Tämäpä kertoo syrjitystä suojelusenkeli harjoittelijasta, osallistuin lasten satukisaan.
Kirjoittaja: Chibi
Beta: Ei oo
Ikäraja: Sallittu
Aihe: Syrjintä, ystävyys
Disclaimer: Mun hahmot, eipäs ryöstetä.
Alku:
Olin varma että näin jotain.
Äiti sanoi että se on lintu... Ei, se oli liian iso linnuksi.
Isä sanoi että näin harhoja... Ei se oli aito.
Veli sanoi että se on enkeli... Ei, se oli musta.
Itse tarina:
"Dan, Olen varma että se pikkupoika jota vahdimme näki minut", Sam, musta enkeli kuiskasi parilleen Danielille.
"Mitä siitä? Olen varma ettei hän tajunnut että olet enkeli, ei enkeli voi olla mustahiuksinen, -siipinen ja -pukuinen, kuten sinä", Samin isoveli Daniel tokaisi.
"Niinpä kai", Sam huokaisi, miksi hänen piti olla erilainen. Ei se toki hänen asemaansa vaikuttanut, mutta ihmiset, ne luulivat että kaikilla enkeleillä oli valkoiset siivet ja puvut ja että ne olivat blondeja, kuten Daniel.
Sam istui pilven päälle ja katseli alas maahan jossa näki tummaihoisen pojan joka istui aivan yksin. Sam päätti olla välittämättä enkelien vaitiololaista ja meni pojan luo, koska tiesi tasan tarkkaan kuinka yksinäistä erilaisilla ihmisillä (ja enkeleillä) oli.
"Tiedän miltä sinusta tuntuu", Sam ajatteli ja istui pojan viereen.
"Niin kai", poika vastasi ja Sam kavahti "Näetkö sinä minut?"
"Näen", poika vastasi hymyillen, kuin asia olisi päivän selvä.
Sam oli vielä hieman järkyttynyt, mutta päätti olla välittämättä siitä, että näyttäytyi ja kysyi: "Miksi olet täällä yksin?"
"Kaverit lähti leffaan, mutta ei ottaneet minua mukaansa, sanovat että olen liian nuori", poika vastasi hieman alakuloisena, mutta yritti hymyillä.
"No, mutta joo, tahtoisitko leikkiä minun kanssani?" Sam kysyi ja yritti itsekin hymyillä.
"Jos kerrot kuka olet? En saa leikkiä tuntemattomien kanssa", poika sanoi.
"Olen suojelusenkeliharjoittelija Sam, ja tulin maan päälle koska olit niin yksinäisen näköinen. Entä sinä?" Sam esittäytyi.
"Minä olen James, muutin Suomeen Tansaniasta puoli vuotta sitten, ja olen kymmenenvuotias", James sanoi ja ojensi kättään johon Sam tarttui.
"Okei, minä olen 12-vuotias, mutta eiköhän me toimeen tulla", Sam sanoi ja James otti penkin takaa jalkapallon, "Osaatko sinä pelata futista?"
"Totta kai osaan, katson sitä pelaavien poikien perää alituiseen", Sam vastasi iloisesti, ja pian pojat löysivätkin itsensä jalkapallokentältä.
Kun päivä alkoi hiipua illaksi James pahoitteli ja sanoi että hänen on lähdettävä.
"Tulethan sinä huomenna takaisin?"
"Totta kai, jos ylienkeli Marleena antaa luvan", Sam huusi lentäessään taivaaseen.
Taivaassa Sam meni heti Marleenan luo:
"Marleena!!"
"Niin Sam?" ylienkeli Marleena kysyi ja kohotti katseensa vihosta johon oli merkinnyt päivän tapahtumia.
"Voisinko saada James-nimisen tansanialaisen pojan harjoittelu-listalleni", Sam kysyi.
"Hän on siellä jo, hän myös näkee sinut", Marleena vastasi, eikä Sam voinut vastata muuta kuin "Kiitos", ennen kuin ajatteli asiaa.
"Miksi hän näkee minut?"
"Hän on luotettava ja yksinäinen, tiesin että tulisitte toimeen", Marleena hymyili.
"Se oli totta, kiitos Marleena", Sam sanoi, kumarsi, ja meni nukkumaan onnellisempana kuin moneen päivään.
