Yksipuolinen suhde (S) 2. luku tullut!

[Slytherin]

Harry/Mandy, Tuntemattomat Potterit-haaste.

Title: Yksipuolinen suhde
Author: Slytherin
Rating: S, luultavasti ehkä kenties nousee entiedä !
Genre: fluff, romance, pientä humouria ja ilkeyttä
Pairing: Harry Potter/Mandy Brocklehurst. Brocklehurst ei ole OC vaan ihan Rowlingin keksimä hahmoinen. Ekassa kirjassa lajittelussa saatte huomata tyttösen nimen.
Warnings: Toivottavasti ei sentään OOC!Harry, yritän pitää Harryn mahd. IC:nä. Mutta ilkeyttä ainakin on messissä ! ainiin ja pullollinen kermakaljaa
Summary: Harry on kyllästynyt pelimies-leimaansa, koska ei saa tyttöystävää. Ronin huippuidea deitata rumaa tyttöä nostaa Harryn mielen korkealle. Ja varsinkin kun tuo eräs rumilus korpinkynnessä on niin vaikeassa elämäntilanteessa...
A/N: Harry ei oikeasti ole niin ilkeä! >.< anteeksi ! Tämä on siis vastaus omaan Tuntemattomat Potterit-haasteeseeni ja joo. Betaa en omista, enkä todennäk. tarvitse mutta virheitä on ja jos sattuu silmiin niin please, maalaa, copy, kirjoita vastaus, quote, paste = Slytherin's happy
Huihui, miksi minua jännittää?

Yksipuolinen suhde

1 luku

”… Mutta noitavainiosta huolimatta Natalia Spyrke-..”
”Strike, Ron, Natalia Strike.”
”…Natalia Strike eli 80 vuotiaaksi kaukaisella seudulla Pohjois-Britanniassa. Hän valehteli olevansa jästi, jotta häntä ei poltettaisi roviolla mutta hänen miehensä ja kolme lastansa tapettiin, vaikka yksi lapsista olikin surkki”, Ron mutisi samalla raapustaen vastauksia pergamenttiin, ”noin. Valmis.” Hermione nappasi pergamentin tämän kädestä ja luki sen nopeasti läpi.
”Oikeastaan, Bruce Everland ei vihannut jästejä, hän ei vain suosinut niiden kanssa jutustelua”, Hermione sanoi ja antoi sen takaisin Ronille.
”Sama asia”, Ron tuhahti ja heitti lisää puuta takkaan. Oli vain kaksi viikkoa jouluun, ja vain pieni osa oppilaista oli jäänyt kouluun. Ginny oli mennyt kotiin, koska ei olisi halunnut viettää joulua yksin. Ron ihmetteli vieläkin mitä yksin tarkoitti.
Samassa oleskeluhuoneeseen tallusteli masentuneen näköinen Harry. Hän käveli hitaasti nojatuoliin ja lysähti siihen kun jokin vanha perunasäkki. Hän nousi tosin ylös kuin jokin huvipuistolaite koska joku jo istui tuolilla.

”Mene pois, Koukkujalka”, Harry mutisi ja hätisti sihisevän kissan pois tuolilta.
”Mikä on?” Ron kysyi nostamatta katsettaan lehdestä. Harry huokaisi syvään ja painostavasti.
”Minua vain ärsyttää, koska kukaan ei halua tapailla minua koska luulevat minun olevan pelimies. Vain siksi koska olen seurustellut niin monen ihmisen kanssa.”
”Ja hyvännäköisten”, Ron lisäsi. Harry nosti katseensa Roniin joka kohautti olkiaan, ”olen kuullut.”
”Kaikki pelkää että jätän heidät ensimmäisten treffien jälkeen. Yritän selittää heille että en missään nimessä tekisi sellaista mutta kukaan ei usko. Ja sitä paitsi Hermione on vieläkin ”tyttöystäväni”. ” Ron muuttui punaiseksi.
”No, ihmiset eivät vain halua ymmärtää että pojan ja tytön välinen ystävyys ei tarkoita rakkautta”, Ron sanoi saaden Hermionen nyökkäämään.
”Kyllä joku ymmärtää vielä että etsit vain sitä oikeaa”, Hermione hymyili.
”Pitäisikö minun mennä johonkin Unelmien poikamies-ohjelmaan?” Harry tuhahti masentuneena.
”Unelmien mikä?” Ron sanoi pöllämystyneenä. Hermione naurahti.
”Unelmien poikamies, Ron. Se on sellainen jästien televisio-ohjelma jossa yksi mies tapaa kaksikymmentä naista ja lopuksi menee naimisiin yhden kanssa”, Hermione selitti. Ronin kasvoille levisi typerä virne.
”Pitäisiköhän kokeilla?” Ron sanoi saaden Harryn ja Hermionen naurahtamaan. Harry huokaisi uudestaan ja muut vakavoituivat heti.
”Minulla on idea”, Ron sanoi kotvan kuluttua.
”En mene siihen ohjelmaan!” Harry sanoi ja hautasi naamansa käsiin.
”Jos seurustelisit jonkun todella ruman tytön kanssa”, Ron sanoi virnistäen, ”ihmiset eivät uskoisi enää että seurustelet vain ulkonäöstä. Sitten voit saada taas maineesi takaisin!”
Harry nosti päänsä hikisistä käsistään. Hän hymyili leveästi Ronille.
”Sehän on mahtava idea, Ron!” Harry hihkaisi ja vetäisi taikasauvansa taskustaan. ”Tulejo kermakaljat!” Minuutti myöhemmin kermakaljat saapuivat makuusalista ja Harry kilisteli Ronin kanssa idean kunniaksi. Hermione ei pitänyt, taaskaan, ajatuksesta.
”Lopettakaa. Harry istu hiljaa ja mieti, jos olisit tuo tyttö. Eli olisit ruma eikä kukaan pitäisi sinusta, ja yhtäkkiä ihana, komea ja kuuluisa nuori poika tulee pyytämään sinua ulos, rakastut häneen ja lopuksi saat tietää hänen vain käyttäneen sinua objektina! Hän ei koskaan edes pitänyt sinusta!”
”Hermione, sinä puhut liikaa”, Ron sanoi ja skoolasi vielä viidennen kerran mahtavalle idealleen.
”Ron…”, Harry röyhtäisi ja piti pitkän tauon.
”Harry…”, Ron sanoi ja kuulosti liiankin juopuneelta, vaikka ei ollutkaan kun ottanut kaksi kulausta kermakaljasta, ”heti huomenna, bongaat ruman tytön, ja sitten sanot minulle niin varmistan, että hän on ruma, ja jos ei niin sitten minä etsin sinulle ruman tytön ja näin. Käykö?” Harry nyökkäsi.
”Skool, minun idealleni!”

*

Harry oli iloinen vielä seuraavana aamunakin. Hän heräsi ilman väsymystä, nousi ylös, ja lattia oli sopivan lämmin, suihkusta ei tullut kylmää vettä, suuressa salissa ei ollut hälinää, vaan siellä oli oikeastaan ihanan hiljaista ja kotitontut tekivät tänään erikoisen hyviä munakkaita. Mutta masennus tuli takaisin kun hän katsoi ympärilleen. Miksi Tylypahkassa on vain kauniita noitia?
Susan Boneskin näytti tänä aamuna liian kauniilta ollakseen ruma.
"En ole nähnyt ollenkaan rumaa tyttöjä kello on jo yksitoista", Ron sanoi huolestuen.
"Älä nyt", Harry nauroi, "ei minun heti täydy etsiä jotain tyttöä, kunhan katselen."
"Maria Edgecombin finnit ovat häipyneet, hän näyttää kauniilta", Ron manasi pikemminkin kuin ihasteli.
"Totta", Harry sanoi ja seurasi nuoren korpinkynnen matkaa omalle paikalleen.
"Sally-Anne Perks?"
"Varattu."
"Lisa Turpin?"
"Huhujen mukaan naisiin päin."
"Pansy Parkinson."
"Hyi."
"Eikö parempaa kommenttia?" Ron kummasteli.
"Hyi, kamala", Harry sanoi ja nauroi perään. Hermione tuli heidän väliinsä istumaan ja kun hän huomasi mikä oli puheenaihe, hän nyrpisti nokkaansa.
"Olen edelleen sitä mieltä että tämä on väärin. Se loukkaa naisellisuutta, ja sitä paitsi uhri voi saada kamalia sydänsuruja ja pahimmassa tapauksessa lillua masennuksessa kauan", Hermione informoi.
"Minä olen edelleen sitä mieltä että puhut liikaa", Ron heitti ja haukkasi palan pekonileipää.
"Ja sinä ajattelet liian vähän", Hermione sanoi ja kääntyi Harrya päin, "sinäkin. Voisitte arvostaa naisia ihmisinä eikä pelikoneina ja objekteina."
"Emmehän", pojat sanoivat kuorossa ja virnistivät kuin kelmit.
"Mistä te puhutte?" Lee Jordan tiedusteli kun hän istahti heidän vierelleen. Fred ja George eivät olleet enää koulussa joten suuressa salissa Lee istui yleensä Harryn ja Ronin kanssa.
"Yritämme etsiä Harrylle ruman naisen", Ron sanoi ja puraisi huultaan. Lee katsahti ympärilleen, kuin varmistaakseen ettei kukaan kuullut ja kuiskasi,
"kokeilkaa Brocklehurstin Mandya. Korpinkynnessä oleva brunette, hänet löytää helposti etsimällä."
Harry virnisti leveämmin kuin koskaan ja vannoi löytävänsä tuon kyseisin Mandyn vielä tänään.

Harry joutui pettymään, koska ei ollut löytänyt Brocklehurstia vielä.
Oli jo päivällisaika, joten Harry kiiruhti syömään, ja päätti kysyä parilta korpinkynsiläiseltä hieman tietoa Brocklehurstista.  Harry lysähti Ronin viereen, ja huokaisi syvään. Hermione katsahti Päivän Profeetan yli Harrya ilkeästi, mutta ei sanonut mitään. Lee tuli Hermionen viereen istumaan, ja kysyi tämän vointia.
”Oikein hyvin, kiitos”, Hermione sanoi iloisesti hymyillen. Lee nyökkäsi hymyillen, ja kääntyi poikia päin.
”Harry, miten menee? joko olet löytänyt peikon tyttöystäväksi?” Lee naureskeli. Hermione nyrpisti nokkaansa ja katosi lehtensä taakse.
”En”, Harry huokaisi, ”en löydä Brocklehurstia mitenkään! Hän varmaan on piilossa rumuutensa takia...”
”Harry!” Hermione tiuskaisi, ”et edes tiedä miltä hän näyttää!”
”No, ruma hän silti on”, Harry sanoi, ”oletko itse nähnyt häntä?”
”Mitäs jos olenkin?” Hermione sanoi, ja nousi ylös. Hän mulkaisi vielä kerran poikia, kunnes lähti nenä pystyssä ulos suuresta salista.
”Jos hakisitkin ärsyttävää tyttöystävää, niin se olisi helpompaa. Edessäsi seisoi juuri sellainen”, Ron sanoi, ja Harry läimäytti tätä leivällään.

Korpinkynnen pöydässä ei ollut kamalasti ihmisiä, ehkä noin tusina tyttöjä ja kuusi poikaa. Harry keräsi rohkeutensa ja nousi ylös. Penkki raapaisi lattiaa, joten pari katsetta pysähtyi Harryyn. Harry sulki silmänsä, ja avasi ne, hengittäen rauhallisesti. Hän meni penkin yli, ja tutki sopivaa uhria korpinkynnen pöydästä.  Harry ohitti kylmän rauhallisesti Puuskupuhin pöydän, ja käveli kuin robotti kohti sinistä pöytää. Hänen jalkansa vei hänet blondia päin, mutta Harry ei itse sitä halunnut. Hän pysähtyi jämäkästi blondin taakse.
”Liz... Liz”, hänen kaverinsa kuiskasivat tytölle, ”takanasi.” Tyttö käänsi päätänsä ja kiljahti. Sitten hän alkoi nauraa. Harry seisoi siinä kun mikäkin pelle, katsellen, kuinka tyttö nauraa tälle.
”M-mille sinä naurat?” Harry kysyi aavistuksen epävarmana.
”Minä pelästyin vain. En odottanut että sinä olisit siinä”, tyttö (ilmeisesti Liz) sanoi. Harry nielaisi.
”Öh, etsin Mandy Brocklehurstia...?” Harry sanoi epävarmana, ”tunnetteko...?”
Tytöt hihittelivät. ”Brocklehurstin Mandy?” kikatuskohtaus, ”kyllä me hänet tunnetaan.”
”Missä...?” Harry kysyi, ja sai taas odottaa kunnes tytöt saivat itsensä rauhallisiksi.
”En tiedä, hän on yleensä kirjastossa lukemassa”, Lizin kaveri kikatteli. Tämän kaveri kuiskasi jotain toisen korvaan ja uusi kikatuskohtaus syntyi.
”Öh, okei, no... kiitos”, Harry sanoi ja lähti nopeasti pois. Harry huomasi että eräs tummatukkainen, hieman aknenaamainen, ja iso poika katseli häntä aavistuksen vihaisena. Harry oli ehtinyt ovelle saakka kun tämä pysäytti Harryn.
”Mitä sinä haluat?” poika sanoi ja tökkäsi häntä uhkaavana.
”En mitään!” Harry huudahti kunnes rauhoittui, ”mitä?”
”Mitä haluat Mandysta?” poika sanoi melkein huutaen. Hänen silmänsä salamoivat ja suu mutristui uhkaavana.
”Ööö, ha-haluan vain., öh, jutella...”, Harry sanoi epävarmana, ”kuka sinä olet?”
”Davien Bascut”, poika sanoi ojentamatta kättään, ”jos kuulen... jos joku sanoo... jos olet kiusannut häntä... sinä toivot, ettet koskaan olisi syntynytkään...”
”Vooooou”, kuului Ronin hilpeä ääni. Harryn pää nytkähti tähän suuntaan, ja hymyili hennosti, ”sinäkö hakkaat Valitun? sen joka pelastaa meidät tiedät-kai-keneltä? olisi kiinnostavaa nähdä.”
”Ron - ei”, Harry varoitti. Davien kirskautti inhottavasti hampaitaan.
”Jos kuulenkin”, poika sanoi ja sylkäisi maahan. Mitään sanomatta, tämä kääntyi ympäri ja meni takaisin pöydän ääreen. Onneksi kukaan ei katsonut heidän suuntaansa.
”Harry, mitä tuo oli?” Ron kysyi ihmetellen ja painoi kätensä tämän olkapäälle. Harry ei sanonut mitään, pudisti vain päätään.

Harry kierteli hieman, ettei menisi suoraan kirjastoon. Häntä nimittäin jännitti. Harry ei tiennyt mitä hän jännitti. Mennä puhumaan rumalle tytölle, jota ei ole koskaan tavannut ennen? Harry nyökkäsi ajatukselleen. Voi luoja...
Matami Prilli näytti hieman happamalta, mutta tervehti Harrya silti. Harry hymyili tälle, ja esitti etsivänsä kirjaa. Harry teki tiensä selväksi kohti sohvia ja tuoleja. Yksi tuoli oli varattu, mutta Harry oli varma, ettei se ollut Brocklehurst. Kaksi tyttöä kuiskutteli sohvalla, kirjat sylissä. Molemmat olivat melko rumia, joten Harry ei ollut varma, kumpi on Mandy.
”Öö, hei?” Harry sanoi ja kiinnitti heidän huomion. Tytöt lopettivat heti kuiskuttelun ja katselivat häntä.
”Öö... minä etsin... Mandya... Brocklehurstia?” Harry sanoi ja rapsutti niskaansa. Nyt hän alkoi hikoillakin!
”Minä olen”, toinen tytöistä sanoi hieman varuillaan. Brocklehurstilla oli ruskeat kiharat hiukset ja siniset silmät. Hänen otsansa näköjään keräili finnejä, ja hymyillessään Mandyn hammasraudat näkyivät. Lisäksi hänen korvansa höröttivät. Harry nielaisi.
”Tuota... haluaisitko... kenties... en tiedä, ajattelin vain kysyä... en ole varma jos haluat... tai siis.. ymmärrän jos et halua... ihan ymmärrettävää... silti ajattelin kysyä... mutta en ole todellakaa varma, että haluaisitko...”, Harry takeli, ja punastui hieman. Mandy katseli tätä ymmärtäväisenä ja kärsivällisenä.
”Niin?” Mandy hymyili ja paljasti karseat rautansa.
”Lauantaina...”, Harry sai sanotuksi kunnes ymmärsi jatkaa, ”on juhlat... haluaisitko olla parini?” Harry muisti vielä hymyillä, mutta näytti hieman kömpelöltä. Mandy naurahti. Minunhan pitäisi nauraa hänelle!
”Kiitos pyynnöstä”, Mandy sanoi, ”mutta... minua on jo pyydetty... anteeksi.” Mandy katsahti hieman säälivänä Harrya, mutta Harry palautti ryhtinsä ja rohkeus sen kun kasvoi.
”No, jos parisi päättää jättää sinut, niin tiedät mistä löydät minut”, Harry sanoi ja iski silmää. Miksi minä noin tein!?
”Itse asiassa, en tiedä”, Mandy sanoi nolostuen ja hämillään.
”Öö, no rohkelikontornissaolenuseimmitenvälillämyös...”, Harry takeli nolostuneena. Nopeasti hän sanoi vielä, ”eimitäänheippa!” ja katosi.

*
 
”Shakkilauta”, Harry mutisi Lihavalle Leidille, joka laulaen paljasti oleskeluhuoneen.
”Ja sieltä tulee naistenmiehemme!” Ron huusi ja kolisutti kermakaljapulloaan kädessään, ja nappasi Harryn olkapäästä kiinni.
”No, miten meni”, Ron kysyi ja hörppäsi kaljasta.
”Öö, ihan hyvin”, Harry sanoi vaivaantuneena valehdellen. Lee tuli kättelemään Harrya joka riensi nopeasti ylös makuusaliinsa. Harry sulki oven takanaan, ja nojasi siihen huokaisten.
”Miksi valehtelin?”
Harry tunsi kuinka joku työnsi ovea takaapäin, ja Harry havahtui hereille.
”Minä tässä, Ron”, Ronin hieman humalainen ääni sanoi, ”avaa ovi.” Harry otti pari askelta eteen, ja Ron työnsi oven auki.
”Ron”, Harry sanoi, ”minä valehtelin. En minä saanut häntä ulos. Joku ehti kysyä häntä lauantain juhliin ennen minua.”
”No, ei se niin paha ole”, Ron sanoi ja istahti Harryn sängylle.
”Onhan”, Harry sanoi, ”sanoin että hän löytää minut kyllä jos hänet jätetään.” Ron alkoi nauraa. 
”Olet kyllä niin huono tuossa iskemisessä”, Ron naureskeli ja lysähti Harryn sänkyyn istumaan.
”Järjestetään asia niin että hänet jätetään”, Ron jatkoi ja vinkkasi silmää. Harry tuijotti punapäätä silmät järkyttyneenä.
”Mutta...”
”Arvasin että pidät ideasta!” Ron sanoi ja ojensi kaljapullon Harryn käteen, ”minä menen nukkumaan. Hyvää yötä.”
”Öitä...”


*

Ehkä Hermionen paapatus (joka tosin oli laantunut) oli iskenyt Harryyn, mutta Harry ei kestänyt Ronin ideaa. Saada tytön sydän särkymään ja käyttää sitä hyväkseen?
”Aivan niin”, oli Ron sanonut seuraavana aamuna kun Harry aukoi sydäntään pojalle, ”Harry, tiedän että se on ilkeää, mutta se on Mandy. Ajattele. Mandy. Mitä hän muka piittaa? Ja sitä paitsi, teet tämän itseäsi varten, etkä häntä.”
Ja näillä pienillä sanoilla Ron sai Harryn käännytettyä.
”Totta. Ei Mandy piittaa”, Harry hymyili, ”eikä hänen tarvitse tietääkään.”
”Noniin! Loistavaa”, Ron hymyili ja läpsäytti Harrya selälle, ”nyt vain varjostat häntä ja puhut hänelle aina kun mahdollista. Ole hänen ystävänsä ja hymyile hänelle ystävällisesti. Jos se hullu tulee niin mottaa sitä.”
Ja niin Harry aikoikin tehdä... paitsi motata Davieta.
Seamus ja Dean olivat lähteneet omalle numerologian tunnilleen (tai jotain sellaista he höpisivät) joten koko poikien makuusali oli Harryn ja Ronin. Neville oli luultavasti mennyt syömään.

Kello oli puoli kahdeksan ja Harry oli juuri saanut puettua. He menivät Suureen saliin aamupalalle ja Harry oli tahallaan mennyt selkä Luihuisia päin, eli katse Puuskupuhin pöytään.
Harry kaatoi appelsiinimehua itselleen, mutta koska etsi Mandya niin kiireisesti, niin kaatoi koko ajan ohi lasista. Lasi oli tosin taiottu, joten se liikkui pöydällä ympäriinsä ja täyttyi koko ajan mehusta.
Harry hymyili nähdessään ruskeat, ujot silmät tuijottamassa Harryn vihreitä ja Harry vinkkasi silmää. Mandy punastui ja siirsi katseensa pois. Harry yritti sokeasti tunkea voileivän suuhunsa, tökäten sen nenään, saaden sen täysin voiseksi. Mandy hymyili onnellisena ja kuiskutteli ystävälleen. Mandyn ystävä kurottautui nähdäkseen Harryn, ja kun silmät kohtasivat, hänen päänsä piiloutui takaisin pois näkyvistä.
Harry virnuili itselleen. Tämä oli helppoa, kukaan ei voinut vastustaa häntä.

*

A/N2: Anteeksi että Harry on ilkeä

[Fiorella]

Tämähän oli oikein hauska ficin alku. Ja olet onnistunut todella osoittamaan että Ronilla on kuin onkin teelusikan tunneskaala! Pojathan olivat ihan kauheita!

”heti huomenna, bongaat ruman tytön, ja sitten sanot minulle niin varmistan, että hän on ruma, ja jos ei niin sitten minä etsin sinulle ruman tytön ja näin. Käykö?”

”Harry!” Hermione tiuskaisi, ”et edes tiedä miltä hän näyttää!”
”No, ruma hän silti on”, Harry sanoi.

Niin tätä koulupoikien kypsymättömyyttä... *silmien pyörittelyä*

”Harry, tiedän että se on ilkeää, mutta se on Mandy. Ajattele. Mandy. Mitä hän muka piittaa? Ja sitä paitsi, teet tämän itseäsi varten, etkä häntä.”
Ja näillä pienillä sanoilla Ron sai Harryn käännytettyä.

Ja näillä pienillä sanoilla rikotaan jo valmiiksi surullisia pieniä sydämiä. Ron on kyllä tässä täysi kusipää.

Mutta Davien oli ihana, kun puolusti Mandya. Toivon, että tarina päättyy niin, että Mandy löytää rakkauden ja rohkelikon kiusankappaleet saavat pitkän nenän!

Rakentavana kommenttina voisin kehottaa sinua huomioimaan puhekielisiä kohtia, että teksti olisi vielä sujuvampaa lukea. Esimerkiksi; ”Kaikki pelkäävät että jätän heidät". Kirjoitat kyllä ilmeikkäästi ja tekstiäsi oli mukava lukea.

Toinen, minkä huomasin oli semmoinen juttu, että aloitat jatkuvan lauseen poikkeuksetta pienellä alkukirjaimella. 
”Harry!” Hermione tiuskaisi, ”et edes tiedä miltä hän näyttää!”
Silloin, jos ensimmäinen lause päättyy ja uusi lause alkaa, se alkaa isolla alkukirjaimella. Jos se taas jatkuu, aloitetaan pienellä. (Näin ainakin minä olen sen tottunut tekemään.)

Jään odottelemaan tarinan etenemistä, ja toivottavasti pojat saavat lopulta kunnolla nenilleen! Kirjoitusintoa ja iloista syksyä sinulle!

[Slytherin]

Wupsie, hieman unohtunut tämä ficci

Noo, olen juuri kirjoittelemassa jatkoa tälle, toivottavasti joku innostuu (:

Fiorella, ah, pitkä kommentti. Minä olen aina tottunut tekemään tolleen ;o mutta vasta nyt rakas wordini on alkanut huomauttaa tuosta sinunkin huomauttamasta virheestä, eli näin se taitaa olla, suuri alkukirjain heittomerkin jälkeen. Tai silleen.
Ja saadaan nähdä miten pojille käy. Mandy ei paljoakaan voi tehdä Valitulle (;

mutta kiiiiiiiiiiitos ! ja anteeksi

[Slytherin]

OMG ihme on tapahtunut - TOINEN LUKU ILMESTYNYT.
Tässä luvussa on jo pikkasen tapahtumaa - u knw juhlat whoaat.

juu. Tässä on kestänyt, olen melkein unohtanut tämän vaikka pidän liikaakin tästä ideasta (: kommentteja saa tulla ne auttaa oikeesti (:


2 luku

Oli jo lauantai. Joko? Kyllä. Kello oli jo yksi. Ja juhlat alkaisivat kuudelta. Oli vielä viisi tuntia. Miksi hän hermoili? Mandya? Oikeasti? Brocklehurstin meetvursti naamaa?
Kello siirtyi puoli kolmeen ja Harry päätti mitkä vaatteet pistäisi. Farkut ja paita. Helppoa. Miksi siihen ei mennyt viittä tuntia kuten tytöilläkin?
Harry ei vaihtanut vaatteita vielä, mutta asetti ne siististi sängylle. Ron käväisi välillä makuusalissa, mutta oli enimmäkseen oleskeluhuoneessa Hermionen kanssa. Mutta kun Harry meni oleskeluhuoneeseen, Ron kertoi, ettei Hermione ole ollut sekuntiakaan paikoillaan. Hän vaihtoi mielipidettään koko ajan, hän ei voinut päättää minkä mekon pistäisi. Ron oli juuri pyytänyt olla Hermionen seuralainen ja siihen tyttö oli onnellisena vastannut kyllä.
Harry meni takaisin makuusaliin, koska ei tiennyt mitä tehdä. Hän napsi Tylyahosta saamiaan suklaasammakoita ja tuijotti peilikuvaansa. Harry hymyili. Roskaa hampaiden välissä.
Harry juoksi nopeasti suihku- ja wc-tiloihin, otti omalla nimellä varustetun hammasharjansa ja pursutti suuren määrän hammastahnaa harjalle. Sitten hän vatkasi harjaa suussaan kuin hullu. Vaahtoa tuli suusta ulos ja kieltä kirveli. Harry otti mukistaan vettä suuhun ja sylkäisi ylimääräiset ulos. Ja uudestaan. Suu täyteen vaahtoa ja sitten huuhtelu. Harry pyyhki kasvonsa ja hymyili. Hän pystyi huomaamaan hampaansa kimaltelevan. 
Harry käveli tyytyväisenä takaisin, huomaten että äskeiseen sessioon oli mennyt vain viisi minuuttia.
Okei. Vielä kaksi tuntia juhlien alkuun. Kaksi tuntia.
Harryn mieleen tulvahti kamala ajatus. Hän oli niin pahasti olettanut Mandyn vastaavan kyllä, että ei ollut hoitanut itselleen seuralaista. Mutta jos Harry saa seuralaisen ja Mandy dumpataan... Sitten Harryn pitää dumpata oma seuralaisensa!
Eli ei seuralaista.
Ron tuli makuusaliin ja näytti ihan yhtä sekaiselta kun Harrykin. Hän kaivoi laukkuaan, mutta ei löytänyt mitään hienoja vaatteita. Paitsi vanhan juhlakaapunsa, miten se nyt sinne olikaan joutunut.
”Haluatko lainata minulta?” Harry kysyi. Hän oli kesällä käynyt omilla rahoillaan ostelemassa vaatteita, jotta ei tarvitsisi käyttää Dudleyn vaatteita. Ron nyökkäsi kuin hullu ja Harry vetäisi paidan ja farkut esiin.
Harry luki Ronin sarjakuvalehtiä ja tappoi sillä aikaa kun Ron tunki jalkojaan farkkujen lahkeisiin.
”Viisi minuuttia”, Harry sanoi katsahtaen pöytäkelloonsa. Ron pöyhötti ja littasi tukkaansa vuorotellen.
”Sinne käveleminen menee viisi minuuttia”, Ron sanoi, ”mennään.”

Monta kikattelevaa tyttöä juoksi heidän ohitseen. He kävelivät rauhallisesti ja hitaasti jotta ehtisivät nähdä tytöt kunnolla. Hermione oli sanonut että hän etsisi Ronin sitten myöhemmin. Hänen piti valmistautua.

Kun he viimein seisoivat Suuren Salin edessä, he tarkistivat ulkonäkönsä.
”Hiukset?” Harry kysyi ja Ron hyväksyi ne. Siitä huolimatta hän ravisteli niitä. ”Hampaat?”
”Ei roskaa”, Ron hymyili ja korjasi hiussuortuvansa takaisin korvan taakse. ”Luulin että tytöt tekevät tätä.”
Harry naurahti ja he astuivat sisälle Suureen Saliin. Vanha soitin soitti vinyylilevyjä ja parit tanssivat keskenään. Vain harvat olivat eksyneet tanssilattialle. Tytöt istuivat kikatellen toisella puolella Suurta salia kun pojat taas toisella, hermoillen jännittyneenä.

”Ooh, Harry!” Padma Patil ihasteli ja juoksi Harryn eteen, ”tanssisitko kanssani?”
”H-hyvä on”, Harry sanoi saatuaan ratkaisevan katseen Ronilta. Harry siirtyi tanssimaan, vaikkei hän sitä edes osannut. Hän ei tosin tällä kertaa murskannut varpaita.
   Kun laulu loppui ja vaihtui toiseen, Harry keksi janon syyksi päästä Padman käsistä Ronin puheille. Mutta Ron oli löytänyt Hermionen ja alkanut tanssittaa häntä. Harry istahti penkille ja tunsi kohta käden olallaan.
”Ei haittaa, Harry”, Luna sanoi etäisesti, ”ei kukaan minuakaan pyydä tanssimaan.”
”En minä sitä...”, Harry sanoi mutta Luna vain hymyili. ”Äh, ihan sama.”
”Ooh, katso, karkemaaneja”, Luna sanoi osoittaen jonnekin ja nousi aavemaisesti ylös seuraten jotain olematonta eläintä.  Harry naurahti ja sieppasi lasin tarjoilijalta ja tyhjensi sen parilla kulauksella.

”Hei, Harry”, Mandy sanoi hiljaa, eikä katsonut Harryyn. Hän ei varmaan halunnut nolostuttaa Harrya ”tuntemalla” hänet. Mutta sitä Harry juuri halusi, että Mandy puhuisi Harrylle kuin tavalliselle.
”Hei, Mandy!” Harry sanoi ylipirteästi ja alkoi hymyillä vaistomaisesti. Mandy punastui hieman.
”Onko parisi jo tullut?” Mandy kysyi ujostellen.
”Ei minulla ole paria”, Harry sanoi itsevarmana, ”tanssitan kaikkia.” Harry iski silmää ja mietti samalla mitä ihmettä hän teki. ”Entä sinun?”
”Ei vielä”, Mandy sanoi ujosti, ”hän taatusti unohti jotain.”
”Aivan kuten Neville. Tiedäthän Longbottomin?” Harry kysyi ja nauroi, ”hän on kyllä niin kömpelö – mutta kiltti.”
Mandy punastui. ”Juu, tiedän minä hänet...”
Harry ei huomannut sitä vaan pysyi hiljaa miettien mitä sanoisi seuraavaksi.
”No, haluaisitko tanssia sillä välin kunnes parisi tulee?” Harry kysyi ja Mandyn ilme kirkastui. Mutta samalla se synkkeni.
”E-en tiedä voinko...”, Mandy ujosteli. Harrylla oli hirveä himo huutaa tytölle tämän ujoudestaan. Eikö hän uskalla mitään?!
”Äläs nyt, eihän se ketään satuta”, Harry virnisti ja talutti Mandyn tanssilattialle. Hän panosti enemmän tanssiin kuin Padman kanssa, koska halusi tehdä vaikutuksen Mandyyn. Kohta Padman kasvot ilmestyivät Harryn näkökenttään ja hän näytti musertuneelta. ’No, eihän hän ollut edes parini’, Harry virnisti. 
Harry tarttui tiukemmin Mandyyn joka kerralla kun jokin silmäpari naulautui heihin. Hän kuiskasi tämän korvaan täysin outoja juttuja ja naurahteli Mandyn kömpelöille, tyhmille vitseille.
Harry näki Mandyn olkapään yli kuinka Davien oli ilmaantunut väkijoukkoon. Harry kuiskasi sanoja Mandylle joka kikatti hermostuneena. Davien näytti ärsyyntyneeltä.
 Harry pyöräytti Mandya pari kertaa ympäri ja hieroi tämän selkää.
”Harry, älä tee tuota”, Mandy sanoi tärisevällä äänellä.
”Anteeksi”, Harry sanoi kohteliaasti ja sai Mandyn kiitoksen. ”Anteeksi jos vaivaannuit.” ’Kuin huonosti tehty taikina.’
”Ei se mitään, en ole tottunut koskettelemiseen”, Mandy sanoi punastuen jo rajusti.
”Mitä? Eikö poikaystäväsi helli sinua?” Harry kysyi myötätuntoisella äänellä. ’Kukaan ei hellisi sinua.’
”Minulla ei ole poikaystävää”, Mandy sanoi vielä punaisemmin. Musiikki loppui ja parit antoivat aplodeja kierrokselle.
”Entistä?” Harry uteli ja taputti samalla käsiään.
”Yksi”, Mandy sanoi vaivaantuneena.
”Kuka?” Harry uteli, ”Anteeksi, en tarkoittanut loukata, mutta...”
”Ei se mitään”, Mandy sanoi. Häneen selvästi iski anteeksipyyntö, ”Olit utelias, tietenkin saa olla. Hän oli... Davien!”
”Hänkö?” Harry kysyi inholla, ”mutta...?”
”Tarkoitin, hei Davien!” Mandy sanoi antaen selvän vinkin. Harry kääntyi ympäri ja näki Davienin takanaan.
”Moi”, Harry sanoi reilusti ja tarttui Mandya vyötäröstä. Davien pani liikkeen merkille.
”Hmph”, Davien sanoi, ”Mandy, tanssitko kanssani?”
”Davien, voimmeko puhua hetken?” Mandy kysyi ja irrottautui Harryn otteesta. Kun he olivat kadonneet väkijoukon taakse, Harry seurasi heitä. He olivat ottamassa boolia pitopöydältä ja Harry istahti sen edessä olevalle penkille. Harry katseli ympärilleen ja huomasi lehden vähän matkan päästä. Harry nappasi sen ja alkoi selailla sitä.
”Davien, lopeta”, Mandy sanoi, ”Etkö ymmärrä että tämä on vaikeaa minullekin? En halua olla kanssasi, muistot vain tulevat.”
”Se on rakkautta, Mandy”, Davien sanoi, ”Minä rakastan sinua.”
”Davien, älä tee sitä minulle”, Mandy sanoi, ”Sinä et rakasta minua. Enkä minä sinua. Olen kiinnostunut jostain muusta tyypistä.”
Harryn teki mieli hypätä ylös ja puhaltaa voitontorveen mutta hillitsi itsensä kuuntelemaan.
”Siitä Potteristako?” Davien sanoi miltei yhtä syvällä inholla kun Harry aikaisemmin Davienista, ”Hän ei rakasta sinua. Hän leikkii kanssasi. Hän haluaa vain kuuluisuutta.” Harryn halu juhlia vaihtui vihaan. Nyt hän halusi eniten vain huutaa Davienille omista kivuistaan.
”Hän ei halua julkisuutta”, Mandy sanoi, ”Hän on kiltti ja hellä. Ja kohtelias! Hänellä on ollut vaikeaa. Ja luuletko että hän saisi julkisuutta olemalla kanssani?”

’Bingo.’

”Minä... Äh, unohdetaan tämä. Mandy, tulisitko tanssimaan kanssani?” Davien kysyi rauhallisemmalla äänellä.
”En, etkö ymmärrä?” Mandy sanoi raivostuneena, ”Ja sitä paitsi parini tuli jo.”
”Mitä? Kuka?” Davien kysyi katsellen ympärilleen.
”Älä utele”, Mandy sanoi, ”Mene tanssittamaan muita.” Harry hymyili vahingoniloisesti Davienille. Harry oli saanut udella, muttei Davien.
”Hei, Mandy”, sanoi tuttu ääni. Harryn silmät täyttyivät hämmästyksestä.
”Hei, Neville”, Mandy sanoi ujosti ja antoi parinsa taluttaa itsensä tanssilattialle. Harry jäi katsomaan tapausta monttu auki. Neville? Mandyn parina?
”Siinä sinä olet!” Ronin pirteä ääni sanoi, ”Olen etsinyt tuota lehteä vaikka kuinka kauan mutta sinä se vain köllötät Harryn sylissä. Terppa, Harry!”
”Hei”, Harry sanoi poissaolevasti.
”Mitä? Veikö rumilus kielen?” Ron naurahti ja työnsi juoman Harryn käteen.
”Ei rumilus vaan Neville, eikä hän kieltä vienyt vaan Mandyn”, Harry sepitti ja joi.
”Mitä sinä selität? Ehkä sinun ei pitäisi...”, Ron sanoi ja otti lasin Harryn käsistä, ”Mutta olen keksinyt superhyvän idean operaatioomme.”
”Operaatio?” Harry kysyi ja käänsi katseensa ystäväänsä.
”Operaatio Break Up”, Ron hymyili, ”No, ensinnäkin parina on Neville...”
”Sinä tiesit siitä?” Harry huudahti, ”Miten minä en....?”
”Kai minä nyt tiedän mitä täällä tapahtuu”, Ron sanoi, ”Silti, me juotamme Nevillelle Hermionen tekemää juomaa. Ensin annamme sinisen drinkin, sanomme hänelle että se on jästimehua, ja siellä on tokkuraislientä. Hän alkaa sepittää omiaan ja Mandy raivostuu, tietenkin. Sitten annamme toisen ”mehun” jossa on unirohtoa ja hän nukahtaa, mutta Mandy luulee tämän sammuneen. Sitten sinä lupaudut viemään Mandyn kavaljeerin turvaan torniin ja tsädäm!”
”Upeaa!” Harry sanoi, ”Miten sait Hermionen mukaan?”
”Oi, se oli helppoa”, Ron naurahti, ”Sanoin vain että ”Ajattele jos minä ja Harry tekisimme rohdot. Laittaisimme vääriä aineksia ja kaikkea. Tiedäthän meidän liemitaitomme. No, sinua ei varmaan haittaa jos Neville on kuollut”. Ja se tepsi!”
Harry naurahti Ronin upealle idealle.
”Mahtavaa, oikeasti”, Harry sanoi iloisena, ”Ylitit itsesi, Ron.”
”Kiitos”, Ron virnisti ja otti taskustaan kaksi pientä putkiloa. ”Hermionen liemisetti”, Ron selitti Harrylle joka nyökkäsi.
Yhdessä putkilossa oli sinistä ainetta ja toisessa oranssia.

”Mitä sanomme näiden nimiksi?” Harry ihmetteli, ”Neville ei maista ellei tiedä nimeä.”
”Tämä voi olla vaikka appelsiinimehua tai kurpitsamehua ja tämä sininen... Sitä jästien mehujättiä”, Ron keksi ja näytti ylpeältä.
”Mehukat-...”, Harry korjasi mutta Ron huitaisi poikaa kädellään.
”Ihan sama”, Ron virnisti, ”Kunhan löydetään se absolutisti.”
Harry naurahti ja nousi ylös seuraten Ronia joka toivon mukaan tiesi minne mennä. Ron käännähti äkkiä ja tarttui Harrya olkapäähän.
”Jos sekoitamme nämä johonkin juomaan, niin ei tarvitse selitellä”, Ron sanoi ja Harry nyökkäsi tyytyväisenä.
”Kelmit olisivat ylpeitä”, Harry virnisti ja he menivät takaisin mehupöydälle. Ron otti kurpitsamehua ja kaatoi oranssin unirohdon sinne. Hän haistoi sitä ja tyytyväisenä huomasi sen haisevan täysin normaalille. Harry yritti löytää jotain hyvää sinistä mehua mutta päätyi lopulta sekoittamaan pari mehua yhteen. Harry maistoi sitä ennen kuin hän lisäsi tokkuraislientä sinne. Se maistui ihan hyvältä, mutta Harry ei uskaltanut maistaa sitä lisättyään tokkuraisliemen.
Kohta he löysivät Nevillen ja Mandyn istumasta penkiltä juttelemassa ujosti.
”Hei, saammeko liittyä seuraan?” Harry kysyi enemmän Mandylta joka ujosti nyökkäsi. Neville näytti hieman hämmästyneeltä mutta hymyili heille.

”Neville”, Harry sanoi, ”Minä en jaksa juoda tätä mehua, voisitko sinä?”
”Voin”, Neville hymyili ja otti Harryn ’mehun’ käteen, ”Mitä tämä on?”
”Sekoitin jästilimua, kurpitsamehua ja jotain muuta mehua yhteen”, Harry sanoi, ”Se näyttää hieman siniseltä mutta se on juotavaa.” Neville nyökkäsi ja maistoi sitä hieman.
”Hyvää”, Neville hymyili ja joi sen parilla kulauksella tyhjäksi. Harry ja Ron tarkkailivat hieman liian intensiivisesti Nevilleä, mutta onneksi Ron huomasi heidän käytöksensä ja tuuppasi Harrya kylkeen.
”Miten ilta on mennyt?” Harry kysyi pikaisesti Mandylta.
”Oih, ihan hyvin”, Mandy sanoi tosin hieman kyllästyneenä.
”Loistavasti”, Neville huudahti, ”L-o-istavasti. Melkein täydellisesti mutta ei ihan. Ei ole olemassa täydellistä iltaa. Eihän Mandypalleroinen?”
”Pall...? Neville!” Mandy sanoi hieman loukkaantuneena. Harry yritti katsella tilannetta ihmetellen mutta pidätteli nauruaan.
”Mandy. Tanssitaanko? Vai pitäisikö minun kysyä Hermionea, hän on kaunis tänään. Eikö? Olen aina pitänyt hänestä. Hermione”, Neville söpersi ja Mandy muuttui jo punaiseksi. Melkein yhtä punaiseksi kun Ron.
”Neville”, Ron sanoi yrittäen olla rauhallinen, ”Olet juonut liikaa.”
”Hän on juonut vain vähän mehua!” Mandy sanoi järkyttyneenä, ”Neville, tämä ei ole hauskaa.”
”Tiedän, siksi halusinkin tanssia Hermionen kanssa, täällä ei ole hauskaa”, Neville sanoi hikaten. Oli outoa, melkein luonnon vastaista nähdä Neville ”humalassa”.
”Oletko varma että se oli mehua mitä hän on juonut?” Harry kysyi huoli äänessään. Hän vilkaisi Ronin kädessä olevaa juomaa, otti sen käteensä ja ojensi sen Nevillelle, ”Juo tämä, jospa se rauhoittaisi sinua. Kurpitsamehua.” Neville naurahti ja joi sen nopeasti.
”Voisin ottaa hieman lisää. Janottaa”, Neville sanoi. Harry huomasi pojan silmien painuvan yhteen ja kohta hän keikkuikin jo vaarallisesti edestakaisin. Harry nappasi painavan Nevillen käsivarsiinsa ja piti tätä jotenkuten pystyssä.
”Onko hän kunnossa?” Mandy kysyi huolissaan.
”On, sammui vain”, Harry sanoi hymyillen lohduttavasti.
”Öm, taidankin mennä Hermionen luo, pärjäättekö?” Odottamatta vastausta Ron pakeni paikalta nopeammin kuin olisi kuvitellut.
”Minä voin viedä hänet torniin”, Harry sanoi. Mandyn silmät loistivat ylpeydestä.
”Todella jaloa”, Mandy hymyili punastuen. 
”Kiitos”, Harry sanoi punastuen myös hieman ja taikoi Nevillen hieman kevyemmäksi lastiksi, ”Tuletko mukaan?”
Mandy katseli ympärilleen ja nyökkäsi.
______________________________

A/N2: juups.  Tällä kertaa tällaista.
Virheistä saa ja pitää huomauttaa ja tälleen. Olen yrittänyt petrata pienialkukirjain-jutuilla mutta rakas Word ei vieläkään niitä näytä joten saa nähdä (:

[Fiorella]

Hyvä että jatkoit ideaasi! Ja toivottavasti saat uusia lukijoita ficille.

Pojilla ilkeä juoni sen kun jatkuu. Jään odottelemaan tarinan päätöstä, minne suuntaan se vaakakuppi lopulta kallistuukaan. Mandy on sympaattinen hahmo, ja Neville yllättävä lisä joukkoon. Pidän edelleen peukkuja, että kieroilijat saavat maistaa omaa lääkettään.

Tämä näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Halusin vain kertoa että seuraan tätä ficciä edelleen.

[Pörrö]

Tykkään tästä ideasta ja kirjotustavasta.
Mielenkiinnolla odottelen, mitä tarina tuo tullessaan. (Jos rupeaisin avaamaan omia mielikuviani jatkosta, tulisi tästä kommentista superhämärä, joten jätän ehkä väliin, mutta joitakin toiveitakin jatkon suheetn on.)

Jatkoa varmasti lueskelen.

[Hp-fani4EveR]

Lueskelin kaksi ensimmäistä lukua putkeen ja petyin, kun ei ollutkaan enempää. Jatkoa kaivataan.
Idea oli mainio ja teksti sujuvaa.

[Tiara]

Ihanaa, kirjota lisää

[Dinella]

Suhtauduin varauksella kun avasin tämän, ja näin, että tämä osallistuu tuntemattomat potterhahmot-haasteeseen. Koska...noh, olen ennakkoluuloinen ja..en tiedä. Huoh, urpo mikä urpo. No joo, mutta tykkäsin tästä todella paljon Evil-Harry on mahtavaa luettavaa Hermione on ihanan IC.

”Ajattele jos minä ja Harry tekisimme rohdot. Laittaisimme vääriä aineksia ja kaikkea. Tiedäthän meidän liemitaitomme. No, sinua ei varmaan haittaa jos Neville on kuollut”. Ja se tepsi!”

Voisin todella kuvitella Ronin tekevän noin, ja Hermionen reagoivan niinkuin nyt reagoikin *

Pidin tästä paljon, aion ehdottomasti lukea lisääkin ^^

[Slytherin]

Fiorella, kiva että on aktiivinen lukija, vaikka tää ei ite täyty aktiivisesti :d mutta kiitos (:
yritän antaa pojille mahdollisimman hirveän lopun (; noei, saa nähdä.

Pörrö aws kiitos (: uskoisin että suurin osa haluaisi tapattaa Harryn jos ne olis kirjottajana mutta the story must go on (;

Hp-fani4Ever (hankala nick ) emh, kiitos (:

Tiara juu, working on it kiitti (:

Dina, oi, kiitos onneks en tuottanu pettymystä kiiiiitos !

Thanks dudettes ! <3

Tää ficci jatkuu aika hitaasti ja tulevaisuus on melko hämärää mutta tämä jatkuu (: