OSA 2Beta: Kalms
A/N: Edelleen kommentti täysin sallittua
______________________
Is it sex or only violence
Kadulla vilisi porukkaa. Oli keväinen iltapäivä Los Angelesissa ja perinteinen liikenneruuhkan hälinä kantautui myös kadulla kävelevien korviin. Vanha mies istui resuisissa vaatteissaan Echo Parkin läntisessä kulmassa, edessään kattila ja kädessään itsekääritty sätkä. Mies tuijotti eteensä tyhjin silmin.
36 Echo Park Avenue, Los Angeles. Mies seisoi rakennuksen juurella päivän lehti ja puhelinluettelosta hätäisesti repäisty sivu kourassaan.
that feeds your obsession?
Ovikello lirkutti kauniin sävelmän. Christina katseli ikkunasta Echo Parkia mielenkiinnottomana. Ihmiset alhaalla näyttivät muurahaisilta työssään tuhota maailma. Kadulla roskia, ilmeisen kuollut mies läntisessä risteyksessä.. Miksi kukaan ei puuttunut tämän maailman tuhoamiseen?
”Neiti Belmonte... teille on vieras”, taloudenhoitaja keskeytti naisen ajatukset herättäen tämän takaisin maailmaan.
”En ota tänään vastaan ketään.”
”Etkö, Christina?” kevyt ääni, kuin kuiskaus, kuului ovensuusta. Nainen käänsi päätään hiljaa, kuin miettien, mistä miehen ääni oli tuttu. Asunnon läpi kiiri huokaus.
”Hyvää päivää, herra Everhart. Emme olekaan nähneet aikoihin.” Nainen nousi lepotuoliltaan ja porasi katseensa Williamiin. ”Rouva Fleetings, tuokaa meille teetä. Sitä aitoa aamiaisteetä, eikä mitään halpaa korviketta, ja kattakaa se kirjastohuoneeseen kahdelle. Cy tuskin tulee iltapäiväteelle.”
Taloudenhoitaja kiiruhti huoneen ovelle, nyökkäsi ja lähti takaisin keittiöön. Miehessä oli jotain outoa, mutta sitä ei pystynyt lukemaan tämän kasvoilta. Sen hän kuitenkin huomasi, että Christina selvästi ei odottanut tätä vierasta.
Kirjastohuone oli matala, hyllyillä täytetty huone. Kirjoja löytyi useampaan lähtöön, sen William huomasi. Myös Pikku Naisia, Christinan heikkous, löytyi alkuperäispainoksena. Varmasti maksanut mansikoita, mutta ilmeisesti naisella oli rahaa mitä tuhlata. Tee höyrysi mahonkisella pöydällä.
Christina viittasi miehen istumaan toiselle pöydän vastapäisistä tuoleista ja istui itse pöydän toiselle puolelle, kuten varjellen itseään ja yksityisiä kirjeitään. Hän kaatoi teetä kiinalaisastiaston kuppeihin ja laski kannun pöydälle. Hänen kätensä tärisi tuskin huomattavasti.
”Mitä sinä täällä teet?” nainen kysyi suorasukaisesti. Häntä ei kiinnostanut kierrellä ja kaarrella, vaikka kohtelias tapa olisikin ollut. Hän teki kuitenkin huomoita: miehen vaalea takki ei ollut aivan niin puhdas kuin olisi olettanut, pussit silmien alla kertoivat valvotuista öistä ja hiukset olivat hiukan rasvaiset. Myös sänki pukkasi miehen leuasta, ja Christina veikkasi salaa, että mies oli ottanut muutaman rohkaisuryypyn aamulla. Jotain muuta kuin appelsiinimehua.
”Tulin tervehtimään.” Vastaus lausuttiin hiljaisella äänellä, miehen itsensä katsellessa kirjoja ja laskupinoja, jotka peittivät joitain hyllyjä. Mies huokaisi ja siirsi katseensa naiseen. Olisi väärin sanoa, että hän oli säilynyt hyvin.
”Tiedän että siitä on kauan...” mies jatkoi. Christina laski teekuppinsa tarjottimelle ja risti sormensa. Hän ei välttämättä halunnut kuulla jatkoa.
”Olen nähnyt unia, sellaisia.. en ole nähnyt sinua niin pitkään aikaan.” William huokaisi. Nainen katseli häntä kylmästi ristittyjen käsiensä yli, ilmeisesti suojautuen maailmalta. Ehkä ei kannattanut jatkaa.
”Kuka on Cy?”
You could give me… anything but love
