Akvaario • S • one-shot

[Odo]

Nimi: Akvaario
Genre: draama
Hahmo(t): Leena, ystävä Eetu ja isosisko Helmi
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot ovat Ygriten suunnittelmia, joista itse tämän tarinan rustasin!
A/N: Hahmot vaihtoon-haasteessa sain Leenan ja sitä myötä myös isosisko Helmin, jonka sosiaalisuus ja iloisuus jättävät varautuneemman Leenan varjoonsa. Silti Helmi on rakas isosisko. Eetu puolestaan on mainittuna Leenan ainoana ystävänä, jonka kanssa hän harrastaa laitesukellusta. Leena oli kiinnostava hahmo, koska se on aika erilainen kuin omat rämäpääni ym. Halusin käsitellä Leenan arkuutta, mutta lopulta saada hänelle (toivottavasti) toivomansa lopun. Saatoin ottaa myös jonkun verran taiteellisia vapauksia tai tulkita Leenaa synkemmäksi kuin oli tarkoitettu, mutta sainpahan dediksen siirtojen myötä viimein tämän valmiiksi! Hahmo kuvauksessa kerrottiin, että Leena asuu kotona ja kotona on kaksi valtavaa akvaariota, joissa on tiettyjä kaloja, mutta tässä ne jäivät pikkukaloiksi. Kalatietoni rajoittuvat "pieni kala", "iso kala" ja "monni", mutta olkoon nyt näin, vaikka hahmolomakkeessa olikin kaloja mainittu. Juurikin, kuten otsikosta voi päätellä, akvaario inspiroi aikalailla! Olisin tavallaan toivonut, että voisin vielä hioa tätä, mutta pelkään etten sitten saa tätä koskaan valmiiksi. Kiitos Ygritelle kiinnostavasta Leenasta ja tämän lähipiiristä! Haaveilen itse Egyptin matkasta ja siellä Punaiseenmereen sukeltamisesta, joten hauska oli saada se tähän. Jospa joskus Egypti kutsuu!!

“Sukeltaminen voi alkuun pelottaa, mutta se avaa sinulle kokonaan uuden maailman. Mieti, miten upeaa olisi sukeltaa mereen? Yliopisto on täynnä kaloja ja —” Leenaa sanat eivät olleet lohduttaneet, sillä meri oli suuri ja pelottava. Tietysti myös kiehtova kuten yliopistokin olisi ollut.

Akvaario

Helmin muuttaminen omilleen oli muuttanut kaiken. Ihana, sosiaalinen ja rohkea Helmi, tietysti hän uskalsi lähteä tavoittelemaan unelmiaan. Leenasta tuntui kuin hän oli sukeltanut akvarioon. Hän makasi vanhempiensa olohuoneen sohvalla, kun vanhemmat olivat töissä ja mietti, miten hiljainen nelihenkisen perheen talo oli nyt, kun Helmi asui jo muualla. Hän itse ei ollut uskaltanut hakeutua yliopistoon, ei, koska se olisi vaatinut muuttoa yksin isoon kaupunkiin. Edes Eetu ei ollut  kyennyt rohkaisemaan Leenaa tarpeeksi,  vaikka Eetu oli valmistellut rohkaisupuheen heidän yhteiselle sukellusretkelleen.

“Se on kuin sukeltamista!” Eetu oli sanonut. “Sukeltaminen voi alkuun pelottaa, mutta se avaa sinulle kokonaan uuden maailman. Mieti, miten upeaa olisi sukeltaa mereen? Yliopisto on täynnä kaloja ja —” Leenaa sanat eivät olleet lohduttaneet, sillä meri oli suuri ja pelottava. Tietysti myös kiehtova kuten yliopistokin olisi ollut. Leena tyytyi osaansa kotona, mutta hänen katseensa harhaili olohuoneen isoon akvaarioon, kun hänen mielensä alkoi vaipua horrokseen.

Leena oli sukeltanut, mutta nämä vedet olivat ahtaat ja lasin ympäröimät. Vain tutut pikkukalat uivat hänen kanssaan ja Leenan raajat olivat liian pitkät, että hän olisi voinut sukeltaa vapaasti. Helmi näkyi lasin takana. Ja Eetu. Hekin olivat ystävystyneet ja lasin takaa Leena erotti, kuinka Eetukin kertoi lähtevänsä opiskelemaan ja muuttaisi pois. Lasikuutiossa Leena oli ahtaalla, yksin ja eristyksissä. Hän yritti hajottaa lasin, mutta yritys oli ponneton — ja hän huomasi, kuinka tunsi hitaasti hukkuvansa olohuoneen suuressa akvaariossa, jonka lasin takana elettiin elämää, johon hänkin olisi halunnut osallistua. Vesi täytti keuhkot.

Kun Leena heräsi painajaisestaan, puhelin soi. Unessa se oli soinut lasin takaa ja pää pinnan alla puhelimenkin ääni oli ollut vieras. Leena haparoi käteensä puhelinta, joka oli tipahtanut sohvalta lattialle. Eetun nimi välkkyi älypuhelimen ruudulla videopuhelun merkiksi. Leena tiedosti hien, joka oli kohonnut hänen iholleen, raskaat silmäluomet ja jopa sen, että hänen heinänavaalea polkkatukkansa oli takussa. Hän painoi punaista luuria ja veti viltin kasvojensa peitoksi.

Hän ei nyt jaksanut jutella.

*

Eetu oli lopulta saanut Leenan videopuhelun päähän. Eetu oli ollut ratketa silkasta ilosta. Leenan oli vaikea käsittää kaikkea, eikä hän vielä ymmärtänyt, että Eetun puhuma reissu oli todellinen. Akvaariolasi erotti hänet yhä muusta maailmasta, mutta Eetu oli ollut sinnikäs. He lähtisivät Egyptiin. Akvaarion ahtaat vedet tuntuivat yhä Leenan ympärillä, mutta hän alkoi hoitaa matkajärjestelyjä säntillisesti. Vanhemmat antoivat hänelle lomaa yrityksestä.

*

Hurghadan rannikko avautui Leenan näkökentässä. Näky tuntui epätodelliselta. Aurinko paahtoi, vaikka elettiin talvikuukausia. Meri tuntui kutsuvalta ja sen voima ja mahti silti samaan aikaan pelotti Leenaa. Hän ei ollut uskonut, että todella lähtisi tälle matkalle. Eetu nukkui yhä hotellihuoneessa ja Leena oli varastanut hetken itselleen meren rannalla. Iltapäivällä he sukeltaisivat Punaiseenmereen. Se tuntui uskomattomalta.

Miten Eetu olikaan saanut Leenan puhuttua ympäri? Leena ei ollut koskaan ollut näin kaukana kotoa, mutta yli-innostunut ystävä, Leenan ainoa ystävä, oli ollut järkähtämön ja vaatinut, että Leena eläisi. Eetu oli huomannut, miten Helmin varjo oli jo pitkään seurannut Leenaa, miten Leena ei ollut nähnyt omaa potentiaaliaan ja mahdollisuuksiaan. Eetu oli tosi ystävä ja vaikka Leena kahdehtikin siskoaan, oli hänen kaikkein rakkaimmat muistot Helmin kanssa. Helmi oli upea, kun Leena tunsi itsensä niin pieneksi, varsinkin nyt, kun meri oli suurena hänen edessään. Silti pinnan alla kyti jotakin, joka sai akvaariolasin säröilemään.

*

Leena istui jälleen yksin olohuoneessa, kun hänellä oli vapaapäivä, mutta vanhemmat painoivat pitkää päivää perheyrityksessä. Vanhemmat kai halusivat, että Leena oppisi elämään myös omaa elämäänsä, ei vain kodin ja perheyrityksen eteen. Ja jokin oli viimein muuttunut, kun Leena oli palanut Egyptistä ruskettuneena ja puhkuen intoa, joka kupli hänen sisällään vielä viikkoja Egyptin matkan jälkeen. Leena katseli akvaariota, jossa tutut kalat uivat ja tunsi tyyneyttä. Helmi oli halunnut kuulla kaiken Egyptin matkasta ja Leena oli kertonut tälle kaiken kokemansa. Helmi oli ollut lähes yhtä innoissaan kuin Leena, joka oli kokenut kaiken itse.

Katsoessaan akvaariota, Leena ei enää tuntenut sen ahtautta vaan seurasi sen elämää lasin ulkopuolelta. Hän ei enää ollut sen sisällä lasien ympäröimänä. Sohvalla hänen sylissään lepäsi kannettava tietokone. Oli maaliskuu ja Opintopolku.fi-verkkosivusto oli avoinna tietokoneen ruudulla. Leena irrotti katseensa akvaariosta ja luki vielä kerran hakukohdeluettelon. Häntä pelotti, mutta samaan aikaan hän tunsi päättäväisyyttä.

Vaikka Leena ei ollut kertonut edes Helmille ja Eetulle, hän oli pohtinut asiaa paljon. Hän hakisi yliopistoon. Akvaarion lasiseinät olivat olleet hänen pienen maailmansa rajat, mutta ehkä Eetu oli ollut oikeassa, että meri oli paljon avarampi ja hänen pitäisi vain uskaltaa. Sukellettuaan kerran Punaiseenmereen, hän oli nähnyt mitä ihmeellisempiä asioita ja löytänyt myös itsensä. Leena laittoi hetkeksi tietokoneensa sivuun ja nousi ylös. Hän ruokki kalat ja katseli, kuinka pienet kalat ahnehtivat ruokaansa. Se oli heille suuri maailma, mutta Leena tiesi, että hänelle se oli liian ahdas.

Hän palasi sohvalle ja painoi tietokoneen ruudulta “lähetä”-nappia. Häntä kahlinneet akvaarion lasit murtuivat.

[Larjus]

Tää oli hieno tarina. Akvaario (ja meri) toimi hyvin sekä konkreettisena asiana tarinassa että myös symbolina Leenan arkuudelle ja uusien (vieraiden ja siksi vähän pelottavien) asioiden kokemisen kartteluna. Helpostihan sitä mieluummin pitäytyisi kaikessa tutussa ja turvallisessa, vaikka silloin voi menettää paljon hienoja kokemuksia. Oli kiva kuitenkin, että Leena lähti ystävänsä kanssa Egyptiin, se oli selkeästi tärkeä käännekohta. Akvaariosta valtamereen Tykkäsin siitä, mitä mereen sukellettiin konkreettisestikin, ja akvaariossakin oltiin, tosin vain unessa. (Se oliskin ollut kummallista jos Leena olisi päätynyt sinne oikeastikin!) Hienoa, että Leena lopulta uskalsi hakea yliopistoon, vaikka se häntä vähän pelottaakin! Niinhän tuntematon yleensä tuppaakin, mutta samaan aikaan se on mahdollisuus vaikka mihin hienoon.

Katsoessaan akvaariota, Leena ei enää tuntenut sen ahtautta vaan seurasi sen elämää lasin ulkopuolelta. Hän ei enää ollut sen sisällä lasien ympäröimänä.

Tässä on musta hieno ajatus, että vaikka Leena onkin ns. päässyt pois akvaariosta, hänen ei tarvitse sitä kokonaan jättää. Enää se ei häntä kahlehdi, mutta hän voi palata sen äärelle, kun siltä tuntuu. Vähän niin kuin oikeassa elämässäkin uusien kokemusten ja muutosten elämässä ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikki vanha pitäisi unohtaa ja hylätä.

Tätä lukiessa mulle tuli mieleen jo edesmennyt pappani, joka aina sanoi, että eniten katuu elämässään sitä, että on ollut liian ujo ja arka. Hän aina kannustikin niin lapsiaan kuin lapsenlapsiaan kokeilemaan ja kokemaan uusia asioita, ottamaan joskus riskejäkin, että elämässä olisi muutakin kuin vain ne vanhat tutut ja turvalliset jutut. Tässä tarinassasi on mielestäni hyvin samanlainen ajatus, ja se onkin jotain, mitä aina itsekin yritän pitää mielessä (koska oon itsekin melko arka heittäytymään uusille kokemuksille ja tekemään (isoja) muutoksia elämässä).

Kiitokset tästä, tykkäsin tosi paljon!

[Odo]

Hiphei, viimein sain itseni myös vastaamaan tähän! Larjus, menit tunteisiin. ♥ Leena oli tosi kiinnostava hahmo kirjoittaa, mutta koska peilasin enemmä ja vähemmän hahmolomakkeeseen, pelkäsin, ettei tämä aukene ihan kaikille (jos edes hahmolomakkeen kirjoittaneelle), mutta sun kommentti oli kyllä superrohkaseva tämän kanssa. Kannustan pappasi tavoin heittäytymään! Oon itse muuttunut enemmän arkajalaksi, mitä olin nuorena, mutta oon papan kanssa samoilla linjoilla että pitää elää rohkeasti! Itsekin pitäisi muistaa se, vaikka välillä alkaa itseltäkin unohtua. Kiitos tosi paljon kommentista! ♥

[Linne]

Aivot eivät nyt taivu kirjoittamaan yhtä hyvää kommenttia kuin tämä teksti ansaitsisi, mutta luin ja pidin kovasti. Lukijana aloin alkuun pohtia mikä oli Leenan arkuuden taustalla, opiskelujen aloittaminen ja kotoa muuttaminen kun on Suomessa hyvin yleinen aikustumisriitti. Tämä herätti kiinnostuksen jatkaa lukemista, ja syykin selvisi. Pidin siitä, että tässä tekstissä oli hyvin kasuaali miehen ja naisen välinen ystävyyssuhde, jossa ei käsittääkseni romantiikkaa ollut (eikä tarvinnutkaan olla!) Tämä oli kaunis pieni tarina, kiitos!

[Odo]

Ihanaa, kiitos Linne kommentista ♥ Tulin siitäkin tosi hyvälle mielelle, kuten myös Larjuksen! Alunperin, kun sain hahmolomakkeen ymmärsin nimenomaan, että ovat ystäviä ja sellaisena halusin myös pitää. Lomakkeen puolella oli mainittu, että Leenalla on taustaa koulukiusattuna, mutta jotenkin en osannut sitä peilata tähän, vaikka varmasti se on iso syy, mikä vaikutti myös aikuisempaan Leenaan! Leenan iäksi oli laitettu 19vuotta, että toisaalta, Leena on myös vielä aika nuori!

[Ygritte]

Vihdoin minäkin ehdin kommentoimaan tätä ihanuutta!:3 Olen lukenut tämän kolmeen kertaan ja jokaisen kerran jälkeen on pitänyt jäädä vielä miettimään ja makustelemaan tätä maailmaa. Kirjoitat Leenasta todella kauniisti.

Minusta sinä tavoitit Leenan aika samalla tavalla, kuin olin hahmotellut häntä. Ei siis ole missään nimessä mitenkään liian synkkä! Juuri tuollaisen Leenan minäkin mielessäni näin: ujon ja aran nuoren aikuisen, joka tarvitsee tärkeitä ihmisiä ympärilleen, jotta voi lopulta kukoistaa.

Leena oli sukeltanut, mutta nämä vedet olivat ahtaat ja lasin ympäröimät. Vain tutut pikkukalat uivat hänen kanssaan ja Leenan raajat olivat liian pitkät, että hän olisi voinut sukeltaa vapaasti. Helmi näkyi lasin takana. Ja Eetu.

Tykkäsin valtavasti siitä, että pidit sekä Helmin, että Eetun tarinassa mukana. Tässä tulee jotenkin haikeasti esille se, millainen Leena on. Hän on sukeltanut (Leenahan oli hyvä koulussa), nämä asiat alkavat olla hänelle jo tuttuja (lukio meni Leenalta loistavasti), mutta jäljellä ovat vain tutut pikkukalat ja ahdas akvaario (Leena ei uskalla lähteä yliopistoon vieraalle paikkakunnalle). Pidin erityisesti siitä, kun kuljetat tätä vertauskuvaa pitkin tekstiä, jossa akvaario, meri ja kalat ovat välillä konkreettiset, välillä kuvaavat Leenan mielen maisemia, ja kuinka täydellisesti ne siihen sopivat! Miten Leena kyllä näkee elämän, jota haluaisi elää, kuinka hänellä on ne kyvyt ja tukeakin, mutta silti jokin jarruttaa häntä.

Minusta sinä tavoitit Leenassa todella paljon sellaista, jota itsekin olin ajatellut hänessä olevan hahmoa luodessani. Minä en pysty täysin puolueetonta mielipidettä kirjoittamaan siitä, miten hahmo avautuu lukijalle, joka ei tiedä hänestä mitään, mutta minusta sinä saat kirjoitettua Leenan jopa hyvin samaan tapaan, kuin itse olisin hänestä kirjoittanut!

Meri tuntui kutsuvalta ja sen voima ja mahti silti samaan aikaan pelotti Leenaa.

...meri oli suurena hänen edessään. Silti pinnan alla kyti jotakin, joka sai akvaariolasin säröilemään.

Juurikin tätä tarkoitin, kun kirjoitin, että tämä samaan aikaan vertauskuvallinen sekä konkreettinen maailma kulkevat tässä kauniisti käsi kädessä! Sehän voi olla, että Eetun rohkaisemana (ihana Eetu, olipa kiva, kun hänkin pääsi tähän tekstiin<3) Leena uskalsi lopulta sukeltaa valtamereen, ja se kokemuksena oli niin mullistava, että Leena ymmärsi uskaltavansa muutakin.

Vaikka Leena ei ollut kertonut edes Helmille ja Eetulle, hän oli pohtinut asiaa paljon. Hän hakisi yliopistoon. Akvaarion lasiseinät olivat olleet hänen pienen maailmansa rajat, mutta ehkä Eetu oli ollut oikeassa, että meri oli paljon avarampi ja hänen pitäisi vain uskaltaa. Sukellettuaan kerran Punaiseenmereen, hän oli nähnyt mitä ihmeellisempiä asioita ja löytänyt myös itsensä. Leena laittoi hetkeksi tietokoneensa sivuun ja nousi ylös. Hän ruokki kalat ja katseli, kuinka pienet kalat ahnehtivat ruokaansa. Se oli heille suuri maailma, mutta Leena tiesi, että hänelle se oli liian ahdas.

Hän palasi sohvalle ja painoi tietokoneen ruudulta “lähetä”-nappia. Häntä kahlinneet akvaarion lasit murtuivat.

Minulla meni ihan kylmät väreet pitkin selkää, kun luin tämän lopun! Jotenkin tsemppasin omassa mielessäni Leenaa, että hyvä, tee se, kyllä sinä uskallat! Ja juuri niin siinä kävi. Eetu auttoi Leenaa näkemään maailman, jossa hän ei ole vain akvaariolasien kahlitsema, vaan pystyy itse vaikuttamaan ja uskaltamaan. Tykkäsin kovasti myös siitä, että Leenan arkuudesta ei tehty mitenkään negatiivista asiaa tai vain patisteltu häntä uskaltamaan. Leena uskalsi, koska Eetu rohkaisi häntä ja uskoi häneen, eikä vain sanonut, että kyllähän 19-vuotiaan pitää uskaltaa valtamereen sukeltaa.

Oli mahtavaa lukea Leenasta, ja tämä oli niin niin kauniisti kirjoitettu! Ihanaa, kun Leena pääsi sinun kätösiisi hahmoksi:)

[Odo]

Ygritte, olipa mahtavaa lukea kommentistasi, että tavoitin hahmosi tunnelman! ♥ Kiitos kommentista ja on huisin ihanaa, että tykkäsit tästä tulkinnasta. Eetun ja Helmin mukaan ottaminen oli minulle alusta asti selvää, joten en millään olisi voinut luopua niistä. Tämän kanssa deadline venyi ja paukkui, mutta kun sain aluilleen kunnolla, sittenhän se syntyi oikein  kivasti ja ihanaa, että tästä on tykätty niin sinä kuin aiemmatkin kommentoijat. Nyt tuli vähä lyhyehkö vastaus, mutta kiitoskiitoskiitos. Niin kommentista kuin hahmosta, ilman sinua, en olisi tätä kirjoittanut!