Ficin nimi: Oikea järven neito
Kirjoittaja: Meldis
Fandomit: Noituri, BBC!Merlin
Genre: drama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Ciri, Arthur
Tiivistelmä: Ciri tapaa kuningas Arthurin.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 20.-26.1.2025 viidennestä sanasta puutarha.
Spoilaa Noituri-kirjojen loppuratkaisua! Crossover oli välittömästi mielessäni, kun sain Järven neidon luettua loppuun ja tätä oli superjännää kirjoittaa.
Vaihdoin Galahadin Gwaineksi, koska Galahad ei koskaan Merlinissä esiintynyt, asia, joka minua on aina ihmetyttänyt.
Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!
Oikea järven neito
Kuninkaan ilme muuttui. Siihen lipui epäilystä, jonka tämä yritti taitavasti piilottaa, mutta Ciriä ei hämätty niin helposti. Mustatukkainen nuorukainen vaipui takaisin kuninkaan taakse varjoihin äänettömien, nopeiden valtiaalleen livautettujen sanojen jälkeen. Ciri katsoi kuningasta välttäen halun silmätä nuorta miestä tarkemmin.
”Järven neito, sire”, Gwaine ilmoitti mahtipontisesti. Ciri astui askeleen lähemmäs kuningasta ja tätä ympäröiviä neuvonantajia ja niiasi pienesti. Tämä kuningas ei näyttänyt juurikaan niiltä kuninkailta, joihin hän oli tottunut. Tällä kuninkaalla oli päällään rengashaarniska, ajan ja käytön kuluttamat nahkahanskat käsissään sekä korkeat ratsastussaappaat jalassaan. Lanteillaan hänellä oli asevyö ja siitä riippui taisteluita nähnyt miekka. Kruunua miehellä ei ollut, joskin kultaiset hiukset ajoivat kruunun asemaa.
”Ciri, pyydän”, Ciri sanoi niiaten uudelleen syvempään. Tämä maailma ei ollut hänen omansa, hän muistutti itseään, vaikka vielä hän ei aistinut mistään vihamielisyyttä. Gwaine oli ollut kerta kaikkisen ritarillinen hänen kohtaan, tallipojat ystävällisiä, kuningas hyväntahtoinen.
Ainoa vihamielisyys loimusi nuoresta miehestä kuninkaan takana.
”Nouskaa, olkaa hyvä, lady Ciri”, kuningas sanoi ja Ciri totteli.
”Olen kiitollinen siitä, että sallitte minut vieraaksenne”, Ciri sanoi tavoitellen kauan sitten unohdettuja ja tarpeettomaksi koettuja puheenparsia.
”Tietenkin. Olimme haltioissamme, kun saimme Gwainen lähettämän viestin, että hän oli törmännyt oikeaan ja aitoon”, kuningas sanoi sanat hitaasti, ”järven neitoon.” Ciri hymyili niin vakuuttavasti kuin kykeni.
”Guinevere näyttää teille huoneenne. Olette varmasti matkasta väsynyt”, kuningas sanoi hymyillen. ”Levätkää nyt ja tapaamme illallisella.”
”Kyllä, kiitos”, Ciri sanoi niiaten uudelleen. Kaunis nainen ilmaantui hänen vasemmalle puolelleen ja kuningas kääntyi ympäri takaisin neuvonantajiensa puoleen jatkaakseen keskustelua, jonka Cirin esittely oli keskeyttänyt.
”Illalliseen on vielä aikaa. Jos tahdotte, voin esitellä teille linnaa tai puutarhaa”, Guinevere kertoi heidän alkaessa siirtyä salista pois. Sillä hetkellä Ciri uskalsi silmätä kunnolla tummatukkaista miestä salin perukoilla. Tämä katsoi häntä. Siniset silmät porautuivat vihreisiin kuin kaivaisivat Cirin sisältä jotain. Sydäntä. Taikuutta. Totuutta.
”Mikä ettei”, Ciri vastasi Guineverelle ja riisti silmänsä miehestä.
Katse poltti Ciriä koko matkan kamariinsa.
