Kaksi henkilöä, joiden rakkaudesta ei kerrottu, S

[Jennea]

alaotsake: FF100, raapalehaaste, elokuvarepliikkihaaste, Harry/oma valinta

Title: Kaksi henkilö, joiden rakkaudesta ei kerrottu
Author: Jennie
Rating: S
Pairing: Harry/oma valinta
Genre: Angst ja romance/fluff, tuplaraapale
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Harryn kuoltua häntä jää ikävöimään monet ihmiset.

A/N: Tämä osallistuu siis FF100, sanalla Rikki, sekä viikottaiseen raapalehaasteeseen aiheella Harry Potter. Liitin tähän myös elokuvarepliikkihaasteen. Repliikkini oli ”Hän ei merkinnyt sinulle mitään ja sinä vielä vähemmän hänelle.” elokuvasta A Love Song for Bobby Long.
Tästä tuli tällainen pieni tuplaraapale. Kerro mitä mieltä olet!
Sekä ai niin, albumihaasteeseen: Michelle Branch - Sweet Misery, sanat löytyvät lopusta!


Kaksi henkilöä, joiden rakkaudesta ei kerrottu


Miten sinä kuvailet itseäsi, kun olet juuri menettänyt jonkun joka merkitsee sinulle enemmän, kuin kukaan on koskaan merkinnyt ja tulee koskaan merkitsemään? Tyhjä.

Miltä sinusta tuntuisi, kun et enää koskaan saisi nähdä hänen kasvojaan juuri kun kipeimmin häntä ikävöisit ja tarvitsisit? Yksinäiseltä.

Jos saisit tietää, ettet koskaan enää saisi koskettaa hänen kasvojaan, käsiään, huuliaan, hiuksiaan? Hän lähtisi pois, eikä sinulla oli mitään mahdollisuutta nähdä enää häntä, miten sinä kuvailisit oloasi? Voimaton.

Minä menetin hänet. Jolle pystyin kertomaan kaiken. Olemaan oma itseni. Sanomaan mitä ajattelen. En tuntenut pelkoa, en yksinäisyyttä, en onnettomuutta.

Meillä oli riitamme, mutta ne vain vahvistivat meitä.

Meillä oli onnen hetkemme, joista emme voineet kertoa kellekään. Meidät olisi tuomittu ja hylätty. Meidät olisi jätetty ja syrjitty.

Kun hän lähti pois, en tuntenut hetkeen mitään. Jokin minusta poistui. Lämmön tunne pakeni. Kauas.

Kerroin sinulle tunteeni. Kerroin, että ikävöin häntä, että hän oli tärkeä minulle. Et vastannut. Katsoit minua vain. Mikä minuun meni? Miksi kerroin sinulle, sinä et kuitenkaan ymmärtäisi. Et ollut koskaan ymmärtänyt. Et ymmärtänyt, että vietin aikaani pojan kanssa, joka pukeutui kultaan ja punaiseen, joka oli sankari, joka oli ihminen, jota en voi koskaan unohtaa.

”Hän ei merkinnyt sinulle mitään ja sinä vielä vähemmän hänelle.”

Väärin.

***

Michelle Branch - Sweet Misery

I was lost
And you were found
You seemed to stand on solid ground

I was weak
And you were strong
And me and my guitar,
we strummed along, oh

Sweet misery you cause me
That's what you called me
Sweet misery you cause me

I was blind
But oh, how you could see
You saw the beauty in everything, everything and me

I would cry
And you would smile
You'd stay with me a little while

Sweet misery you cause me
That's what you called me
Sweet misery you cause me

And in my heart I see, oh
What you're doing to me
And in my heart I see, oh
Just how you wanted it to be
Sweet misery

Oh, whoa

Sweet misery you cause me
That's what you called me
Sweet misery you cause me

And in my heart I see, oh
What you're doing to me
And in my heart I see, oh
Just how you wanted it to be
Sweet misery

I was weak
And you were strong
And me and my guitar,
we strummed along

[hymykuoppa]

Noin. Se oli kaunis. Loppu oli todellakin onnitunut. (kaksi viimeistä lausetta)
Tässähän oli selvästi joku Luihuisen tyttö, joka kertoi tarinansa Dracolle. Tai sitten tässä Draco oli tilittäjän paikalla ja joku Luihuisen poika/tyttö vastaanottaja. Itse päättelin tämän niin, koska Harry kuvattiin Rohkelikoksi lopussa. Antaa automaattisesti kuvan, että kertoja on toisesta tuvasta.

Miten sinä kuvailet itseäsi, kun olet juuri menettänyt jonkun joka merkitsee sinulle enemmän, kuin kukaan on koskaan merkinnyt ja tulee koskaan merkitsemään? Tyhjä.
Miltä sinusta tuntuisi, kun et enää koskaan saisi nähdä hänen kasvojaan juuri kun kipeimmin häntä ikävöisit ja tarvitsisit? Yksin.

Yritän nyt antaa edes jotain rakentavaa Minusta nuo tummennetut sanat olivat jotenkin.. irrallisia? Tai siis muodoltaan ne eivät minusta täysin sopineet yhteen lauseen kanssa. Tai tämä jälkimmäinen sai minut lukemaan tuon lauseen useaan otteeseen, ennen kuin pääsin jatkamaan eteenpäin. Ymmärrän toki tämän ajatuksen ja idean näissä lauseissa, se on hieno, mutta tuo jälkimäinen ei minusta ollut aivan selvä. Tai hmm.. Miltä sinunsta tuntuisi? Yksinäiseltä? Tai jotain tällaista se olisi minun mielestäni pitänyt olla, mutta kukin tavallaan

Kokonaisuus oli kaunis ja hauras, pidin kovasti.
Kiitän.

///off: Saitpas paljon haasteita yhditettyä

[Jennea]

hymykuoppa: Vastailenpa heti, kun ennätit noin nopeasti lukemaan! Juu, ehkä tähän tulee ajatus, että kertoja on toisesta tuvasta, sillä mainitsin tuon punaisen ja kullan. Mielummin olisin jättänyt mainitsematta sitä asiaa, mutta liitin tämän FF100, jossa aiheenani on Rohkelikon pojat ja minun täytyy aina mainita jotenkin rohkelikko tässä. Valitsin tuon keinon. (:
Tosiaan sanojen muoto oli hassu, hyvä kun huomautit. En ollut ajatellut sitä niin. Muutin tuolta tuon yksin-sanan tilalle yksinäiseltä, mutta jätin tuo tyhjä-sanan. En tiedä, jotenkin haluan jättää sen noin, yksinkertaisiksi ja selkeäksi. : D
Kolme haastetta yhteen ficciin ei ole edes ennätykseni, johonkin olen saanut viisi tai kuusikin haastetta yhteen, se on kivaa! Ihanaa kun kommentoit, halusinkin kuulla palautetta, iso kiitos siitä!

[LordPuhdemort]

Harvinaista kyllä, luen jonkin ficin, jossa Harry Mutta kannatti kyllä avata tai itse asiassa otsikko houkutteli lukemaan.

Jospa nyt yrittäin vääntää edes jonkinlaista kommenttiakin vielä.

Pidin tästä paljon, sillä ficin pystyy mieltämään myös omaan elämään. Vaikka se oli tuplaraapale, olet saanut hienosti laitettua siihen kaiken tarpeellisen ja siitä välittyy myös tunteet. Itse olen todella huono noiden raapaleiden kanssa, joten hatunnosto tuosta.

Tekisi mieli quiottaa tuolta lempikohtia, jotka kolahtivat, mutta joutuisin tekemään sen koko ficille, sillä jokainen kohta on minusta sen arvoinen.

Toisin kuin Hymykuoppa sanoi, minusta nuo irralliset sanat sopivat oikein hyvin tuonne.

Muttah joo, en taida irrota enempää mitään, mutta kuten jo aluksi sanoin, pidin todella paljon

[Jennea]

LordPuhdemort: Miten minustakin aina tuntuu, että olen ihan täysi uuno raapaleiden kanssa? Tuntuu aina kirjoittaessa, että pakko saada vielä se ja se sanottua, mutta sitten kun katsoo sanamäärää, niin se ilmoittaa, että jopas, yli 200 sanaa Sitten tulee pienoinen paniikki, että mitä poistellaan.
Todella ihanaa kun luit ja jätit kommentit! Piristit hurjasti (:

[eskimopuikko]

tää oli ihana! olit kirjoittanut ton niin kauniisti ja aidosti ja toi otsikko on onnistunut, se meinaan sai mut lukemaan tän vaikken yleensä tällä osastolla pyörikkään 

[Jennea]

eskimopuikko: Hyvä, että otsikko on houkutteleva (: Kiitos ihanasta kommentista ja lukemisesta!