Title : Kolme anteeksiantamatonta kirousta
Author : Lozku
Genre: Drama, Romance
Pairing : Lily/James
Rating : K-11
Summary :Hän kuuli taistelun huutoja, mutta se ei ollut tärkeintä. Hän kuuli kun James tainnutti Bellatrixin ja hölkkäsi hänen luokseen.
Disclaimer : Kaikki hahmot ovat Rowlingin omaisuutta, enkä saa tästä minkään näköistä rahallista korvausta.
Warnings : Sisältää kuoleman (voiko tästä kuolemasta nyt edes varoittaa...)
A/N : En ole läheskään varma onko Genret oikein tai edes Godricin notko oikea paikka, tai mikään muukaan oikein, mutta lukekaa rakkaat ihmiset ja kommentoikaa. Niin ja tiedän että tuo komennuskirous kohta on melkein kuin Rowlingin kirjassa.. No, parempaakaan en saanut kyhätyksi.
Kolme anteeksiantamatonta kirousta
1. Komennuskirous
”Komennu.”
Lily tunsi jonkun tunkeutuvan päänsä sisälle, ei fyysisesti vaan henkisesti. Hän kuuli käskevän, napakan äänen joka jäi kaikumaan hänen päähänsä.
”Nouse seisomaan tuolille.” Lily katsoi tuolia ja alkoi hiukan vastahakoisesti nousta tuolille yrittäen samalla taistella päänsä sisässä ääntä lopettamaan. Pian Lily seisoi tuolilla ja kuuli uudestaan saman käskevän äänen;
”Ota paita pois.” Lilyn silmät laajenivat kauhusta, mutta vastentahtoisesti hän laski kätensä vyötärölleen ja alkoi hitaasti hivuttaa paitaa pois päältään.
”Nopeammin”, ääni sanoi ja Lily taisteli voimakkaasti yrittäen saada ääntä hiljenemään. Hän päästi irti paidastaan ja painoi kädet korvilleen. Ääni kuului yhä voimakkaampana;
”Ota paita pois.”
Lily laski kädet taas vyötärölleen, mutta otti ne kuitenkin pois.
”En varmasti ota!” Lily huusi ja katsoi hölmistyneenä katsovaa opettajaa, joka pyöräytti sauvaansa ja pakottava tunne Lily päässä katosi.
”Mainiota, Lily. Olit ainoa joka osasi vastustaa komennuskirousta.”
2. Kidutuskirous
”Kidutu!” Bellatrix huusi ja osoitti Lilyä. Lily tunsi sellaista tuskaa, mitä hän ei ikinä olisi uskonut tuntevansa. Hänestä tuntui, kuin joku olisi repinyt häneltä sydäntä irti, puhkonut keuhkoja neulalla ja rutistanut maksan kokoon. Lily sätki, käpertyi kasaan ja huusi niin kovaa kuin pystyi. Huutaminen oli silti melkein mahdotonta. Huuto kuulosti melkein säälittävältä koiran uikutukselta, vaikka se halkoikin Lilyn tärykalvoja. Lily aivot sumenivat, hän ei pystynyt ajattelemaan. Hän painoi väkisin silmäluomensa kiinni ja oli varma että kuolisi. Hän vain toivoi että se loppuisi, että Bellatrix lopettaisi tai hän kuolisi. Hän kuuli kaukaista kimeää ja korvia vihlovaa naurua. Juuri kun hän luuli että hän sekoaisi, se loppui. Lily ei ensin tajunnut mitä tapahtui. Lopulta hän lopetti huutamisen ja asettui mykkyränä paikalleen. Hän kuuli taistelun huutoja, mutta se ei ollut tärkeintä. Hän kuuli kun James tainnutti Bellatrixin ja hölkkäsi hänen luokseen.
3. Tappokirous
”Avada Kedavra!” Voldemort melkein huusi, kimeällä ja voitonriemuisella äänellään.
Lilyn ruumis kaatui kuin hidastettuna lattialle, Harryn kehdon eteen.
Lily tunsi helpottuneen olon virtaavan itsensä läpi, hän tunsi leijuvansa. Ensin oli täysin pimeää, sitten lempeä valkeus ympäröi hänet. Kuva alkoi seljetä ja hän katsoi ympärilleen. Hän oli rannalla, valkealla hiekkarannalla. Veden pinta oli rikkoutumaton kuin lasi. Kaikkialla oli täysin tyyntä. Lilyn valtasi turvallinen olo, hän tiesi että oli turvassa. Paikassa jossa mikään ei häntä voisi satuttaa. Joku kosketti hänen olkapäätään. Tuntien olonsa turvalliseksi, hän ei hätkähtänyt niin kuin tavallisesti, vaan kääntyi rauhallisesti ja katsoi Jamesia suoraan tämän ruskeisiin silmiin. Lilyn suupielet vääntyivät hymyyn. James hymyili hänelle takaisin. Lilyn silmäkulmasta valui kyynel poskelle. Kyynel ei ollut surusta, vaan pikemminkin ilosta. Puolen vuoden piileskely oli nyt ohi ja pelko oli nyt takana. Hän tunsi sydämessään että Harry oli selvinnyt. Hän ei tiennyt miten, mutta tunsi tämän olevan turvassa.
Sanoja ei tarvittu, James ojensi kätensä ja Lily tarttui siihen. He lähtivät kulkemaan yhdessä rantaviivaa pitkin.
