SabSab, kiitos. Voi olla, että Rebe katoaakin, you never know. Se on tosiaan kyllä tosi epäreilu Bellaa kohtaan. Iiks, nyt tuli pienet paineet
*miettii kirjoittiko tarpeeksi hyvin erään kohdan luvussa 11* Kirjoitin sen kohdan kaksi kertaa ja yhdistin eri versiot toisiinsa...
Sini(tiainen), kiitos. Niin, Reben veri kutsuu liikaakin Ediä
UntenLaiva, kiitos. Edi oli huumaantunut Reben verestä.. todennäköisesti.
katriqqq, kiitos. Tämä ficci saa sinut vihaiseksi
(varmaan monet muutkin Reben takia). Ymmärrän, mitä tarkoitat
Minunkin teki mieli heittää Epäilys seinään Jacobin takia. Miten tällaiset kuviittelliset hahmot vaikuttavatkaan suuresti tunteisiimme?
Ayos, kiitos. Niin, Ed on käyttäytynyt julmasti, eikä Bella varmasti ihan helpolla anna anteeksi, kun kuulee.
Nabi., kiitos. Viimeisen luvun ja epilogin aikana selviää, miten Rebelle, Edille ja Bellalle käy. Niin, Edward rakastaa Bellaa ihan hirveästi, mutta silti antaa itsensä suudella Reben kanssa. Jacob? Ei, Jacob ei ollut suunnitelmissani. Enkä tiedä haluaisinko edes yrittää parittaa häntä ja Bellaa (tosin yksi sellainen ficci-idea kävi mielessäni kerran)
Amanecer, kiitos. Ei hätää, Jacob ei pomppaa tarinaan mukaan kolmen viimeisin luvun aikana. Sain tuosta kirjojen paiskomisesta pikkuidean tähän lukuun
Kiitos siitä.
marru, kiitos. Juu, lukuja taitaa tulla nyt todella nopeasti, kun on kauhea kirjoitusinto päällä
Pixie, kiitos. Itse asiassa olen pohtinut melko kauan jatko-osaa tähän
Ehkä voisin tehdäkin sellaisen (olen oikeastaan jo vähän suunnitellutkin).
tonkss, kiitos. Tiedän, Becca ja Bella
Itse en tajunnut sitä heti, vasta sitten kun mietin huvikseni lempinimeä Rebelle.
Lukuja tulee vielä 2 + epilogi!
Luku 11”Kuka sinä olet?” Rebecca kysyi. Hänen äänestään kuulsi pientä pelkoa. ”Mikä sinä olet? Edward, tiedän, että on jokin salaisuus. Mikä se on? Miksi silmäsi vaihtavat väriä? Sinun ihosi kylmyys ei johdu alhaisesta ruumiinlämmöstä!”
Edward tarkasteli Rebeccaa, joka puristi tiskialtaan reunaa. Tämä näytti pelokkaalta ja pelkäsi kuulla totuuden. Edward pudisteli päätään ja istahti keittiön pöydän ääreen. ”Reagoitte aivan eri tavalla Bellan kanssa tähän. Hän sanoi ettei välitä siitä, mikä minä olen. Hän sanoi ettei pelkää, mutta sinä pelkäät. Sinä olet peloissasi, mutta minä lupaan, etten tee sinulle mitään pahaa.”
Rebecca katseli laminaattilattiaa jalkojensa alla. ”Sinä et siis ole ihminen?”
”Niinkö sinä ajattelet? Enkö enää vaikuta ihmiseltä? Johtuuko se vain silmieni väristä?”
Rebecca ei vastannut.
”Perheeni suuttuu minulle, jos kerron, ja sinä saattaisit joutua vaaraan. Parempi, että unohdat koko jutun.”
”En voi!” Rebecca huudahti nostaessaan katseensa Edwardiin. Hänen silmistään valui pari kyyneltä. ”Käsitätkö? Miten voin unohtaa, että sinulla on jokin salaisuus? Ettet ehkä olekaan ihminen?”
”Kyllä se onnistuu, jos yrität tarpeeksi”, Edward sanoi lempeästi. ”On parempi, etten sotke sinua tähän.”
”Mutta olet jo sotkenut! Edward, kerro minulle. En kerro asiasta kenellekään, lupaan sen.” Rebecca katsoi Edwardia anovasti. Hän halusi kuulla totuuden, jotta saisi pelkonsa tyynnytettyä. Hän halusi tietää mikä Edward oikein oli ja voisiko tämä olla vaarallinen. ”Olisitko niin kiltti? Sano edes oletko vaarallinen?”
Edward kohotti kulmiaan. ”Kyllä, olen erittäin vaarallinen, varsinkin sinulle ja Bellalle. Siksi minun ei olisi pitänyt sekaantua teidän elämiinne. Voisin…”, Edward keskeytti lauseensa, jottei kertoisi liikaa.
”Voisit? Voisit mitä? Voisit tappaa meidät tuosta noin vain?” Rebecca kyseli. ”Mahdatko olla jokin satuolento? Ihmissusi? Tai ehkä avaruusolio?”
”Ei, olen paljon vaarallisempi.”
”Kertoisit nyt.” Rebecca selasi mielessään vaarallisia olentoja. ”Tai ehkä olet ihminen, mutta vain erilainen ja vaarallisempi? Ja sinulla on jotain piileviä kykyjä?”
”Becca, lopeta. En aio kertoa sinulle ja sekoittaa elämääsi pahemmin. Parempi, että lähden nyt.”
Edward nousi ylös ja lähti keittiöstä pois. Rebecca ei mennyt hänen peräänsä, selasi vain hätäisenä lisää vaihtoehtoja mielessään ja huuteli pian niitä Edwardin perään.
”Velho? Robotti? Vai oletko kenties vampyyri?” Rebecca risti kätensä rinnalleen ja tuijotti keittiön ovensuuta tiiviisti. Pian Edward käveli siitä takaisin jääden seisomaan tiskipöydän kulmalle. ”Robotti?”
Edward pudisti päätään ankean näköisenä. Hän ei tosiaan halunnut sekoittaa Rebeccan elämää.
”Vampyyri? Ei, sinulla ei ole edes kulmahampaita.” Edward katsoi Rebeccaa ilmeettömänä. Tämä katsoi takaisin ja pian tytön kasvoilla oli järkyttynyt ilme. ”Ei, ei se voi olla mahdollista. Sinähän… sinä joisit verta!” Rebecca oli hetken aikaa hiljaa. Edwardko vampyyri? ”Se… sinä…Se on totta?”
Edward nyökkäsi murheellisen näköisenä ja puristi kätensä nyrkkiin. ”Minä en juo ihmisten verta vaan eläinten. Mutta janoan tässä maailmassa kahden ihmisen verta erittäin paljon. Toista rakastan erittäin suuresti ja jos tappaisin hänet, tappaisin taatusti itseni sen jälkeen. Ja toisen veri vain tuoksuu niin herkulliselta ja kutsuvalta.”
Rebecca nielaisi. Hän tiesi keistä Edward puhui, hänestä ja Bellasta. Hän ei tiennyt mitä sanoa, joten hän odotti Edwardkin jatkavan.
”Becca, älä kerro kenellekään tästä. Älä puhu tästä Bellan kanssa, älä puhu tästä sisarieni kanssa.”
”Sinun sisaresi ja äitisi ja isäsi ovat myös vampyyreja.”
”Aivan. Heille riittää se, että yksi ihminen tietää meistä.”
Rebecca nyökkäsi. ”Bella siis. Minä lupaan, etten kerro tätä kenellekään.”
”Hyvä. Pelottaako sinua vielä?” Edward kysyi uteliaana.
”Vähän. Kuule, jos leikitään, ettei tätä keskustelua ikinä käyty?” Rebecca ehdotti ja hymyili hieman. Hänellä oli miljoona kysymystä, mutta päätti olla esittämättä niitä nyt. Ehkä hän ei kysyisi niitä ikinä, koska hänestä tuntui, että Edward ei halunnut puhua asiasta. Ja hän oli myöskin varma siitä, ettei tämä olisi halunnut myöntää olevansa vampyyri.
”Se on mahdotonta. Sinua ehkä pelottaa, mutta itsepähän halusit tietää, joten et voi kuin hyväksyä asian ja toivottavasti myös unohtaa ajan ollen”, Edward sanoi maltillisesti. ”Palaan nyt Bellan luo ja kerron hänelle kaiken.”
”Kaiken?” Rebecca toisti ja pelko iski häneen uudestaan. ”Ihan kaiken?”
Edward nyökkäsi. ”Minun on pakko, en voi olla epärehellinen hänelle.”
Rebecca tiesi sen ja hyväksyi asian lopulta. Edward lähti autollaan takaisin Bellan luokse, Rebecca jäi keittiöön istumaan läksykirjojensa keskelle täysin sekavana. Hän yritti sanoa itselleen, että kaikki tulisi olemaan hyvin, mutta hän tiesi, ettei niin olisi. Bella repisi häneltä pään irti heti huomenna, kun he koulussa näkisivät toisensa.
***
”Sinä teit MITÄ?” Bella huudahti järkyttyneenä. Edward oli juuri kertonut hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut tänään ja aiemmin. Järkytys ja viha kiirivät Bellan kehoon ja saivat tämän täysin pois tolaltaan. ”Sinä suutelit häntä? Kerroit hänelle, mikä olet? Minä… En voi uskoa tätä!” Bella löi kätensä vaatekaappinsa ovea vasten. Siitä lähti kova, pamahtava ääni. Bellaa suututti, hän oli pettynyt ja raivoissaan. ”Mit-”
”Olen todella pahoillani, Bella”, Edward sanoi katuvaan sävyyn näyttäen murheelliselta. ”En aikonut kertoa hänelle, mutta hän painosti ja lopulta arvasi itse.” Edward nojasi vaaleansinistä seinää vasten päätään roikottaen. ”Minä rakastan sinua.”
”Mutta silti sinä menit sinne ja suutelit häntä ja… Miksi Alice ei kertonut? Hän taatusti tiesi! Te kaikki olette pettäneet minut!” Bella olisi lyönyt Edwardia ellei olisi tiennyt satuttavansa siinä kätensä. Hän hakkasi kättään vasten vaatekaappia turhautuneena. ”Rakastatko häntä? Edes pikkuisen? Miksi suutelit häntä? Onko hän minua parempi? Etkö halua minua enää?” Bella lopetti kaapin hakkaamisen ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hän alkoi itkeä lysähtäen samalla polvilleen lattialle. Edward liikahti vaistomaisesti kohti Bellaa.
”Tiedät, että rakastan sinua. Rebecca ei merkitse minulle mitään”, Edward sanoi hiljaisesti.
”Miksi sitten teit niin? Johtuiko se pelkästään hänen verensä herkullisesta tuoksusta? Edward, minunkin vereni vetää sinua puoleensa!” Bella huusi sekavana. Mustasukkaisuus ja viha raastoivat hänen sydäntään. ”Vai johtuiko se siitä, että olin mustasukkainen? Halusitko, että minulla olisi oikeasti syytä olla mustasukkainen?”
”En, Bella, en”, Edward vastasi hätääntyneenä. ”Kuule”, hän istui lattialle itkevän Bellan viereen, ”tiedän, että vihaat minua nyt. Jos haluat, voin lähteä pois.” Hän katsoi Bellaa hyvin surullisesti ja kaipaavasti kuin olisi jo valmiina lähtemään. ”Saisit aloittaa puhtaalta pöydältä. En enää satuttaisi sinua.”
”Ei!” Bella kietoi salamana kätensä Edwardin ympärille painaen samalla päänsä tämän kovaa rintaa vasten. ”En halua sinun lähtevän. Mistä tiedän ettet mene Rebeccan luo, muuta häntä vampyyriksi ja ala elämään hänen kanssaan?” Bella nyyhkytti kastellen Edwardin paitaa vähenevillä kyynelillään.
”Minä lähden vain, jos sinä haluat. Ja jos lähden, lähden yksin, kauas täältä, jotta voisit unohtaa minut.”
Bella vetäytyi taaksepäin nähdäkseen Edwardin kasvot. Tämän suu oli yhtenä tiukkana viivana ja silmät olivat täynnä surua ja katumusta. ”Minä en voi, enkä edes halua unohtaa sinua. Rakastan sinua ihan liikaa edes yrittääkseni unohtaa. Ja vihaan sinua myös.”
”Tiedän.” Edward kääntyi katsomaan hajonnutta sänkyä takanaan. ”Mitä sängyllesi tapahtui?”
Bella hivuttautui kauemmas Edwardista, eikä vastannut. Loppuillan he istuskelivat siinä lattialla hiljaisina, osoittamatta minkäänlaista hellyyttä toisiaan kohtaan. Edward tiesi, että Bella oli liian vihainen ja katkera antaakseen hänen suudella, halata tai edes pitää tätä sylissään. Ja niin Bella olikin. Tytön mielessä pyöri vain huominen ja Rebeccan kohtaaminen. Silloin hän ei sanoja säästelisi.
***
Alice oli seuraavana aamuna ilmestynyt Swanien talolle, koska oli yöllä nähnyt mielessään Bellan esittävän hänelle ison kasan kysymyksiä. Ennen kuin Bella oli saanut suunsa auki tervehtiäkseen vampyyriystäväänsä, tämä oli jo alkanut selittää. Bella ymmärsi Alicen pointin siitä, että Edward saisi kertoa itse asioista, mutta oli siltikin vielä hieman katkera tälle siitä, ettei tämä ollut kertonut. Alice pyyteli asiaa monta kertaa anteeksi ja lopulta hän ja Bella istuivat ruokapöydän ääressä ihan sovussa Bellan syödessä aamiaista.
Edward oli ollut koko ajan Bellan luona eilisillasta lähtien. Hän oli vienyt Charlien kanssa Bellan rikkimenneen sängyn pois ja sinä yönä Bella oli joutunut nukkumaan patjan päällä huoneensa lattialla. Se ei ollut haitannut häntä, sillä hänellä oli muuta mietittävää. Mitä hän sanoisi Rebeccalle? Mitä hän tekisi Edwardin kanssa? Ainakin Bella oli päättänyt, ettei puhuisi tälle vähään aikaan.
”Hän on käyttäytynyt kunnolla eilisillasta lähtien”, Alice totesi Bellan pyöritellessä lusikkaa murojen ja maidon seassa. ”Mutta hyvin useaan kertaan yön aikana näin hänen haluavan lähteä.” Edward istui olohuoneessa hiljaisena.
”Rebeccan luoko?” Bella kysyi kireästi.
”Ei, ulkomaille. Hän tosiaan on hyvin pahoillaan ja pysyy täällä vain, koska sinä haluat”, Alice kertoi tuijotellen ulos ikkunasta. ”Tarkkailin myös Rebeccan tulevaisuutta. Hän on miettinyt ankarasti, mitä sanoisi sinulle.”
”’Anteeksi’ voisi olla aika hyvä valinta näin ensi alkuun. Sitten hän voisi selittää.”
”Aiot siis jutella hänelle koulussa?”
”Sinunhan se pitäisi tietää.”
Alice nyökkäsi. ”Oletan sinun haluavan huutaa hänelle, joten eikö olisi parempi kutsua hänet meille, Cullenien taloon? Me kaikki olisimme silloin paikalla.”
Bella tuijotti Alicea ja huokaisi. ”Kaikki siellä siis tietävät jo?”
”Niin. Rosalie on raivoissaan ja lupasi imeä Rebeccan kuiviin puolestasi.”
”En olisi uskonut hänen puolustavan minua.”
Alice naurahti hiljaa. ”Hän on enimmäkseen vihainen Edwardille, koska tämä paljasti jo toiselle ihmiselle, keitä me oikein olemme. Mutta on hän myös sinunkin puolestasi vihainen. Hän rikkoi erään Esmelle rakkaan koristelautasen.”
Bella kuvitteli mielessään Rosalien, kun tämä oli kuullut asiasta ja ryhtynyt särkemään Esmen luultavastikin antiikkista lautasta. ”Minulla on siis kaikki seitsemä- hmm, kuusi vampyyria puolellani?” Bella jätti Edwardin pois laskuista ihan varmuuden vuoksi, jolloin tämä reagoi siihen ilmestymällä keittiöön.
”Seitsemän”, tämä sanoi hiljaa, ”seitsemän.”
Bella kohautti olkiaan ja jäi tuijottamaan murokulhoaan saaden idean. Alice katsoi häntä silmät pyöreänä, tämä tiesi, mitä hänellä oli mielessään. ”Edward, luulenpa että tunsit niin vahvoja ja kuumia tunteita Rebeccaa kohtaan, ja luulen, että tunnet yhä, joten tässä sinulle hieman viilennystä.”
Bella heitti lusikan pois kulhosta ja kaatoi kaiken siinä olevan Edwardin päälle. Maito valui pitkin Edwardin kuparinruskeita hiuksia kastellen myös tämän paidan. Murot takertuivat hiuksiin, mutta tämä ei näyttänyt välittävän. Bella laittoi lautasensa tiskialtaaseen ja laski siihen vettä. Alice nauroi, mutta koetti peittää sen, onnistumatta.
***
Edward oli käynyt pikaisesti kotona siistiytymässä ja vaihtamassa puhtaat vaatteet ylleen ja palasi Swanien talolle ennen kuin Bella ja Alice ehtivät lähteä Edwardin autolla kouluun. Kaikki kolme istuivat autossa hiljaa, kun Edward ajoi. Kaksi heistä mietti, mitä he sanoisivat toisilleen ja Rebeccalle, yksi taasen koetti saada selvyyttä tulevasta, mutta se näytti sekavalta. Kukaan ei osannut päättää, mitä sanoisi tai tekisi.
Bella näki Rebeccan seisovan autonsa luona Edwardin parkkeeratessa autoaan. Hän tunsi olonsa muuttuvan vihaiseksi, mutta päätti ettei sanoisi vielä mitään mokomalle petturille. He kapusivat autosta ulos ja Bella huomasi punaisen BMW:n pysäköineen heidän viereensä. Rosalie, Emmett ja Jasper astuivat ulos tästä kyseisestä autosta.
”Mennäänkö kutsumaan punapää meille?” Emmett kysyi.
”Te saatte hoitaa sen, minä en aio puhua hänelle”, Bella mutisi lähtiessään Edwardin kanssa kävelemään kohti koulurakennuksesta. Alice, Rosalie ja muut seurasivat heitä perästä.
”Hän taitaa olla peloissaan”, Rosalie sanoi Alicelle heidän lähestyessään Rebeccaa, joka tosiaan näytti hiukan säikähtäneeltä.
”Niin.”
Bella ja Edward kävelivät Rebeccan ohi sanaakaan sanomatta, tähän vilkaisematta. Rebecca kuitenkin tervehti heitä ja huomasi samalla, että Bella piti väliä Edwardiin.
Pilasit heidän välinsä! Rebeccan omatunto huusi hänen mielessään.
”Bella ei tainnut tervehtiä sinua?”
Rebecca kohotti katseensa ja näki Alicen, Rosalien, Emmettin ja Jasperin seisovan hänen edessään. Kukaan heistä ei näyttänyt iloiselta. ”Entä sitten?”
”Hän on vihainen sinulle”, Alice sanoi.
”Ei hän vaikuttanut kyllä kauhean mukavalta veljeäsikään kohtaan”, Rebecca tuumasi puristaen laukkunsa hihnaa.
”Niin ei olisi käynyt, jos olisit pitänyt näppisi erossa Edwardista”, Rosalie mutisi. Hänen silmänsä tuntuivat tummuvan hänen sisältään kumpuavan vihan takia. ”Kaikenlisäksi hän kertoi sinulle salaisuutemme.”
”Unohda se, niin kaikki ovat tyytyväisiä, ainakin melkein”, Alice kehotti.
Rebecca painoi katseensa märkään maahan. Yöllä oli satanut. ”Tai muuten te tapatte minut?”
Rosalie hymähti. ”Käväisi mielessä.” Hän tarttui Emmettiä käsivarresta ja he lähtivät Edwardin ja Bellan perään koulurakennuksen luo.
”Kuule, tänään koulun jälkeen sinä tulet meille. Ajat meidän perässämme meidän luoksemme.” Alice painotti sanoja
meidän sanoessaan sen. ”Siellä voitte huutaa ja tapella Bellan kanssa rauhassa.”
”Onko minun pakko?”
”On”, Jasper vastasi Alicen puolesta. ”Sinä tämän sotkun sait aikaan ja sinä sen myös selvität Bellan ja Edwardin kanssa.”
”Sinun veljesi”, Rebecca katsoi Alicea, ”on yhtä syyllinen kuin minäkin. Hän ei estellyt minua.”
”Hän yritti kyllä ja hän halusi estää, mutta sinun veresi sai hänet tekemään jotain sellaista, mitä hän ei olisi muuten tehnyt”, Jasper sanoi hieman kireästi ottaessaan Alicea kädestä. ”Mennään.”
Rebecca katseli heidän poistumistaan huultaan purren. Hänen olisi siis mentävä Culleneille. Kaikki Cullenit olisivat paikalla ja tukisivat Bellaa, kun hän seisoisi ihan yksin ja yrittäisi selittää. Se ei kuulostanut houkuttelevalta.
En voi väistää väistämätöntä. Menen sinne ja tarjoan itseni hopealautasella kaikille viidelle vampyyrille, Rebecca huokaisi mielessään.
Ei kun seitsemälle, ellei heitä ole heidän isänsä ja äitinsä lisäksi enemmän…***
Hermostuneisuus ympäröi Rebeccaa tämän ajaessa punaisen BMW:n ja hopeisen Volvon perässä. Hän oli koko päivän miettinyt, miten selittäisi, ehkä jopa puolustaisi itseään. Alice selitti Volvon takapenkiltä Bellalle, kuinka Rebecca vaihtoi koko ajan mieltään siitä, mitä sanoisi. Bellalla oli sama käynnissä kuin punatukkaisella tytöllä, mutta hän tiesi alkavansa syytellä ja huutaa, kunhan vain pääsisi alkuun.
”Me kaikki tuemme sinua, Bella”, Alice sanoi rauhoittavasti. Hän tiesi, ettei Bella voisi mitenkään olla raivostumatta Rebeccalle. ”Puhumme hänelle, jos et itse halua.”
”Te
kaikki?” Bella toisti vilkaisten silmäkulmastaan Edwardia, joka keskittyi ajamiseen. Tämä oli yrittänyt puhua Bellalle päivän aikana, mutta oli saanut häneltä vain tuhahduksia takaisin. ”Tarkoitit varmaan melkein kaikki.”
”Ei, Bella. Minäkin tuen sinua”, Edward sanoi lempeästi. ”Vaikket ehkä usko sitä.”
”Alice?” Bella kääntyi katsomaan takapenkille.
”Edward puhuu totta.”
Bella kääntyi takaisin ja katsoi vampyyria ratin takana. Tämä katsoi takaisin lempeän surullisesti sanoen: ”Kunpa tietäisin, miten ikinä voisin korvata tämän sinulle.”
Kaikki kolme autoa ajoivat vielä jonkin matkaa ennen kuin olivat ajaneet viimeisen hiekkatien päähän Cullenien talon pihalle. Kaikki pysäköivät autonsa pihaan ja näkivät Carlislen ja Esmen seisovan talon sisäänkäynnillä huolestuneen näköisinä.
Heitä ei näytä olevan enempää kuin seitsemän, Rebecca huokaisi mielessään huojentuneena paiskatessaan autonsa oven kiinni. Hän katseli suurta, hyvin hienon näköistä taloa ihmetellen.
Se on kaunis. Äh, en tullut tänne ihastelemaan heidän taloaan!”Rebecca!” Alice huikkasi ja sai tytön liikkeelle. He kaikki menivät sisään, Carlisle ja Esme viimeisinä ja asettuivat olohuoneeseen. Bella, Edward ja Alice istahtivat sohvalle ja muut Cullenien perheestä jäivät seisomaan heidän lähelleen. Rebecca oli heidän edessään ja tunsi itsensä jänikseksi, jonka sudet olivat ympäröineet.
A/N: Taas nopeasti jatkoa
Syyttäkää siitä inspistäni (ja englanninkielistä Houkutus pokkaria, jonka ostin tänään ja jota luin ja tuli sellainen olo, että pakko kirjoittaa). Yksi huomautus: Rebe tietää nyt vain sen, että Cullenit ovat vampyyrejä ja että he juovat eläinten verta. Ja sen, että hänen ja Bellan veret vetävät Edwardia puoleensa todella kovasti. Rebe ei siis tiedä mitään kyvyistä eikä mistään muustakaan (eikä sen tarvitsekaan
). Nyt tämä tyttö menee nukkumaan. Kommentteja?
