Author: Jordan
Rating: S
Genre: angst
Beta:
Socker SmulanSummary: Pieni pätkä pappani muistolle
A/N: Jälleen yhden valvotun yön tulos. Laulu on Kate Alexsn Another now. Palaute olis huippua!
Mä olen tehnyt elämässäni paljon kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Huonoksi lasken sen, kuinka kohtelin sua, kun olit lähelläni. Tunsin sut koko elämäni ajan, ja aina sä olit itsestäänselvyys mulle. Sä pidit mua enkelinä siinäkin vaiheessa, kun muut olivat nähneet toisen puoleni. Aina sä olit iloinen, harvoin näin sun itkevän. Joskus katson valokuvaasi, joka lepää pöydälläni kaiken roinan seassa. Hymyilet siinäkin, vaikka aihetta olisi surullisuuteen. Kasvoiltasi ei näy sairautesi merkit, mutta eletty elämä kyllä.
Me syötiin yhdessä joka tiistai. Sitten sä ajelit autolla mä kyydissäs ja kuskasit minne ikinä mun pitikin päästä. Aina se autoradio pauhas täysillä, me kuunneltiin sävelradiota, ja mua nolotti. Elämä oli täynnä rutiineja. Ne oli aika tylsiä oikeastaan. En mä olisi aina jaksanut sua. En jaksanut tulla teille käymään, vaikka asuitte naapurissa. Valehtelin, että olin muka kipeä. Sitten ne muuttu. Rutiinit siis. Ei ollut enää sua kuskaamassa, eikä ruokaseurana, ei kuuntelemassa, eikä nauramassa. En osannut kuvitellakaan, miten vaikeaa elämä on ilman sua. Nyt tiedän.
Was only just the other day,
When all this felt so real,
Like nothing could go wrong,
Was like a never ending dream,
Nothing ever changed,
For so long
Sä lähdit pois. Et tulisi enää takaisin. Näin sut viimeisen kerran, se taisi olla tiistai sekin. Mulla oli vielä mahdollisuus pelastaa kaikki. Mulla oli mahdollisuus sanoa ne maagiset kolme taikasanaa. Mä en tehnyt sitä. Elää ilman sua. Onko se enää edes elämää? Kyyneleet valuvat suolaisina silmäkulmistani, ne eivät tunnu loppuvan koskaan.
But now you've gone away,
And I've tried turning the page,
And it's just not the same
Äitini pyyhkäisee sormellaan poskilleni vierähtäneet kyyneleet. Ovatko ne tulikuumia, vai onko se sittenkin äidin kosketus, joka polttelee? Äidinkin silmissä on kyyneleet, en tiedä, johtuuko se sun lähdöstä, vai siitä, että se ei kestä nähdä mua surullisena. Elämä on kiertynyt sekavaksi narukeräksi, jonka päätä en löydä, aika on pysähtynyt tähän hetkeen, vaikka haluaisin sen jo loppuvan.
But I'm breathing in,
And I'm breathing out,
I'm wide awake,
But I can't hear a sound,
Though I'm breathing in,
I can't think about,
Another you, Another me, Another now
Mä muistan, että sä opetit mulle asioita. Se oli hauskaa. Sä opetit, miten venettä ajetaan ja kuinka saunan kiukaaseen kuului heittää vettä niin, ettei sitä roisku ohi. Olit aina niin kärsivällinen. En edes tiedä, miltä näytät vihaisena, mutta naurunryppysi muistan aina. En ymmärrä, miksi sä jätit mut yksin. Sä opetit mulle paljon asioita, muttet sitä, miten mä pystyn elämään ilman sua.
Where do I go from here,
I've never felt so strange,
I've never felt so torn,
Cause ever since you came my way,
I learned to live by you,
And now I'm on my own
Aika kuluu, mutta silti tuntuu, että se oli vasta eilen, kun sä lähdit. Oliko se? Tunnen viimeisen kosketuksemme ihollani ja viimeiset sanasi pyörii mielessäni katkeamatta. Kaikki muistuttaa enemmän tai vähemmän susta. Kukaan ei ymmärrä tätä kipua, joka vihloo ilkeästi sydäntäni.
I know I need some time,
To leave all this behind,
Cause I'm still hanging on
Nostan kuvasi pöydältä uudestaan käteeni. Sulla on silmäpussit, suunnilleen samanlaiset kuin mullakin. Sillon mä kirosin niitä, nyt toivoisin, että olisin muullakin tapaa samanlainen kuin sä olit. Kunpa voisin yhä jakaa elämäni kanssasi. Kunpa näkisin sun hymyilevän vielä kerran. Haluaisin korjata ainoan asian, mitä olen koskaan elämäni aikana katunut. Haluaisin sanoa ne sanat, mitä en kehdannut sanoa sillon, kun se oli mahdollista: minä rakastan sinua.
Sitting here, all alone,
Don't wanna move, nowhere to go,
Nothing's real, just wanna hide,
Cause your not here
I'm breathing in,
And I'm breathing out,
I'm wide awake,
But I can't hear a sound,
Though I'm breathing in,
I can't think about,
Another you, Another me, Another now
Pappani muistolle, jäin kaipaamaan sinua. Varmasti koko loppuelämäni ajan jään toivomaan, että olisin pystynyt sanomaan sinulle sairaalassa, miten paljon rakastan ja ihailen sinua. Toivon, että tapaamme vielä joku päivä taivaassa, ja voisin vihdoin olla se enkeli, jona olet aina minua pitänyt. RIP.
