Title: Iltapäivä
Author: Laurel Wreath
Beta: Rakas ystäväni Milja, tänks juu.
Genre: Angst, romance, drama
Pairing: Harry/Blaise
Rating: S/PG
Summary: Onneksi emme omistaneet ennustamisen taitoa ja saimme siis elää onnellisessa valheessamme vielä vähän aikaa - ennen kuin kaikki romahti.Disclaimer: Harry Potter ei ole minun omaisuuttani enkä tee kirjoituksillani rahaa, kirjoitan vaan omaksi ilokseni.
A/N: Ficci on siis kirjoitettu Lyrics Wheel 4 -haasteeseen, lyriikat löydät postauksen lopusta. Koska tuotantoni on tähän mennessä ollut hyvin vähäistä, postaan tämän tänne uuteenkin finiin, ja olisin edelleen hyvin iloinen lukijoista ja kommenteista.
Iltapäivä(Blaise's PoV)Makuusalin tunnelma oli unelias. Pölyhiukkaset tanssivat ikkunan läpi siivilöityvässä valossa. Makasit sylissäni, muistan vieläkin sen lämmön. Ja sen, kuinka pyöritin tummia hiuksiasi etusormeni ympäri. Sen, kuinka jalkani oli jo tunnoton painosi ansiosta, mutta en tohtinut siirtää sitä.
"Draco tietää."
"Mmhmm?"
"Draco tietää, että tapailen jotakuta. Eikä se joku ole luihuinen."
"Korjaa, jos olen väärässä, mutta minulla oli jotenkin se käsitys, että minä olen sinun poikaystäväsi, ei Draco?"
"Harry..."
"Blaise. Tajuan että olet huolissasi meistä, mutta unohda hetkeksi Draco ja ne muut kusipäät ja - "
Harry oli noussut istumaan ja kääntynyt puoleeni. Hän alkoi osoittaa ärtymisen merkkejä ja tiesin, ettei tarvittaisi enää paljon että hän todella suuttuisi.
"
Harry." Katsoin häntä silmiin niin lempeästi kuin osasin. "Minä tiedän. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä että me kaksi pysymme yhdessä."
"Tiedän."
Pölyhiukkaset jatkoivat tanssiaan ja me jatkoimme hiljaista iltapäivää kuiskaillen toistemme korvaan unelmiamme ja pelkojamme ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Onneksi emme omistaneet ennustamisen taitoa ja saimme siis elää onnellisessa valheessamme vielä vähän aikaa - ennen kuin kaikki romahti. Ennen kuin minä annoin periksi.
* * *
(Harry's PoV)
Kohotat katseesi minuun ja tuntuu kuin lävistäisit sydämeni sillä katseella. Se on kylmä ja tunteeton. Tiedän heti, mitä sanottavaa sinulla on. En halua uskoa sitä, ei, olen sittenkin ymmärtänyt jotain väärin. Hetken ajan kasvoillasi välähtää suru, mutta sitten kokoat itsesi ja kova ilme on palannut kasvoillesi. Miksi sinä näytät tuollaiselta? Kerro minulle, mikä on hätänä. Mutta älä vain, älä - "
"Harry, me emme voi tavata enää."Ei se voinut päättyä näin.
Tunnen kuinka kyyneleeni kastelevat silmiäni peittävän käteni. Tuntuu kuin ne olisivat jonkun toisen kädet ja itse olisin kaukana tästä maailmasta, vaipuneena mielen hämäriin syövereihin.
Päässäni humisee. Hetkessä kaikki on tyhjää.
"Minä... mitä... Blaise, mitä tarkoitat, en..."
"Tiedät hyvin, mitä tarkoitan. Ei tämä meidän juttumme ole mitenkään erikoinen, eikä tule ikinä olemaankaan. Tiedämme kumpikin, ettei tästä kehity mitään tämän suurempaa. Se oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta... ei se ollut rakkautta, Harry."
Humina kasvaa. Sanojen katkera kaiku soi korvissani. Etsin Blaisen kasvoista jotain selitystä, mutta ei, nyt ne pysyvät kylmän ilmeettöminä. Yritän niin voimallisesti torjua henkisen pahan olon, että se muuttuu fyysiseksi ja minua alkaa kuvottaa koko tilanne. Hitaasti alan perääntyä kauemmas noista tyhjistä silmistä. En pysty uskomaan tätä, pystyn muodostamaan vain yhden järkevän lauseen.
"Pysy kaukana minusta, Blaise Zabini."
Käännyn ja juoksen niin kovaa kuin pääsen, en tiedä minne menen, mutta minun on päästävä pois. Ei se voinut päättyä näin.
Luulin, että meissä oikeasti oli jotain. Luulin, että se oli tällä kertaa erilaista. Että suhteemme oli jotain erikoislaatuista. Mutta sinussa ei ollut tarpeeksi voimaa vastustaa ympäristön paineita. Meissä ei ollut tarpeeksi voimaa puolustaa itseämme maailmaa vastaan.
Kaksi tummatukkaista poikaa seisoi pimeässä käytäväsyvennyksessä hiljaa toisiaan katsoen, toinen kylmästi, toinen epäuskoisesti. Jälkimmäinen pudisti päätään, kääntyi hitaasti ympäri ja juoksi pois niin kovaa kuin pystyi. Toinen poika seisoi hievahtamatta paikallaan kunnes toisen etääntyvät askeleet lakkasivat kokonaan kuulumasta. Kun ovi jossain kaukana pamahti kiinni, hän kääntyi ja löi nyrkillään rosoiseen kiviseinään. Hän paukutti nyrkkiään seinään kunnes rystyset olivat verillä. Hitaasti poika valui seinää vasten lattialle täriseväksi kasaksi.Eikä minussa ollut tarpeeksi voimaa pitämään sinusta kiinni.
[size=75]Elton John: The End Will Come
And when we start we say forever
We say we care, we need, we feel
We read the movement of our eyes
But in our hearts we still believe
The end will come, before we know
The silent rule of love applies
We light the fuse and let it burn out
We just accept that love must die
And so they say, the end will come for us
And so the world, slows down to let us off
Just hang it up and let it go, accept it if I must
But I don't believe, I don't believe
That the end will come for us
No I won't believe the end will come for us
The end will come like sudden rain
The end is never what it seems
We sink the ship before we sail
We just accept what failure means
And so they say, the end will come for us
And so the world, slows down to let us off
Just hang it up and let it go, accept it if I must
But I don't believe, I don't believe
That the end will come for us
No I won't believe the end will come for us[/size]
A/N: Comments make my life worth living.