Nimi: Wargistal
Kirjoittaja: Taki
Ikäraja: K-11
Paritus: Albus/Gellert
Tyylilaji: Romance, fluff, oneshot
Sana (FF100): #078, Missä?
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa maailman, josta kirjoitan.
Tiivistelmä: Ei ole sattumaa, että Sveitsissä sijaitsee pikkukylä nimeltä Grindelwald.
A/N: Osallistuu satashaasteen lisäksi
Hahmot muissa maissa-haasteeseen, jossa varasin Sveitsin. Oli _pakko_ osallistua tällä maalla kun tajusin, että Sveitsissä oikeasti on tuonniminen kylä
Halusinpa siis keksiä, miten kyseinen kylä vaihtoehtoisesti sai nimensä. En usko, etteikö tästä aiheesta olisi ennen kirjoitettu jotain Gellertiin liittyvää, mutta onneksi en tiedä, jos on
* * *
Wargistal Jos Albus Dumbledorelta kysyttäisiin, mikä on hänen lempipaikkansa maailmassa, joutuisi hän lausumaan itselleen suuresti tuskaa tuottavan nimen.
Harva paikka on yhtä kaunis kuin jylhän vuoristomaiseman kätköissä piilevä vehreä laakso, josta näkee niin vuorten huppuja peittelevän ikijään kuin kylää joka puolelta suojaavat metsät. Se ei kuitenkaan ole ympäristö, joka tekee kyseisestä pikkukylästä Tylypahkan rehtorin suosikkipaikan, vaan muistot - kolme lyhyttä päivää, salaa varastettua, ovat painuneet mieleen eivätkä koskaan unohdu.
Kun Gellert Grindelwaldilta kysytään, minkä ihmeen vuoksi hän päätti nimetä itsensä mukaan pienen kyläpahasen kun olisi voinut saman tien valita vaikka Berliinin tai Rooman, hän ei koskaan suostu vastaamaan vaan häätää mokomat utelijat tiehensä. Eihän kenellekään kuulu se, että Grindelwald, jota tuolloin vielä Wargistaliksi kutsuttiin, toimi näyttämöpaikkana kaikkien aikojen suurimman rakkaustarinan alulle. Tai niin hän ainakin silloin ajatteli.
* * *
"Muutama päivä vain", Gellert suostutteli ja niin he kaikkoontuivat kauas pois, lainkaan välittämättä huolestuneista perheenjäsenistä saati siitä, että toinen rikkoi lakia. Eihän maailmassa ollut muuta kuin he kaksi ja kuoleman varjelukset.
Kaukana muista, keskellä sveitsiläisen luonnon kauneutta, oli helppoa olla onnellinen. Se oli kauan kaivattu hengähdystauko kaikista velvotteista ja ympäröivästä maailmasta, se oli heidän oma salainen retkensä. Vaikka heidän päätelmänsä osoittautuivat vääriksi ja huhut siitä, että kyläläinen puuseppä omistaisi maailman mahtavimman taikasauvan valheiksi, he löysivät jotain paljon parempaa; toisensa, aivan uudella tavalla.
Kiidettyään ystävänsä kanssa vain yhden päivän vapaana metsissä ja pikkukylän kaduilla Albus tunsi suurempaa yhteenkuuluvuutta kuin ikinä ennen, ja kun he kävivät nukkumaan tiiviiseen telttaan jossa oli lumottu katto, hän ei voinut enää vastustella.
Mitä muutkin ajattelevat ja
vastoin lakia ja
seksuaalisesti häiriintynyt ja
siihen limanuljaskaan et sitten koske lensivät alppituulten mukana kauas pois ja äkkiä mikään ei tuntunut luonnollisemmalta kuin käpertyä ystävän kainaloon, silittää ihoa ja hyväksyvän hymyn rohkaisemana vihdoin suudella huulia. Pitkään.
Ja niin seljasauvan etsinnästä muuttui kolmen päivän mittainen kuherruskuukausi. Tuntui kuin koko kylä olisi ollut onnellinen heidän puolestaan ja onnitellut paria näyttytymällä loistokkaampana kuin koskaan; ruoho näytti vihreämmältä, jäätikön pinta säteilevämmältä, vuoret komeammilta ja yötaivaan tähdet kirkkaammilta. Se kaikki oli heidän, Albuksen ja Gellertin. He nauroivat ja juoksivat mustassa yössä sekaisin tunteista, sitten suutelivat lisää ja syleilivät niin ettei kumpikaan halunnut päästää irti. Se kaikki tuntui pyörryttävän epätodelliselta ja satumainen maisema vain vahvisti Albuksen oloa siitä, että se tapahtui aivan toisessa ulottuvuudessa.
Koko ajan Gellert halusi kertoa tunteistaan, mutta
minä rakastan sinua ei olisi koskaan ollut tarpeeksi, ei vaikka sitä hoki kuiskaten toisen korvaan ja sai maistaa samat sanat rakastetun ystävän huulilta. Viimeisenä yönä hän tiesi, mitä sanoa.
Kädet ja katseet toisiinsa lukittuina he seisoivat suuren tammen alla.
"Sitten kun me valloitamme maailman", Gellert sanoi hymyillen aidommin kuin koskaan ja Albuksen silmät tuikkivat, "minä nimeän tämän kylän pohjoisosan Grindelwaldiksi ja etelän Dumbledoreksi."
* * *
Mutta kartalla on vain Grindelwald, eteläosa on edelleen Wargistal. Kolkko, kylmä, kaihertavan merkityksetön
Wargistal. Ja nykyään alueita erottaa valtatie, eivät ne ole enää tiiviisti samaa kaupunkia, vaan erillään toisistaan. Yhden ainoan kerran, kuudenkymmenen vuoden kuluttua kaikesta, Albus palasi kylään vain päästäkseen todistamaan, että suuri osa metsistä oli hakattu pois. Mukaanlukien se puu, jonka juurella he olivat vaihtaneet lupauksia ja rakastavia katseita. Kaikki hävitetty.
Pettyneenä Albus palasi koululle eikä puhunut retkestään kenellekään. Syvällä mielessään hän yhä toisinaan miettii, välittäisikö vankilassa viruva Gellert siitä, että sitä mikä saattoi heidät yhteen ei enää ole olemassa. Todennäköisesti ei, sillä samalla tavalla kuin kylä on muuttunut vuosien varrella on mieskin vaihtunut kokonaan toiseen.
Pientä lohtua kuitenkin tuottaa tieto siitä, että Gellert muistaa. Eihän kylän nimeä muuten olisi koskaan muutettu. Kaikista Keski-Euroopan kaupungeista juuri tuo on kruunattu nimellä, joka paljastaa kylän olevan Gellertillekin yhä se kaikista tärkein, ja siinä on tarpeeksi syytä muistaa kylää lämmöllä eikä katkeruudella. Joten jos Albukselta koskaan kysytään, mikä on hänen lempipaikkansa maailmassa, vastaus tulee olemaan Grindelwald, huolimatta siitä millainen kylä tai ihminen on nykyään.
* * *
A/N2: Kommentti piristäisi päivää
Kaikki 'faktat' ja kuvaukset Grindelwald-kylästä on sitten ihan hatusta vedettyjä, ei minulla oikeasti ole hajuakaan siitä millainen tuo paikka on muuta kuin että se on Alpeilla
