// Alaotsikko: Final fantasy VII (Reno/Cloud), K-11, one-shot
Name: Salaisuus
Raiting: K-11
Fandom: Final Fantasy VII Seko lisäsi fandomin myös otsikkoon
Pairing: Reno/Cloud
Genre: Kevyt fluffy
Author: Tuhka
Disclaimer: Kaikki hahmot (c) Square enix
Summary: Reno on käyttäytyy omituisesti ja Cloud yrittää selvittää sen syytä.
A/N: Tämä on vielä betaamaton versio. Pahoittelen! Korjaan tilanteen kun mahdollista.
Cloud tarkkaili kaikessa hiljaisuudessa huonetoverinsa hämäräperäisiä touhuja. Punapäinen Turk asteli edes takaisin huoneensa ovesta hakemaan milloin mitäkin. Ovi sulkeutui kuitenkin aina niin nopeasti, ettei Cloud ehtinyt kurkistaa siitä sisälle. Reno oli tähän mennessä vastannut hänen kysymyksiinsä vain letkeillä huomautuksilla, että Cloud oli vainoharhainen ja ettei mitään ihmeellistä ollut meneillään. Cloud ei kuitenkaan ollut niin hidasälyinen, että olisi jättänyt huomaamatta Renon mielenkiintoisen käytöksen. Turk puhui jatkuvasti puhelimessa, siis vielä enemmän kuin tavallisesti. Joko Rufus oli päättänyt kaksinkertaistaa Turksiensa työajat, tai sitten punapää suunnitteli jotain. Niin kliseiseltä kuin tuo päätelmä Cloudista tuntuikin, hän ei keksinyt muutakaan.
Reno avasi jälleen oven ja pujahti raosta ulos. Hän nappasi mustan takkinsa tuolin selkämykseltä ja asteli nopein askelin Cloudin luokse.
”Käyn, hei, vähän asioilla. Tulen pian takaisin”, hän sanoi nyökäyttäen päätään ulko-ovea kohti ja painoi nopean suukon blondin poskelle, ennen kuin katosi ovesta ulos sateeseen.
Cloud jäi tuijottamaan valkoista ovea ja tunsi jonkin painautuvan jalkaansa vasten. Laskettuaan katseensa hän näki Renon punertavan raidallisen kissan, joka puski päätään hänen jalkaansa vasten. Kissa kehräsi paksulla äänellä ja Cloud laski kätensä silittääkseen sen niskaa, ”Ei hän sattuisi sinulle kertomaan mitä puuhaa?”
Kissa naukaisi tyytyväisenä ja hypähti ikkunalaudalle nyrhimään talon ainoan viherkasvin lehtiä.
Cloud antoi katseensa kiertää huoneessa ja hetken päästä se nauliintui tuon salaperäisen huoneen oveen. Ei sillä, ettei Cloud olisi siellä koskaan käynyt, päinvastoin, mutta muutaman päivän ajan Reno oli pitänyt sen tiukasti suljettuna. Uteliaisuus alkoi ottaa hänestä vallan, kun Cloud tajusi olevansa vihdoin kotona ilman Renoa. Kuljetuspalvelu oli pitänyt Cloudin liikkeessä viimeisen viikon ajan ja aina, kun hän tuli kotiin, oli Renokin siellä. Nyt paikalla ei kuitenkaan ollut muita, kuin hän ja punertava kissa. Cloud oli noussut sohvalta ennen kuin tajusikaan ja löysi itsensä käsi ovenkahvalla. Hän käänsi kahvan alas, mutta ovi pysyi kiinni. Cloud yritti uudelleen siltä varalta, että ovenkarmit olisivat turvonneet sateisella säällä. Ovi ei hievahtanutkaan. Renon oli täytynyt lukita se, mikä ei kyllä ollut enää kovinkaan tavallista. Cloudin uteliaisuus kasvoi entisestään ja hän pohti keinoja avata ovi lukitsemisesta huolimatta. Oven murtaminen ei tulisi kuuloonkaan. Se olisi jo ylireagointia ja Reno todennäköisesti käyttelisi Electro-Mag Rodiaan häneen siitä hyvästä.
Cloud tiesi kuitenkin toisenkin keinon. Itseasiassa hän ei ollut koskaan itse käyttänyt sitä, mutta oli nähnyt Renon käyttävän sitä kerran hänen oveensa. Tämä oli tapahtunut jo, kun he olivat vasta muuttaneet yhteiseen asuntoon. Reno oli yöllä tiirikoinut Cloudin oven auki, siirtänyt kaikki hänen vaatteensa omaan huoneeseensa ja vienyt pelkkiä naistenvaatteita tilalle. Punapäästä se oli ollut hyvinkin hauskaa, eikä Cloud saanut koskaan tietää mistä hän oli kaikki ne mekot lainannut tai varastanut. Molemissa makuuhuoneissa oli samanlaiset lukot, joten sama temppu toimisi varmasti myös Renon oveen. Cloud asteli keittiöön ja nappasi ruokailuvälinelaatikosta pikkulusikan. Hänen syyllisyydentuntonsa heräsi lusikan kahvan upotessa avaimenreikään. Cloud käänsi sitä samoin kuin avainta ja lukko naksahti. Cloud käänsi kahvasta, mutta empi vielä hetken ennen kuin työnsi oven auki.
Huone oli hyvinkin siisti, jos ei otettu huomioon muutamaa parisängylle heitettyä vaatekappaletta. Siellä oli huomattavasti siistimpää kuin Cloudin huoneessa, missä lähettifirman paperit lojuivat pitkin pöytiä, hänen ottamiensa valokuvien kanssa. Punamusta päiväpeitto oli vedetty tarkasti mustaraitaisten valkoisten lakanoiden päälle. Huoneen muun sisustuksen kanssa sotiva kirkkaankeltainen chocobo-pehmolelu jökötti tyynyllä katse ovelle päin. Renon oli ollut pakko ostaa se Cloudille, ihan piruuttaan. Näyttivätkö hänen hiuksensa tosiaan takaa aivan chocobolta? Ainakin Reno jaksoi muistuttaa siitä. Kaiken sen siistiyden seassa Cloud teki katkeran huomion, että hän oli murtautunut huoneeseen aivan turhaan. Siellä näytti aivan samalta, kuin aina muutenkin. Missään ei ollut mitään salaperäiseen viittaavaakaan. Cloud kurkisti vielä kaappeihin toivoen löytävänsä niistä jonkinlaisen vihjeen. Niissä oli kuitenkin vain heidän kahden tavaroita yksinkertaisen sekaisessa järjestyksessä. Ei salaperäisten operaatioiden toimintasuunnitelmia.
Cloud myönsi tappionsa ja lähti huoneesta lukiten sen tarkasti perässään. Hän vei lusikan takaisin keittiöön ja lysähti sohvalle. Hän ei ollut vielä läheskään vakuuttunut punapään viattomuudesta.Tavallisesti he nukkuivat Renon huoneessa, missä oli parempi sänkykin. He olivat ostaneet yhdessä ison parisängyn ja kuskanneet molempien vanhat Cloudin huoneeseen. Siellä he nyt nukkuivat, kahdella yhteen työnnetyllä yhden hengen sängyllä ja punapään huoneen ovi oli lukossa, viatonta tosiaan.
Kello tikitti jo iltaa, kun Reno paukautti viimein oven kiinni sisään tullessaan. Punaiset suortuvat valuivat märkinä päätä myöten, mikä näytti selvästi ärsyttävän niiden omistajaa. Reno lampsi suoraan kylpyhuoneeseen ja sieltä alkoi pian kuulua veden läiskettä. Pieni häivähdys höyryä livahti omine lupineen oven alta. Cloud ei muistanut milloin suihkun ääni oli loppunut, mutta lopulta shampoolta tuoksuva Turk heittäytyi hänen viereensä sohvalle.
”Mitä on meneillään, chocobo-pää?” Reno kysyi tuijottaen Cloudia rennosti selällään sohvan syvyyksistä. Punapään ääni oli hitusen käheä tavalla, joka kieli että sitä oli käytetty liikaa. Tietysti tämän silloin tällöinen polttaminenkin saattoi vaikuttaa asiaan.
”Tuo kysymys oli varattu minulle”, blondi vastasi.
”Muuten hyvä, mutta minulla ei ole blondeja hiuksia, jotka sojottavat takaa kuin chocobon pyrstö.”
”Todella hauskaa Reno.”
”Come on Cloud! Et kai sinä vieläkin elättele niitä vainoharhaisia kuvitelmiasi?” Cloud oli jo vastaamassa, että kyllä hitto vie hän elätteli, mutta piti suunsa kiinni. Reno tulkitsi hiljaisuuden myöntymiseksi, olihan hän tarkkaillut piikikäspäisen poikaystävänsä eleitä jo pienen ikuisuuden.
”Älä, hei, turhaan murehdi, kun ei ole mitään murehdittavaa”, Reno sanoi ja kierähti Cloudin päälle istumaan. Vasta silloin Cloud noteerasi, ettei hänen poikaystävällään ollut päällään muuta kuin löysät yöpuvun housut. Tämä havainto jäi kuitenkin taka-alalle, kun toinen paljon kiinnostavampi sumensi hänen ajatuksensa. Cloud tunsi Renon huulet omillaan ja tämän kädet niskassaan. Renon virnistys hukkui suudelmaan. Cloud olisi voinut ampua jotain, kun hän kuuli Renon tutuksi käyneen soittoäänen kaikuvan huoneessa. Punapää pongahti ylös ja karkasi kaivelemaan takintaskujaan. Lopulta soittoääni loppui Renon harmistuneeseen murahdukseen.
”Johan se sovittiin!” Turk älähti puhelimeen, ”Minähän hitto vie selitin sen jo ja asiasta päästiin sopimukseen! Pitääkö minun, hei, tosiaan tulla ja paukuttaa se siihen saamarin umpiluiseen kalloosi?”
Makuuhuoneen ovi paukahti kiinni, eikä Cloud enää kuullut keskustelua. Hän kuuli kyllä poikaystävänsä ärsyyntyneen äänen toisesta huoneesta, mutta ei kyennyt erottamaan sanoja. Joka tapauksessa kaikki minkä hän kuuli, vain vahvisti hänen pahoja aavistuksiaan. Cloud yritti kuumeisesti päätellä kenelle Reno parhaillaan pauhasi, mutta tämä ei ollu sanonut minkäänlaista nimeä tai muutakaan vinkkiä. Lopulta Reno palasi huoneesta ääni entistä käheämpänä ja heitti puhelimensa nurkkaan.
”Sori tuosta”, Punapää sanoi pahoittelevalla äänellä ja palasi sohvalle, ”Mihinkäs sitä taas jäätiinkään?”
Heille ei suinkaan annettu armoa, sillä seuraavaksi oli Cloudin puhelimen vuoro pilata tunnelma. Reno kirosi raskaasti ja nojautui taaksepäin niin, että Cloud pääsi kaivamaan puhelimen taskustaan.
”Hei Tifa... Niinkin voisi sanoa”, Hän vastasi naisen kysymykseen oliko soittanut pahaan aikaan, ”Huomenna? Ei se oikein käy. Minulla on paketti toimitettavana. ”
”Mitä nyt?” Reno uteli. Cloud painoi käden luurille ennen kuin vastasi: ”
Tifa haluaa minut huomenna päiväksi Seventh Heaveniin auttamaan. Ei Tifa, minä en tosiaan voi lykätä sitä. Lupasin toimittaa paketin huomenna.”
”Minä voin heittää sen”, Reno tarjoutui, ”Olen muutenkin partiointihommissa huomenna.”
Blondi epäröi edelleen: ”Etkö sinä saisi ketään muuta tilalle? Cidiä tai Barrettia?”
”Ei se, hei, ole iso juttu. Saan Shin-ran kopterin käyttöön. Se on äkkiä viety”, Reno sanoi rennosti.
”Selvä sitten, minä tulen. Nähdään huomenna”, Cloud huokaisi puhelimeen ja sulki sen: ”Kiitos. Tifa on itsepäinen nainen.”
”Tell me about it”, Reno sanoi pyöräyttäen silmiään kattoon. Hän otti Cloudin puhelimen, sulki sen ja viskasi omansa seuraksi nurkkaan.
”Miten olisi jos unohdettaisiin kyseinen brunette ja keskityttäisiin, ah, käsillä olevaan ongelmaan”, Punapää virnisti aikeinaan erottaa Cloud ja tämän vaatteet toisistaan.
Aamulla, kun Cloud heräsi, Reno oli jo hereillä ja lähdössä töihin. Hän tuli vielä suukottamaan chocobon sukuista poikaystäväänsä ja katosi kättään heilauttaen ovesta. Toimittamista kaipaava paketti keikkui vaarallisesti hänen kainalossaan. Kun ovi oli paukahtanut kiinni punapään perässä, Cloudkin päätti nousta ylös. Hänen täytyisi joka tapauksessa olla pian Seventh Heavenin edessä, tai Tifa saisi kohtauksen. Hän puki päälleen, tuhosi pikaisesti tekemänsä voileivän ja hyppäsi Fenririn selkään. Hän oli odottanut saavansa viettää päivän sen kyydissä, mutta suunnitelmat olivat hieman muuttuneet. Cloud yritti koko matkan keksiä syytä, miksi Tifa tarvitsi hänet baariin auttamaan. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään. Se ei ollut mikään juhlapäivä tai muu, minkä takia talo olisi täynnä ihmisiä ja tarjoilemaan tarvittaisiin apulaisia. Hän päätti luovuttaa, kyllä se selviäisi paikan päällä.
Cloudille totta tosiaan selvisi, mihin häntä tarvittiin juuri sinä päivänä: ei yhtään mihinkään. Tifa kyllä uutterasti keksi hänelle yhtä sun toista työtä päivän aikana, mutta niiden seassa ei ollut mitään mitä ei olisi voinut tehdä jonain toisena päivänä. Cloud pääsi muun muassa: toimimaan juoksupoikana, tekemään inventaariota varastoon ja toimimaan ulosheittäjänä liikaa humaltuneille agressiivisille asikkaille. Hän ei kysellyt mitään Tifalta, vaikka ei millään käsittänyt, miksi tämä oli vaatimalla vaatinut häntä auttamaan juuri sinä päivänä. Lopulta Tifa päästi hänet lähtemään. Kello lähestyi silloin jo kahdeksaa. Cloud toivotti hyvät yöt ja lähti takaovesta ulos. Tifa ei ollut kovin usein kuullut Cloudin huutavan, mutta nyt hän kuuli. Huuto tai pahemminkin huudahdus kuvasti puhdasta hämmästystä, ärsyyntyneisyyttä ja hitusen pakokauhuakin.
Cloud ei kyennyt hetkeen tekemään muuta kuin tuijottamaan katua edessään ja sitä mitä siellä ei ollut vaikka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt. Toivuttuaan hieman järkytyksestään blondi kiersi korttelin ja varmisti, ettei kukaan tehnyt hänelle erittäin huonoa pilaa. Kierroksensa tehtyään hän joutui luopumaan toivostaan sen suhteen. Järkytys oli jo haihtunut ja se oli korvautunut turhautumisella ja vihalla. Miksi juuri hän? Miksi juuri sinä päivänä?
Cloudin seuraava reaktio oli soittaa Renolle. Punapää alkaisi varmasti pian odotella häntä kotiin ja tilanteen huomioon ottaen hän ei varmaankaan olisi siellä vielä vähään aikaan. Hälytysääni tuuttasi muutaman kerran, ennen kuin tuttu ääni vastasi: ”Yo! Mitäs chocobon pyrstö?”
Cloud ei juuri sillä hetkellä jaksanut tehdä huomautusta Turkin käyttämästä nimityksestä, vaan meni suoraan asiaan.
”Joku on onnistunut viemään Fenririn, joten tänään voi mennä myöhään”, Cloud ilmoitti. Hän yritti tiukasti pitää närkästyksen poissa äänestään, sillä eihän se Renon vika ollut.
”Minä haen sinut”, Reno vastasi ja sulki puhelimen ennen kuin Cloud ehti sanoa enää mitään.
Reno ilmaantui nopeasti paikalle Shin-ran mustalla autolla. Hän aukaisi matkustajana puoleisen oven ja Cloud hyppäsi kyytiin. Koko matkan Cloud purki närkästystään omalla vähäsanaisella tavallaan. Hän yritti selittää Renolle, että hänen täytyisi tehdä heti ilmoitus varastetusta moottoripyörästä. Punapää otti tilanteen hyvin rauhallisesti ja tuntui olevan varma, että tilanne kääntyisi kyllä hyväksi. Hän lupasi Cloudille, että he kävisivät tekemässä ilmoituksen. Ensin he kuitenkin käväisisivät nopeasti kotona. Puolessa matkassa piikikäshiuksinen blondi alkoi asettua ja suostui istumaan rauhassa paikallaan. Renon rauhallisuus vaikutti myös häneen.
Kun Reno kaarsi talon eteen, Cloud näki yllätyksekseen pihalla jotain, minkä ei olisi pitänyt olla siinä. Hän tunnisti kyllä pyöränsä ja heitti poikaystäväänsä syyttävän katseen. Reno piti katseensa viattomasti edessä paikottaessaan, mutta hänen poskensa nyki paljastavasti virnistyksen pidättelemisestä. Cloud vilkaisi häntä epäilevästi ja nousi ulos autosta. Auton ovi pamahti kiinni hänen jäljessään ja pian sama toistui Renon astellessa rennosti piikikäshiuksisen miehen perään. Cloud tarkasteli pyörää varmistaen, että se oli kunnossa ja hänen suunsa loksahti auki. Se oli itseasiassa vielä paremmassa kunnossa, kuin aamulla. Fenrir oli saanut uuden maalipinnan ja toisella katsomalla huomasi symmetrisesti molemmille puolille maalatut kiemuraiset ornamentit, jotka eivät myöskään olleet olleet siinä ennen. Renkaat olivat tuliterät, samoin uusittu vaihteisto.
”Onko tämä sinun tekosiasi?” Cloud tivasi alaleuka edelleen auki loksahtaneena ja silmät viiruiksi kavenneina.
”Kenenkäs muunkaan?”, Reno vastasi virnistäen kulmakarvat koholla.
”Miksi?”
”Ei tarvitse kuullostaa noin syyttävältä”, punapää tuhahti.
”Tälläistä ei kukaan tee ilmaiseksi, joten kyllä sinulla joku syy täytyy olla”, Cloud perusteli epäilyksensä ja suuntasi Turksiin läpitunkevan katseen.
”Ehkä minä vain halusin yllättää sinut?” Reno ehdotti.
”Olenko minä unohtanut jonkin tärkeän merkkipäivän?”
”Et”, Reno alkoi jo kuullostaa hieman närkästyneeltä kaiken sen kyselyn ja epäilyn takia. Cloud tajusi kyllä vihjeen ja antoi siltä erää olla.
”Tätä sinä olet siis suunnitellut koko ajan?” hän totesi, ”Kaikki ne hämärät puhelinkeskustelut ja huoneeseen sulkeutumiset.”
”No hei, sain suostutella aika kauan, ennen kuin sain Shin-Ran teknikon hoitamaan homman”, Reno myönsi virnistäen, ”Niin ja miksikäs muuten olisin pyytänyt Tifaa pitämään sinut baarissa tämän päivän.”
”Jos sinä teit tämän, niin mitä sille toimitukselle tapahtui?” Cloud kysyi säikähti muistaessaan äkkiä Renon lupauksen. Hän oli jo unohtanut asian kokonaan. Reno katsoi häntä huvittuneen epäuskoisesti:”Shin-Ran helikopterilla ei, hei, lennetä kahta kymppiä.”
Cloud tunsi itsensä hiukan typeräksi ja käänsi katseensa alas.
”No, mitenkäs olisi ajelu?” Reno ehdotti ja kehotti nyökkäyksellä Cloudia hyppäämään kyytiin.
Cloudin silmät kiilsivät kirkkaan sinisinä, kun hän vilkaisi Renoa ja hyppäsi pyörän kyytiin. Reno asettui hänen taakseen ja tarttui häntä vyötäisiltä. Moottori jyrähti käyntiin ja he ampaisivat Midgarin kaduille.
”Uuu jeah!” Reno huudahti irrottaen toisen käden otteensa hetkeksi, eikä Cloud osannut olla pelkäämättä että hän putoaisi kyydistä siinä vauhdissa. Kunhan Reno piti kätensä tiukasti hänen vyötäisillään, Cloud oli aivan yhtä innoissaan ja kaasutti nauttien vauhdin tuomasta vapaudentunteesta. Punatukkainen Turk painoi kasvonsa vasten Cloudin niskaa. Kaikki se vauhti sai hänen silmänsä vuotamaan. Cloud hymyili ajolasiensa takana ja kaasutti lisää. Pian he olivat taas talon pihassa.
Reno nousi ensimmäisenä pois ja alkoi seinään nojaillen sytyttää tupakkaa Cloudin hääräillessä pyörän kimpussa. Blondi nosti päätään haistaessaan tupakan savun ja katsoi poikaystäväänsä.
”Sinun pitäisi lopettaa tuo.”
”Juu juu. Tiedetään”, Reno vastasi pyöräyttäen silmiään. Cloud nousi ylös ja otti tupakan toisen huulilta heittäen sen vesilätäkköön. Hän ojensi kätensä vaativa ilme kasvoillaan ja viittasi Turksin rintataskuun. Reno kaivoi askin taskustaan ja ojensi sen epäröiden Cloudille. Tämä otti ja viskasi sen muurin yli niin pitkälle kuin jaksoi.
”Hei!” Reno protestoi, mutta nipisti suunsa kiinni ja tyytyi mulkoilemaan piikikäshiuksista poikaystäväänsä.
Cloud ei ollut huomaavinaankaan vaan harppoi rappukäytävään portaita ylös heidän asuntonsa ovelle. Reno asteli hänen perässään sisälle ja heitti mustan takkinsa sohvan nurkalle. Hän meni keittiöön ja kaatoi kirsikkalikööriä kahteen lasiin palaten sitten olohuoneeseen ja asettui sohvalle Cloudin viereen.
”Enkö minä tosiaankaan ole unohtanut mitään?” vaaleahiuksinen mies kysyi kietoen huovan heidän molempien ympärille.
Reno pyöräytti huvittuneena silmiään kattoon, ”No jos sinä välttämättä jonkun syyn tarvitset, niin ensimmäinen kerta, kun et uhkaillut minua sillä hehtaarimiekallasi, taitaa olla jossain näillä main.”
