Viimeinkin ehdin laittamaan jatkoa
Neljäs osa vähän hätäisesti kirjoitettu, toivottavasti ei paljoa virheitä :S
Osa III
Oli joululoman viimeinen yö, viimeinen yö, jonka Draco ja Harry saisivat viettää kahdestaan.
He viettivät sen samassa paikassa kuin melkein koko joululoman olivat viettäneet;
rohkelikkotornissa, Harryn sängyssä.
”Draco?”
”Mmmh?”
”Kai aiot oikeasti kertoa niille?”
”Älä jaksa”, Draco käänsi selän Harrylle.
”Sinun täytyy kertoa heille jossain vaiheessa.”
”Eikä täydy.”
”Täytyy.”
”Harry, tajuatko yhtään, kuinka vaikeaksi he voivat elämämme tehdä?”
”Hehän ovat sinun vanhempasi. He haluavat sinun parastasi.”
”Niin, ja heidän mielestään parata minulle on hankkia puhdasverinen,
rikas vaimo, mennä töihin taikaministeriöön ja ostaa iso kartano.”
”Eivät he sitä halua. He haluavat vain sinun parastasi.”
”Sinä et tunne heitä!”
”No en tietenkään tunne! Sinä et ole koskaan antanut minulle
mahdollisuutta tutustua heihin!”
”Sinä et halua tavata heitä. Et pitäisi heistä. Minä vain suojelen sinua.”
”Pitäisikö minun olla KIITOLLINEN?”
”No ei tietenkään, mutta yrittäisit ymmärtää.”
”YMMÄRTÄÄ? YMMÄRTÄÄ MITÄ? Ettet halua vanhempiesi tapaavan minua?”
”Niin, tai siis ei. En minä tiedä. Me pärjäämme paremmin ilman heitä, usko minua.”
”Jotenkin ei ole uskottavaa.”
”Sinun pitäisi uskoa minua. Sinun pitäisi luottaa minuun!”
”En pysty luottamaan sinuun! EN NYT!”
”Sitten meillä on muukin ongelma kuin minun vanhempani!”
”Selvästi!”
Osa IV
Joululoma oli ohi, ja arki alkoi. Oli toinen koulupäivä loman jälkeen,
toinen päivä, jona Harry ja Draco eivät puhuneet toisilleen. Toinen päivä pitkään aikaan.
Draco Malfoy käveli ajatuksissaan pitkin koulun käytävää. Hän ei katsonut yhtään
eteensä, vaan käveli suoraan eteenpäin väistämättä ketään. Yhtäkkiä hän törmäsi
vastaantulevaan ihmiseen.
”Katsoisit eteesi!” Poika ärähti.
”Sori”, Draco mutisi ja jatkoi matkaa edes vilkaisematta henkilöön, johon oli törmännyt.
Draco jatkoi matkaansa edelleen täysin syventyneenä ajatuksiinsa. Hän
mietti Harrya ja vanhempiaan. Vaikka hän kuinka mietti, hän ei keksinyt mitään,
millä olisi voinut tehdä tilanteen helpommaksi. Ei mitään. Miksei Harry vain voisi ymmärtää?
Samaan aikaan Harry istui liemien luokassa Ronin vieressä. Hän oli samalla tavalla
uppoutunut ajatuksiinsa. Ehkä hieman vähemmän, sillä Harry ainakin oli löytänyt tunnille,
toisin kuin Draco, joka harhaili käytävillä. Tosin Hermionella ja Ronilla saattoi olla osaa asiaan.
Harry istui koko tunnin täydessä horroksessa, kuten oli viettänyt koko eilisen päivän ja kohta todennäköisesti tämänkin. Harry ei vain jaksanut välittää koulusta. Vaikka hän välillä yrittikin,
hän ei pystynyt keskittymään. Hän ei pystynyt seuraamaan edes pimeyden voimilta
suojautumista, lempiainettaan. Harry kulki tunnilta tunnille ajatellen vain Dracoa ja heidän
riitaansa. Nopeasti tunnit vaihtuivat seuraavasta seuraavaan ja pian oli ruokatunti. Silloin
Harry seurasi Ronia ja Hermionea rohkelikkopöytään, vaikkei aikonut syödä mitään.
Draco laahusti kohti suurta salia. Hän päätti, että yrittäisi syödä, mutta vain, jos Harry
ei olisi salissa. Draco seisoi hetken ovella, ennen kuin kurkkasi saliin. Hänen katseensa
hakeutui rohkelikkopöytään, jossa Harry istui ystäviensä seurassa. Draco kääntyi kannoillaan
ja lähti kävelemään ulospäin. Hän ei kestänyt olla ilman Harrya, mutta mitä hän voisi
tehdä? Jos Draco kertoisi vanhemmilleen, he tekisivät kaiken hankalaksi, eikä hän ehkä
enää näkisi Harrya. Toisaalta, jos Draco ei kertoisi vanhemmilleen, Harry tekisi kaiken
hankalaksi, eikä hän ehkä enää näkisi Harrya. Teki hän miten päin tahansa, lopputulos
olisi sama. Hän ei ehkä enää näkisi Harrya.
Harry katsoi suuren salin ovelle. Hetken hän oli luullut, että Draco oli ollut ovella, mutta
se oli todennäköisesti kuvitelmaa. Harry kaipasi Dracoa niin paljon, että kuvittelikin jo
näkevänsä tämän. Miksei Draco voisi vain kertoa vanhemmilleen? Se olisi ainoa asia,
jonka Harry vaatisi.
Draco käveli Tylypahkan suurista ovista ulos lumiselle pihalle.
Ehkä hän voisi kirjoittaa vanhemmilleen. Ehkä hän voisi kertoa asian jotenkin paremmin.
Hän oli tehnyt päätöksensä. Draco syöksyi luihuistyrmään, omaan vuoteeseensa ja
veti verhot vauhdilla kiinni. Hän kaivoi esille pergamenttia ja sulkakynän.
Sitten hän kirjoitti.
