Ficin nimi: Ja Stolas tahtoi
Kirjoittaja: Naksu
Fandom: Helluva Boss
Ikäraja: S
Pääosassa: Stolas + Stolas/Stella
Genre: Draama ja surkuilu
Summary: Goetia-suvun prinssiksi syntyminen toi vauraan elämäntyylin lisäksi vastuuta ja velvollisuuksia, sen Stolas oli oppinut pienestä pitäen.
A/N: Pyörittelin tropehaastetta iät ja ajat pääni perukoilla ja tuskailin, että miten ihmeessä pakkoavioliitto muka tuottaa niin paljon inspiraatiottomuutta, minä kun niin pidän siitä. 😄 Kaipa tarvittiin se deadline, että sai jotain aikaan, ja kun Stolasiin liittyviä skenaarioita alkoi miettiä, kirjoitusprosessi ei ottanut liiaksi tahmaillakseen. Osallistuu haasteeseen Tropes II (pakkoavioliitto).
***
Goetia-suvun prinssiksi syntyminen toi vauraan elämäntyylin lisäksi vastuuta ja velvollisuuksia, sen Stolas oli oppinut pienestä pitäen. Hänet oli kasvatettu tajuamaan sellaiset asiat varhain.
Käyttäytymällä oikein ja hoitamalla opiskelut kunnollisesti oli mahdollista saada osakseen suopeita sanoja, eikä Stolas saanut niistä tarpeekseen. Kun häntä ylempiarvoiset siunasivat häntä positiivisella huomiolla, Stolas tiesi toimivansa oikein ja ennen kaikkea kelpaavansa osaksi ylhäistä sukuaan. Goetiat olivat tarkkasilmäisiä ja teräväkielisiä, eivätkä jättäneet huomauttamatta pienistäkään epäkohdista. Päinvastoin.
Aina hän olisi tietysti voinut olla parempikin, Stolas tiesi. Hän myös näki sen arvioivissa katseissa, jotka tuntuivat haastavan häntä jatkuvasti. Ne kysyivät, tahtoiko hän todella tehdä heidät ylpeäksi.
Kyllähän Stolas tahtoi.
**
Alttarilla seisoessaan Stolas tunsi tylyjen katseiden kairautuvan niskaansa kuin odottaen, että hän tekisi jotain typerää, kuten pudottaisi sormuksen tai takeltelisi vihkivalassaan. Tai ehkä jännitys sai hänestä otetta ja pisti kuvittelemaan hölmöjä.
Ollakseen rehellinen Stolas ei ollut kuvitellut häitään sellaisiksi. Kolkko vihkisali ei ollut sama kuin jos olisi mennyt naimisiin tähtitaivaan alla. Hänen puolisonsakaan ei ollut hänen valitsemansa, mutta kaikki kyllä sujuisi. Hän ja Stella eivät vain vielä tunteneet toisiaan.
Jos hänen morsiamensa olisi tuntenut hänet, tämä tuskin olisi katsellut häntä niin inhoten huntunsa takaa.
“Täten kysyn sinulta, Goetia-suvun Stolas... Tahdotko ottaa vaimoksesi tämän...” vihkijän monotoninen ääni kumisi salissa.
Ja Stolas tahtoi.
**
Stella oli ehkä läimäyttänyt häntä keskellä tanssisalia, mutta Stolas oli hoitanut tilanteen perin arvokkaasti. Vaivattomalla taikuudella jälki piiloon, kaulusten kohennus, lohkaisu vaimon tulisieluisuudesta lähimpänä oleville ja kaikki oli unohdettu.
Siksi olikin naurettavaa, ettei hän nyt yksin ollessaan kyennyt unohtamaan tai saanut rauhaa riehuvilta ajatuksiltaan.
Hän ei kestänyt enää.
Hän teki jälleen kärpäsestä härkäsen.
Miksi hän oli päätynyt sellaiseen kurimukseen?
Hän oli aina niin ylidramaattinen.
Stolas katseli itseään kylpyhuoneen peilistä uupunein silmin. Itseinho painoi häntä maahan, mutta hänen oli ryhdistäydyttävä tyttärensä tähden. Hänen oli jatkettava, jotta Octavia, hänen valonlähteensä pimeyden meressä, saisi paremman elämän kuin mitä hänelle oli suotu.
Sitä Stolas tahtoi.
