Otsikko: Sydän tekee mitä sydän haluaa
Fandom: Marvel Cinematic Universe (MCU)
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Hahmot: Bucky & Natasha
Paritukset: Bucky/Sam, Nat/Steve
Genre: dialogi, fluffy, huumori
Summary: Bucky ja Natasha ovat jumissa hississä. Täydellinen tilaisuus keskustella sydämen asioista siis.
A/N: Tämä on kirjoitettu varmaan joskus keväällä -22, mutta on vaan jäänyt arkistoihin jostain syystä. Nyt on taas Sam/Bucky-koosit päällä, joten pitäähän tiedostoja siivota ja kirjoitella juttuja valmiiksi
My babies are back <3
Tää voi olla vähän pehmoa, koska kirjoitettu muistaakseni pää ihastushötössä, mutta ihan siedettävä se on, enjoy! (vau mikä myyntipuhe xD)
***
Sydän tekee mitä sydän haluaa“Sam on hulluna sinuun, mitä pelkäämistä siinä on?” Natasha kysyi tietäen vallan hyvin, mitä pelkäämistä siinä oli, mutta hän halusi kuulla Buckyn kertovan omin sanoin.
“Tämä on minulle uusi tilanne. Olen liian tottunut haikailemaan jonkun sellaisen perään, johon minulla ei ole mahdollisuuksia. En tiedä osaanko tehdä tätä molemminpuolista juttua”, Bucky hieroi otsaansa ja miehen nahkatakin hiha narahti.
Ulkona oli huhtikuun ensimmäinen lämmin päivä, eikä Natasha ymmärtänyt, miten toinen ei hikoillut nahkatakkiaan piloilleen.
Naisella itsellään oli kevyt, hulmuava paita. Kukkakuosi oli varma valinta, jostain syystä porukka ei tunnistanut mustaa leskeä niin hempeissä vaatteissa. Natashan farkutkin olivat vaaleankeltaiset.
“Ehkä sinun on aika oppia. Väitätkö oikeasti, että 40-luvulla yksikään niistä tanssittamistasi tytöistä ei muka halunnut sinusta sen enempää?”
Natasha vilkaisi hissin kaiutinta, mutta se pysyi mykkänä.
Huoltomies oli ilmeisesti tulossa, mutta siinä menisi hetki. Onneksi kummallakaan heistä ei ollut ahtaan paikan kammo.
“Nat, olet nyt liikaa Steven perspektiivissä. Hän olisi halunnut tanssittaa kaikkia niitä tyttöjä, ehkä enemmänkin. Minä olisi halunnut vain… no, en tyttöjä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.”
“Oho”, Natasha katsoi Buckya uusin silmin.
Hän oli aina ajatellut, että mies oli biseksuaali, mutta ilmeisesti tämän huomio kiinnittyi enemmän, tai jopa pelkästään miessukupuoleen.
“Sano nyt vielä, että olisit halunnut tanssittaa Steveä, etkä muita.”
“Kerralla oikein”, Bucky hymyili sitä hymyä, joka oli täynnä nostalgiaa ja ehkä vähän itsesääliä, eikä Natasha pitänyt siitä.
“Pikku-Steveä, vai Steveä ihan noin ylipäätään?”
“Oletko tavannut Steven?” Bucky kohotti kulmiaan ja Natasha pudisti päätään.
“Olet oikeassa, kyllähän sitä miestä tanssittaisi, vaikka hän olisi kylpenyt viemärissä. Uppiniskainen paskiainen, liian hyvä kenelle tahansa.”
“Sinullekin?” Bucky hymyili taas, eikä Natasha pitänyt siitä, miten osat olivat vaihtuneet.
“Me puhuimme nyt sinusta ja Samista, unohdetaan minut ja Steve.”
“Oooo, onko siis jotain, mistä pitäisi puhua, kun puhutaan sinusta ja Stevestä?” Bucky virnisti.
“Kerro Samin hymystä”, Natasha laukoi takaisin, “tykkään siitä vaaleanpunaisesta udusta, joka nousee silmiisi, ilmeesi menee ihan hattaraksi, punastut ja kaikkea.”
Bucky painoi katseensa lattiaan ja punastui.
Ehkä hän oli avautunut Natashalle vähän liian monta kertaa siitä, miten rakasti rakoa Samin hampaiden välissä, kun tämä hymyili. Välillä Samia katsellessa Buckya häikäisi ja hänelle tuli kuumempi kuin suoraan aurinkoon tuijottaessa.
“Äh, pää kiinni”, Bucky raapi niskaansa, “Kerro sinä, miten Steve on liian hyvä kenelle hyvänsä.”
“En minä sinua tarkoittanut sillä”, Nat näytti vähän nololta, mutta ei jatkanut aiheesta.
“Tiedätkö, mitä Sam teki eilen?” Nat vaihtoi aihetta ja sai äkkiä Buckyn jakamattoman huomion.
Mies ei edes valittanut puheenaiheen vaihdoksesta, Buckyn naamalta loisti suoranainen jano kuulla mitä tahansa Samiin liittyvää.
Nat pudisti päätään. Bucky oli niin myyty, että Natin teki pahaa katsoa sitä.
Natashan pitäisi vaihtaa sananen Samin kanssa joskus lähipäivinä ja katsoa, puhuiko tämäkin Buckysta tähdet silmissään ja ääni täynnä siirappia.
“Me olimme jääkahvilla siinä pienessä nurkkakuppilassa, ja Samin kahvin kansi oli huonosti kiinni. Kassa oli kirjoittanut mukiin Falcon, ja Sam kaatoi koko kahvin syliinsä. Sinun olisi pitänyt nähdä siitä seurannut tiputanssi.”
Bucky peitti suunsa kädellään ja nauroi kuin olisi pelännyt Samin kuulevan. Natasha nauroi myös, mutta enemmän Buckyn reaktiolle kuin itse tarinalleen.
“Ja jos Samista nyt näkisi punastumista, niin hän takuulla hohkasi nolostuksesta, kun sanoin, että sinun olisi pitänyt olla näkemässä, niin olisit voinut auttaa häntä putsaamaan farkkunsa koko episodin jälkeen.”
“Nat, älä viitsi”, Bucky nauroi edelleen niin paljon, että joutui pyyhkimään naurun kyyneliä silmäkulmastaan.
“...Minun pitää vissiin viedä Sam jääkahville joku päivä.”
“Jos et ole vielä vienyt, niin totta hemmetissä pitää”, Nat pudisti päätään epäuskoisena.
“Hyvä on. Minä vien, jos sinä pyydät Steveä jonnekin”, Buckyn ilme oli muuttunut juonikkaaksi, ja Natashaa alkoi harmittaa, ettei se perkeleen huoltomies ollut tullut, ainakaan siitä päätellen, että kaiuttimesta kuului pelkkää hiljaisuutta, eikä hissi liikkunut edelleenkään.
“Minne?” Natasha kuuli kysyvänsä, vaikka oli aikonut pitää mykkäkoulua loppuajan heidän jumituksestaan.
“Johonkin tosi kliseiseen paikkaan, Rockefeller Centerin huipulle vaikka. Steve rakastaa kaikkea kornia. Tai sitten voitte mennä vapaudenpatsaalle… paitsi että ei, Steve ei kestä nähdä kilpeä sillä patsaalla. Että niiden pitikin laittaa se takaisin vielä sen jälkeen, kun se Spidermaniksi itseään kutsuva heppu jo hienosti hajotti sen edellisen virityksen. Pointti oli, että perinteiset, kornit treffit on Steven juttu.”
“Mutta hän ei kuitenkaan ole niin korni ja perinteinen, että miehen pitää hänen mielestään tehdä aloite?” Nat inhosi itseään, kun edes kysyi. Hän ei todellakaan aikoisi pyytää Steveä treffeille, ajatuksella oli ihan turhaa leikitellä.
Bucky nauroi.
“Jos sinä pyydät häntä treffeille, kaikki ajatukset katoavat miesparan päästä. Siis kaikki, paitsi pakottava tarve suostua ja madella jaloissasi varmistamassa, että olet tosissasi.”
“Tämä on puhtaasti hypoteettista”, Natasha toppuutteli.
Bucky hymyili taas sitä ärsyttävää hymyä.
“Niin, mutta mehän oikeasti puhuimme sinusta ja Samista, mikä sinua niin pelottaa siinä, että hänkin pitää sinusta?” Nat vaihtoi aihetta, kun Buckyn ilme alkoi tosissaan ärsyttää häntä.
Buckyn hymy hyytyi. Mies väänteli käsiään vaikean näköisenä.
“Sitä on hirveän vaikeaa selittää. Eikö sinua koskaan pelota, kun tuntuu, että sinulla on valtaa johonkin asiaan tai ihmiseen enemmän kuin pitäisi olla? Etkö pelkää tekeväsi virhearviointia, pilaavasi jotain?”
Natasha mietti. Hän tavallaan ymmärsi Buckyn tulokulman, mutta silti hänestä tuntui myös, että mies selvästi yliarvioi oman valtansa Samiin.
“Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta ei sinun tarvitse Samin kanssa sitä pelätä. Se mies on kokenut aika paljon kaikenlaista ja osaa pitää huolen itsestään, olla antamatta toisille - tässä tapauksessa sinulle - liikaa valtaa. Sam on paras ystäväni Clintin jälkeen, minä tunnen hänet.”
Natasha yllättyi itsekin ääneensä hiipinyttä pehmeyttä. Sam oli hyvä ystävä, ja Nat halusi miehen olevan onnellinen. Ja jos se olisi Buckyn kanssa, aina vain parempi.
Natasha oli oppinut pitämään Buckysta sinä lyhyenä aikana, jonka he olivat tunteneet toisensa ilman, että kumpikaan oli yrittänyt tappaa toista.
Bucky oli vähän kuin kaksoisveli, jota hänellä ei koskaan ollut.
Sam ja Bucky ansaitsivat toisensa.
Kuin loppukaneettina koko keskustelulle, hissi nytkähti vihdoin liikkeelle.
