Title: Puhelinlankaolentoja
Author: precious
Rating: sallittu
Genre: romance, humour
Pairing: Luna/Ron
A/N: FF-100 Lovekivoista, sanasta 37, kuulo. Dialogihaaste.
”Miten niin minä en muka uskoisi? Olen tämän koko puhelun ajan sinulle vakuutellut kaikkea muuta! Minä uskon sinua, Luna, uskon sinua täydellisellä, vakaalla ja kyseenalaistamattomalla tavalla!”
”Kyseenalaistamattomalla! Tuo kuulostaa jo hienolta. Melkein kukaan ei ikinä usko minua esittämättä pitkää lisäkysymyksien tulvaansa. Oikeastaan, tarkemmin ajateltuna, kukaan harvemmin jaksaa minulta kysellä mitään.. Joskus minusta tuntuu kuin ihmiset vakuuttelisivat minulle uskovansa ensi kuulemalta vain siksi, että heidän ei tarvitsisi edes jatkaa aiheesta! ”
”…….”
”Niin sen täytyy olla. Olen oikeilla jäljillä, jos hiljaisuudestasi voi päätellä jotakin. Kuinka epäilahduttavaa kuulla jotakin tämänkaltaista näin varhain aamusta. Elleivät sitten myypelit ole siepanneet sinua, etkä sen tähden kykene jatkamaan puhelua.”
”……….”
”Ronald? Voisitko vastata? Ihan vain siksi, jotta tietäisin sinun olevan kunnossa? Ei minulla muuten mitään kiirettä ole, puhelinlangan surinaa on mukavaa kuunnella. Oletko muuten tietoinen, että puhelinlangoilla asustelee kehottomia ja näkymättömiä puhelinlankaolentoja? Tuo kehottomuusosa on minullekin hieman hankalaa käsittää, mutta sekös tekee koko jutusta vieläkin uskottavamman! Ja minusta on hauska kuunnella niiden lauleskelua. Voit erottaa niiden ääniä, jos oikein pinnistelet kuuloasi. Isä on tosin kertonut tarinoita ihmisistä, jotka ovat kuunnelleet liian kauan puhelinolentojen laulua ja osa kyseisistä ihmisistä on päätynyt potilaiksi Pyhään Mungoon. Jokin heidän päässään on vioittunut, ja sellainenhan ei koskaan ole kovin ilahduttavaa kuultavaa. Siinäkin siis yksi syy, miksi patistan sinua puhumaan. Vaikka puhelinäänesi ei olekaan kovin karismaattinen, se peittää alleen puhelineläinten lauluäänet. Yksi taitaakin juuri aloitella jonkin kaltaista serenadia ja luulisin, että rakkauslauluyritykset ovat jotenkin rinnastettavissa vahinkotasoiltaan hämykeijuihin tai alruunoiden parkuun – siksi toivoisin, että ilmoittelisit itsestäsi mahdollisimman pian, sillä en juurikaan haluaisi joutua sairaalaan.”
”Olen täällä.”
”Hienoa. Koska muuten ajattelit tulla vierailulle? Isä odottaa kovasti, että pääsee esittelemään sinulle kaikkia hienoja uusia vempeleitään. Minä taas olen keksinyt uuden reseptin keittoon, josta sinä niin kovasti pidät. Kehittelin sen oikein sinua varten.”
”Eh, oikein hauskaa…Hmm, no, minulla on aivan hirmuisesti kotitehtäviä täksi kesäksi – luulen, että vierailuni saattaa venyä jopa elokuun loppuun. Et kai ole kovin pahoillasi?”
”No, Ronald, itse asiassa minä hieman laitan pahakseni. Viime kerralla, kun puhuimme läksyistä, totesit niiden olevan vahingollisia ja vilkastuttavan liikaa aivotoimintaasi – vaikka Hermione hymähteli paheksuvasti, minähän olin itse asiassa samaa mieltä kanssasi; äkillisesti nopeutunut aivotoiminta ei ole hyväksi kenellekään. Silloin aivot nimittäin saattavat alkaa hylkiä puolustusjärjestelmäänsä aktivoivia soluja, ja tälläisessä herkässä tilassa aivot muodostuvat mitä mainioimmaksi kohteeksi mikropeteettejen hyökkäyksille!”
”……”
”Ronald? Oletko yhä linjoilla?”
”…..”
”Ronald? Olen huolestunut puhelinolennoiden suhteen.”
”Olen täällä, mietin vain kuumeisesti.”
”Niin kuin korvat höyryssä? Ooh, näytät suloiselta, kun korvasi punoittavat!”
”Minä näytän yksinomaan nololta, kun korvani punoittavat.”
”….”
”Mitä? Puhu äkkiä, minäkin aloin pelkäämään niitä hupelinhirviöitä!”
”Ronald?”
”Niin?”
”No, ensinnäkin se ei ole hupelin, vaan puhelin. Luulisi sinunkin jo oppivan. Toisekseen; ne eivät ole puhelinhirviöitä, vaan puhelinlankaolentoja. Kolmanneksi; punoittavatko sinun korvasi oikeasti?”
”Vaivalloisesti peilattuani voin todeta, että kyllä, melko varmasti ne punoittavat. Haluaisitko tietää lisää..?”
”En! Ronald, kun sinun korvasi punoittavat, sinä mitä todennäköisemmin valehtelet!”
”…..”
”Olen vihainen, ja Ronald; puhelinlankaolennot!”
”Anteeksi! No, minulla ei ole oikeasti niin kovasti kotitehtäviä, mutta oikeastaan asia on niin, että olisin vähän halunnut rentoutua ennen kuudetta kouluvuottani. Mutta sitten sain loistoidean ollakseni Ron Weasley; mehän voisimme rentoutua yhdessä ja lähteä lomalle!”
”Ooh, Ronald! Tuo on kaikkein romanttisinta, mitä olen ikinä sinun suustasi kuullut! Nyt muistan taas, miksi ikävöin sinua eilen.”
”..Voisimme ottaa mukaamme Muriel-tädin teltat; yksi tytöille ja yksi pojille! Ottaisimme mukaan ainakin Harryn, Hermionen ja Ginnyn; haluathan sinäkin viettää vähän aikaa tyttökavereidesi kanssa ennen koulun alkua! Minä saisin tehdä sellaisia poikienjuttuja Harryn kanssa ja rentoutua ennen, himputti – no, raskainta kouluvuottani Kalkaroksen nenän alla, ja sinä voisit viettää aikaa Hermionen ja Ginnyn kanssa! Johan meillä on sitten aikaa olla yhdessä kaksin, kun koulu alkaa. Mitä sanot, kulta?”
”……..”
”Luna?”
”…………..”
”LUNA? MINÄ PELKÄÄN NIITÄ HUPELINHIRVIÖITÄ!!”
