Title: 3 asiaa joita Ron tekee mielellään sateessa
Author: Hopeaprinssi
Beta: -
Raiting: S
Genre: Drama, pikkuangst ja romance
Pairing: Viimeisessä Ron/Seamus
Warnings: Slash
Discalimer: Rowlingin ovat
Summary: Kaikki tuntui paljon yksinkertaisemmalta, paljon helpommalta sateessa.
A/N: Eka fikki varmaan miljoonaan vuoteen. On ollut pikkasen kireitä tässä kesän mittaan, ja sen mitä olen kirjoitellut, olen kirjoitellut paperille, ja olen liian laiska siirtämään tekstejä koneelle.
Eli siis kolmesta raapaleesta koostuva teksti, joka osallistuu sekä ”Kolme kertaa kun...”-, että FF100-haasteeseen, jälkimmäiseen aiheelle 066.Sade (85 to go!!)
3 asiaa joita Ron tekee mielellään sateessa
1. Huispaa
Ron oli aina rakastanut sateessa lentämistä.
Hän oli ainoa, joka hymyili pukuhuoneessa sinä aamuna, jona pelattiin Rohkelikko vastaan Korpinkynsi-ottelu hirveässä kaatosateessa. Koko muu joukkue oli huolissaan pelistä, peloissaan mennä ulos kentälle, jossa vesi satoi vaakasuoraan hurjan tuulen ansiosta. Ron puolestaan vihelteli hilpeästi pukiessaan huispausvarusteita yllensä, naurahti astuessaan pukuhuoneen lämmöstä kolealle pihamaalle. Tuuli toi katsomon äänet hänen korviinsa kuin etäisenä kaikuna, kaikki erottui harmaasta taivaasta vain epämääräisinä, muodottomina pilkkuina. Matami Huiskin puhaltaessa pilliin Ron polkaisi märkää nurmea voimalla, lensi hymyssäsuin hyytävässä vastatuulessa maalisalkoja kohti. Vesi löi vasten silmiä, sai ne ärtymään, muttei pyyhkinyt hymyä hänen kasvoiltaan.
Hän tunsi olevansa elossa.
2. Ajattelee
Se oli vähän niin kuin terapiaa Ronille. Sateessa kävely.
Kaikki tuntui paljon yksinkertaisemmalta, paljon helpommalta sateessa. Hyytävän kylmän veden kastellessa hiukset ja kasvot, liimatessa vaatteet kylminä ja märkinä vasten ihoa, maailma ei enää tuntunut niin etäiseltä, eikä Ron tuntenut itseään enää hylätyksi. Taivas itki Ronin kanssa, peitti hänen poskilleen valuvat kyyneleet omillaan.
Sateessa Ron sai olla rauhassa, muttei siltikään tuntenut oloaan yksinäiseksi. Sateen rauhallinen, tasainen ropina hänen ympärillään oli lohduttava, kuiskaili kaiken olevan hyvin. Se sanoi asioita, joita muilla ei ollut rohkeutta sanoa, kertoi, että vielä tulisi huominen, olivatpa asiat miten huonosti tahansa.
Ja jostain käsittämättömästä syystä, Ron uskoi sen.
3. Suutelee
Ron nojasi kiviparvekkeen kaiteeseen silmät suljettuina ja kuunteli sadetta, yrittäen selvittää ajatuksiaan. Hän havahtui kuullessaan askeleita, avasi silmänsä, ja jäi ihmeissään tuijottamaan tulijaa sateen läpi.
”Seamus, mitä sinä...?”
Seamus käveli hänen luokseen, painoi sormensa hänen huulilleen estäen häntä puhumasta. Astui sitten niin kiinni Roniin, että tämä tunsi hänen lämpönsä läpimärkien vaatteidenkin läpi, virnisti, ja sanaakaan sanomatta painoi huulensa tämän omille. Ronin sydän tuntui pysähtyvän, mutta hän kietoi kätensä toisen ympärille, veti lähemmäs, liian lähelle. Halusi tuntea toisen märkää kehoaan vasten, sulautua toiseen kiinni. Olla yksi, ei kaksi.
Seamus maistui mansikoilta ja sateelta.
Ja se oli paras maku jonka Ron tiesi.
(A/N: Kommentit on elämä)