Title: Lempeä ystävyys
Author: Jennea
Pairings: Ei ole.
Päähenkilö: Tulkinnanvarainen, saat itse päättää.
Rating: S
Genre: Vaikea sanoa. Ehkä hieman drama, angst ja joku söpistely.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. En saa tästä korvausta.
Summary: Ei minulla ollut parempaakaan tekemistä. Ei ketään jonka luokse mennä. Ei ketään, joka odottaisi. Joten istuin vain siinä, yksin.
A/N: Tämän viikon aiheena raapalehaasteessa on yksisarviset ja kirjoittelin näin aamulla tällaisen pienen tuplaraapaleen. Päähenkilön nimeä en mainitse missään, joten sen saatte päättää itse. Minulla ehkä itselläni on oma suosikkini, mutta kertokaa te teidän!
Lempeä ystävyys
Istahdin Hagridin portaille. Juuri kun halusin jutella, niin hän oli poissa. Ei minulla ollut ketään muuta. Halusin vain jutella. Vedin polveni lähemmäs itseäni ja panoin pääni alas. Kylmä viima tunkeutui paksun viittani ja paitani läpi iholleni. Oli tulossa talvi.
Istuin siinä vielä hetken. Ei minulla ollut parempaakaan tekemistä. Ei ketään jonka luokse mennä. Ei ketään, joka odottaisi. Joten istuin vain siinä, yksin. Vaivuin ajatuksiini ja muistoihin. Tunsin itseni niin yksinäiseksi.
Kuulin rapinaa ja kohotin pääni. Ketään ei näkynyt. Kuvittelinko minä? Onko äänien kuuleminen ensimmäinen oire, kun tulee hulluksi? Siristin silmäni ja tähystelin viereiseen metsään, jonne ei saanut mennä. En nähnyt vieläkään ketään. Mielikuvitukseni lähti valloilleen. Joku hirviö. Hyökkää pian kimppuuni. Miten hienoa.
Kuuntelin. Askelia, nyt olin varma siitä. Odotin vielä hetken. En lähtenyt pois. Halusin nähdä. Jos vaikka se olisi Hagrid. Kuitenkin tunsin ettei se ollut. Ja sitten minä näin. Läheisen paksun puun takaa näkyi helmenvalkoisena hohtava hevosen pää. Yksisarvinen. Eläin näytti ujolta, mutta samalla rohkealta. Se katsoi minua. Lempeät valkoiset silmät, huomasin. Kallistin päätäni ja se teki samoin. Kaunis eläin otti vielä muutaman askelen lähemmäksi minua ja sen hohtava lämpö saavutti jo minutkin.
Tunsin miten minulle tuli turvallinen olo. Hyvä olo. Tylypahkassa ei milloinkaan ole yksin.
