Ficin nimi: Tuoksu
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy
Ikäraja: S
Paritus: pre-Albus Severus/Scorpius
Tiivistelmä: Taikajuomatunti jää mietityttämään Scorpiusta.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 20.-26.1.2025 seitsemännestä sanasta tuoksu. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia. ^^
Tuoksu
”Mikä sinua vaivaa?”
Scorpius hätkähti ja huomasi istuvansa oleskeluhuoneessa sohvalla Albuksen vieressä. Hänen sylissään oli avonainen taikaliemien oppikirja, se sivu, jossa kerrottiin lemmenjuomista.
”Miten niin?” Scorpius kysyi ja siirsi katseensa takaisin kirjaan, kun hoksasi katsovansa läksyjen sijaan mustunutta takkaa.
”Olet rypistellyt naamaasi koko illan. Ei kai yksi S.U.P.E.R.-tasoinen liemitunti sinua noin solmuun pistänyt?” Albus kysyi selaten koulukirjan sijaan jotain huispauslehteä, jonka joku oli jättänyt takan ääreen pöydälle.
”Ei. Tai tavallaan”, Scorpius rentoutti kasvojensa lihakset ja huomasi otsassaan tuntuvan kivistystä kuin tosiaan olisi kurtistellut kulmiaan tuntikausia. ”En saa päähäni, miltä se lemmenjuoma tuoksui. Se oli niin tuttu, mutta en tiedä, mikä se oli.”
Albus kääntyi sivuttain sohvalla katsoakseen Scorpiusta ja sysäsi lehden takaisin pöydälle. ”Miltä se sitten tuoksui sinusta?” hän kysyi. Scorpius rypisti otsaansa. Tuoksuja oli ollut kolme. Yksi oli eräs äidin hajuvesistä, toinen vadelmat, joita kasvoi kotona puutarhassa ja kolmas tuntematon tuoksu. Raikas, vähän ehkä hedelmäinen.
”En ole varma. Joku...trooppinen?” Scorpius rypisti otsaansa.
”Sitten se ei ainakaan ole Rose”, Albus nyökkäili ja Scorpius punastui.
”Miksi se olisi Rose?” hän nyrpisti nenäänsä ja kääntyi kirjansa puoleen uudelleen. Hän näki silmäkulmastaan Albuksen virnistävän.
”No, koska se on”, Albus sanoi ja kumartui lähemmäs sanoakseen viimeisen sanan Scorpiuksen korvaan, ”lemmenjuoma.”
Samassa tuoksu lehahti Scorpiuksen nenään. Hänen sydämensä jätti lyönnin välistä.
Se oli Albuksen shampoo. Se shampoo, joka tuoksui kookokselle.
Scorpius ponkaisi pystyyn sohvalta.
”Mikä sinulle nyt tuli?” Albus kysyi. Scorpius kääntyi katsomaan ystäväänsä suurin silmin. Ystäväänsä, hän ajatteli. Juuri niin, ystäväänsä. Siksi se tuoksui…
”Vessa”, Scorpius parkaisi ja ampaisi niiltä sijoiltaan makuusaliin.
Scorpius rakasti vanhempiaan. Scorpius rakasti vadelmia. Scorpius rakasti ystäväänsä. Siksi lemmenjuoma tuoksui Albukselta. Scorpius kiskoi verhot sänkynsä ympärille, kaatui peiton päälle ja hautasi kasvonsa tyynyynsä. Tietenkin lemmenjuoma voisi tuoksua hänen ystävältään, koska Albus oli hyvin rakas hänelle. Todella, todella rakas ystävä. Juuri niin, aivan varmasti niin.
Ei mitään enempää. Scorpius rypisti otsaansa.
