FF100 037. Kuulo (K11)

[Hedwigg]

// Alaotsikko: FF100 Weasleyn suku 037. Kuulo. Ficlet, pienoinen angst, adventure, K-13

Title: Kuulo
Author: Hedwigg
Beta: Tunnelimyyrä
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat ja muun
Genre: Ficlet, pienoinen angst, adventure
Rating: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Osallistuu FanFic100:n sanalla 037. Kuulo. Georgen tunteet, kun häneltä lähti korva.




                                                                      Kuulo



He lensivät korkealla ja pakenivat kuolonsyöjiä. Joka puolelta sateli kirouksia, ja yhtäkkiä se tapahtui. Hän kuuli tutun, matalan äänen lausuvan loitsun, ja viiltävä tuska iski oikeaan korvaan. George kuuli Remuksen karjaisun, ja jonkin lämpimän valuvan kaulaansa pitkin. Pojan silmät täyttyivät kyynelistä, tuskan yltyessä liian suureksi kaikki pimeni.

George näki, kuinka hän ja Fred laukaisivat ensimmäiset sontapomminsa, sitten hän näki omat 17-vuotissyntymäpäivänsä, he olivat Pimennon kimpussa, nyt he saapuivat pilailukauppaansa ensimmäistä kertaa...Tähänkö kaikki loppuisi? EI! Hän ei luovuttaisi näin helpolla, ehei, hän taistelisi kuin mies! Näyt loppuivat, ja tuli hetken hiljaisuus.

Hän tunsi tömähdyksen vatsassaan, ja hänet laskettiin johonkin pehmeään. Hänen mieleensä juolahti ajatus, että ehkä häntä luultaisiin kuolleeksi, ja hänet oli laskettu hautaan! Nyt oli pakko avata silmät, vaikka tuska ei vieläkään hellittänyt. George raotti silmiään, hän näki äitinsä seisovan ja puhuvan Remuksen kanssa. Hän ei saanut selvää puheesta, kuuli vain outoa helinää, äänet ikään kuin leijailivat korvan vierellä, juuri ja juuri vahingoittuneen korvan kuulemattomissa.

Molly lähestyi ja puhdisti korvaa, ja yhtäkkiä George alkoi kuulla ääniä, aivan kuin joku olisi napsauttanut äänet päälle.
- George, voi George! Luojan kiitos, olet elossa! Luulin jo menettäneeni sinut, Molly kiljaisi huomatessaan poikansa olevan hereillä. Kipu alkoi jo hellittää, ja vuotokin oli tyrehtynyt.
- Ette te minusta näin helpolla pääse, poika virnisti.

A/N:Taas tuli ihan liian lyhyt, mutta kommentoikaa silti

[Silkki]

Hyvä ficci, joskin lyhyeksi jäi. En tykännyt, että otsikko oli suoraan FFF100-taulukosta, mutta tässä se menetteli; korvan menettäminen liittyy niin olennaisesti kuuloon. Kuten jo sanoin; tykkäsin tästä ficistä, erityisesti pidin kohdasta jossa George muisteli Fredin kanssa tekemiään asioita, jotenkin tunteellinen.

[Taki]

Näin lyhyestä tekstistä on vaikea sanoa oikein mitään, mutta kun tämän nyt luin, niin pitäisi sitä kai kommenttikin jättää.

Tämä oli kiva, sujuvasti kirjoitettu ficlet. Tätä oli vähän tuskallistakin lukea kun tuli niin elävästi mieleen miltä tuntuisi jos korva lähtisi :'D Eli onnistuit kyllä välittämään tunteen lukijaan näinkin lyhyellä pätkällä!

 Tykkäsin erityisesti tästä kohdasta:

George näki, kuinka hän ja Fred laukaisivat ensimmäiset sontapomminsa, sitten hän näki omat 17-vuotissyntymäpäivänsä, he olivat Pimennon kimpussa, nyt he saapuivat pilailukauppaansa ensimmäistä kertaa...

Tuo tuli niin yhtäkkiä ja viittasi pelottavasti kuoleman mahdollisuuteen. Tykkäsin kovasti.

 Tähän ficciin sopi sellainen vähän sekava kuvaus, sillä se välitti hyvin tunteen siitä että George on puolitajuissaan eikä ihan perillä siitä mitä tapahtuu. Ja pidin kovasti myös tästä lauseesta:

Hän ei saanut selvää puheesta, kuuli vain outoa helinää, äänet ikään kuin leijailivat korvan vierellä, juuri ja juuri vahingoittuneen korvan kuulemattomissa.

Tuosta se tuskallinen tunne oikeastaan tuli - jotenkin tuo koko ajatus ja tilanne on niin kamala. Välillä minun on hankala samaistua ficeissä suuren menetyksen kokeneeseen hahmoon, koska se tuska on jo niin absurdia ettei sitä oikein voi käsittää ilman että olisi itse kokenut samaa, mutta tälläiset pienet menetykset tuntuvat niin... todennäköisisltä, sellaista voisi ihan hyvin tapahtua itsellekin, joten samaistuminen on helppoa.

 Joo, minä pidin

[Hirmu]

Minä tykkäsin tästä. ^^ Jo Kuoleman varjeluksia lukiessa kävi Georgea sääliksi, joten oli ihana lukea tästä aiheesta hänen näkökulmastaan.

Tuo kursivoitu kohta oli minusta erityisen todentuntuinen, samaten tuo, missä George sekavasti kuvittelee olevansa joutumassa hautaan. ^^ Tässä tuli myös pelottavan hyvin esille se, että George tosiaan menetti korvan ja että siinä oli sitten kuuloaistikin vaarassa. Kohdassa, jossa George kuuli "vain outoa helinää" tuli ainakin minulle hyvin ahdistunut tunne, pelotti Georgen puolesta. Mukaansatempaavaa kuvailua siis olit saanut aikaan.

Jos jotain olisin kaivannut lisää, se olisi tunteiden kuvailu; siis miltä Georgesta henkisesti tuntui menettää korva, pelkäsikö hän sen vaikuttavan liikaa ulkonäköön, entä harmittiko häntä oikeasti, kun häntä ei enää voinut sekoittaa Frediin? Tämä toimi kyllä hyvin lyhyenäkin, loppu korkeintaan hieman töksähti, vaikka georgemainen kommentti olikin keventävä päätös. Loppuun olisi ehkä mielestäni voinut lisätä vaikka pienen pätkän tunteiden kuvailua tai jotain, mutta ihan mukavasti toimi tosiaan noinkin.

[Hedwigg]

Joo toi nimi on vähän huono, mut ideoita saa antaa Kivaa jos tykkäsitte, munkin mielestä toi tunteen kuvailu meni aika hyvin