// Alaotsikko: HrmxDraco / S / fluff, drama / Albumihaaste
Nimi: Kolme kertaa kun Hermione rakastui Dracoon
Kirjoittaja: lauraisonfire
Beta: Jennea
Genre: draama, fluff
Paritukset: Hrm/Dr
Ikäraja: S
A/N: 30.7. klo. 0:57 ps. tänään tulee HbP traileri (=
Elikkä, tänä yönä on kirjoitettu kaksi tarinaa, tai no toinen on vielä työn alla.
Tämän fikin aloitin Ruotsissa ollessani 4.7-14.7 ja sitten jatkoin nyt kun tulin Finiin, ja tajusin että oli vielä 11 tarinaa albumihaasteeseen ja en halunnut ikuisuuksia niitä kirjoittaa, kun on pari muutakin haastetta alla.
Tämä siis osallistuu sekä Albumihaasteeseen että 3 kertaa kun.. haasteeseen.
Albumihaasteeseen siis toinen fikki, ja kappale on "Hot" ja sitten tuo 3 kertaa kun.. haaste on tuo "Kolme kertaa kun Hermione rakastui Dracoon".
Tästä piti tulla enemmän tällainen IC, mutta en sitten tiedä miten onnistuin, rakentava palaute on aina todella tervetullutta. Toivon todella, että tämä on parempi kuin edeltäjänsä "You’re so addictive".
No mutta nauttikaa, kommentoikaa ja sillein.
Lauraisonfire kiittää ja kumartaa, ja poistuu varjoihin kirjoittamaan lisää teidän iloksenne (elikkä kauhuksenne).
Kolme kertaa kun Hermione rakastui Dracoon
1. kerta
Oli varhainen talviaamu.
Hermione Granger käveli pitkin loputtomilta tuntuvia portaita alas matkallaan Suureen saliin syömään aamiaista. Tyttö avasi suuret ovet ja käveli lyhyin askelin kohti rohkelikkojen pöytää. Hän istuutui ystäviensä Harry Potterin ja Ron Weasleyn viereen, jotka juttelivat juuri Neville Longbottomin kanssa viimeisimmästä huispausottelusta, jonka luihuinen oli voittanut.
Hetken aikaa poikien juttuja kuunneltuaan, Hermione päätti ilmoittaa olemassaolostaan yskäisemällä kuuluvasti. Se taas säikäytti pahasti hänen oikealla puolellaan istuvan Ronin, joka kaatoi kurpitsamehuaan tytön päälle.
“Oho, sori", Ron mutisi ja muuttui korviaan myöten tulipunaiseksi.
“Äh, ei se mitään", Hermione valehteli, samalla kiroten Ronia mielessään.
Samaan aikaan luihuisten pöydästä alkoi kuulua äänekästä naurua, ja Hermione käänsi päänsä sinne päin vain huomatakseen, että luihuisen kultapoika, Draco Malfoy ystävineen nauroi hänelle!
Hän jäi katselemaan suoraan eteenpäin. Kuinka hän ei ollut ennen huomannut kuinka puoleensavetävä tuo poika olikaan. Suorastaan vastustamaton.
“Mitä sä tuijotat, Mione?" Harryn kysymys vetäisi Hermionen takaisin maanpinnalle.
“Oho, en mitään" hän vastasi, ja keskittyi taas lautaseensa - joka oli yhtäkkiä muuttunut hirvittävän mielenkiintoiseksi - saamatta ajatuksiaan irti tuosta vaaleasta pojasta.
You make me so hot
Make me wanna drop
You're so ridiculous
I can barely stop
2. kerta
Tuon samaisen, hyvin nolosti alkaneen päivän, lieminen tunnilla oli aiheena totuusserruumi.
Hermione Granger kuunteli professori Kalkaroksen paasaamista mielenkiinnolla, lähes ainoana rohkelikkona luokasta.
Hänen lisäkseen rutikuivaa puhetta kuuntelivat myös luihuiset, paitsi Draco Malfoy, joka oli liian kiinnostunut piirustuksestaan,kuunellakseen lempiottajansa luennoinstia siitä, miten totuusserruumia ei tule käyttää, ja piti esimerkkinä aina tuntemattomasta syystä Taikaministeriötä.
Hermione alkoi jo kyllästyä jatkuvaan pälpätykseen, ja antoi keskittymisensä herpaantua hetkeksi. Hän kääntyi niin, että saattoi nähdä luihuisten ryhmän, ja hetken katseltuaan, hän näki haluamansa: Draco Malfoyn.
Poika istui kavereidensa, Grabben ja Goylen lähellä, ja esitteli heille piirustustaan. Sitten hän heitti sen suoraan Hermionen edessä istuvan Harryn selkään.
Hermione kääntyi katsoakseen Harryn reaktiota, mutta pian hän tuijottikin Severus Kalkaroksen mustiin silmiin.
"Neiti Granger voikin kertoa meille miltä totuusserruumi näyttää", Kalkaros sanoi ja hymyili ivallisesti.
Ensimmäistä kertaa elämässään Hermione Granger ei tiennyt vastausta opettajan kysymykseen.
Mutta yhden asian hän tiesi. Hän oli rakastunut Draco Malfoyhin.
I can hardly breathe
You make me wanna scream
You're so fabulous
You're so good to me
Baby baby
3. kerta
Seuraavana päivänä oli huispausottelu.
Hermione kannusti rohkelikkoja katsomossa tupakaulahuivi tuulessa liehuten: "Rohkut pesee luihuisilla lattiaa!" tai "Keskity Harry, Merlinin tähden, tuolla se sieppi menee, katso nyt!"
Luihuisten joukosta puolestaan kuului äänekästä laulua:
”Ron on aivan onneton,
torjuja huono ponneton.
Luihuisten laulu raikukoon:
meidän kunkku on Ron.
Ron, syntyjään toivoton,
maaliin päästää kaadon jo.
Ron vie meidät voittohon:
meidän kunkku on Ron.
Meidän kunkku on Ron,
meidän kunkku on Ron,
maaliin päästää kaadon jo,
meidän kunkku on Ron. ”
“Äh, lopettaisivat jo! Tuo on lapsellista!“ Hermione tuhahti, ja hänen vieressään seisova Neville nyökkäsi tarmokkaasti, ja he alkoivat molemmat huudella julmia lauseita luihuisille.
Oikeastaan, ne asiat olivat enemmänkin rivoja kuin julmia.
Pian rohkelikkojoukon ohi suhahtaa vihreä viiva.
“Se taisi olla Draco?“ Neville sanoi ja katsahti Hermioneen päin, mutta tyttö ei vastannut, sillä hän tuijotti luihuispoikaa lasittunein silmin.
“Hermione?" Neville huhuili ja heilutti muutaman kerran kättään tytön naaman editse yrittäen saada Hermionen huomion - tuloksetta.
Hermione kuitenkin vain jatkoi tuijottamista.
“Kuka nyt muka on noin mielenkiintoinen? Malfoy?“ Neville kysyi silmät lautasen kokoisina.
Malfoyn nimen kuullessaan Hermione säpsähti ja vastasi hätäisesti:
“Ei tietenkään! Tyhmänäkö minua pidät! Malfoyhan haukkuu minua jatkuvasti kuraveriseksi, kuinka voisin pitää hänestä?“
“Nojaa, enpä tiedä“, Neville sanoi ja jatkoi tupansa kannustamista yhä yhtä rivoilla huudoilla, kuin ennenkin
Hermione meinasi jo huomauttaa asiasta, mutta ei ehtinyt, ennen kuin hänen katseensa nauliintui hopea-harmaa kaapuisen pojan kauniisiin silmiin, jotka juuri silloin sattuivat vilkaisemaan tyttöön päin.
Hermionen jalat melkein pettivät alta, mutta onneksi hän ymmärsi kääntää katseensa pois, ennen kuin niin ehti tapahtua.
Pian Hermione havahtui, kun kuului selostajan kuuluva ääni:
“Harry Potter on napannut siepin, rohkelikko voitti pelin!"
Meteli oli valtava. Kaikki ne riemunkiljahdukset, buuaukset ja muut huudot täyttivät Tylypahkan tilukset.
Mutta kaiken sen hälinän keskellä, ei itse sankaria näkynyt missään.
Hermione etsi Ronin käsiinsä, ja yhdessä he menivät odottamaan Harrya pukuhuoneiden lähistölle. Itse asiassa Hermione halusi sinne läheisyydelle vain, jotta hänellä olisi mahdollisuus nähdä Draco, siis Malfoy, vilaukselta.
Tyttö oli todenteolla rakastunut Dracoon. Malfoyhin. Dracoon. Malfoyhin. Mutta sitä hän ei myöntänyt kenellekään. Ei edes itselleen.
Pari päivää myöhemmin Malfoy lähestyi Hermionea ilman kaapin kokoisia tukijoitaan, ilman Pansya ja muita luihuisia.
Tyttö kääntyi poispäin, ja oli jo lähdössä, kunnes kuuli pojan sanovan:
“Älä mene, Granger, mulla on sinulle asiaa.“
Mielenkiinnosta tyttö kääntyi poikaan päin, ja näki pojan kasvoilla ilmeen, jota hän ei ollut ennen nähnyt. Se ei ollut se jäinen, läpitunkematon ja ivallinen ilme, vaan siinä oli jotain uutta.
Poikahan melkein hymyili. Tai ainakin yritti.
“No? “ Hermione kysyi yrittäen kuulostaa normaalilta.
Mutta poika ei vastannut mitään. Sen sijaan, hän asteli hitaasti lähemmäs tyttöä, tarttui tätä hellästi lantiolta kiinni, ja suuteli.
Hermione hämmästyi yllätyksenä tulleesta suudelmasta, eikä hetkeen tiennyt mitä tehdä.
Kuitenkin, hän päätti kuunnella sydäntään, ja niin hän vastasi luihuispojan suudelmaan varoen.
Kiss me gently
Always I know
Hold me love me
Don't ever go
“Tiedätkö, Granger. Olen aina pitänyt sinusta.“ Draco sanoi lopulta.
Hermione ei vastannut, mutta Draco tiesi, että tyttö ei ole voinut vastustaa häntä.
You're so good...
* * *
A/N2: Ää, nyt kun luin tämän uudestaan, aloin miettimään että kehtaako tätä sittenkään postata, mutta koska tämän kirjoittamiseen meni aikaa kuitenkin ihan kiitettävästi, ajattelin että pakkohan se on!
