Ficin nimi: Kaulaketjureaktio
Kirjoittaja: rosiee
Genre: Huumoria ja romantiikkaa
Ikäraja: S
Paritukset: Lily/Severus, Severus/Remus, Remus/Sirius ja pari muuta
Haaste: Paritusketjuhaaste IITiivistelmä: “Tämä on pusuketju. Se on loihdittu niin, että sen saa auki vain kahdella tavalla. Ensimmäisen varmaan arvaatkin. Toinen vaihtoehto on, että pidät sitä siihen asti, että ystävänpäivä päättyy. Ai niin, se ei myöskään aukea samaa henkilöä takaisin pussaamalla.”A/N: Pientä ystävänpäivähömppää vähän myöhässä. Tällä lähti kirjoitusjumit hyvin auki, toivottavasti lukijana nautit tästä yhtä paljon, kun nautin tämän kirjoittamisesta. Päätin nyt kertarykäisyllä julkaista heti kolme ensimmäistä osaa, pari viimeistä tulee sitten myöhemmin. Vielä myöhemmin ehkä myös jonkinlaista jatkoa ainakin yhdelle näistä osista, ken tietää
ENSIMMÄINEN OSA: PusuketjuYstävänpäivä. Rakkaudentäyteinen päivä, jolloin joka paikassa näkyi sydämiä sekä punaisen ja pinkin eri sävyjä. Severus ei ymmärtänyt sitä. Hän ei pitänyt siitä. Se oli samanlaista niin jästien kuin velhojenkin maailmassa, sai ihmiset sekoamaan. Toisaalta, ehkä se oli velhomaailmassa jopa vaarallista, sillä heillä oli käytössään ainekset lemmenjuomiin. Tämä oli yksi niitä päiviä, jolloin nuori Severus ei suostunut juomaan muuta, kuin vettä ja sitäkin vain jos joku muu ei sitä tarjoillut.
Postin saapuessa ei Severus yllättynyt, kun hänen eteensä pöllö ei tiputtanut kirjeitä tai kortteja. Hänen ympärillään monet olivat saaneet jopa laulavia kortteja. Poika olisi itse varmaan kuollut häpeään, jos sellainen olisi hänelle tupsahtanut. Toisaalta, olisihan jonkinlainen muistaminen voinut olla toisinaan ihan mukavaakin… Ei, Severus. Sellaiseen ajatukseen ei saanut syöksyä.
Kyllästyttyään kuuntelemaan kikattavia tyttöjä ja lauleskelevia kortteja Severus nousi vähin äänin tupansa pöydästä ja lähti kohti Suuren salin ovia. Hän oli jo melkein ovella, kun joku pysäytti hänet.
“Lily, mitä sinä–”, poika ehti aloittaa, kun lause keskeytyikin nopeaan suukkoon. Ennen kuin Severus oli ehtinyt toeta, Lily oli jo pujottanut jotain hänen kaulaansa.
“Tämä on pusuketju. Se on loihdittu niin, että sen saa auki vain kahdella tavalla. Ensimmäisen varmaan arvaatkin”, Lily alkoi selittää hymyillen. Severus pyöräytti silmiään. “Toinen vaihtoehto on, että pidät sitä siihen asti, että ystävänpäivä päättyy. Mutta tiedä, että sydänriipus ketjussa suurenee aina tunnin välein. Ai niin, se ei myöskään aukea samaa henkilöä takaisin pussaamalla. Muista kertoa säännöt eteenpäin.”
Voi pyhä Merlin. Tämän täytyi olla Lilyn ja hänen ystäviensä oma keksintö. Severus tiesi, että Lily oli aivan varmasti tarpeeksi älykäs kehittääkseen sellaisen. Siitä Severus myös tiesi, että oli turhaa yrittää saada ketjua pois kaulasta repimällä, vaikka hän sitä nopeasti yrittikin. No, oli Severus ainakin saanut ystävänpäivän suukon, mikä oli tuntunut miellyttävältä, vaikka poika ei missään nimessä sitä myöntäisikään. Nyt oli vain löydettävä joku, joka olisi tarpeeksi älykäs, ellei älykkäämpi kuin Lily.
TOINEN OSA: AlohomoraRemus piti ystävänpäivästä. Ei hän odottanut saavansa omaa osaansa lemmestä, mutta poika piti tunnelmasta. Kaikki - tai ainakin suurin osa - tuntuivat olevan tavallista paremmalla tuulella. Siitäkin huolimatta, että se osui tällä kertaa maanantaille. Aamupala oli ollut täynnä kirjeitä, kortteja ja hihitystä, jopa joitakin halauksia ja suukkoja oli Remus nähnyt mutustellessaan paahtoleipää.
Tapansa mukaan Remus oli jo odottamassa loitsutunnin alkua luokan edustalla kirja sylissään, vaikka ensimmäisen oppitunnin alkuun olikin vielä vartin verran aikaa. Niin mukava, kuin ystävänpäivän tunnelma olikin, oma rauha oli myös tarpeellista erityisesti tällaisena päivänä.
“Sinun täytyy auttaa minua”, kuului kireä ääni, joka sai pojan nostamaan katseensa ylös loitsukirjasta, josta Remus oli kerrannut tulevan oppitunnin aihetta. Severus. Tilanteen täytyi olla vakava, koska tuo poika ei yleensä suin surminkaan olisi pyytänyt apua häneltä.
“Mikä hätänä?” Remus kysyi hieman varuillaan samalla, kun sujautti kirjan takaisin laukkuunsa. Se siitä rauhallisesta hetkestä.
Severus selitti tilanteen. Kertoi ketjusta, joka riippui hänen kaulassaan ja selitti säännöt, jotka Lily oli hänelle antanut pusuketjun poistamiseksi. Remus yritti parhaansa mukaan olla näyttämättä huvittuneisuuttaan, vaikka tilanne sitä olikin.
“Minä en suoraan sanottuna usko, että tätä saisi mitenkään helposti pois”, Remus totesi yritettyään paria perusloitsua, kuten alohomoraa. Hajothus oli liian riskialtis, olihan ketju kuitenkin toisen kaulan ympärillä. Vaikka Severus välillä kävikin hermoille, kaulan viiltäminen tässä tilanteessa tuntui aivan liian rajulta toimenpiteeltä.
Aikakin alkoi käydä vähiin. Oppitunnin alku lähestyi ja ihmisiä alkaisi kohta tulla luokan edustalle. Se oli selvästi Severuksellakin mielessä, sillä poika vilkuili taukoamatta ympärilleen. Ennen kuin Remus ehti keksiä enää muuta ratkaisua, Severus käytti äsken ketjuun kokeiltua alohomora-loitsua luokan oveen, vetäisi Remuksen sisään ja painoi kevyen suudelman tämän huulille. Ketju aukesi, Severus pujotti sen hänen kaulaansa ja kohautti olkiaan posket hieman punoittaen.
“No, nyt se ei ole enää minun ongelmani.” Severus katosi paikalta. Remus oli hämmentynyt ja seisoi tyhjässä luokkahuoneessa paikallaan aina kellon soittoon asti. Oliko hän juuri saanut ensisuudelmansa Severus Kalkarokselta?
KOLMAS OSA: SydänSiriuksesta tuntui, ettei hän ollut vielä ehtinyt heräämään tähän päivään. Hän oli vain vaivoin huomannut ystävänpäivähälinän ympärillään ja suoriutunut aamupalasta kiireellä, sillä kello oli soinut vain hetkeä sen jälkeen, kun poika oli saanut aamupalansa syötyä. Jamesin kanssa he molemmat kiiruhtivat loitsutunnille välttäen vain täpärästi joutumasta pahoittelemaan myöhästymistään opettajalle, joka saapui luokkaan samaan aikaan näiden kahden nuoren kanssa.
Kuten tavallista, Remus oli jo luokassa, istui omalla paikallaan. Sirius istui rennosti pojan viereen. Kesti hetken, ennen kuin hän edes huomasi ystävänsä saapuneen.
“Onko kaikki hyvin?” Sirius kysyi kuiskaten, sillä oppitunti oli jo alkanut. Remus nyökkäsi hieman vaivaantuneen oloisena ja näpersi jotain kaulassaan. Kaulaketju? Sellaista Sirius ei ollut ennen nähnyt hänen kaulassaan. Ei sillä, että Sirius useinkin tuijottelisi ystävänsä kaulaa…
“Oletko saanut ystävänpäivälahjan?” Sirius kysyi kuiskaten ja nyt Remus jopa punastui.
“Selitän tunnin jälkeen”, Remus lupasi, kun opettaja alkoi lähestyä heidän pöytäänsä.
Sirius ei ollut muutenkaan paras keskittyjä, mutta ketju Remuksen kaulassa vei hänen viimeisetkin keskittymisen rippeensä. Kuka oli antanut sellaisen hänelle? Oliko Remuksella salainen ihailija? Miksi se mahdollisuus ärsytti Siriusta? Eihän hän nyt mustasukkainen voinut olla, sen täytyi olla jotain aivan muuta.
Oppitunti tuntui matelevan. Sirius huomasi tämän tästäkin Remuksen näpertävän korua, jossa tarkemmin katsottuna näytti olevan jonkinlainen riipuskin. Sydän? Se vahvisti epäilystä, ettei tuo lahja voinut olla ystävällisessä mielessä annettu. Kohta kuitenkin kello soisi ja mikäli Remus piti lupauksensa, Sirius saisi selityksen.
Niin odotettua kuin se oli, kellon soitto sai niin Remuksen kuin Siriuksenkin hätkähtämään. Sirius ei ollut ottanut kuin loitsukirjansa esillle, joten pakkaamisessa ei kestänyt kauaa. Remus sen sijaan tuntui keräävän tavaroitaan hyvinkin pitkään - niin kauan, että kaikki muut olivat jo ehtineet lähteä. Jopa James, joka oli ensin jäänyt odottamaan, mutta lähtenyt sitten, kun Sirius oli nyökännyt päällään Remusta kohti.
“Selitä”, Sirius pyysi ehkä hieman tiukemmin, kuin oli tarkoittanut. Hän vilkaisi taas Remuksen korua. Kuvitteliko hän vain, vai näyttikö riipus suuremmalta, kuin aiemmin?
“Se on joku hemmetin pusuketju, mitä ei saa irti pussaamatta toista ihmistä, kunhan ei pussaa samaa joka on jo pussannut sinua”, Remus selitti turhautuneena. “Ja se suurenee tunnin välein.”
Sirius oli sanaton. Oliko Remus tosissaan, vai oliko tämä jokin pila? Ei, nyt oli ystävänpäivä, eikä aprillipäivä. Sitä paitsi, eihän Remus itsekseen yleensä juurikaan piloja keksinyt.
“Sitten se kaiketi pitää saada irrotettua”, Sirius totesi saatuaan puhekyvyn takaisin. Yksi kevyt, mutta lämpimän kihelmöivä suudelma.
“Vai että ketju irtoaa?” Sirius kysyi kohottaen toista kulmaansa, kun ketju riippui edelleen Remuksen kaulassa. Remus näytti hämmentyneeltä, vähän ehkä hätääntyneeltäkin.
“Se toimi, kun Severus…”, Remus mutisi ja katseli kaikkialle muualle kuin Siriukseen.
“Severus? Kalkaros? Häneltäkö sinä tämän sait?” Sirius kyseli ottaen askeleen taaemmas. Mustasukkainen mörkö nosti taas päätään pojan sisällä. Remus ei sanonut mitään.
Saattoiko tosiaan olla niin, että kun Remus suuteli Severuksen kanssa, ketju toimi, mutta Sirius ei saanut sitä aukeamaan? Ei, ei Kalkaros voinut olla häntä parempi. Ei ainakaan tässä asiassa. Sirius painoi huulensa uudelleen Remuksen huulia vasten, entistä tiukemmin. Parin suudelman jälkeen molemmat tunsivat, kuinka ketjun lukko aukesi.
“Se taisi tarvita useamman suukon, kun sydän oli ehtinyt jo suurentua”, Remus totesi ja asetteli ketjun nyt Siriuksen kaulaan. Sydänriipus oli taas tavallisen kokoinen, pieni ja lähes huomaamaton. Tietenkin Remus saattoi sanoa tällaisessa tilanteessa jotain järkevää sen sijaan, että olisi jäänyt kiinni tunnelmaan. Tai selittänyt, miten ihmeessä hän oli päätynyt suudelmaan Severuksen kanssa. Oikeastaan sitä Sirius ei edes tahtonut kuulla. Ei juuri nyt.
