja katsoi Lilyä, James päätti ottaa ohjat.
”Eikös me juuri todistettu, että nämä kaksi seurustelevat?” James kysyi ja osoitti Hermionea ja Dracoa.
Lily käänsi katseensa Hermioneen ja kauhistui.
”Voi ei!” Sitten hän juoksi kohti tyttöjen makuusalia ja Hermione seurasi pian perässä.
Lily istui sängyllään valmiina itkemään.
”Voi ei! Olen todella pahoillani, unohdin kokonaan, tai siis, kun minua ärsytti James ja Sirius, ja-” Lily peitti kasvonsa ja Hermione käveli tämän luokse.
”Hei ei hätää. Emme me seurustele.” Hermione sanoi ja Lily nosti päänsä.
Vihreät silmät säihkyivät ja Hermione tajusi nyt, miksi kaikki sanoivat, että Harryllä oli äitinsä silmät, ne todella olivat aivan samanväriset, niistä heijastui se sama myötätunto ja lämpö.
”Ai, no, mikä se suudelma sitten oli?” Lily kysyi.
”Yllätyin vain Siriuksen lähentelystä, se ei ole oikein taktiikka, jolla minut saa,” Hermione sanoi ja tytön eivät pystyneet muuta kuin hymyilemään.
”No oletko sinä jo löytänyt parin?” Lily kysyi innoissaan.
”Juu, en tosin tiedä hänen nimeään, törmäsin häneen käytävällä ja juttelimme kirjastossa, hän tuntui mukavalta.” Hermione sanoi ja tunsi poskiensa punertavan.
”No haluatko tulla kanssani Tylyahoon huomenna, voisimme katsella sinulle naamiaisasua.” Lily sanoi innoissaan ja Hermione suostui.
Dumbledore oli loihtinut seitsemäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien makuusaleihin ylimääräiset sängyt, jotta Hermione ja Draco voisivat viettää aikaansa mahdollisimman mukavasti.
Lauantaiaamuna monet lähtivät kohti Tylyahoa ja Hermione oli innoissaan, koska heillä ei heidän aikanaan ollut kertaakaan naamiaisia, vain yhdet tanssiaiset.
Ilta saapui nopeasti ja Hermione oli aivan innoissaan. Hän oli löytänyt naamiaisasukseen keijukaisasun, joka oli vihreä ja hän oli löytänyt myös siivet, jotka oli saanut kätevällä loitsulla kiinni ihoon.
Lily oli pukeutunut kauniiseen pitkään kreikkalaistyyliseen mekkoon ja oli taikonut hiuksensa vaaleaksi.
”Ihana asu Lily!” Hermione sanoi, kun Lily asetteli pientä seppelettä.
”Kiitos, olen hieman lueskellut kreikkalaista mytologiaa” Lily sanoi hymyillen ja Hermione aavisti, minkä hahmon Lily oli valinnut.
”Afrodite?” Hermione kysäisi, kun he astuivat oleskeluhuoneeseen. Lily katsoi kiinnostuneena Hermionea.
”Ai sinäkin tiedät jotain jästien mytologiasta.” Lily sanoi innoissaan.
”Jästisyntyinen, opin paljon vanhemmiltani.” Hermione sanoi ja Lily nyökkäsi.
”Sama täällä. Miten Beauxbatonsissa käyttäydytään jästisyntyisiä vastaan?” Lily kysyi, kun he astuivat käytävälle.
”Melko huonosti, monet luulevat olevansa paljon puhtaampia ja tärkeämpiä, kuin ne, jotka eivät tule puhdasverisestä suvusta.” Hermione sanoi ja pyöritti silmiään.
”Täällä ollaan melko samalla kantilla, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät pidä omasta puhdasverisyys taustastaan.” Lily sanoi ja katsahti taakseen, Hermione seurasi Lilyn katsetta ja ymmärsi, kenestä tämä puhui.
***
A/N Siinäpä se
Ja komenttia saa sitten laittaa, koska se on ainoa ravintoni! (Ettehän halua ottaa niskoillenne nälkään kuolleen finiläisen kuolemaa? *puppyeyes*) Seuraava luku tulee kun on tullakseen
~Amy
