Nimi: Sankari saa aina naisen
Ikäraja: K-11 (alkoholi)
Paritus: Harry/Draco
Yhteenveto: Vastikään eronneesta Harrysta tuntuu vaivaannuttavalta olla vieraana Ronin ja Hermionen hääjuhlissa. Mutta onneksi hän ei ole yksin.A/N: Oon kirjoittanut tämän kesäisen oneshotin viime kesänä (2024), mutta jätin silloin julkaisematta kun en ollut tähän yhtään tyytyväinen. Nyt kuitenkin avasin rohkeasti tiedoston, lukaisin läpi ja totesin että tämähän olikin ihan kiva. Tein pieniä muutoksia läpi lukiessani, mutta aika pitkälti tämä on viime kesäinen tuotos
Sankari saa aina naisen“Kuinka tympeää onkaan olla ystäväpariskunnan häissä, kun on itse hiljattain eronnut sinkkumies.”
Harry nosti katseensa haarukastaan, jota oli pyöritellyt hajamielisesti sormissaan. Puhuja oli Draco Malfoy.
“Mmh”, Harry mutisi, koska ei tiennyt mitä tähän kuuluisi vastata. Hän ei olisi halunnut myöntää sitä, mutta Dracon sanat kirpaisivat vähän turhankin syvältä. Harry ei osannut sanoa puhuiko Draco hänestä vai itsestään, sillä he olivat kumpikin hiljattain eronneita sinkkumiehiä. Ehkä molemmista, kuka tietää. Draco istui alas, jättäen kohteliaasti yhden penkin itsensä ja Harryn väliin.
“Minä aina luulin, että sinä päätyisit yhteen Hermionen kanssa”, Draco sanoi katse tiiviisti Harryn silmissä.
“Mitä?” Harry älähti ja oli tukehtua omaan sylkeensä järkyttyessään moisesta kommentista.
“Niin”, Draco sanoi aivan tyynenä, niin kuin he olisivat keskustelleet säästä ruokakaupan parkkipaikalla.
“Miten sinä sillä tavalla kuvittelit?” Harry kysyi suorastaan kauhun vallassa. Hän pälyili ympärilleen varmistaakseen, ettei Ron ollut lähettyvillä. Ron olisi saanut hepulin ja se olisi ollut sopimatonta omassa hääjuhlassa.
“No tiedäthän”, Draco sanoi huvittuneena Harryn järkytyksestä. “Sankari saa aina naisen.”
“Hmh”, Harry hymähti. “Tuossa sinun teoriassasi on kyllä ihan kaikki pielessä.”
“No, enpä tiedä”, Draco naurahti. “Ei se nyt niin kaukaa haettua ole.”
“Ron ja Hermione ovat luodut toisilleen. Se on ollut aina päivän selvää”, Harry sanoi ja hänen katseensa vaelsi parin pöydän päähän, missä Ginny nauroi viinilasi kädessään.
“Jos sinä niin sanot”, Draco sanoi ja Harryn onneksi katsoi ikkunasta kesäiseen järvimaisemaan.
Ei sillä, että Harry olisi ollut mitenkään katkera Ginnylle, mutta no - kyllä hän oikeastaan oli. Hän siristi silmiään toivoen, että Ginny kääntyisi ja näkisi hänen vihaisen katseensa. Harry nappasi tuohtuneena viinilasin pöydältä ja kulautti sen kerralla tyhjäksi.
“Oho. Janottiko noin paljon? Onhan täällä kieltämättä aika kuuma tunnelma.”
“Ole hiljaa”, Harry mutisi Dracolle, jonka suu kaartui hyväntuuliseen virneeseen.
“En minä mitään pahaa tarkoita, kyllä sinä sen tiedät”, Draco sanoi.
“Ai tiedän vai?” Harry sanoi mulkaisten Dracoa iljettävästi, mutta hymyili sen jälkeen toisella suupielellään.
Harry otti itsestään täyttyvän kannun käteensä kaataakseen itselleen lisää tonttuviiniä. “Otatko sinä?”
“Entäpä jos ottaisit sen viinin mukaasi, ja menisimme laseinemme hetkeksi toisaalle”, Draco ehdotti. “Täällä on aika tukalat oltavat. Rakkautta kaikkialla ja sen sellaista. Plääh.”
“No”, Harry sanoi ja mietti hetken. “Miksipä ei. Tuskin kukaan huomaa mitään.”
Dracon askellus oli hämmästyttävän ripeää. Harry joutui suorastaan kiiruhtamaan pysyäkseen toisen perässä. Olihan Draco pitkä mies ja kaikkea, mutta Harry oli aina kuvitellut tämän olevan melkoinen laahustaja.
Draco pysähtyi vasta ulkona johdatettuaan Harryn järven rantaan. Hän istahti nurmikolle kuin ei välittäisi lainkaan juhlakaavun sotkeutumisesta, ja taputti maata vierellään. Harry empi hetken, mutta laskeutui Dracon viereen, tietenkin kohteliaan välimatkan päähän.
“Kiva paikka”, Harry sanoi lopulta.
“Totisesti”, Draco myönsi. “Hieno paikka juhlia häitä.”
Harry nosti viinikannua kädessään. “Annapas niitä laseja tänne.”
He täyttivät viinilasin toisensa perään. Aurinko alkoi laskea järven taakse ja ruoho tuntui viileältä Harryn vasenta kättä vasten. Oikeassa oli tietenkin viinilasi.
“Miksi sinä ja Ginny erositte?” Draco kysyi maatessaan pitkin pituuttaan nurmella. “Totta puhuen vaikutitte aina unelmatiimiltä.”
“Se oli kulissi”, Harry sanoi avoimesti. “Riitelimme jatkuvasti ja toimme toisistamme vain huonoimmat puolet esiin. Emme olleet hyvä pari sitten ollenkaan.”
“Aivan”, Draco sanoi hiljaa. “Olen pahoillani.”
“Olen ihan vain hitusen katkera siitä, että Ginny löysi heti eron jälkeen uuden miehen”, Harry kertoi ja kellahti itsekin selälleen maahan. Maailma tuntui pyörivän. “Siinä meni tuskin viikkoakaan.”
“Ehkä he tapailivat jo ennen teidän eroanne”, Draco mutisi ja kääntyi kyljelleen Harrya kohti.
“Sitä minäkin mietin”, Harry sanoi puuskahtaen. “Ihan vain hitusen katkera.”
He kuuntelivat hetken veden aaltoilua rannassa ja lintuja, jotka visersivät ympäröivissä puissa. Taustalla kuului musiikkia juhlapaikalta ja - Hermionen älähdys.
“Voi apua”, Harry parkaisi ja nousi äkkiä istumaan.
“Mitä te kaksi täällä teette!” Hermione parkaisi rientäessään korkokengät kädessään rantaa kohti.
“Me vain tarvittiin vähän raitista ilmaa”, Harry sanoi muina miehinä yrittäen piilottaa kähvelletyn viinikannun selkänsä taakse. Hermione huojui hiukan, hänellekin oli varmaan maistunut tonttuviini. Ron loikki rantaan hänkin ja tarttui tuoreen vaimonsa vyötäröön, jotta tämä ei kaatuisi päistikkaa nurmikolle.
“Mennäänpäs takaisin sisään, rakas”, Ron sanoi huvittuneena ja lähti taluttamaan Hermionea takaisin hulppeaan juhlarakennukseen. “En ole tainnut koskaan nähdä sinua tuossa kunnossa.”
“Missä kunnossa?” Hermione rääkäisi kovaan ääneen juuri ennen kuin hän ja Ron astuivat ovesta sisään.
Harry laskeutui uudelleen makuulle nauraen.
“No jopas oli”, hän sanoi ja katsoi Dracoa silmiin kesäyön hämärässä. He makasivat kumpikin maassa kyljellään, kasvot toisiaan kohti.
“Entä miksi sinä ja Astoria erositte?” Harry kysyi palaten aiempaan kesken jääneeseen keskusteluun.
“Se oli-”, Draco aloitti, mutta päästi syvän huokauksen.
“Anteeksi, ei ollut tarkoitus tungetella”, Harry kiirehti sanomaan. “Ei sinun ole mikään pakko tietenkään kertoa.”
“Kyllä minä voin sen kertoa, kerroithan sinäkin minulle”, Draco sanoi hymyillen surumielisesti. “Sekin oli omanlaisensa kulissi.”
“Ai?” Harry ihmetteli kiinnostuneena.
“Esitimme pariskuntaa parhaan ystäväni kanssa, koska hän oli ainoa ihminen tässä maailmassa, jonka kanssa pystyin kuvitella asuvani ja eläväni”, Draco kertoi. “Jotta minun ei tarvitsisi kertoa perheelleni, että olen kiinnostunut miehistä. Astoria onneksi lähti mukaan kun kerroin suunnitelmani.”
“Oikeastiko?” Harry kysyi lähes kuiskaten. “Näit niin paljon vaivaa, jotta perheesi ei saisi tietää, että olet homo?”
“Kyllä, aivan oikeasti”, Draco sanoi murheellisena. “No, tajusin aika pian, etten ollut onnellinen, enkä voinut elää sellaista valhetta.”
“Kerroit varmaan vanhemmillesi lopulta totuuden? Miten he ottivat sen?” Harry kyseli.
“En koskaan kertonut sitä, että suhde Astorian kanssa oli ollut alusta asti pelkkää teeskentelyä. Mutta kerroin, että eron taustalla oli seksuaalinen suuntautumiseni”, Draco sanoi nyppien nurmikkoa sormillaan. “Äiti otti sen hyvin. Isä sen sijaan ei vieläkään kohtele minua samalla tavalla kuin ennen.”
“Merlinin pöksyt, en olisi ikinä arvannut”, Harry henkäisi. “Olen tosi pahoillani puolestasi.”
“No, ainakin nyt saan olla oma itseni”, Draco sanoi hymyillen. Hän hipaisi Harryn kämmenselkää sormenpäilllään. “Saan tapailla ketä haluan, eikä kotona ole ketään valittamassa likaisista sukista lattialla.”
“Se on kyllä sinkkuuden paras puoli”, Harry sanoi nyökkäillen. “Tai nuo kumpikin.”
“Totta”, Draco naurahti. “Mutta esimerkiksi tänään, kun olemme täällä juhlimassa Ronin ja Hermionen alkavaa yhteistä loppuelämää, kyllä sydäntä vähän kivistää tämä yksinäisyys.”
“Minusta vain tuntuu, että olen kamala ystävä kun tunnen pelkkää katkeruutta”, Harry sanoi. “He elävät unelmaa, Draco. Minun parisuhteeni oli jatkuvaa kivikossa rämpimistä alusta loppuun.”
“Koskaan ei ole liian myöhäistä saavuttaa onnea”, Draco sanoi hiljaa, veti syvään henkeä ja pujotti sormensa Harryn sormien lomaan. Harry katsoi toista silmiin, mutta Dracon katse oli heidän käsissään. Harry puristi Dracon kättä kevyesti, ja heidän katseensa kohtasivat jälleen.
“Toiset löytävät onnensa aiemmin, toisille se ilmaantuu vasta myöhemmin”, Draco mutisi ja puristi vuorostaan Harryn kättä. “Sellaista se on.”
“Epäreilua minusta”, Harry sanoi huokaisten.
“On toki”, Draco kuiskasi.
Oli sen yön pimein hetki, kun Harry hipaisi huulillaan Dracon omia. Musiikki pauhasi edelleen taustalla, mutta sitä Harry ja Draco eivät enää huomanneet. Sillä hetkellä he huomasivat vain toisensa.
