Title: Lumihiutale ja Veripisara
Author: Tikkukaramelli
Genre: Angst
Pairing: H/D
Rating: K-11
Warnings: Slash
A/N: Tämä oli jo jonkin aikaa vanhassa finissä, mutta laitoin nyt sen tännekin. Tämä on sitten tosi lyhyt, mutta en viittiny väkisin vääntää pitempää.
Hän oli tehnyt sen taas. Hän teki sen, vaikka lupasi, ettei jättäisi minua enää koskaan. Hän pelkäsi satuttavansa, mutta ei ymmärtänyt tekevänsä sitä lähtemällä.
Rakastan sitä, kuinka lumihiutaleet valuivat silmäripsistäsi vaaleaa poskea pitkin kaulalle. Et koskaan käyttänyt kaulaliinaa ennen kuin ensilumi oli satanut. Siksi olit usein sairaana ja minä olin huolissani. Silloin oli kuitenkin tärkeintä poskillesi sulavat hiutaleet ja onnellinen hymy, jonka ensilumi sai aikaan. Toivoin, että saisin joskus olla se, joka saa sinut nauramaan.Ensin tuntui kuin miljoona veistä olisi isketty joka puolelle kehoani. Sitten kipu lakkasi ja tilalle tuli turtumus. Ensin se oli veitsiä parempi vaihtoehto, mutta maattuani yön keittiön kylmällä lattialla, olisin toivottanut veitset tervetulleiksi. Olisin ainakin tuntenut jotain muuta kuin suunnatonta ikävää. Harvakseltaan – mutta yhtä kaikki jatkuvana virtana – valuneet kyyneleet kastelivat tyynysi. Vain sen olin kelpuuttanut seurakseni lattialle.
En ollut koskaan ollut niin onnellinen kuin silloin. Vaikka ihmiset kääntyivät katsomaan, et irrottanut kättäsi ympäriltäni. Yhtäkkiä virnistit ja vedit minut lähellesi ja suutelit kuin henkesi riippuisi siitä. Paheksuvilla katseilla ei ollut väliä, ainoa tärkeä asia olimme me ja suudelmamme.Viimein nousin keittiön lattialta. Purskahdin melkein uudelleen kyyneliin muistaessani riitamme – ja sovinnon – lattian kaakeleiden väristä. Jos minä olisin saanut päättää, laatat olisivat harmaat, sinun silmiesi väriset, eivätkä villin turkoosit. Huomasin hymyileväni muistolle, kunnes tajusin, ettet ole enää täällä riitelemässä ja sopimassa kanssani. Nähdessäni sinut vilkuttamassa jääkaapin ovessa, kyyneleet virtasivat taas. Kuivasin ne kaataakseni appelsiinimehua lasiin, jonka tyhjennettyäni täytin uudestaan, tällä kertaa viskillä. Totesin juomisen kuitenkin hyödyttömäksi, ja jätin lasin pöydälle. Se tuntui kuvastavan tunteitani täydellisesti. Lasi tarvitsee nestettä sisäänsä ollakseen täysi.
Meri välkehti auringossa. Myrskynharmaat silmäsi kimaltelivat ilkikurisesti kun yritin tönäistä sinut laiturilta. Hyppäsitkin itse ja sinun uimahoususi jäivät käteeni. Istuin nauraen niiden päälle, ja käskin sinun tulla ottamaan omasi.Hädin tuskin toimivat jalkani kuljettivat minut kylpyhuoneeseen. Katsoessani peiliin en nähnyt itseäni, olin lasia, olin läpinäkyvää. Ajoin liian pitkäksi kasvaneen sängen sinun partakoneellasi, oli rauhoittavaa kuulla tuttu hyrinä. Tein poskeeni haavan, enkä ollut varma, oliko se vahinko. Jätin lopun parran ajamatta, kun kuulin askeleita alakerrasta. Annoin haavan vuotaa, ja veripisaroita tippui poskelleni, kun kävelin keittiöön. Katsoit minuun hiljaa, kun haavastani tippui veripisaroita lattialle. Laitoit huulesi verivanalle ja pyyhit kaiken pois. Kerroin sinulle katseellani, että lasi menee rikki, jos sitä lyö liian lujaa.
Istuessani yksin sillan kaiteella ymmärsin, että lasissa oli särö. Hellinkin kosketus olisi voinut särkeä lasin. Jos lasi tippuisi sillankaiteelta, se särkyisi pirskottaen sirut ympärilleen kuin veripisarat turkoosilla keittiön lattialla.
A/N2: Kun kerran luitte, niin kai te osaatte myös kirjottaa? Kommenttia nimittäin toivoisin...
