// Alaotsikko: FF100, Ginny/Harry, minä-kertoja, songfic
Title: Mauttomia paahtoleipiä kera särkyneiden sydänten
Author: Jennea.
Genre: Romance, fluff ja angst.
Ikäraja: S
Pairings: Itse ajattelin tämän Ginny/Harry, mutta kai tässä voi käyttää ihan omaa paritustakin.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Kesäloman ensimmäinen päivä ja Harry on juuri kertonut Ginnylle, ettei voi seurustella hänen kanssaan. Kertoo Ginnyn aamusta.
A/N: Kuuntelin siis Jewelin
You Were Meant For Me -biisiä ja sain tähän tarinaan idean. Kirjoitin sen siltä istumalta ja tällainen tästä tuli. Kertoo siis Ginnyn näkökulmasta kaiken, eli minä-kertoja. Mitään nimiä en tarkalleen mainitse, joten tässä voi ehkä käyttää omaakin paritusta.
Itse olen melko tyytyväinen, en nyt oikein tiedä. Olen vain niin rakastunut tähän minä-kerrontaan sen jälkeen kun kirjoitin ficcin Hugo Weasleysta, joten luonnollisesti tämäkin ficci muotoutui näin. Kertokaa toki te oma mielipiteenne. (:
Osallistuu myös FF100, Aamiainen.
Mauttomia paahtoleipiä kera särkyneiden sydäntenI hear the clock, it's six a.m.
I feel so far from where I've been
I got my eggs and my pancakes too
I got my maple syrup, everything but you.
I break the yolks, make a smiley face
I kinda like it in my brand new place
I wipe the spots off the mirror
Don't leave the keys in the door
Never put wet towels on the floor anymore' cause
Dreams last for so long
even after you're gone
I know you love me
And soon you will see
You were meant for me
And I was meant for you.
Tunnen miten aurinko lämmittää kasvojani. En avaa silmiäni. Haluaisin vaipua takaisin uneen. En haluaisi nousta. Mutta tiedän, että minun täytyy.
Minun täytyy mennä elämässäni eteenpäin. En voi jäädä murehtimaan.
Ja niin nousen ylös. Nousen istumaan sängylleni ja hivutan jalkani pois peiton alta. Kipristelen varpaitani kylmän lattian lähestyessä jalkapohjiani.
Nousen seisomaan ja kävelen automaattisesti peilini luo, kuten joka aamu, joka roikkuu seinälläni.
Hienoa, ajattelen, täytyy pitää kiinni normaalista päivärytmistä, ja katson peiliin.
Hiukset sekaisin. Tummat silmänaluset. Vanha kulahtanut yöpaita. Pienenä saadut pitkät housut, jotka ovat nykyään enemmänkin shortsit.
Rapistunut kynsilakka. Lohjenneita kynsiä. Silmäkulmassa jäljellä vielä eiliset ripsivärit.
Näytän melkoisen hyvältä tänä aamuna, ajattelen ja suuntaan ovelleni.
Kävelen pitkän eteisen, jonka päässä on portaat alakertaan. Haistan jo äitini tekemän aamupalan. Usein minusta tuntuu, etten kestä asua kotona.
Liikaa meteliä ja liikaa ihmisiä, mutta sitten taas muistan ihanat aamiaiset ja sysään muuttoaikeeni jonnekin mieleni perukoille.
Äitini kohottaa katseensa pekoneista, joita hän juuri oli paistamassa ja katsoo minua. Näen hänen katseessaan sääliä ja surua.
Inhoan sitä katsetta. Haluaisin sanoa hänelle jotakin ilkeää, mutta tukahduttaen tunteeni käännän katseeni ruokapöytään, jolla komeilee paljon herkkuja. Enemmän kuin yleensä. Yrittääkö äiti tällä jotakin, ajattelin. Tehdä minut iloisemmaksi.
Istun kuitenkin pöytään. Äiti kysyy heti, että haluanko jotakin. Sanon, että eiköhän tässä pöydässä ole jo kaikki mitä tarvitsen.
Valehtelin.
Tarvitsisin paljon muutakin. Tarvitsisin häntä.
Vaivun hetkeksi ajatuksiini, kunnes tajuan mitä oikein teen. Ei, en minä saa miettiä enää häntä, ajattelen.
Hän on nyt mennyttä. Hän ei halua minua. Ja minä ymmärrän.
Vaikken haluaisi.
I saw a movie it just wasn't the same
'Cause it was happy and I was sad
It made me miss you oh so bad 'cause
Dreams last for so long
Even after you're gone
I know you love me
And soon you will see
You were meant for me
And I was meant for youOtan muutaman paahtoleivän lautaselta ja haukkaan palan. En maista mitään. Onko suru turruttanut makuaistinikin? Äitini sysää eteeni koko ajan lisää ruokaa. Hilloa, maitoa, muroja, pekonia, munia, kahvia. Kilttiä, mutta ei minun tee mieli. Minun ei tee mieleni mitään muuta kuin häntä. En kuitenkaan sanoa sitä ääneen.
Kohotan katseeni paahtoleivistäni, kun kuulen askelia portaista. Isoveljeni kävelee portaita silmät niin kiinni, että epäilen näkeekö hän mitään, ja päätään väsyneesti rapsutellen. Veljeni katsahtaa pöytään ja näkee minut. Hänen silmänsä avautuvat auki enemmän ja hetken aikaa niissäkin näkyy sama katse kuin äidillä.
Antakaa jo olla, ajattelen närkästyneenä.
Isoveljeni kävelee varovasti pöydän luo ja samalla kun hän käy istumaan viereeni ja silittää selkääni. Veljeni ei yleensä tee niin, joten häneltä se on iso ele. Ja se tuntui hyvältä.
Nousen pöydästä pakotettuani itseni syömään yhden miltään maistumattoman paahtoleivän, kaksi pekonia ja juomaan yhden kupin teetä. Kiirehdin yläkertaan omaan huoneeseeni ennen kuin veljeni tai äitini ehtivät sanomaan sanaakaan. En halua jutella nyt heille.
Peitän sänkyni ja istahdan peitolleni. Ja sallin itseni vaipua muistoihin.
Iloisiin muistoihin, kun hän otti minua kädestä kiinni, kun kävelimme koulussa syömään. Kun istuimme nurmikolla ja suutelimme. Kun hän antoi minulle joululahjaksi rannekorun. Korun, joka on tällä hetkellä pöytäni laatikossa.
Iloiset muistot muuttuvat ikäviin, surullisiin muistoihin. Kun riitelimme ja nimittelimme toisiamme. Kun hän katsoi minua pettyneesti kun olin unohtanut sovitun tapaamisemme ja kun hän sanoi, että meidän juttumme on ohi. Kokonaan. Hänellä ei voisi olla tyttöystävää. Hänellä ei riittänyt aikaa tyttöystävälle.
I go about my business, I'm doin fine
Besides what would I say if I had you on the line
Same old story, not much to say
Hearts are broken, everyday.
I brush my teeth and put the cap back on
I know you hate it when I leave the light on
I pick a book up. Turn the sheets down.
Take a deep breath and a good look around
Put on my pjs and hop into bed
I'm half alive but I feel mostly dead
I try and tell myself it'll be all right
I just shouldn't think anymore tonight 'cause
Dreams last for so long
Even after you're gone
I know you love me
And soon I know you will see
You were meant for me
And I was meant for you
Nousen ylös vuoteeltani vain siksi, että saisin jotakin tekemistä. Kävelen kirjoituspöytäni luo ja järjestelen muutamat kirjat riviin. Onneksi koulu loppui tältä vuodelta, ajattelen. Muutenkin kirjoja olisi tuhottomasti enemmän joka paikassa.
Nostaessani muutaman paperin, huomaan valokuvan niiden keskellä. Valokuvan hänestä ja minusta. Hymyillen. Hänellä on käsivarsi minun vyötärölläni. Hänellä oli keltapunainen kaulaliina leikkisästi kaulassa, vaikka oli lämmin.
Muistan kun ystävämme otti sen. Olimme tuolloin viettäneet koko päivän koulun vieressä sijaitsevan järven rannalla.
Se oli hyvä päivä, ajattelen.
Ja minä tosiaan rakastan sitä poikaa niin paljon, että sattuu. Ja se poika hylkäsi minut.
Yeah.... You were meant for me and I was meant for you.A/N2: Biisin sanat
tässä kokonaan.
// Scarlett vaihtoi ikärajan suomenkieliseen
