A/N: Huh, vihdoinkin sain tämän osan valmiiksi! Kommenttia saa aina laittaa ; )
Luku 23. Ukabukaa!
Oli kulunut kaksi viikkoa S.U.P.E.R -kokeista. Professorit kertoivat alustavasti arvosanoja, joita epäilivät oppilaiden saaneen, jotta he tietäisivät jo valmistautua etteivät ehkä voisikaan hakea oman ammattivalintansa koulutukseen. Koska seitsemäsluokkalaiset olisivat viimeistä vuottaan Tylypahkassa, heidän viimeisen viikon tunneistaan tehtiin hauskoja, eivätkä tunnit menneet ollenkaan lukujärjestyksen mukaan. Maanantaina kaksi ensimmäistä tuntia olisivat liemiä yhdessä luihuisten kanssa.
Kuten arvata jo saattoi, Kelmeillä oli suunnitelmia jälleen kerran luihuisille. Ikävä kyllä Lily, Christy sekä Jessica osasivat ennakoida kumppaninsa mieliä, ja ojensivat heidät kuriin, saaden heidät luopumaan aikeistaan. Mutta vain melkein. Peterillä ei ollut tyttöystävää, kun Celia oli pudottanut painoa ja löytänyt uuden, pitkän ja komean poikaystävän Puuskupuhin tuvasta. James, Sirius ja Remus olivat painostaneet ( toisin sanoen kiristäneet, uhkailleet ) Peteriä vanhoilla muistoilla, jotka eivät tehneet hyvää hänen maineelleen. Vaikkei se hyvä ollut nykyiselläänkin, te tiedätte mitä tarkoitan. He olivat kertoneet ja vakuuttaneet Peterille, ettei kukaan voisi satuttaa häntä kun hän on heidän ystävänsä, mutta he muut tosin olivat jo vakavassa suhteessa. Peterin pitäisi kyllä itsekin keksiä kepponen, koska Lily oli vapaa-ajallaan opetellut lukilitista kirjastossa.
”Peter ole nyt reilu jätkä! Me saatetaan mennä vihille niiden mimmien kanssa vielä joskus, ei me voida jos olemme valehdelleet heille..”
”Etkä varmaankaan haluaisi tulla purruksi?”
”Kenen toimesta Anturajalka? Kenen?”
”Rehtorin veljen tietysti.”
”Anturajalka, nyt menit liian pitkälle. Olemme jo todenneet, että rehtori on niitä miehiä, mutta emme koskaan puhu siitä!”
”Aivan, emme koskaan!”
”Mistä te puhutte?”
”..”
”..”
”Ei mistään!” Sirius ja James huudahtivat yhtä aikaa merkittävän vilkaisun jälkeen toisiinsa.
”Se on varmaan jokin heidän jälki-istuntojutuistaan..”
”Mutta se ei kuitenkaan kuulu teille! Eihän Sarvihaara?”
”Ei tietenkään, Merlin ei!”
”Okei, pointti perillä. Mutta eikös meidän pitänyt, kröhöm, suostutella, Matohäntää vai mitä?”
”Kuutamo, mitä sinä vihjailet!?”
”Merlinin tähden Anturajalka…”
”Nyt rauha. Peter, me tiedämme paljon törkeitä ja vähemmän kunnioitusta antavia asioita sinusta. Teetkö sen kepposen?”
Liemien tunti koitti usvaisena kesäaamuna. Yön aikana oli satanut ja nurmikko oli märkää. Oppilaat rupattelivat iloisesti ennen kuin professori Kuhnusarvio päästi heidät luokkaan. He istuutuivat paikoilleen ja professori hymyili salamyhkäisesti.
”Tänään tehdään ryhmätöitä kolmen hengen ryhmissä!” Hän kailotti ja äkkiä kuului sipinää ja supinaa.
”Olen päättänyt jo ryhmät ja ensimmäiseen kuuluu seuraavat henkilöt: Piskuilan, Storm, Kalkaros!” Tämä ensimmäinen ryhmä sai hyvät naurut, mutta toisaalta oppilaat olivat huolissaan minkälaisiin ryhmiin päätyisivät, toisaalta helpottuneita etteivät joutuneet kahden pahimman tunarin kanssa samaan. Kuhnusarvio kertoi loputkin ryhmät, ja jokainen ryhmä sai itse päättää mitä juomaa tekivät. Jessican ryhmä tietenkin teki vaikeimman minkä kirja tarjosi. James sai ryhmäänsä kaksi luihuista, samoin Marilyn. Lily, Sirius sekä eräs kolmas rohkelikko muodostivat ryhmän. Christy sai kaksi luihuistyttöä kavereikseen, mutta hän varoitti heitä jo heti alussa, että mikäli he edes harkitsisivat hiuksen katkaisua hänen päästään, hän kumauttaisi heiltä nenät poikki noidankattilallaan.
”Aikaa on tunti ja kaksikymmentä minuuttia, tarvikkeet löytyvät varastosta ja saatte aloittaa”, professori selosti ja hälinä alkoi välittömästi. Kelmit nyökkäsivät Peterille, että hyödyntäisi hälinän ja suorittaisi kepposensa nyt heti. Peter hikoili hillittömästi kun hän lähestyi erästä luihuistyttöä takaapäin. Hän katosi tungokseen eikä kukaan nähnyt häntä sen koomin. Vitsi vitsi, totta kai kaikki luihuiset ja rohkelikot näkivät kun kolme luihuistytön ystävää paiskasivat Peterin käyttämättömään komeroon ja lukitsivat hänet sinne.
”No mutta, taisimme jäädä kaksin”, Severus sanoi hiljaa Jessicalle joka katseli muiden sähläilyä. Meni pieni hetki ennen kuin tyttö tajusi mitä hänelle oli sanottu. Hän käänsi päätään erittäin hitaasti hymyilevää Severusta kohti.
”Joo tuota noin minä taidan tästä mennä hakemaan tarvikkeita..” Jessica selitti hivuttautuen kauemmas.
”Ei tarvitse, hain jo kaiken.”
”No siinä tapauksessa taidan mennä auttamaan, öh, Jamesia, hän taitaa sählätä jotain kummallista..”
”Totta kai Potter sählää, mutta Avery sekä Lestrange pitävät huolta hänestä”, Severus sanoi heittäen päätään heihin päin. James sekoitteli lientä kun Avery ja Lestrange toimivat hänen henkivartioinaan naksutellen rystysiään jokaiselle joka edes vilkaisi heitä.
”Huoh. No minä sitten sekoitan!” Jessica totesi vahvasti ja asettui hämmentämään kattilan eteen.
Lilyn ryhmällä yhteistyö pelasi erinomaisesti. Emily, joka oli heidän ryhmässään, siivosi ja haki tarvikkeita, Sirius hämmensi ja Lily valmisteli ainesosat. Kaikki oli hyvin heillä. He rupattelivatkin mukavasti.
Christyn ryhmässä hän itse oli tietenkin työnjohtaja. Jopa ne kaksi luihuistyttöä, jotka olivat auttaneet Peterin vangitsemisessa, hikoilivat hänen ystävällisen katseensa alla.
”Missäs on meidän viikunamme..?” Severus pohti ääneen etsien katseellaan ainesosaa.
”Jaapa”, Jessica vastasi silmäillen muiden töitä.
”Se on erittäin tärkeä ainesosa, ja kun se lisätään, liememme on täydellistä! Ja sekoitat jälleen väärään suuntaan liian hitaasti”, Severus höpötti tytölle suurella ihailulla viikunaa kohtaan.
”Ne on varmaan Jamesilla”, Jessica sanoi ja huitoi olkansa taakse Jamesin pöytää kohti. Severus säntäsi sinne heti.
”Alta pois mämmikoura!” Hän hihkaisi palatessaan, ja tönäisi Jessican viereiseen ryhmään, jossa hän veti kattilan mukanaan lattialle. Severus pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi hymähtäen ryhmää jonne Jessica lensi, ja alkoi vihellellä häämarssia iloisesti.
”MITÄ SINÄ MENIT TEKEMÄÄN?” Remuksen huuto kaikui tyrmissä, kun hän ja eräät rohkelikko ja luihuinen katsoivat kauhuissaan kun liemi valui pois kattilasta.
”Tiedätkö mitä siinä kattilassa oli?!” Remus kysyi ravistellen Jessicaa mielipuolisen näköisenä.
”En. Mitä siinä oli?”
”Onnenjuomaa!”
”Älä huijaa!”
”Ei aatana ittu jumalauta!”
”Yksi karkasi.”
”ARGH!”
Remus ei voinut käsittää kuinka hänen ahkera ja työläs uurastus valui hukkaan sekunneissa. Hän oli kävellyt käytäviä jo puoli tuntia liemien loputtua. Muodonmuutokset olivat jo menossa, mutta hän vain ajatteli sitä traagista hetkeä jolloin.. ei, hän ei pystynyt sittenkään ajattelemaan sitä. Pian hän kuitenkin sai jotain ajateltavaa.
”Mikähän kapistus tämä on?” Hän mutisi itselleen nostaen lääkärin piikin nurkasta.
”Onkohan siellä lääkettä masennukseen ja pettymykseen?” Hän ajatteli
”Ei kai auta kuin kokeilla.. Aih! Oho, se olikin vielä terävä! Tuntuupas.. Kevyelle..”
”Ukabukaa!” Kuului karjaisu kun muodonmuutosten luokan ovi avautui rämähtäen. Jokainen ponkaisi pystyyn hätkähtäen.
”Herra Lupin, ole hyvä ja sulje ovi tullessasi!” Professori McGarmiwa komensi suoristaen hattuaan.
”Uka uka?”
”Mitä vit…?”
”Ungalabukala, ungalabukala, ungalabukala uuh!”
”Tules tänne istumaan Kuutamo.. Jatkakaa vain, ei ole mitään nähtävää!”
” Ungalabukala, ungalabukala, ungalabukala aah!”
”Jessi, mitä olet antanut hänelle?”
”En mitään! Älä sinä kuule rupia..”
”Shh! Nyt jokainen leipäläpi kiinni!”
”Selvä. Mutta auta armias Musta jos yrität kaataa tätä minun niskoilleni!”
”Enhän minä mitään koskaan ketään muuta syyttele ehen.”
”Uskottavaa, hyvin uskottavaa.”
”Noo tunnethan sinä minut beibe”, Sirius vinkkasi Christylle erittäin irstas ilme kasvoillaan.
”Otas rennosti poikanen”, Christy vastasi vielä irstaamman ilmeen kera. Se olikin niin irstas, että muut kääntyivät omien töidensä pariin. Se ilme paransi Remuksen. Melkein. Mutta vain melkein.
Illalla oli seitsemäsluokkalaisilla yhteinen kokous Suuressa salissa. Tuvanjohtajat kertoivat heidän olevan siellä suunnittelemassa heidän jokavuotista seitsemäsluokkalaisten juhlaa. Toisin sanoen Viimeisen Opiskelu Luokan Dramaattisen Erityisen Mahtipontisen Onnellisen Rajut Tapaamiset (VOLDEMORT). Professorit jälleen olivat päättäneet keskenään ohjelmanumeroista, nyt he vain halusivat esittäjät selville.
”Luonnollisesti varmaankin Kohtalottaret tulevat jälleen esiintymään, sekä Raivottaret?” McGarmiwa ehdotti hiljaisuuden saavuttua saliin. Lily, Marilyn, Jessica ja Christy nyökkäsivät vilkaisematta toisiinsa.
”Pyydämme nyt kaikkia vapaaehtoisia nostamaan kätensä halutessaan mukaan ohjelmanumeroon. Ensimmäisenä OHO :n poikia. Vapaaehtoisia?” Lipetit luki muistiostaan ja professorit silmäilivät nuorten joukkoja, jotka tietenkin kaikki ihmettelivät mitä OHO voisi tarkoittaa.
”Eikö? Kukaan? No mepäs täältä määräämme sitten 12 henkilöä. Ensimmäiseksi.. Musta, Lupin ja Potter! Ehdottomasti te!” Kaikkien katseet kääntyivät välittömästi mainittuihin henkilöihin. Kukaan ei kuitenkaan sanonut asiasta mitään. Lipetit päätti heidän joukkoonsa vielä muutaman jokaisesta tuvasta.
Vielä tuli kuusi ohjelmanumeroa. Lily, James, Christy ja Sirius osallistuivat Gaalaan. Peter ei luihuisten tavoin mihinkään, mutta muut heidän jengistään osallistuivat Äärimmäiseen Tanssiin. Professorit selittivät mitä heidän pitäisi tehdä missäkin, sekä he harjoittelisivat joka ilta kello kuudesta yhdeksään asti bileiden aattoon asti.
