Title: Katkelma kesää
Author: Socker Smulan
Pairing: Remus/Sirius
Genre: fluffy, one-shot
Raiting: S
A/N: Tää on vanhahko ficci, jonka kirjoitin muistaakseni joskus jollekulle lahjaksi vanhassa finissä.
En muista, mikä tämän kohtalo siellä oli, mutta kun laatikon pohjalta löysin niin päätin vähän muokata ja johdattaa takaisin valoon. Ihan vain pieneksi protestiksi senkin takia, että nyt syksyllä kaikki kirjoittelee hirveästi syksystä ja minusta on ihan mukava muistella välillä kesääkin.
Toivottavasti tykkäätte, kommentti on kaveri.
~* ~* ~*
Pitkät hiukset karkailivat kumilenkistä, jonka Sirius oli sitonut niskaansa. Kesä oli kuumimmillaan ja heitä armahtava tuulenvire sai mustat kiehkurat kohoamaan ajoittain ilmaan. Ruoho tuoksui ilmassa ja pisteli pohkeita kolmen nuorenmiehen maatessa pienen lammen rannalla.
Sirius erotti silmäkulmastaan Jamesin paidattoman jo ruskettuneen kyljen, kun tämä kierähti selälleen. Hän käänsi ajatuksissaan katseensa toiselle puolelleen ja näki Remuksen, joka oli sulkenut silmänsä. Huulilla karehti pieni onnellinen hymy ja nenällä muutama pisama. Sirius virnisti ja hetken mielenjohteesta venytteli käsiään hipaisten samalla kuin vahingossa tämän poskea. Remus punehtui aavistuksen ja katsahti Jamesiin, joka ei näyttänyt huomanneen mitään.
Potter kampesi itsensä ylös ja haukotteli makeasti. Tämän ruskeat silmät katsoivat ilkikurisen haastavasti kahta poikaa ja hän nyökäytti päätään kehottaen heitä nousemaan.
”Aiotteko maata siinä loppupäivän? Minulla ainakin on kuuma.”
Sirius kömpi vastahakoisesti ylös ja ojensi kätensä Remukselle, joka tarttui siihen empien ja antoi kiskaista itsensä ylös. ”Mennään sitten.”
Sirius ei päästänyt Remuksen kädestä irti, vaikka tämä seisoi jo omilla jaloillaan. Poika näytti vaivaantuneelta ja ravisti hieman rannettaan, mutta ote pysyi. Sirius vain hymähti ja seurasi Jamesia, joka kulki heidän edellään kohti laituria. Remus kumartui lähemmäs Siriusta ja puhalsi tämän korvaan.
”Entä jos James huomaa?”
”Ei hän mitään huomaa.”
James hyppi laiturin nokassa ja koko hökötys kallisteli uhkaavasti. Sirius päästi otteensa Remuksesta vastentahtoisesti, kun toinen poika oli kääntymässä heitä kohti. Jamesin silmät nauroivat, kun hän koukisti käsivarttaan, jota oli treenannut kesän aikana ja irvisti sitten mukamas pettyneenä:
”Mitäköhän mieltä Lily on?” Sirius naurahti, ja Remus virnisti ystävälleen. Taas Jamesin pään täytti vain Evans.
”Annas kun katson”, Sirius sanoi ja astui askeleen lähemmäs. Kun hän oli kosketusetäisyydellä, hän töytäisi ystävänsä alas laiturilta. Sirius kiskaisi Remuksen lähemmäs itseään ja painoi huulensa siksi aikaa tämän huulille, kun James oli uppeluksissa ja pärski vedessä. Remuksen kesän lämmittämät ja karheuttamat huulet maistuivat paremmalta kuin hän muisti viikon erossa olon jälkeen. Vaaleampi nuorimies ynähti hiljaa ja laski kämmenensä Siriuksen rinnalle työntääkseen tämän jo kauemmas, mutta ei vain saanut tehtyä sitä.
”Tiesinhän!” James huusi seistessään rantavedessä ja katsoi heitä virnuillen. Remus lehahti punaisemmaksi kuin aikoihin, ja Sirius vei kätensä hänen lanteilleen kiskaisten samalla uuteen suudelmaan.
Mikäs heitä enää estäisi, kun Jameskin jo tiesi.
