Title: Kehtolaulu
Author: amorito
Genre: tuplaraapale, angst, deathfic
Rating: S
Summary:
Äiti ei millään haluaisi lähteä, tiedäthän? Mutta äidin on pakko, jotta sinulla tulisi olemaan turvallinen elämä.Disclaimer: En omista hahmoja tahi biisiä enkä saa tästä rahaa. Käyttelen Tonksia, Teddyä ja Lullabya ihan vain omaksi ilokseni.
A/N: Josh Grobanin biisi Lullaby oli tämän tarinan pohjalla. Vilkaiskaa myös
lyriikoita.
Uneen käy nyt rakkaimpain,
kyynel pyyhi poskeltas
Kun painat tyynyyn pienen pään
Muistat aina laulun tään Nymphadora seisoi lapsen kehdon jalkopäässä, puristaen sen puisia reunuksia ja katsoen juuri nukahtanutta poikaansa. Kyynelten jättämät polut kimmelsivät vielä himmeästi tämän pehmoisilla kasvoilla, mutta kasvoilla oli rauhallinen tyyneys.
Hitaasti nainen irrotti otteensa kehdosta, toivoen puolittain Teddyn heräävän, jotta hän voisi vielä kerran ottaa hänet syliinsä, laulaa tutun kehtolaulun ja haistaa hänen talkittua ihoaan. Hiusten tavanomainen pinkkiys oli ikään kuin valunut kohti latvoja, ja sen oli korvannut synkkä, kiilloton musta. Hän toivoi, että hän osaisi myös telepatiaa metamorfimaagiutensa lisäksi, ja ajatteli oikein pontevasti, suunnaten kaikki ajatuksensa Teddyyn:
Äiti ei millään haluaisi lähteä, tiedäthän? Mutta äidin on pakko, jotta sinulla tulisi olemaan turvallinen elämä. Kaikkien on otettava osaa tähän viimeiseen taisteluun. Ajattelen sinua koko ajan. Dora tutkaili poikansa pieniä kasvoja, yrittäen etsiä niistä merkkejä, että tämä olisi kuullut ja ymmärtänyt, mutta eihän niitä tietenkään löytynyt.
Lopulta, sydän kiihtyen, varovasti hiipien nuori äiti poistui hämärästä lastenhuoneesta käytävään. Ovi narahti aavistuksen, muttei herättänyt vauvaa.
Poika ei herännyt kertaakaan sinä yönä, inahti vain varovaisesti jossain vaiheessa aamuyötä tuulenvirin humahtaessa vaimeasti raotetusta ikkunasta. Kenties oli sattumaa, että juuri sillä samaisella hetkellä ilma pakeni hänen äitinsä keuhkoista, palaamatta sinne enää koskaan.