Luku 27. Viimeinen junamatka
James taitteli huispauskaapunsa haikeamielisesti. Hän laski sen päällimäiseksi arkkuunsa ja sulki kannen. Hän kääntyi katsomaan ystäviään, joilla oli juuri samanlainen haikea tunnetila. Sirius istui vaitonaisena lukitun arkkunsa päällä. Remus puolestaan katseli ympärilleen varmistaen ettei ollut unohtanut mitään.
”Missä Peter on? Peter puuttuu! Matohäntää!” Hän huudahti pyörien ympäri kuin olettaen ystävänsä ilmestyvän tyhjästä.
”Varmaan mennyt aamiaiselle jo..” Sirius sanoi pyöritellen mustaa hiussuortuvaa apaattisena.
”Tulkaa.. Meidän pitää saada katsella Tylypahkaa vielä viimeisen kerran..” James sanoi ja tarttui ystäviään käsivarsista.
”Uskomatonta ettemme enää koskaan tule tänne takaisin. Meistä tulee aikuisia. AIKUISIA!” Jessica sanoi turhautuneena. Hän katseli ikkunasta ulos aurinkoista maisemaa.
”Tiedän kultapieni. Mutta, tärkeintä ei ole se, että missä olemme, vaan se, että keiden kanssa olemme. Ja voin taata, että tämä jengi pitää vahvasti yhteyttä Tylypahkan jälkeen ainakin omalta osaltani”, Lily lohdutti ystäväänsä kietomalla kätensä hänen ympärilleen ja halaten tätä tiukasti.
”En ole kertonut tätä vielä, mutta..” Marilyn aloitti vaimeasti muuttaen hiuksensa pitkiksi taivaansinisiksi rastoiksi.
”Jatka vain, me kuuntelemme”, Christy kehotti laittaen hiuksensa sivulle nutturalle.
”Minun vanhempani ovat eroamassa.. Äiti muuttaa Pariisiin.. Se kai oli eron syykin.. Isä ei tukenut äidin unelmia.. Ja tuota noin.. Nyt kun minulla on koulukin ohitse, äiti pyysi minua hänen kanssaan sinne. Ainakin näin aluksi. Ajatteli että minäkin voisin saada ehkä työpaikan samasta muotitoimistosta kuin hän joten...” Hän selitti ilman keskeytyksiä ja katsoi nyt ystäviään.
”Muutatko sinä pois?” Kysyi Lily tajuttuaan tilanteen kunnolla.
”No... joo... En siksi etten pitäisi Britanniasta tai mitään sellaista, rakastan tätä paikkaa! Ja teitä! Mutta rakastan myös äitiäni eikä minulla ole työpaikkaa tiedossa, tai omaa kotia, tai ketään kenen kanssa perustaa sellainen. Ja olen jo huomannut, että haluan itsekin pois täältä. Se herra Voldemort on ilmeisesti ottanut Britanniaan päämajansa, joten ei sekään kovasti kannusta jäämään!” Marilyn purkautui elehtien käsillään samalla kun puhui.
Kukaan ei sanonut hetkeen mitään. Viimein Jessica meni hänen luokseen ja halasi häntä.
”Jos se on sinun päätöksesi, niin me kunnioitamme sitä. Mutta muista, että olet tervetullut käymään luonamme, milloin tahansa!” Lily ja Christy liittyivät halaukseen.
”Huomenta kaunotar”, Sirius sanoi ilahtuneena huomatessaan kihlattunsa ystävineen saapuvan alas oleskeluhuoneeseen ja kahmaisi tytön syliinsä, taivuttaen hänet lattiaa kohti ja antoi suudelman Christyn huulille.
”Huomenta hirviö”, tyttö sanoi virnistäen ja koskettaen huuliaan.
”Lily”, James sanoi ja suuteli tyttöystäväänsä.
”James”, Lily vastasi hymyillen.
”Täydellinen päivä tulossa! Olisi kurjaa lähteä viimeistä kertaa Tylypahkasta rankkasateessa”, Remus sanoi Jessica syleilyssään.
Aamiaiselle saapuessaan he huomasivat, että yleistunnelma oli normaalia iloisempi. Ainoastaan luihuiset istuivat omassa pöydässään, kun kaikki muut kulkivat ystäviensä luona sanomassa hyvästejään. Lily nosti hieman harsomaista sinistä hamettaan istuutuessaan Rohkelikkopöydän keskivaiheille.
”Viimeinen ateria”, hän sanoi hymähtäen.
”Matohäntä! Tule syömään kanssamme!” James huudahti Puuskupuhien pöytään missä Peter oli ollut hyvästelemässä heidän vuosikurssilaisiaan.
”Tulin tänne jo hyvissä ajoin, jotta ehdin hyvästelemään kaikki. Korpinkynnet tulevat aina aikaisin”, hän kertoi istuutuessaan Remuksen viereen.
Heidän poistuessa Suuresta salista, he huomasivat, että kotitontut olivat hakeneet heidän matka-arkkunsa ja lemmikkinsä Eteisaulaan.
”Mennään käymään Hagridin luona”, James ehdotti ja he kävelivät avoimista ulko-ovista pihamaalle auringonpaisteeseen. He suuntasivat kulkunsa kohti Kielletyn Metsän laitaa, missä Hagrid istui mökkinsä edessä veistelemässä puukolla puunpalaa.
”Huomenia! Taitaa olla teijän viimonen päivä Tylikses ellette luokallenne jääneet?” Hagrid hörähti heille. Kaikki tuntuivat vaivihkaa vilkaisevan Peteriä, jolle oli ehdotettu viimeisen luokan uusimista.
”Huomenta Hagrid. Kelmit eivät koskaan jää luokalleen!” Sirius puuskahti.
”Mitä sinä teet?” Lily kysyi ystävällisesti osoittaen puupalikkaa puolijätin käsissä.
”Nautimpaha vaa rauhasta seittemään vuoteen ku ei tarvitte hätistellä joitain sällejä tuolta mettästä”, Hagrid vastasi hymyillen ja Kelmit virnistivät syyllisen näköisenä toisilleen.
”Vitsi vitsinä. Tämmöstä pikkasen vaa näpertelen, en oo itekää varma mitä siitä tuloo.”
”Toivotamme onnea näpertelyysi, mutta meidän pitäisi kiertää vielä Tylypahkan tilukset ympäri. Viimeisen kerran katsos”, James sanoi ja ohjasi joukon järven rantaan päin. Siellä he istuivat saman pyökin varjoon, jonka luona James ja Sirius olivat pari vuotta sitten kiusanneet ja nöyryyttäneet Kalkarosta erittäin pahasti ja julkisesti. Heidän istuskellessa ja makoillessa siinä ja katsellen kimaltelevaa järveä, Marilyn kertoi Kelmeillekin aikeistaan lähteä Pariisiin. Poikia tosin tieto shokeerasi vähemmän kuin tyttöjä, johtuen tietysti siitä ettei kukaan heistä tuntenut Marya niin hyvin kuin tytöt.
Sirius pohdiskeli ja ilmeisesti kamppaili itsensä kanssa, ja viimein päätti jotain.
”Mennään käymään vähän tuolla syrjemmällä”, Sirius kuiskasi sylissään makaavan Christyn korvaan.
”Siriuuuus, minä en aio tehdä sitä kanssasi ulkona! Missä kuka tahansa voisi nähdä!” Tyttö kavahti.
”Hölmö, en minä sitä meinannut. Tule nyt vain”, Sirius sanoi ja naurahti hermostuneesti. He kävelivät pienen matkan päähän ystävistään kunnes Sirius pysäytti Christyn järven rannassa.
”Ajattelin nyt vain.. Ja pelkkä ajatushan tämä on.. Mutta minä olen perinyt sukulaiseltani asunnon Lontoossa ja tuota... Ajattelin että nyt kun olemme kihloissa...” Sirius selitti vaivautuneesti ja hieroi niskaansa toisella kädellä, kun toisella piti kiinni rakkaansa omasta.
”Kyllä Sirius, muutan kanssasi yhteen”, Christy auttoi hymyillen. Sirius huokaisi ja helpottui silminnähden valtavasti, kuin suuri varjo olisi poistunut hänen mielestään.
”Meistä tulee niin onnellisia!” Hän huusi ja kaappasi nauravan tytön syliinsä pyöräyttäen tätä ilmassa ja Christy kiljahti iloisesti.
”Nyt kun me tässä sitouduimme asumaan yhdessä, aivan kuin kihlaus ei olisi riittänyt siihen, haluaisin pyytää sinulta pientä juttua häiden suhteen”, Chris aloitti varovasti hymyillen.
”Mitä tahansa! Olen niin onnellinen, että hommaisin sinulle vaikka räiskeperäisen sisuliskon jos vain haluat!”
”En nyt sentään! Haluaisin vain, että häät pidetään vanhempieni kartanossa. Se on upea ja täydellinen paikka häitä varten! Voisimme mennä vihille puutarhassa joka on järjet-” Christyn lause katkesi siihen kun Sirius suuteli häntä täydeltä suulta.
”Otan tuon myönteisenä vastauksena siis.”
”Lily.. Mitäs sanoisit jos tulisit käymään meillä nyt pian kun lähdemme pois täältä?” James kysyi kun Sirius ja Christy juttelivat kauempana.
”Siis... Tapaisin vanhempasi? Tulisin käymään kotonasi Godrickin notkossa?” Lily kysyi kääntyen poikaystäväänsä päin.
”En ymmärrä ollenkaan jos et halua, mutta ajattelin että voisi olla sopiva hetki..” James totesi tarkkailen Lilyn kasvoja.
”Totta kai haluan! Ihanaa! Mutta mitä tarkoitit sopivalla hetkellä?” Lily kysyi eikä ymmärtänyt mistä oli kyse.
”Tiedän että tämän olisi voinut tehdä paljon romanttisemminkin, mutta täältä pesee”, James nousi Lilyn eteen toisen polvensa varaan, otti tytön käden omaansa ja kysyi: ”Lily Evans, tulisitko vaimokseni?” Jokainen ääni tuntui hiljentyneen, jokainen liike tuntui pysähtyneen sillä hetkellä, kun James odotti punapään vastausta. Punapään, jota hän oli rakastanut viimeiset neljä vuotta ja oli yrittänyt saada omakseen. Lily ei kuitenkaan vastannut vaan tuijotti häntä onnellisempana kuin oli koskaan ennen ollut. Sitten, hän nyökkäsi pienesti, ja he kumpikin nousivat seisomaan Peterin, Remuksen, Jessican ja palanneiden Siriuksen ja Christyn hurratessa ja taputtaessa kovasti. Lily eikä James kumpikaan olleet tunteneet itseään onnellisemmiksi eläissään, kun he kietoivat kätensä toistensa ympärille ja suutelivat kuin eivät olisi koskaan suudelleet ennen. Heistä molemmista tuntui juuri samalta, kuin eivät vain olisi saaneet toisistaan tarpeekseen. Molempien silmät kimaltelivat onnen kyyneleistä ja viimein he erottuivat ja katselivat toistensa hymyjä, jotka kertoivat enemmän kuin sata sanaa. Äkkiä heidän hetkensä päättyi, kun Sirius erotti heidät syöksymällä täysiä halaamaan parasta ystäväänsä itku kurkussa.
”Voi James.. Voi Sarvihaara en olisi uskonut, että tämä päättyisi näin.. Me menemme naimisiin!” Hän sopersi tuhristaen itkua ystävänsä olkapäätä vasten.
”Shh shhh... Älä itke ystävä hyvä... Kyllä me näemme vielä joka päivä.. Älä itke, kiltti älä itke...” James lohdutti halaten ja taputtaen parasta ystäväänsä ja alkoi itsekin vuodattaa kyyneliä.
Kenenkään mielessä ei edes käynyt ajatus heidän erottamisesta sillä hetkellä. Christy ja Lily vilkaisivat toisiaan pienesti ja syöksyivät halaamaan hekin toisiaan yrittäen pidätellä itkuaan. Jessica ja Remus halasivat tiukasti toisiaan.
Junankuljettaja paiskoi ovia kiinni paria minuuttia ennen kuin juna lähti. Sirius ei vieläkään kyennyt hillitsemään itkuaan täysin, vaan haukkoi ajoittaen henkeään. Jamesista hän oli päästänyt irti ja halasi nyt tulevaa vaimoaan. Christy hymäili vanhaa koskettavaa sävelmää hänen korvaansa ja he silittelivät toistensa mustia tukkia. James ja Lily, sekä Remus ja Jessica puhuivat hiljaisella äänellä tulevaisuuden suunnitelmistaan. James ja Lily aikoivat hankkia asunnon Lontoosta myöskin, ja mennä naimisiin pikemmiten, antaen kuitenkin Christyn ja Siriuksen mernnä ensin. Jessica ja Remus aikoivat jatkaa tapailua, ja keskustelivat jo sellaisesta vaihtoehdosta, että ostaisivat yhteisen asunnon Viistokujalta. Marilyn ja Peter puolestaan pelasivat velhoshakkia Remuksen nappuloilla. Junan oltua liikkeellä vasta puolisen tuntia, parit alkoivat jutella iloisesti ottaen Marilynin ja Peterinkin vähän enemmän mukaan ja jättivät kaikki murheensa samoin kuin Tylypahkan.
