Name: Kuraveristen kuningatar
Pairing: Severus/Lily
Genre: Angst, Oneshot
Raiting: S= Sallittu
Author: Zej
Beta: Pingvingviini (vuotisnic)
Disclaimer: En minä, vaan Rowl omistaa hahmot! Minä olen vaim mitätön finiläinen, joka lainaa hahmoja hiukan
Kiitokseni: Kiitos rakas Pingu, joka olit urhea ja betasit tämän nopeasti ja kiitos sinulle, kun luet tätä ficciä ja toivottavasti kommentoit!
Ei kukaan teistä, pysty kuvittelemaan sitä tuskaa, joka syntyy, kun ihminen, jota on rakastanut eniten koko maailmassa, kuolee. Minun rakkaani oli jästisyntyinen, tai kuraverinen, niin kuin osa teistä heitä kutsuu. Nainen jota rakastin, oli Lily Evans.
Lily oli minun paras ystäväni ja salainen rakkauteni kohde aina seitsemännelle luokalle asti, jolloin hän rakastui. Hän rakastui mieheen jota minä vihasin, hän rakastui James Potteriin. Samoin kuin minä, oli Potter rakastanut Lilyä heti ensisilmäyksestä, mutta minä olin rakastanut kauemmin.
Minähän hänelle kerroin, että hän oli noita, ja minähän hänelle opetin kaiken Tylypahkasta ja meidän tuntemastamme maailmasta. Minua hän ensimmäisenä uskoi, toisin kuin siskonsa Petunia, joka myöhemmin itse halusi olla kuin siskonsa ja taas myöhemmin, Lilyn mentyä toiselle luokalle, kielsi koko taikamaailman. Petunia kielsi Lilyä kuuntelemasta minua, mutta Lily ei voinut vastustaa kiusausta, vaan tuli eräänä päivänä luokseni. Olimme silloin seitsenvuotiaita ja hän oli juuri muuttanut alueelle.
Olimme siis parhaat ystävät noin kymmenen vuotta, kunnes minä typerä menin kateuksissani arvostelemaan hänen kihlaustaan.
"Miten niin, miten voin pitää hänestä? Eikö sinun tulisi olla iloinen puolestani?"
"Niin kai, mutta en voi! Lily koeta ymmärtää, minä vihaan häntä! Ja minulla ei ole muita kuin sinut!"
"Severus, älä ole typerä! Etkö muista, miten hän pelasti sinut kun olimme nuorempia? Eihän siitä ole kuin muutama vuosi!"
"Niin, mutta Lily, hän on kiusannut ja pilkannut minua aina!"
"Mitkään ’MuttaLilyt’ eivät kelpaa nyt! Minä menen hänen kanssaan naimisiin, sanoit sinä mitä tahansa!"Sen jälkeen emme enää puhuneet kasvokkain. Lily lähetti minulle kirjeitä, mutta en ikinä vastannut niihin. En kyennyt. Olisin halunnut kertoa hänelle kuinka rakastin häntä, kuinka suojeliukseni oli muuttunut vain hänen takiaan ja kuinka minuun sattui kun vain ajattelinkin häntä. Pian tuon keskustelun jälkeen liityin myös kuolonsyöjiin. Olin vailla työtä, kotia ja rakkautta, kunnes Pimeyden Lordi toi vihan täyttämään sydämeeni valopilkahduksen. Osa tuntemistani noidista ja velhoista oli liittynyt jo kouluaikoina, mutta minä olin vain rakastanut Lilyä. Rakkaudesta Lilyynhän minä sen pohjimmiltani aloitinkin ja myöhemmin myös lopetin. Lopetin, koska Lily kuoli. Pimeyden Lordi itse tappoi hänet ja Lilyn rakkauden ansioista myös kukistui.
Luulin silloin, että voisin unohtaa. Melkein yhdeksän vuotta hän pysyi unohduksissa minulta, vaikka tiesinkin, että hänellä oli poika. Poika joka elää. Tämä poika tuli yksitoistavuotiaana Tylypahkaan, aivan kuten muutkin hänen ikäisensä. En kiinnittänyt häneen aluksi mitään huomiota, mutta kun näin ensiluokkalaisten joukossa nuo vihreät silmät sydämeni tulvahti täyteen surua ja kaipuuta. Vielä suuremmin kirvelsi sydämeni tuska kun kuulin tuon pojan nimen, Potter.
Olin velkaa hänelle. Hänen isänsä oli pelastanut minut joskus viidentenä kouluvuonna ihmissudelta ja varmalta kuolemalta, enkä ollut ehtinyt maksaa velkaani ennen hänen kuolemaansa, joten velka siirtyi isältä pojalle. Monena vuonna yritin tuon velan täyttää, mutten onnistunut. Poika epäili minua ja hänen epäilyksensä kaikkosivat vasta kuolemani jälkeen. Annoin pojalle mieleni ja siten maksoin velkani tälle lopullisesti. En voinut suullisesti kertoa pojalle mitään, koska en tuskiltani pystynyt puhumaan kuin pari sanaa. Käskin pojan ottaa ajatukseni, muistini, ja ottaa selvää siitä mitä oikeasti tapahtui, minun ja hänen äitinsä, Kuraveristen Kuningattaren välillä.
Zej kiittää ja kumartaa.
Saa kommentoida!