Title: Parempi alfa
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Bucchigiri?!
Characters: Hagure Tatsuto, Jabashiri Nagare
Genre: Drama, omegaverse, (mutual) pining
Rating: K-11
Warnings: Seksuaalista ahdistelua
Disclaimer: Tarinassa esiintyvät hahmot eivät ole omia luomuksiani, tuttuun tapaan vain lainailen. Kirjoittamisesta ja julkaisemisesta en ole hyötynyt penniäkään.
Summary: Hagure odottaa Jabashiria puistossa, mutta edes se ei suju ilman välikohtauksia.
A/N: Mulla on ollut tämän ficin idea päässäni jo jonkin aikaa, ja nyt viimein sain aloitettua kirjoittamisen. Loppua en tosin ollut miettinyt etukäteen sen tarkemmin, joten se on aika lailla sellainen kuin mitä vain mieleen sattui kirjoittaessa tulemaan
Oli kyllä kamalan vaikea saada siitä millään muotoa järkevä, ideat vain sinkoilivat päässä, ja kirjoitinkin sen pari kertaa uusiksi, kun en ollut tyytyväinen. Nyt se on varmaan ihan ok… (ainakin parempi kuin edelliset.)
Maissinaksulle iso kiitos, kun kuuntelit mun avautumisia/valituksia tän ficin kirjoittamisen suhteen ♥ Vaikka et voinutkaan pahemmin antaa konkreettista apua, kun en kertonut juuri mitään mistään (
), mutta kuuntelit ja tarjosit henkistä tukea ♥ Kiitos siitä!
Osallistuu haasteisiin
Alpha/Beta/Omega-haaste #2,
FinFanFun1000 (sanalla
494. Henkivartija) sekä
Lyriikoiden löytäjien haaste (käyttämäni lyriikat ficin lopussa).
Parempi alfaHagure istuskeli puiston puisella penkillä, liikutteli hiekkaa jalkojensa alla ja odotti. Niin kuin monena muunakin päivänä, hän oli sopinut tapaavansa Jabashirin puistossa, jonne oli suurin piirtein yhtä pitkä matka molempien kotoa, jotta he sitten voisivat viettää vaikka koko loppulauantain yhdessä. Haguren olo oli ollut jo aamusta asti tavallisesta poikkeava ja ehkä jopa hieman heikko, mutta hän ei ollut suostunut perumaan jo sovittua tapaamista. Niin huonona hän ei ollut, ja Jabashirin seura sai hänet aina tuntemaan olonsa paremmaksi. Niin olisi varmasti sinäkin päivänä.
Kunhan tämä nyt ensin vain tulisi.
Ympäristöään skannatessaan Hagure huomasi kolmen häntä ehkä hieman vanhemman nuorukaisen lähestyvän sitä penkkiä, jolla hän istui. Hän ei tunnistanut näitä Siguma Squadin jäseniksi, mutta yhdelläkään ei ollut myöskään mitään näkyvää merkkiä siitä, että nämä kuuluisivat Minato Kaihin tai NG Boysiin. Jengien välistä riidan haastamista tuskin siis olisi luvassa, mutta vaisto käski Hagurea silti olemaan varuillaan. Kolmikon jokainen jäsen oli alfa – siitä ei ollut epäilystäkään.
”Hei katsokaapas, mitä meillä täällä on”, yksi nuorukaisista sanoi leveästi hymyillen kavereilleen, kun he olivat enää muutaman askeleen päässä Haguresta. ”Kuin jumalat olisivat jättäneet meille pienen lahjan.”
Hagure kuuli kolmikon puheet muttei ehtinyt poistua paikalta, kun kaksi heistä jo istui penkillä hänen molemmilla puolillaan ja kolmas oli jäänyt eteen seisomaan. Pakoon ei ilman tappelua pääsisi, eikä hänestä olisi pärjäämään yksin kolmea vastaan. Hän oli nalkissa.
”Hei”, hänen vasemmalla puolellaan istuva mustahiuksinen poika – tai mieheltä tämä jo enemmän näytti – sanoi tuttavallisen flirttailevaan äänensävyyn. ”Mitäs sinunlaisesi soma pieni omega tekee täällä ihan yksin?”
”Minä odotan jo seuraa”, Hagure murahti takaisin. Kolmikon piirittämäksi joutuminen teki hänen olonsa kuumaksi ja epämukavan tukalaksi. Alfojen feromonien lemu oli saada hänen päänsä pyörälle, mutta hän ei halunnut sen paistavan läpi hänen kasvoiltaan.
”Odotuksesi on palkittu, omega, sillä nyt me olemme tässä”, hänen edessään seisova blondi sanoi ja kumartui aavistuksen verran lähemmäs. ”Ja olemme valmiita tekemään sinulle kaiken sen, mitä kehosi ja luonto haluaakin meidän tekevän.”
Sanat puistattivat Hagurea niin kuin myös se, että hänen oikealla puolellaan istuva punatukkainen alfa laski kätensä hänen reidelleen ja hymyili vastenmielisen riettaasti. Hagure läpsäisi tämän käden pois ja yritti muutenkin sysiä toisia kauemmas itsestään.
”En ole kiinnostunut!” hän ärähti. Nyt hänen kehonsa tuntui entistäkin kuumemmalta, mutta sen hän uskoi vakaasti johtuvan vihasta, joka oli syttynyt hänen sisällään. Ja missä ihmeessä Ryuu-chankin viivytteli? Tätä hän odotti eikä näitä kolmea ahdistelevaa idioottia!
”Ja vitut et muka ole!” blondi tokaisi. ”Mistä muustakaan syystä istuskelisit yksin julkisella paikalla kiimalta löyhkäten? Sehän on selvä kutsu meille alfoille käydä käsiksi!”
Blondin sanat saivat Haguren hetkeksi jähmettymään kokonaan.
Kiima. Joko hänen kiimansa oli taas alkanut? Miten ihmeessä hän ei ollut huomannut sitä itse? Olisihan hänen pitänyt tajuta sen mahdollisuus, kun hänen olonsa oli jo aamusta asti tuntunut oudolta, vaikkakaan ei siltä kuin hänen aiempina kiimoinaan. Hänen sisällään hohkaava kuumuus ja se, miten voimakkaasti alfojen feromonit häneen vaikuttivat, olivat kuitenkin hyvä todiste siitä, mitä vaihetta hänen kehonsa sillä hetkellä kävi.
Näitä alfoja hän ei kuitenkaan ikinä haluaisi, kiimaa tai ei.
”Minähän sanoin jo, että odotan seuraa!” Hagure huusi ja potkaisi edessään seisovaa blondia. ”Jättäkää minut rauhaan!”
”Mitä sinä luulet oikein tekeväsi!?” mustatukkainen alfa ärähti ja tarttui tiukasti kiinni Haguren ranteesta. ”Ettäs kehtaatkin potkia Zakkia!”
”Ja mitä te luulette tekevänne!?”
Hagure ehti erottaa välähdyksen sinistä ja valkoista, kun nyrkki iskeytyi hänen edessään seisovan alfan poskeen. Lyönti sai tämän hoippumaan muutaman askeleen kauemmas ja lopulta kaatumaan, kun tämä sotkeutui omiin jalkoihinsa.
”Ryuu-chan!” Hagure ilahtui nähdessään Jabashirin, joka oli syöksynyt paikalle mottaamaan blondia. Pelastamaan hänet.
”Anteeksi, olen myöhässä”, tämä sanoi pahoittelevasti ja loi sitten varsin murhaavan katseen kahteen muuhun alfaan. ”Näpit irti Tatsusta niin kuin olisi jo tai lyön teitäkin! Itse asiassa tulette saamaan koko Siguma Squadin peräänne!”
Hetken näytti siltä, että tilanteesta saattaisi kehkeytyäkin tappelu, vaikka mustatukka päästikin saman tien kuuliaisesti irti Haguresta. Loppujen lopuksi alfakaksikko kuitenkin nosti kätensä sovittelevasti ilman pään korkeudelle ja nousi penkiltä.
”Okei, okei, me mennään”, punapää myöntyi. ”Me ei tiedetty, että hän jo varattu.”
”Mutta ei kannattaisi antaa hänen liikuskella yksikseen kiimassa”, mustatukka huomautti. ”Kun et ole edes merkannut häntä omaksesi.”
Kaksikko kiirehti auttamaan ystävänsä ylös maasta, ja sitten kaikki kolme lähtivät takaisin siihen suuntaan, mistä olivat alun perin tulleetkin. Jabashiri istui Haguren viereen penkille ja mittaili tätä katseellaan huolestuneesti.
”Oletko kunnossa?” hän kysyi. ”Eiväthän ne lierot ehtineet tehdä sinulle mitään?”
”Olen ihan okei”, Hagure vakuutti. ”Ei tuossa ehtinyt mitään sen ihmeempää tapahtua. Kiitos”, hän sanoi sitten hymyillen, ”kun tulit pelastamaan minut, Ryuu-chan.”
”Parempi vain kun ei tarvitsisi pelastaa”, Jabashiri tuhahti ja käänsi sitten katseensa poispäin. Haguren suloinen hymy yhdistettynä tämän kiiman hurmaavaan tuoksuun tekivät hänen olonsa hieman veteläksi. ”Oletko varmasti kunnossa? Tai siis… voitko olla minun seurassani, kun olet – olet – tuo…”
”Totta kai voin. Minä tiedän, Ryuu-chan, ettet ikinä kohtelisi minua niin kuin ne ääliöt tai tekisi mitään, mitä en halua. Luotan sinuun sataprosenttisesti.”
”E-en tietenkään tekisi.”
Jabashirin kasvoja kuumotti. Vaikkei hän tosiaankaan ikinä kohtelisi Hagurea sillä tavalla epäkunnioittavasti, hän oli monet kerrat kuvitellut mielessään ottavansa tämän niin kuin alfa ottaa omegan, eläimellisen kiihkeästi ja omistavasti, iskevänsä hampaansa tämän niskaan ja merkitsevänsä omakseen. Mutta eihän hän voisi koskaan myöntää sitä Hagurelle, tai tämä ajattelisi hänen olevan ihan niin kuin kaikki muutkin alfat, aina taka-ajatuksia mielessään. Hän halusi olla parempi kuin muut. Eivätkä he sitä paitsi edes seurustelleet vaan olivat lapsesta asti olleet pelkkiä ystäviä, vaikka vieras alfakolmikko olikin luullut häntä tämän poikaystäväksi. Jabashiri ei tosin olisi pannut pahakseen, jos niin olisi ollut oikeastikin. Hän oli ollut ihastunut Hagureen jo muutaman vuoden ajan, muttei ollut uskaltanut kertoa tälle tunteistaan.
”Entä sinä? Onko sinulla kaikki hyvin?” Hagure kysyi pää kallellaan. Jabashirin kasvot punoittivat ja katse oli poissaoleva. ”Jäitkö sinä hautomaan kostoa niiden kolmen ääliön takia?”
”M-mitä? E-ei, kun minä vain – ” Oikeastihan hän näki mielessään, miten mahdollistaisi Hagurelle kymmenittäin orgasmeja.
”Tule, mennään.”
Hagure pomppasi ylös penkiltä ja tarttui Jabashiria kädestä. Tämä muuttui entistäkin punaisemmaksi ja nykäisi kätensä kauemmas. Hagure oli ihmeissään.
”Ryuu-chan, mikä sinun nyt on?”
”Ei mi-mikään”, Jabashiri sopotti. Eihän hän mitenkään voinut paljastaa Hagurelle, mitä kaikkea syntistä saastaa pelkkä viaton kädestä kiinni pitäminenkin saisi hänet ajattelemaan. Sellainen varmasti laskisi hänen pisteensä tämän silmissä aivan pohjalukemiin.
”Etkö halua, että kosken sinuun?” Hagure kysyi. Jabashiri ei sanonut mitään. ”Kiimastaniko se johtuu? Haittaako se sinua? Vaikka oletkin ennen sanonut, ettei haittaisi.”
Hän toivoi, ettei tilanne ollut muuttunut siitä, mitä Jabashiri oli aiemmin hänelle sanonut, sillä ei hän tieten tahtoen halunnut tehdä tämän oloa tukalaksi. Olisi kai sekin tavallaan ahdistelua, jos hän kiimoineen pörräisi tämän ympärillä ja saisi ajattelemaan ja tuntemaan asioita, joita tämä ei itse halunnut. Olisiko sittenkin parempi, jos he tapaisivat jonain toisena päivänä?
”Ei haittaa!” Jabashiri kiirehti sanomaan sitten melkein liiankin nopeasti. Hän ponkaisi seisomaan ja kaappasi Haguren käden omaansa todistaakseen tälle, ettei tämän kiima ollut hänelle mikään ongelma. Ja eihän se tavallaan ollutkaan. Tavallaan.
”Okei, hyvä, mennään sitten!”
”Minne?” Jabashiri kysyi saadakseen itselleen muutakin ajateltavaa kuin Haguren suloisen hymyn ja hurmaavan tuoksun sekä omat säädyttömät fantasiansa. Minne ihmeeseen he edes saattoivat mennä nyt, kun tällä oli kiima?
”Ihan minne vain, minulle kelpaa kaikki”, Hagure vastasi iloisesti. ”Minulla ei ole mitään hätää nyt, kun sinä olet kanssani, Ryuu-chan. Koska vaikka joku yrittäisikin vielä jotain, sinähän puolustaisit minua, vai mitä,
alfani?”
Hänen viimeiset sanansa saivat Jabashirin sotkeutumaan askeleissaan ja kasvot rusottamaan jälleen punajuuren sävyisinä. Salaiset haavekuvat palasivat tämän ajatuksiin välittömästi.
Hän… Haguren alfa!?”Voi Ryuu-chan, anteeksi!” Hagure parahti nähtyään ystävänsä kasvoilla helottavan punan ja paniikinomaisen ilmeen. ”Se oli pelkkä vitsi! En minä tarkoittanut sitä tosissani! Ryuu-chan!”
Spoiler: Lyriikoiden löytäjien haasteessa käyttämäni biisin sanat • näytä Come over here and sit next to me
We can see where things go naturally
Just say the word and I'll part the sea
Just come over here and sit next to me
(Foster the People - Sit Next to Me)
